Kesäkuun keskustelut

Ja ihan on päivästä ja viikosta kiinni omakin jaksaminen. Se että tänään jaksaisin ihan hyvin käydä pitkän juoksulenkin heittämässä ei mitenkään takaa, että huomenna tai ylihuomenna siihen pystyisin.
 
Tsemppiä! Mikä rv sulla on nyt?

6+5. Pari kertaa lisää käynyt tänään yökkimässä, mutta ei sieltä juuri mitään ulos tule, kun en saa syötyäkään mitään. Voi ristus jos tätä jatkuu vielä sen kuusi viikkoa... Tai pahimmillaan enemmänkin :hungover:
 
Juhannus jännittää kun ollaan ystäväpoppoolla sitä viettämässä. Miten onnistun olemaan ilman että mun syömisiä / juomisia ei kukaan pistäis merkille pitää keksiä joku juoni. En haluaisi näin aikaisessa vaiheessa vielä kertoa kenellekään..
 
juhannus vietetään miehen siskon ja tämän miehen kanssa, kuten pari edellistäkin kertaa. Ei haluttaisi ennen nt-ultraa kertoa oikein kenellekään niin todella paljon mietin nyt lähinnä noita ruokia..
Rakastan graavilohta, savulohta yms kaloja, ja niitä yleensä ollut myös juhannuksena paljon pöydässä. Samoin kunnon liha, mutta mites selität että minä joka olen aikaisemmin oikein opettanut muita grillaamaan lihan niin että jää sopivan medium miinus - kypsyyteen, syön nyt pihvini täysin kypsänä.... ehkä jos grillattaisiin vain possua tähän jussina, mutta oudolta sekin varmaan heistä tuntuu.
Tai sitten stressaan turhia ja kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään :hilarious:
 
Me vietetään juhannus ihan kolmisteen vaan kotona. :) Ärsyttää kaikki, niin ei jaksa tehdä mitään spesiaalia.
 
Mies haluaa mennä juhannuksena kavereidensa bileisiin. Haluaisi että tulen mukaan, mutta mua ei oikein huvittaisi. Ne on muutenkin sellaista ryyppäystä ja ihmisiä on paljon, en usko että viihtyisin siellä. Ehkä pysyn kotona ja teen jotain parin kaverin kanssa. En oikein kans jaksaisi mitään spessua.
 
Meillä luvassa juhannuksena kavereiden kanssa grillausta ja juhannustriathlon:dead: uinti, pyöräily 35km ja juoksu 12km lajeina. Hyvin olen tähän saakka jaksanut jonkin näistä kolmesta suorittaa päiväurheiluna, mutta näillä keleillä kaikki kolme putkeen ja vielä salamatkustajan kanssa niin voipi olla, että joudun jollain tekosyyllä jättää leikin kesken:wacky:

Alkoholia ei onneksi tässä porukassa kulu niin ei siitä tarvitse kieltäytyä.
 
Meillä luvassa juhannuksena kavereiden kanssa grillausta ja juhannustriathlon:dead: uinti, pyöräily 35km ja juoksu 12km lajeina. Hyvin olen tähän saakka jaksanut jonkin näistä kolmesta suorittaa päiväurheiluna, mutta näillä keleillä kaikki kolme putkeen ja vielä salamatkustajan kanssa niin voipi olla, että joudun jollain tekosyyllä jättää leikin kesken:wacky:

Alkoholia ei onneksi tässä porukassa kulu niin ei siitä tarvitse kieltäytyä.

Oot kyllä hurja! Tsemppiä suoritukseen!

Me lähdetään perinteitä kunnioittaen viettämään juhannusta isovanhempien luokse. Ei ookaan lapset nähneet niitä sitten helmikuun.
 
Mies haluaa mennä juhannuksena kavereidensa bileisiin. Haluaisi että tulen mukaan, mutta mua ei oikein huvittaisi. Ne on muutenkin sellaista ryyppäystä ja ihmisiä on paljon, en usko että viihtyisin siellä. Ehkä pysyn kotona ja teen jotain parin kaverin kanssa. En oikein kans jaksaisi mitään spessua.
Mulla on kans vähä sama tilanne. Taidan kans hengata kotona tai kavereitten kans jossain tässä. Miehelle hyvä mennä viettää railakkaampaa juhannusta, kun ens vuonna toivottavasti on sitten jo vähän erilainen juhannus :)
 
juhannus vietetään miehen siskon ja tämän miehen kanssa, kuten pari edellistäkin kertaa. Ei haluttaisi ennen nt-ultraa kertoa oikein kenellekään niin todella paljon mietin nyt lähinnä noita ruokia..
Rakastan graavilohta, savulohta yms kaloja, ja niitä yleensä ollut myös juhannuksena paljon pöydässä. Samoin kunnon liha, mutta mites selität että minä joka olen aikaisemmin oikein opettanut muita grillaamaan lihan niin että jää sopivan medium miinus - kypsyyteen, syön nyt pihvini täysin kypsänä.... ehkä jos grillattaisiin vain possua tähän jussina, mutta oudolta sekin varmaan heistä tuntuu.
Tai sitten stressaan turhia ja kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään :hilarious:
Välillä tulee just sellanen olo, ettei voi syödä mitään :woot:
Mietin kans et jos porukka saa haukea, kun kesällä ollaan mökillä. Nii saa kyllä keksiä taas jotain tarinaa... yleensä oon eka joka sitä haluaa olla syömässä. Ja sit toi pihvi asiakin:cool:
 
Mulla on kans vähä sama tilanne. Taidan kans hengata kotona tai kavereitten kans jossain tässä. Miehelle hyvä mennä viettää railakkaampaa juhannusta, kun ens vuonna toivottavasti on sitten jo vähän erilainen juhannus :)

Jep mä ajattelin ihan samaa. :grin Et ihan hyvä jos mies nyt lähtee yksin rellestämään kavereiden kans, myöhemmin voi olla vaikeampi järkätä.
 
Nämä työkuviot ne vasta onki jänniä..:hilarious:

Itellä oli määräaikanen mutta sain työtarjouksen vakituiseen. Pitkään mieti että uskallanko vaihtaa kun tiesin että jos/kun plussaan niin jään sitte melkeen heti pois. Sanoin uudelle työnantajalle että tiedoksi sitten että lasta haaveillaan niin tuntu olevan sujut. Nyt kun maanantaina alotin, olenkin jo raskaana, tänään rv5 ja puoliskavuotta kerkeän tehdä töitä..:hilarious:


Itse jäin työttömäksi sopivasti ennen plussaamista, että vähän hassulta tuntuu tässä nyt etsiä töitä. Ja pelottaa. Eihän se raskaus/tuleva äitiysloma saisi olla este palkkaamiselle, mutta kuitenkin...

Mulla oli esikoisen kanssa tilanne, että hain paikkaa ennenku plussasin ja haastattelut pyöri kun tiesin jo raskaudesta. Oli kyllä kuumottavaa ja ahdistavaakin, mutta eipä niille mitään voi. Eihän se saa este olla, mutta en mäkään mitään sanonut ennenkuin työsopimusta allekirjoittaessa. Jotenkin vaan tuntuu, että vaikka se ei virallisesti saisi vaikuttaa niin täytyyhän se työnantajaa ainakin mietityttää. Tuntui kyllä ihan kauhealta sanoa että ehdin olla kaks kuukautta töissä :oops: toki sen prosessin venyminenhän ei ollut musta kiinni, kun hakuaika päättyi jo ennen mun plussaa. Mulla onneksi työnantaja suhtautui erittäin asiallisesti.
 
Oon tässä miettinyt, että mitähän pomo tuumaa kun palaan elokuussa töihin äitiyslomalta ja kerron sitten yllätyksenä, että jään sit tammikuussa uudestaan äitiyslomalle :smiley-angelic002
 
Mä oon jo yritysaikana hurahtanut alkoholittomiin oluisiin. :D Mun mielestä kaikista paras on Brooklyn Brewery Special Effects! Ihan lähipikkumarketista saatavista paras on Lapin Kullan alkoholiton. Itse en hirveästi tykkää Crispistä, vaikka kyllä se menee. Crispin ipa on parempi kuin se tavallinen.

Alkoholittomiin viineihin en oo pahemmin tutustunut, vaikka Lehtikuohun kyllä tiedän ja se on tosi hyvää!

Pitää ehdottomasti ottaa juhannuksena oluset testiin! :laughing021
 
Mulla on kyllä ihan huipputilanne, kun oon nyt koulussa uudelleen koulutustuella, ja jään siitä äitiyslomalle ja sitten saan palata siiihen kouluun kun haluan. :)

Me vietetään juhannus mökillä miehen vanhempien ja sisarusten kanssa, mukana miehen veljen kaks lasta joista nuorin on nyt 4kk ja meidän kummipoika:Heartblue Meillä tosiaan kaikki jo sai tietää raskaudesta niin ei tarvi stressata päätään millään.
 
Mulla oli aamulla ensimmäinen neuvola.
Sanoi että LA olisi 25.1!! Mä oon laskenut että olisi 10.2, joten oon ihan ihmeissäni :D mielelläni tässä helmikuisten ryhmässä oon siihen asti kunnes ultrassa tarkentuu tuo LA:wideyed:
 
Mulla oli aamulla ensimmäinen neuvola.
Sanoi että LA olisi 25.1!! Mä oon laskenut että olisi 10.2, joten oon ihan ihmeissäni :D mielelläni tässä helmikuisten ryhmässä oon siihen asti kunnes ultrassa tarkentuu tuo LA:wideyed:

Mikä tuon ison heiton aiheuttaa? Onko sulla pitkä kierto tai joku kemiallinen viime kierrossa? Saatko tuon heiton takia kunnalliselta puolelta varhaisultran?
 
Mä uskaltauduin soittamaan tänään neuvolaan. Tää on ehkä tosi tyhmä harmituksen aihe, mutta mua vähän harmitti kun se ei edes onnitellut raskaudesta tai mitään. Aluks kuulostin ehkä niin jännittyneeltä, että se ei voinut olla varma oliko toivottu raskaus vai ei. :laughing001 Mutta olis se nyt voinut onnitella viimeistään sitten kun kävi ilmi, että hoidoilla tuo on alkanut. Olisin halunnut sellaisen ihanan neuvolantädin mitä niin monet hehkuttaa. Vaikka eipä toi ensivaikutelma toki tarkoita, etteikö voisi olla ihana! :rolleyes: Kiva fiilis jäi kuitenkin siitä, että kysyivät monenlaista ja hoitivat heti asioita kuntoon, esim. kun sanoin että mua närästää nyt aika paljon mutta en uskalla somacia syödä kun tuoteselosteessa sanotaan ettei suositella raskaana oleville, niin heti soitti lääkäri perään ja määräsi toisen lääkkeen joka kuulemma on varmasti turvallinen.

Jotenkin kun se alkoi selittää äitiyskortista ja äitiysneuvolan asiakkuudesta, niin tuli sellainen valtavan iso olo että hetkinen, onko tämä totta että MINÄ olen se äitiysneuvolan asiakas? En oikein vieläkään käsitä koko raskautta, tai uskalla uskoa että se jatkuisi. Mutta tällaiset etapit on kyllä hyviä, kun ne lisää sitä asian todellisuuden tuntua.
 
Mä uskaltauduin soittamaan tänään neuvolaan. Tää on ehkä tosi tyhmä harmituksen aihe, mutta mua vähän harmitti kun se ei edes onnitellut raskaudesta tai mitään. Aluks kuulostin ehkä niin jännittyneeltä, että se ei voinut olla varma oliko toivottu raskaus vai ei. :laughing001 Mutta olis se nyt voinut onnitella viimeistään sitten kun kävi ilmi, että hoidoilla tuo on alkanut. Olisin halunnut sellaisen ihanan neuvolantädin mitä niin monet hehkuttaa. Vaikka eipä toi ensivaikutelma toki tarkoita, etteikö voisi olla ihana! :rolleyes: Kiva fiilis jäi kuitenkin siitä, että kysyivät monenlaista ja hoitivat heti asioita kuntoon, esim. kun sanoin että mua närästää nyt aika paljon mutta en uskalla somacia syödä kun tuoteselosteessa sanotaan ettei suositella raskaana oleville, niin heti soitti lääkäri perään ja määräsi toisen lääkkeen joka kuulemma on varmasti turvallinen.

Jotenkin kun se alkoi selittää äitiyskortista ja äitiysneuvolan asiakkuudesta, niin tuli sellainen valtavan iso olo että hetkinen, onko tämä totta että MINÄ olen se äitiysneuvolan asiakas? En oikein vieläkään käsitä koko raskautta, tai uskalla uskoa että se jatkuisi. Mutta tällaiset etapit on kyllä hyviä, kun ne lisää sitä asian todellisuuden tuntua.

Muistan itsekin edelleen sen hämmennyksen esikoisen raskausaikana, kun neuvolassa kysyttiin aina että mikä on äidin vointi ja mitä äidille kuuluu jne. eikä ihan tajunnut, että se äiti tarkoittaa minua eikä mun äitiä :hilarious:
 
Mä uskaltauduin soittamaan tänään neuvolaan. Tää on ehkä tosi tyhmä harmituksen aihe, mutta mua vähän harmitti kun se ei edes onnitellut raskaudesta tai mitään. Aluks kuulostin ehkä niin jännittyneeltä, että se ei voinut olla varma oliko toivottu raskaus vai ei. :laughing001 Mutta olis se nyt voinut onnitella viimeistään sitten kun kävi ilmi, että hoidoilla tuo on alkanut. Olisin halunnut sellaisen ihanan neuvolantädin mitä niin monet hehkuttaa. Vaikka eipä toi ensivaikutelma toki tarkoita, etteikö voisi olla ihana! :rolleyes: Kiva fiilis jäi kuitenkin siitä, että kysyivät monenlaista ja hoitivat heti asioita kuntoon, esim. kun sanoin että mua närästää nyt aika paljon mutta en uskalla somacia syödä kun tuoteselosteessa sanotaan ettei suositella raskaana oleville, niin heti soitti lääkäri perään ja määräsi toisen lääkkeen joka kuulemma on varmasti turvallinen.

Jotenkin kun se alkoi selittää äitiyskortista ja äitiysneuvolan asiakkuudesta, niin tuli sellainen valtavan iso olo että hetkinen, onko tämä totta että MINÄ olen se äitiysneuvolan asiakas? En oikein vieläkään käsitä koko raskautta, tai uskalla uskoa että se jatkuisi. Mutta tällaiset etapit on kyllä hyviä, kun ne lisää sitä asian todellisuuden tuntua.

Mulla oli kans tommonen olo kun viikko sitten soitin neuvolaan :smiley-bounce013 Jotenkin että ai MINÄKÖ ja että nytkö oikeasti olisi se vauva tulossa ja olen neuvolan asiakas? Meillä onniteltiin heti ja oltiin tosi positiivisia ja jaksettiin kuunnella kaikki asiat. 14.7. on ensikäynti ja sitä ennen käydään yksityisellä varhaisultrassa 6.7.
 
Takaisin
Top