Wifillä toimii netti (jos teillä on). Voihan se olla et toimii noinkin päin? Tein ite vaan toistepäin
Ei meil oo viel
joo voi olla et nyt kusin itte koko homman mut ei sit voi mitään :bag:
Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Ei meil oo viel
joo voi olla et nyt kusin itte koko homman mut ei sit voi mitään :bag:
NYT oli kova tempparijakso!
Ketkä tiiserissä kuksi??!!
Mä en ois siitä ihmisestä uskonnu että se on se joka kuksasee
No tähän ei oo kovin montaa vaihtoehtoa...
mut nyt shhhhhhhh! 
Nii siis en tiiä oliko jo tää yks kuksassu mut et onko joku uus ku siltä se näytti mut en tiiä, ehkä huome selvii
Mietin samaa
tää on paha kun tuun iltasin kattoo mitä teille kuuluu sillä aikaa kun mun kone herää henkiin ni piti koko jakso odottaa, et kuka siellä sitten kuksii
Täällä ei mitään erikoista. Näyttää siltä, että hanat aukeaa, aloin vuotamaan näköjään jo dpo 5 ja luteaalikin jäi aivan liian lyhyeksi. Varmaan nuo mun allergialääkkeet jotenkin ehkä sotki kun kiertokin yli 40 päivänen, mut oon kyllä pistänyt merkille, et kun vasemmalta ovuloin ja tältä aiemmin raskauduin, tiputtelen niissä kierroissa nykyään enemmän ja luteaali vaihtelee. Se puoli on myös aika kipeä pitkin kiertoa vrt. toiseen puoleen, mut mulla on varmaan jotain arpikudosta siellä, kun epäiltiin sitä ku:ta. Pitäs varmaan tarkistuttaa tämäkin joskus ihan gynellä, mut nyt ei riitä ajatukset siihen. Oikeestaan tuntuu, ettei millään oo mitään väliä, ottanut päähän koko päivän 
v*tuttanut vaan tämä surkea farssi, jota tää meidän taival tältä osalta on muistuttanut.
Vauva-uutisiahan on meille tullut tälle vuodelle jo kymmenkunta ja kyllä iloitsen muiden lapsista, mutta niin kuin joku täällä niin viisaasti sanoi, niissä kohtaa korostuu aina niin hyvin se oma epäonnistuminen ja epäonnisuus. Siksi on ollut kyllä erittäin hyvä, ettei ole tarvinnut nähdä ketään, kun tämä korona, kun vauvamahat sai mut lähes hulluuden partaalle. Ei eristyksissä loputtomiin tietysti voi olla ja täytyyhän asiat kohdata, mutta on ollut todella hyvä, kun on ollut muita asioita ja yhteistä tekemistä, joka on vienyt ajatuksia pahimpina päivinä toisaalle. Muutenkin kun ollut niin vaikea kevät.
Eikä se mun vauvahaave ole mihinkään kulunut, vahvistunut vain ajan kuluessa. Kyllä mä tiedän, että positiivinen asenne kantaa pidemmälle, mutta se on alkanut ottamaan päähän, kun ollaan kerrottu, ettei yritetä nyt, kun mulla tää sairaus, että on tauko - niin heti tulee liuta ohjeita siitä, miten pitäisi elää ja päivitellään, että me ollaan niin nuoria, on vielä aikaa, ehdimme hyvin viiden vuoden päästäkin, rohkeudella vaan eteenpäin, ehkä oikea aika ei ollut vielä ja nyt vaan hiljaa päivä kerrallaan. Sanoo ihmiset, jotka on tulleet helposti raskaaksi. Ihmiset, jotka ei sen ihmeemmin suunnittele lapsia, kun niitä vaan tulee "vahingossa". Ihmiset, jotka ei joudu kokemaan ikinä keskenmenoa tai lapsettomuutta.
Siinä tekisi mieli suoraan sanottuna sanoa, että ottakaa päät pois perseestänne niin näkisitte jotain. Anteeksi ruma kielenkäyttö ja ikävä vertauskuva, mutta tässä on syy, miksi en halua puhua juuri asiasta, kun ei sitä surua pysty ymmärtämään monikaan. Vielä vähemmän kukaan tuntuu tajuavan tästä mun perussairaudesta tai siitä, että tässä menee ikuisuus koko touhussa. Jostain syystä mulla ollut alusta asti se fiilis, että tässä kestää ja se vaan vahvistui sittemmin, kun kaikki meni päin persettä.
Kyllä mä oon miettinyt, että josko sittenkin, yritettäisiinkö, mutta pakkohan mun on nyt odottaa, että joku tasapaino tähän sairauteen saadaan. Nää nivelkivutkin on olleet viime aikoina aika rajuja, et ihan kesken pihatöiden ja kotihommien on pitänyt huilata. Mulla ei tunnu olevan yhtäkään toimivaa osaa kehossa ja ilman tätä paskaa yrityskin olis jo hyvässä vauhdissa.
Tää päivä on ollut aivan valtavan raivostuttava. Vaikka on ihan jees meininki ollut lomaillessa, mut tässä taas huomaa, että missä vaiheessa kiertoa mennään, kun v-käyrä on ollut varsin nousujohdanteinen.
Ja lopulta mietittyäni asioita mä tajusin, etten ole masentunut - kykenen edelleen normaaliin elämään ja iloonkin, löydän tasapainoa hetkistä ja mulla on onnellisuuden tunteita - mä oon vaan surullinen. Surullinen tästä paskasta, jonka jouduin kohtaamaan kerralla. Surullinen siitä, että kaikki rysähti niskaan. Surullinen siitä, ettei meidän ensimmäinen lapsi koskaan syntynyt. Surullinen, kun keho menetti kykynsä toimia ja surullinen valtavasta surusta.
Voimaa päiviinne, ihan kaikille
v*tuttanut vaan tämä surkea farssi, jota tää meidän taival tältä osalta on muistuttanut.Vauva-uutisiahan on meille tullut tälle vuodelle jo kymmenkunta ja kyllä iloitsen muiden lapsista, mutta niin kuin joku täällä niin viisaasti sanoi, niissä kohtaa korostuu aina niin hyvin se oma epäonnistuminen ja epäonnisuus. Siksi on ollut kyllä erittäin hyvä, ettei ole tarvinnut nähdä ketään, kun tämä korona, kun vauvamahat sai mut lähes hulluuden partaalle. Ei eristyksissä loputtomiin tietysti voi olla ja täytyyhän asiat kohdata, mutta on ollut todella hyvä, kun on ollut muita asioita ja yhteistä tekemistä, joka on vienyt ajatuksia pahimpina päivinä toisaalle. Muutenkin kun ollut niin vaikea kevät.
Eikä se mun vauvahaave ole mihinkään kulunut, vahvistunut vain ajan kuluessa. Kyllä mä tiedän, että positiivinen asenne kantaa pidemmälle, mutta se on alkanut ottamaan päähän, kun ollaan kerrottu, ettei yritetä nyt, kun mulla tää sairaus, että on tauko - niin heti tulee liuta ohjeita siitä, miten pitäisi elää ja päivitellään, että me ollaan niin nuoria, on vielä aikaa, ehdimme hyvin viiden vuoden päästäkin, rohkeudella vaan eteenpäin, ehkä oikea aika ei ollut vielä ja nyt vaan hiljaa päivä kerrallaan. Sanoo ihmiset, jotka on tulleet helposti raskaaksi. Ihmiset, jotka ei sen ihmeemmin suunnittele lapsia, kun niitä vaan tulee "vahingossa". Ihmiset, jotka ei joudu kokemaan ikinä keskenmenoa tai lapsettomuutta.
Siinä tekisi mieli suoraan sanottuna sanoa, että ottakaa päät pois perseestänne niin näkisitte jotain. Anteeksi ruma kielenkäyttö ja ikävä vertauskuva, mutta tässä on syy, miksi en halua puhua juuri asiasta, kun ei sitä surua pysty ymmärtämään monikaan. Vielä vähemmän kukaan tuntuu tajuavan tästä mun perussairaudesta tai siitä, että tässä menee ikuisuus koko touhussa. Jostain syystä mulla ollut alusta asti se fiilis, että tässä kestää ja se vaan vahvistui sittemmin, kun kaikki meni päin persettä.
Kyllä mä oon miettinyt, että josko sittenkin, yritettäisiinkö, mutta pakkohan mun on nyt odottaa, että joku tasapaino tähän sairauteen saadaan. Nää nivelkivutkin on olleet viime aikoina aika rajuja, et ihan kesken pihatöiden ja kotihommien on pitänyt huilata. Mulla ei tunnu olevan yhtäkään toimivaa osaa kehossa ja ilman tätä paskaa yrityskin olis jo hyvässä vauhdissa.
Tää päivä on ollut aivan valtavan raivostuttava. Vaikka on ihan jees meininki ollut lomaillessa, mut tässä taas huomaa, että missä vaiheessa kiertoa mennään, kun v-käyrä on ollut varsin nousujohdanteinen.
Ja lopulta mietittyäni asioita mä tajusin, etten ole masentunut - kykenen edelleen normaaliin elämään ja iloonkin, löydän tasapainoa hetkistä ja mulla on onnellisuuden tunteita - mä oon vaan surullinen. Surullinen tästä paskasta, jonka jouduin kohtaamaan kerralla. Surullinen siitä, että kaikki rysähti niskaan. Surullinen siitä, ettei meidän ensimmäinen lapsi koskaan syntynyt. Surullinen, kun keho menetti kykynsä toimia ja surullinen valtavasta surusta.
Voimaa päiviinne, ihan kaikille
Kp16 ja siihen loppui testaus, hymy jäi vilkkumaan ja testitikut loppui "kesken" 
Tein rinnalla myös OneStepin liuskan ja ihan hailura oli nyt, kun kierron alussa oli melko tumma. Eiköhän tämä ollut tällä selvä, että ovuloimaton kierto on kyseessä tai sitten jos se ovulaatio on tapahtunut jo todella pienillä kiertopäivillä, mutta miten nuo testit on ylipäätään reagoineet nämä päivät, k9-16 
Se näkymä parina viimeisenä eri kierron ultrapäivänä siitä soikeasta suonikkaasta muodostelmasta on kummitellut päässä. Jos vielä parin kuukauden päästä on samantyylinen näkymä alan vaatia jonkinnäköistä selitystä
Ja voi helevetti että osaa veetuttaa, kun en päässyt soittamaan sinne klinikalle 
Tein rinnalla myös OneStepin liuskan ja ihan hailura oli nyt, kun kierron alussa oli melko tumma. Eiköhän tämä ollut tällä selvä, että ovuloimaton kierto on kyseessä tai sitten jos se ovulaatio on tapahtunut jo todella pienillä kiertopäivillä, mutta miten nuo testit on ylipäätään reagoineet nämä päivät, k9-16 Se näkymä parina viimeisenä eri kierron ultrapäivänä siitä soikeasta suonikkaasta muodostelmasta on kummitellut päässä. Jos vielä parin kuukauden päästä on samantyylinen näkymä alan vaatia jonkinnäköistä selitystä
Ja voi helevetti että osaa veetuttaa, kun en päässyt soittamaan sinne klinikalle Onko kenelläkään ollut limojen tulkinnassa vaikeuksia?
Pahoittelen valmiiksi ruma omsnapailu ja ällövaroitus mutta ku Digi hymyili niin tuli limaa ja oireet kaikki ja meni ohi. No eilen ku oli lämmöt toista päivää koholla ja usea päivä digin hymystä niin uskallettiin pupuilla. Noh, sen jälkeen kun se oli ohi niin oikein venyvä raaka eggislima pölähti ja se oli kuin oppikirjasta millainen on ovislima! Ja sit nippailu oli vasemmalla puolella ja aiemmin oli oikea puoli niin nyt en tiedä mitä ajatella ku oli niin outo et pakko kysyä et olikohan tuplaovis vai mikä ihme ku viimeksi noin tuli yli vuosi sitten ennen ku tulin raskaaksi ja nyt oli enemmän ja selkeämpi lima niin oliko se joku jälkijuttu vai mikä. Tänään al oliki alempi ja mittasin kaksi kertaa, eka sängyssä ja oli alhainen ja sit uudestaan niin oli noussut. Jaksaako joku vastailla? Ovistestit digit loppui ja liuskat hukassa muuton takia...
En edes kauheasti miettinyt oireita täs ku se et muutetaan pian jne
Pahoittelen valmiiksi ruma omsnapailu ja ällövaroitus mutta ku Digi hymyili niin tuli limaa ja oireet kaikki ja meni ohi. No eilen ku oli lämmöt toista päivää koholla ja usea päivä digin hymystä niin uskallettiin pupuilla. Noh, sen jälkeen kun se oli ohi niin oikein venyvä raaka eggislima pölähti ja se oli kuin oppikirjasta millainen on ovislima! Ja sit nippailu oli vasemmalla puolella ja aiemmin oli oikea puoli niin nyt en tiedä mitä ajatella ku oli niin outo et pakko kysyä et olikohan tuplaovis vai mikä ihme ku viimeksi noin tuli yli vuosi sitten ennen ku tulin raskaaksi ja nyt oli enemmän ja selkeämpi lima niin oliko se joku jälkijuttu vai mikä. Tänään al oliki alempi ja mittasin kaksi kertaa, eka sängyssä ja oli alhainen ja sit uudestaan niin oli noussut. Jaksaako joku vastailla? Ovistestit digit loppui ja liuskat hukassa muuton takia...
En edes kauheasti miettinyt oireita täs ku se et muutetaan pian jne
Sofia2016m
Asioista perillä oleva
Kp25 dpo10 tänään. Viime kiertoon verrattuna oviksen jälkeen ei oo unettomuutta. Oon yllättävän hyvin saanut unta iltavuorojen jälkeen. Mahaa turvottaa mut voisko olla vaan pms oireita? Aivastelua ilmassa mutta miehelläkin oli eilen lämpöä.
Onko muilla muuten n. Viikko ennen menkkoja tissit kipeet?
Onko muilla muuten n. Viikko ennen menkkoja tissit kipeet?
Jukkapalmu23
Puuhakas puhuja
Kp25 dpo10 tänään. Viime kiertoon verrattuna oviksen jälkeen ei oo unettomuutta. Oon yllättävän hyvin saanut unta iltavuorojen jälkeen. Mahaa turvottaa mut voisko olla vaan pms oireita? Aivastelua ilmassa mutta miehelläkin oli eilen lämpöä.
Onko muilla muuten n. Viikko ennen menkkoja tissit kipeet?
Mulla on aina toi tissikipu riesana ennen menkkoja
Joo, saattaa alkaa jo pari päivää oviksesta. Nyt imetyksen aikana ei oo kyllä onneks niin arat kuin ennen esikoista.Kp25 dpo10 tänään. Viime kiertoon verrattuna oviksen jälkeen ei oo unettomuutta. Oon yllättävän hyvin saanut unta iltavuorojen jälkeen. Mahaa turvottaa mut voisko olla vaan pms oireita? Aivastelua ilmassa mutta miehelläkin oli eilen lämpöä.
Onko muilla muuten n. Viikko ennen menkkoja tissit kipeet?
Viiden päivän ajan, yksi tai kaksi tablettia päivässä. Ei ole mikään hintava lääke.
Asiat on tietty tässä tosi henkilökohtaisia, mutta itse miettisin siltä kannalta, onko valmis jatkamaan yritystä sitten ilman apuja, ja kuinka pitkään. Jos lääkkeistä apua raskautumiseen saa, niin hinta on oikeasti mitättömän pieni.
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Syödäänkö sitä siis kp mitkä? Siis kun se lääkäri on tossa naapurikunnan poulella ja aikoja on vähän tarjolla kun noi menkat kolkuttelee ihan tossa nurkan takana.. ja töistä en halua kesken päivän lähtee.
Ja haluan kyllä kokeilla onko niistä apua, niinkun sanoit se raha on pieni jos apua siitä saa! Ja vaikka lääkettä hetken kokeilis voisin kuvitella jatkavani yritystä vielä luomunakin. Ainakin nyt tuntuu siltä, ja jos se mies joskus haluis lähtee ihan kunnollakin hoitoihin, toisaalta alkaa tuntuu välillä siltä etten tiiä haluunko itekkään lähtee..
Alotuspäivä vähän vaihtelee, jotain kp 2 ja kp 5 välillä tyypillisesti aloitetaan.