Raskaaksi 2019

[Sofia2016m]

Täytyy kyllä ryhtyä käyttämään itsekin, tilaan kyllä mahdollisimman pian, kun itsellä on taipumus myös tuohon ummetukseen, vaikeaan ja jatkuvasti päällä olevaan, tästä johtuen taitaa olla jo peräpukamiakin ja taitaa olla haavaumiakin kun ulosteen mukana tulee usein verta/verilimaa Oireet tuntuu pahenevan kierron eri vaiheissa ja kierron alun pystyn usein ennustamaan näistä. Toisaalta olen ajatellut myös että liekö noilla oireilla yhteyttä sitten kuitenkin endotaipumukseen, mitään virallista vahvistusta tästä ei kuitenkaan ole, esimerkiksi tutkimuksissa (2 paksusuolen tähystystä ja nämä lapsettomuustutkimukset) ei ole löytynyt kiinnikkeitä, niin että kyse olisi ainakaan suolistoendometriasta tai että endosta olisi tullut selittävää tekijää raskautumisongelmille

Mulla on kyllä maha kanssa aina ummella. Välillä on ku ois rypäleterttu perseessä. Ja kaippa sielä on krooninen haavauma. Tän vois kyllä todellakin ottaa kokeiluun

 

[Monette]

Mulla kierto alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Oireet hävisi mut maha meni totaalisesti ummelle ja yleensä toisinpäin. Uskon et se jälkiehkäisy vielä vaikuttaa ja tyhmä oli ees ottaa ku ovis oli tikutettu ja en olisi voinut viikkoa ennen menkkoja tulla raskaaksi...

Nyt kp31/dpo10 ja tiedät et luteaali pitäisi olla se 14 mut lugeista kestää jostakin syystä pidempää alkaa se vuoto. Niin lopetin nyt ku yleensä ottanut dpo13 asti. Nyt en. Mietin että kun se on sen kymmenen tabun jälkeen tullu ja kuitenkin 9 on otettu..

Nautin nyt elämästä vähän aikaa, käyn seuraamassa mutten osallistu aktiivisesti keskusteluun (tätä oon hokenut pitkään mut nyt tuntuu että irrottaudun hetkeksi ja ootan että pääsen hoidot alkamaan

Ei se irrottautuminen välillä ainakaan pahaa tee. Niinhän minunkin piti kesää kohden tehdä, mutta kuinka kävikään, oon ollu aktiivisempi täällä viime aikoina enempi kuin aikoihin
Tsemppiä ja tahdonlujuutta tauon pitämiseen ja muutenkin! :)

 

[Monette]

Mulla on kyllä maha kanssa aina ummella. Välillä on ku ois rypäleterttu perseessä. Ja kaippa sielä on krooninen haavauma. Tän vois kyllä todellakin ottaa kokeiluun

Tuo rypäleterttu kuulostaa niin tutulle tai niin kuin minä sanon aina tilanteen mukaan ihan kuin ois käpy tai rusina perseessä

Sori, muuten kun utelen mutta tuleeko sinullakin ulostetta joskus verensekaisesti?

 

[Wusti91]

Onko teidän hoitoihin hakeutuminen edennyt yhtään? Muistelisin että sun miehen pitäisi käydä antamassa simppanäyte?

On ja ei. Mies on käyny lääkärissä ja saanu lähetteen kokeisiin, mut menee niihin kuulemma vast sit ku korona on ohi:banghead: oon kyl sanonu sille et tää korona saattaa kestää pitkälle syksyyn et varais nyt sen ajan mut ei se saa aikaseks

 

[jamm]

Onnea Alcyone!

 

[Nipanderi]

Moi pitkästä aikaa! :) Olen pitänyt taukoa foorumilta työkiireiden ja vauvatoivehuuruisen pään selvittelyn vuoksi.
Tänne on tullut niin valtavasti asiaa, etten millään pysty kaikkea lukemaan. Anteeksi, en siis ole yhtään ajan tasalla teidän kuulumisista! Kopioin tämän viestin tuolta toisesta ketjusta, kun en jaksa alusta asti kirjoittaa uusiksi:

Päästiin miehen kanssa jonkunlaiseen rauhaan sen asian kanssa, että meille ei vauvaa varmaan enää suoda. Meillähän oli viime elokuussa kkm ja sen jälkeen en ilmeisesti raskaaksi tullut. Hoitoihin ei lähdetä, koska meidän kohdalla ne tehtäisiin kalleimman kautta ja vauvan saaminen olisi silti täysin epävarmaa (mulla on ikää sen verran paljon). Tehtiin sen sijaan 5-10-vuotissuunnitelmaa siitä, millaiseksi halutaan elämämme järjestää, ja mukavaltahan se yhteinen tulevaisuus kahdestaankin näytti.

Mulla oli kuitenkin vielä gyneaika sovittuna, jonka senkin melkein peruutin, kun tuntui yrittäminen niin turhalta. Mullahan on vaivana ollut tuo liian lyhyt luteaali ja halusin puhua siitä lapsettomuusgynen kanssa, josko asialle olisi jotain tehtävissä. Ajattelin sitten, että katson vielä tuon viimeisen kortin ja sitten yritän lopullisesti hyväksyä sen, että meille ei pientä enää suoda. Gynen mielestä toivoa kuitenkin vielä oli, ja sain häneltä Terolutit luteaalia pidentämään.

Ekasta Terolut-kierrosta mulla oli kemiallinen, mistä nyt heti arvasi että raskaus ei hyvin pääty, kun testiviivat tummeni niin hitaasti. Pettymyshän se silti oli, kun menkat sitten alkoi Terolutien läpi, ja se laittoi aika lailla ajatukset sekaisin taas vauvatoiveen suhteen. Tokasta Terolut-kierrosta alkoi sitten raskaus, jossa olen menossa tällä hetkellä rv 5+3. Tuossa alla kuvat ekoista plussista dpo 8 illalla (hädin tuskin näkyy mitään) ja tämänpäiväinen testi lyhyellä pidätyksellä:

View attachment 88759 View attachment 88760


Mulla vaan on tosi epävarma olo tämän raskauden suhteen. Aika oireetonta on ollut, lämmöt on normaalia hieman korkeammalla, on vähän väsymystä ja tissikipua ja ajoittain kova jano/nälkä, mutta siinä oikeastaan kaikki. Teroluteja söin 1x10 mg yhteensä 17 päivää, eli ne ei enää ole käytössä. Olen todella huolissani siitä, että tämäkin on menossa kesken tai sitten on tuulimuna. Olen varannut alkuraskauden ultran rv 7+0, mutta siihen saa sinnitellä vielä monen monta päivää, ellei raskaus mene kesken ennen sitä. Voi kunpa olisi oikeasti pieni kohdussa kasvamassa ja saataisiin hänet pitää!

Olen joka tapauksessa hurjan kiitollinen kaikesta siitä tiedosta, jota olen teiltä ihanilta naisilta täältä foorumilta saanut. Ilman teiltä saatua tietoa mulle ei ikinä olisi selvinnyt esim. tuo oma liian lyhyt luteaali, jota olikin helppo tukea keltarauhashormoonilla. Anteeksi, kun tuli nyt niin pitkä postaus pelkkää omaa asiaa. Ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti.

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin!

Oikein paljon onnea plussauutisista

 

[zar_]

Zarar, ei tarvitse todellakaan olla pahoillaan! Tänne saa ja pitää "valittaa" kun elämä potkii päähän. Ja et oo jäämässä itekses ryhmään, esim minä oon täällä vielä hyyyyyyyyvin kauan. Itketään ja puretaan pahaa oloa yhdessä.

Tsemppiä vielä

Kiitos, sitä tarvitaan

Eilisen kohtauksen jälkeen nukuin 15h putkeen.. Että ei tää ihan normaalia elämää ole Mutta minkä teet, ei ihminen sairauksiaan valitse, vaikka mietin monesti mitä olen tehnyt väärin elämässäni, kun olen tämän taakan itselleni saanut. Samoinhan se on lapsettomuudenkin kanssa, ei sitä useinkaan valita, vaan se tulee kysymättä ja kaipa se onkin siksikin niin vaikeaa, kun ei ole voinut siihen vaikuttaa.
Tänään vedin sen lääkärin määräämät 40mg "estoksi", joka ei kyllä auta oikein mihinkään. Mulla itselläni on vaan se tunne, ettei tää nyt oo pelkkää urtikariaa, jotenkin vaan tuntuu siltä, että tässä on nyt muutakin ja ehkä elämänmittaista mukana.
Oon oikeestaan joka päivä vähän turvonnut jostain kohtaa, nyt ei oo enää sormet, mut kitalaki ja vatsa sekä vähän reidet. Vatsakipukin ollut tänään allergialääkkeistä ja vatsansuojalääkkeistä huolimatta törkeää. Oikeestaan aloin miettimään, että tää on mulla ollut jo lapsesta tai nuoresta saakka, mitä lie ikinä onkaan, mut esim. Lapsena olin ylipainoinen, koska mulla oli sellanen kestoturvotus, sit se katos ihan taivaan tuuliin teini-iässä mut pari vuotta siitä eteenpäin rupesin saamaan näitä kohtauksia, joita hoidettiin allergioina, osa niistä olikin sitä, mutta osa oli jotain ihan omaa luokkaansa, ne turvotukset oli onneks lievempiä eikä tulleet suun alueelle. Sit ei ollu vuosiin mitään, paitsi kun söin keltarauhashormonia oireet palas ja sit kun lopetin niin asteittain sammui. Vatsakipukohtaukset on aina laitettu mulla ärtyvän suolen piikkiin tai sit allergioiden, mut nää kohtaukset onkii olleet varmaan joko tätä suolen autoimmuuni tulehdusta tai sitten sitä hae:a. Mikään lääke niihin ei kuitenkaan oo oikein ikinä tehonnut ja niitäkin ollut jo lapsesta saakka. Ainoastaan parin vuoden jälkeen viljaton poisti osan oireilusta, mut nyt siihen ei enää näytä auttavan mikään lääkkeistä ruokavalioon. Yritän kuitenkin nyt tota histamiinitonta ja viljatonta edelleen, kunnes tulee jotain tietoa jatkoista. Ja jos tää on autoimmuunia, niin sit pyydän kyllä jotain vahvempaa droppia (oonhan mä vetänyt nyt näitä allergiatabuja yli 1kk ilman minkäänlaista vastetta) - pahinta on jos tää onkin molempia ihosairauksia.

Mä kuitenkin juttelin miehen kanssa ja sitten me sovittiin, että jos olo on ees vähän ok huomenna eikä kurkku oo turvonnut, niin mennään pienelle pyörälenkille. Ihan rauhalliselle ja lääkekassin otan mukaani.
Eikä pitäis ajatella näin synkästi, mutta ilman mun miestä, olisin vetänyt itteni jo kiikkuun varmaan aika päivät sitten - en vaan käsitä, miten se jaksaa rakastaa mua, vaikka tää on sillekin varmaan äärimmäisen raskasta. Mieskin on selkeesti alkanu tajuumaan, että nää mun kohtaukset on jotain enemmän, kun vaan allergiaa tai pieniä pulmia, että jokuhan se on, miksi näitä tulee. Sit se saattaa aamuisin käydä kysymässä oonko hengissä, kun mitään ei kuulu eikä vaadi mua tekemään kotihommiakaan, kun olon mukaan mennään Mut paha olo tulee itselle siitä, kun haluis kovasti tehdä itekin enemmän, mut ei vaan pysty.
Ja nyt kun nää kohtaukset on tulleet tutuiksi niin oon tajunnut et ahdistus ja masennus liittyy jotenkin oudosti näihin (en tiiä onko se joku ennakko-oire vai kohtauksien aikana esiintyvä tila, mut näihin se liittyy)

Mut joo eipä muuta, musta tuntuu et ovuloin kuitenkin näiden lääkkeiden läpi, kun ovistestit on alkanu tummua Mun keho on vissiin aivan sekasin näistä hormoneista

Mut ei auta kun vaan toivoo, et saisin tän ihme homman nyt johonkin hoitotasapainoon. Päivät on niin raskaita ja välillä vaikeitakin, mut toivoa on oltava aina. Sillä mennään mitä on annettu.

 

[zar_]

Kiitos, sitä tarvitaan

Eilisen kohtauksen jälkeen nukuin 15h putkeen.. Että ei tää ihan normaalia elämää ole Mutta minkä teet, ei ihminen sairauksiaan valitse, vaikka mietin monesti mitä olen tehnyt väärin elämässäni, kun olen tämän taakan itselleni saanut. Samoinhan se on lapsettomuudenkin kanssa, ei sitä useinkaan valita, vaan se tulee kysymättä ja kaipa se onkin siksikin niin vaikeaa, kun ei ole voinut siihen vaikuttaa.
Tänään vedin sen lääkärin määräämät 40mg "estoksi", joka ei kyllä auta oikein mihinkään. Mulla itselläni on vaan se tunne, ettei tää nyt oo pelkkää urtikariaa, jotenkin vaan tuntuu siltä, että tässä on nyt muutakin ja ehkä elämänmittaista mukana.
Oon oikeestaan joka päivä vähän turvonnut jostain kohtaa, nyt ei oo enää sormet, mut kitalaki ja vatsa sekä vähän reidet. Vatsakipukin ollut tänään allergialääkkeistä ja vatsansuojalääkkeistä huolimatta törkeää. Oikeestaan aloin miettimään, että tää on mulla ollut jo lapsesta tai nuoresta saakka, mitä lie ikinä onkaan, mut esim. Lapsena olin ylipainoinen, koska mulla oli sellanen kestoturvotus, sit se katos ihan taivaan tuuliin teini-iässä mut pari vuotta siitä eteenpäin rupesin saamaan näitä kohtauksia, joita hoidettiin allergioina, osa niistä olikin sitä, mutta osa oli jotain ihan omaa luokkaansa, ne turvotukset oli onneks lievempiä eikä tulleet suun alueelle. Sit ei ollu vuosiin mitään, paitsi kun söin keltarauhashormonia oireet palas ja sit kun lopetin niin asteittain sammui. Vatsakipukohtaukset on aina laitettu mulla ärtyvän suolen piikkiin tai sit allergioiden, mut nää kohtaukset onkii olleet varmaan joko tätä suolen autoimmuuni tulehdusta tai sitten sitä hae:a. Mikään lääke niihin ei kuitenkaan oo oikein ikinä tehonnut ja niitäkin ollut jo lapsesta saakka. Ainoastaan parin vuoden jälkeen viljaton poisti osan oireilusta, mut nyt siihen ei enää näytä auttavan mikään lääkkeistä ruokavalioon. Yritän kuitenkin nyt tota histamiinitonta ja viljatonta edelleen, kunnes tulee jotain tietoa jatkoista. Ja jos tää on autoimmuunia, niin sit pyydän kyllä jotain vahvempaa droppia (oonhan mä vetänyt nyt näitä allergiatabuja yli 1kk ilman minkäänlaista vastetta) - pahinta on jos tää onkin molempia ihosairauksia.

Mä kuitenkin juttelin miehen kanssa ja sitten me sovittiin, että jos olo on ees vähän ok huomenna eikä kurkku oo turvonnut, niin mennään pienelle pyörälenkille. Ihan rauhalliselle ja lääkekassin otan mukaani.
Eikä pitäis ajatella näin synkästi, mutta ilman mun miestä, olisin vetänyt itteni jo kiikkuun varmaan aika päivät sitten - en vaan käsitä, miten se jaksaa rakastaa mua, vaikka tää on sillekin varmaan äärimmäisen raskasta. Mieskin on selkeesti alkanu tajuumaan, että nää mun kohtaukset on jotain enemmän, kun vaan allergiaa tai pieniä pulmia, että jokuhan se on, miksi näitä tulee. Sit se saattaa aamuisin käydä kysymässä oonko hengissä, kun mitään ei kuulu eikä vaadi mua tekemään kotihommiakaan, kun olon mukaan mennään Mut paha olo tulee itselle siitä, kun haluis kovasti tehdä itekin enemmän, mut ei vaan pysty.
Ja nyt kun nää kohtaukset on tulleet tutuiksi niin oon tajunnut et ahdistus ja masennus liittyy jotenkin oudosti näihin (en tiiä onko se joku ennakko-oire vai kohtauksien aikana esiintyvä tila, mut näihin se liittyy)

Mut joo eipä muuta, musta tuntuu et ovuloin kuitenkin näiden lääkkeiden läpi, kun ovistestit on alkanu tummua Mun keho on vissiin aivan sekasin näistä hormoneista

Mut ei auta kun vaan toivoo, et saisin tän ihme homman nyt johonkin hoitotasapainoon. Päivät on niin raskaita ja välillä vaikeitakin, mut toivoa on oltava aina. Sillä mennään mitä on annettu.

Hemmetti piti muokata ku olin heitellyt tonne jotai iha ihme hymiöitä ja nyt painelin vääriä nappejavissii ois joku atk kurssi paikallaan

 

[Alcyone]

Kiitokset jannn ja Nipanderi!

 

[Hillis]

Paljon onnea Alcyone.

 

[Alcyone]

Paljon onnea Alcyone.

Kiitos!

 

[smoothie.]

Huh viikonloppu pulkassa! En eilen ja tänään oo ehtinyt kirjottelemaan menoilta ja illalla vasta lukenut päivän viestit. Kyllä tännekin vanhaan ketjuun pari sivua viestejä vaan päivittäin edelleen tulee :)

jannn mäkin oon miettinyt uskaltaisiko postata jotain lapsettomien lauantaina mutta taidan vielä jänistää onko kukaan muu ajatellut asiaa?

Ja alcyone onnea!

Wusti ikävää ettei mies ole vielä päässyt testeihin asti

Mulla kp11, ovistestit viel aika negoja mut toivon et viimeistään kp15 ois plus!

 

[smoothie.]

Tuttuja tunteita vuosien varrelta! Voi olla että hetkeksi turtuu ja sit taas tulee se romahdus. Mä taisin kyllä viimeisen ~2v olla aika turta, jotenkin sitä ei uskaltanut antaa itselleen enää toiveita onnistumisesta. Mut sit kun oli jotian lääkkeellistä apua luteaaliin niin heti ne toiveet nousi ja pettymys oli suurempi. Ole armollinen itsellesi ei ne ikävät tunteet kivoja ole, itselläni oli välillä olo, että ei tunne itseään kun negatiiviset tunteet oli niin vahvoina.
Tuntuu ehkä hassulta jonkun mielestä mutta ei tää odotus oo niitä kaikkia muistoja ns. Kullannut. Mulle sanottiin yks kerta että hyvin suunnittelitte tiettyyn ajankohtaan tän raskauden (liittyen töihin/äitiyslomalle jäämiseen) niin kyllä rupes ärsyttää

Mutta Tsemppiä sulle ja muille

Luulen että on hyvin yleistä ettei se lapsettomuuskokemus hevillä lähde kun se on sisälle kerran päässyt. Muistelen et sulle monet kommentoi ennen raskautta jo epämieluisasti raskautumiseen/lapseen liittuen niin huoh, miten voikin olla että sait vielä tuollaisenkin kommentin toki eihän ihmiset voi tietää ja osaa välttämättä ajatella, mutta voisin kuvitella et teki mieli kiljua kommentoijille päin naamaa :banghead:

 

[Poistettu]

.

 

[Monette]

En tehnyt testiä nyt aamullakaan, on vaan semmoinen jarru päällä, että en tiedä teenkö ollenkaan Ei ole ehkä niin painavaa syytä testatakaan, paitsi että Terolutit oli käytössä tässä kierrossa, mutta niin kuin aiemmin jo tuumasin että mikä todennäköisyys olisi ollut nyt onnistua kun ei olla aiemminkaan onnistuttu, että tokkopa tuota progekuuria on tarve jatkaa.

 

[dimou]

Mä oon aatellut lapsettomien lauantaista, etten kehtaa postata mitään, kun kuitenkin jo yksi lapsi olemassa. Tuntuu väärältä täysin lapsettomia kohtaan. Vaikka juuri niin kuin monet täällä sanoneet, se lapsettoman identiteetti pysyy kyllä mukana varmaan koko elämän. Itsellä se nyt tietty on taas pinnalla, mutta myös silloin kun ei yritetty enkä ollut varma haluanko enemmän lapsia, aina kirpaisi sellaiset "lapsia tehdään" jutut.

Mähän toki tulin kaapista tämän toisen yrityksen kanssa jo aiemmin, mutta olen silti miettinyt josko äitienpäivänä laittaisi jotain.

 

[Nipanderi]

Mä oon aatellut lapsettomien lauantaista, etten kehtaa postata mitään, kun kuitenkin jo yksi lapsi olemassa. Tuntuu väärältä täysin lapsettomia kohtaan. Vaikka juuri niin kuin monet täällä sanoneet, se lapsettoman identiteetti pysyy kyllä mukana varmaan koko elämän. Itsellä se nyt tietty on taas pinnalla, mutta myös silloin kun ei yritetty enkä ollut varma haluanko enemmän lapsia, aina kirpaisi sellaiset "lapsia tehdään" jutut.

Mähän toki tulin kaapista tämän toisen yrityksen kanssa jo aiemmin, mutta olen silti miettinyt josko äitienpäivänä laittaisi jotain.

Mä olen pohtinut myös tätä. Siis en julkaise mitään tiedän sen, ihan siksi koska olen muutenkin melkoisen laiska somettaja kaikki yhtään läheiset tietää meidän lapsettomuushoidoista ja kissankoiran kaimoilta ei nyt jaksa sitä, että no onhan teillä jo yksi lapsi juttuja.

Tuntuu että sekundaarinen lapsettomuus on vielä huonommin ymmärretty asia kuin primäärinen lapsettomuus. En siis väittele mikä on kipeämpää tai kamalampaa, koska kamalaa tämä on yhtä kaikki:arghh: molemmat lapsettomuudet kokeneena tiedän, että ne ovat eri tavalla kipeitä ja ahdistavia.

Enkä väitä että enkö voisi elää onnellista elämää yksilapsisena perheenä ja sopeutua tilanteeseen. Se ei kuitenkaan tapahdu ennen kun viimeinenkin oljenkorsi ivf hoitoja myöten on käännetty. Joten matka on pitkä, raskas ja kipeä anyhow:arghh:

Tsemppiä kaikille omalle matkalle, olipa se sitten lyhyt tai pitkä

 

[Sofia2016m]

Tuo rypäleterttu kuulostaa niin tutulle tai niin kuin minä sanon aina tilanteen mukaan ihan kuin ois käpy tai rusina perseessä

Sori, muuten kun utelen mutta tuleeko sinullakin ulostetta joskus verensekaisesti?

Juu tulee kyllä, ihan varmasti krooninen haavauma mikä aukee aina kun ummettaa..

 

[jamm]

Jäin saikulle kurkkukivun takia Terveyskeskukseen jonotin tunnin, sit ei jaksanut enää..ehkei pelkällä kurkkukivulla tarvi koronatestiin mennä..

Mitähän TiinuLiinulle kuuluu

 

[Vausa]

Täällä on nyt ainakin huolella talleteltu... Eilen meinas mennä jo ihan lörinäks kun kumpikaan ei kovin kiimaisena ollut. Repeiltiin vaan koko ajan kun koko tilanne oli jotenkin koominen. Hauska kokemus sinänsä, vaikka vähän liian suorittamiseksi ehkä jo meni (varsinkin kun mulla alkoi jo limakalvot ärtyä tästä putkesta ja miehen piti sen takia yrittää olla nopea). Puhuttiin että pupuiltas vielä tänään, ihan vaan siitä ilosta että siitä tulis mitä todennäköisimmin meidän ennätys - seitsemän päivää putkeen. Mutta yrityksen kannalta sillä ei liene enää mitään merkitystä, joten saa nähdä jaksaako kuitenkaan rasittaa limakalvoja enää enempää. Tiettyjä panetustuntemuksia mulla kyllä on edelleen, liekö jäänyt vaan putki päälle.

Nyt alkaa sit pitkä odotus, toiveet on korkealla mut pitää yrittää edes vähän hillitä. Huomenna aloitan terolutit, kun lääkäri sanoi et vasta 3-4 vuorokauden päästä irrotuspiikistä. No, ehkä viikon päästä voi jo vainoharhailla oireita.