Raskaaksi 2019

Sammie Mä en kokenut nyt alkuun mitään suuria suru tunteita. Harmitusta kyllä joo, mutta Ekassa keskenmenossa romahdin heti ku tajusin keskenmenon, itkin ja surin heti. Siinä kävin kaiken sen tunneskaalan läpi sen vuodon aikana. Tässä taas en. Toki täs oli nii eri tilanne, pidemmällä ja oli se kohdunulkoinen ym. Mutta olo oli lähinnä se että voi, kun tää olis jo ohi, pääsis viettään normaalia elämää, ja olin välillä ihan iloinen ja en tajunnut miksi en itke. Välillä ajattelin että oon kamala kun odotan että kunnon keskenmeno alkaa, vaikka mun pitäs toivoa että se ei ala ja ihme tapahtuu. Mutta mä vaan tiesin että se tapahtuu. Ja ne ekat hyytymä vuodot sai helpotuksen aikaiseksi, että nyt se on ohi. Odottamaan normaalia kiertoa ym.
Mutta sitten tuli se maanantai ja kivut ja kamala vuoto. Ja ku tää kaikki vielä pitkittyi kaikin tavoin ja fyysisesti kroppa menetti voimat hemoglobiinin romahtamisen myötä, sekä päälle vielä cytotecin aiheuttamat kivut ja pahoinvointi, nii se oli se viimeinen niitti. Kun kroppa oli loppu, olin myös henkisesti aivan loppu. Tai sit se oli se huoli gynen kasvoilla, kun kertoi kuinka lähellä sitä oli käyty verensiirtorajaa ym. Ja ku sillä oli kaikki osastorannekkeet siinä valmiina aloin jo pelkäämään että joudun jouluksi sairaalaan. Kun vihdoin pääsin sillon lauantaina illalla pois sairaalasta kotiin, aloin ensin itkemään yksin autossa. Sitten itkin vessassa piilossa ja sitten nukkumaan mennessä miehen kainalossa. Esikoinen oli kotona, nii piti piilossa itkeä.
En pystynyt lauantai yöstä maanantai päivään asti oikein muuta kuin itkemään, mies oli onneksi esikoisen kanssa, kun mä sulattelin cytotecia suussa ja itkin yksin peiton alla ja pidättelin oksennusta. Mun silmät oli aamuisin muurautunut umpeen, sain jääpusseilla ne laskettumaan vähän. Mutta sitten kun koitti cytojen jälkeinen maanantai, mies lähti töihin, mä kuuntelin surullista musiikkia, se kaikista suurin suru tuli. Tai se itku, vaikka olin jo siihen mennessä itkenyt jo 1,5 päivää. Mutta sen myötä olo lähti myös vähän parempaan. Itken vieläkin välillä, mut se kamalin ahdistus on jo poissa.

Mä kuuntelin mm. Johanna Kurkela - Ingrid, kertoo ilmeisesti masennuksesta, mutta tää on ollu yks voima kappale paniikki/ahdistuneisuushäiriössä pahana aikana kuten myös Ellinoora - Elefantin paino, Ja nyt surussa vielä Lauri Tähkä - Sinä olet minun takuuvarma itku kappale. Kyllä se vaan on niin että itkeminen auttaa sisäiseen pahaan oloon. Vaikka aluksi se tuntuu pahalta, mutta lopulta kun saa sitä pahaa oloa itkettyä, alkaa huomaamaan ettei enää itketäkään niin.
Tänään mä en oo itkenyt. En muista itkinkö eilen. Toissapäivänä oli huono päivä.
Eilen ja tänään oon kyllä miettinyt kuinka ihanaa olis ollu kesävauva, mutta uskon myös siihen että me tullaan saamaan toinen lapsi vielä joskus.

TiinuLiinu :Heartred

Silkkaa itkua oli täälläkin monta päivää, vaikka sain aika paljon rauhoittaviakin sairaalassa. Nyt suru iskee edelleen päivittäin ja alkuun niin ihana ja upeasti tukenut mies vain v*tuttaa, kun elää ilmeisesti jotenkin niin paljon pidemmällä kuin minä tai jotain. Minut suru ja ikävä valtaa vieläkin kyyneliin saakka, miehen ratkaisu tähän on yleensä jokin kotityö :arghh: Tekisi mieli huutaa! Tosin juuri nyt mulla ei oo miehelle mitään sanottavaa :sour:

Minäkin olin jo ehtinyt tottua ajatukseen kesävauvasta. Kovasti haluan uskoa, että lapsi vielä joskus suodaan. Kiitos, kun nimesit kappaleita. Täytyy joskus kuunnella.
 
Mä jo testailen ovista vaikka se on toivottavasti vasta ke-pe.
 
Susta tulee äiti :Heartred:Heartred
Toivottavasti pieni pysyy masus nyt.. en käsitä mä vaan itken ilosta ja itken ja tärisen ku jotenki luotan tohon niin paljon... Ku se on niin selkee. Ja maanantaina soitto gynelle ja kattoo onhan limis kunnollinen jne
 
Miltä näyttää? Mä en oo jaksanut testata. Tänään on kyl ollut aika limaista, eiköhän maanantaina saa jo käyttää vaippaa:bag:

Hmm mäki jo oon miettiny et varmaan viimeistään ensi pe saa taas tiputtelun seuraksi:bookworm:
 
Miltä näyttää? Mä en oo jaksanut testata. Tänään on kyl ollut aika limaista, eiköhän maanantaina saa jo käyttää vaippaa:bag:

One step antaa haaleeta ku herkkä. Toivon et sofit kerkeis tulee ma/ke mennessä. Vaikka eiköhän noiki toimi jos ovisplussat jatkuu yhtä selkeinä kuin nyt viimeisimmät kierrot. Ja digillä varmistus. Millos teil hoidot alkaa? Harmi noi vuodot :Heartred
 
Mähän määräsin tähän vuodenvaihteeseen plussa aallon :woot:
Saanko tulla muitten mukana syyskuisiin? Ottakaa mut mukaan :hilarious: Aikasemmin oon saanu aikasintaan dpo 10 jotain, mutta dpo 11-12 varmasti. Eli pitää oottaa vielä ke-pe akselille.
 
Takaisin
Top