Mä avaudun teillekin tähän eli mulla ollut tänään rankka päivä. Soitin aamulla ambulanssin, kun mies oli töissä. Mulla turposi kaikki raajat, iho meni kamalan näköiseksi, tuli rintatuntemusta, pahoinvointia ja maha meni sekaisin. Luultiin sydänkohtausta, mutta sydänlääkäriä konsultoidessa selvisi, että ei ole. Syke kyllä matala ja verenpaine koholla. Ekg täysin kunnossa. Oireet vaan oli aika rajut ja mä sain paniikin. Olikin sitten käynyt niin, että olin saanu vaikean magnesium yliherkkyysreaktion tai yliannostuksen, todennäköisesti allerginen kohtaus kuitenkin. Nyt vasta alkanut vähän rauhottua, ihoa polttaa ja kutittaa vieläkin joka paikasta ja olen turvonnut sekä hikoilen. Muitakin oireita vielä esiintyy, kasvotkin turposi illalla lisää. Seurantaa vaan, tavan allergialääkkeitä en voi nyt ottaa, ettei syke laske liikaa. Kortisonia on kuuri mulla vielä kaapissa, mutta käytän sitä vaan jos pakko.
Tässä taisi käydä nyt niin, että suru tuli saumoista läpi. Että keskenmeno oli mulle niin vaikea, että se laukaisi joukon oireita, joita yritettiin sitten vähän turhaan hoitaa fyysisinä. Mä lupasin itselleni ja miehelleni, että haen jotain keskusteluapua. Eihän tää voi näin jatkua, että soittelen ambulansseja ja pelkään pahinta. Labra arvokin varmaan heitti ihan vaan tuon mg takia, kun napostelin sitä naamariin, vaikka olin jatkuvasti sille yliherkkä ja suurin osa oireista tuli sen vuoksi.
Tässä ollaan nyt taas oltu hengenlähtö lähellä-tilanteessa ja mä oon todella väsynyt. Mun tärkeimmäksi asiaksi pitäisi muodostua oman kehon kuunteleminen, ei sen pahoinpitely. Huh huh, kylläpä oli taas päivä