Pikkusisarus tulossa
- Ketjun aloittaja mangustimamma
- Aloituspäivämäärä
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Meillä tulossa iso ikäero, jos tämä pysyy kyydissä. Isommat ovat siis 13, 11 ja 8. Iltatähteä ei ollut suunnitelmissa, joten sopivaa ikäeroakaan ei mietitty. Pienestä ikäerosta on kokemusta noiden kahden vanhemman kanssa, joilla ikäeroa vajaa 1v 4kk. Kahdella nuoremmalla on ikäeroa 3v2kk. Molemmat olivat hyviä ikäeroja.
Ei olla lapsille kerrottu mahdollisesta sisaruksesta eikä varmaan kerrotakaan ennen np-ultra, kun näin yli 40-vuotiaana keskenmenoriski kuitenkin on tosi suuri.
Ei olla lapsille kerrottu mahdollisesta sisaruksesta eikä varmaan kerrotakaan ennen np-ultra, kun näin yli 40-vuotiaana keskenmenoriski kuitenkin on tosi suuri.
sonic
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä tulee myös esikoisen ja toisen välillä ero olemaan tuo 3v 8kk. Miten oot kokenu sen ikäeron?
Meillä esikoisella ja kuopuksella on nyt ikäeroa (tai silloin kuin nuorempi syntyi) 2v2vko, ja se tuntui tosi hyvälle ikäerolle ja olikin.
Nyt esikoisella on aika vahva 3v. uhma, joten toivon, että uhma ehtii laantua ennen kun kolmas syntyy. Koska uskon, että jos uhma vaan ehtii laantumaan, niin myös tuo 3v8kk on täydellinen ikäero - koska isoin varmasti tykkää sitten hoitaa ja helliä nuorempiaan! Ja on monessa asiassa jo todella taitava, joka helpottaa meidän puuhia, esim. kun lähdetään jonnekin, niin isoin osaa jo hoitaa itsensä lähtökuntoon pukeutumalla itse (osaa jo nyt, jos vaan uhmaltaan viitsii.. :D).
Meillä esikoinen täyttää ensi viikolla kolme ja uhma ei ainakaan tällä hetkellä näytä kerrassaan mitään merkkejä laantumisesta. Vähän hirvittää miten käy kun uusin tulokas syntyy. Olen vielä pääsääntöisesti liikkunut tuplarattailla silloin kun olen yksin molempien lasten kanssa liikkeellä, enkä ajatellut kyllä triplarattaita hankkia. 
Jos on kaksi aikuista niin vanhempi voi kävelläkin, mutta vaatii aikuisen jatkuvaa ohjausta ja mahdollisuuden kopata uhmakohtauksen iskiessä kainaloon. Olen miettinyt seisomalautaa, mutta se ei välttämättä auta kun esikoinen ei välttämättä sillä pysy, tai sitten vauvaa kantoreppuun.
Jos on kaksi aikuista niin vanhempi voi kävelläkin, mutta vaatii aikuisen jatkuvaa ohjausta ja mahdollisuuden kopata uhmakohtauksen iskiessä kainaloon. Olen miettinyt seisomalautaa, mutta se ei välttämättä auta kun esikoinen ei välttämättä sillä pysy, tai sitten vauvaa kantoreppuun.
Meillä esikoinen täyttää ensi viikolla kolme ja uhma ei ainakaan tällä hetkellä näytä kerrassaan mitään merkkejä laantumisesta. Vähän hirvittää miten käy kun uusin tulokas syntyy. Olen vielä pääsääntöisesti liikkunut tuplarattailla silloin kun olen yksin molempien lasten kanssa liikkeellä, enkä ajatellut kyllä triplarattaita hankkia.
Meillä esikoinen kulkee seisomalaudalla/potkupyörällä/pulkalla. Lenkkeily ja lähikaupassa käynti sujuu näin hyvin, mutta kaupungilla on vähän liian paljon ihmeteltävää, niin siellä liikkuminen tuollaisella kombolla yksin tuottaa omat "haasteensa".
Ajatus olis sitten, kun kolmas syntyy, että esikoinen jatkaa kulkemista seisomalaudalla/potkupyörällä ja sit kuopus (tuleva keskimmäinen) ja vauva kulkee Super Viikkareissa tuplissa.
Silloin kun kuopus vuos sitten syntyi, niin kuljettiin silloinkin super viikkareilla tuplina ja sit kun nuorempi siirtyi ratasistuimeen, rupes esikoinen potkuttelemaan ja kulkemaan seisomalaudalla!
Meillä potkuttelu ei ole missään tapauksessa vaihtoehto, totteleminen sitä luokkaa että lapsi on alta vartissa bussin alla jos päästää liikenteeseen niin että aikuinen itse on kiinni rattaissa...
Lautaa on kokeiltu aina välillä, ja todettu ettei vielä toimi, lapsi ei pysy siinä vaan joko yrittää karata tai heittäytyy lötköksi. Ihan pelkkä rattaiden vieressä kävely on ollut toimivin ratkaisu, mutta sekin vaatii silloin tällöin sitä että kannan esikoisen loppumatkan kotiin samalla kun työnnän rattaita yhdellä kädellä. 
Toivon että uhmaikä kokee jonkun ihmeparanemisen ennen vauvan syntymää.Tai sitten katson josko tuo nykyinen kuopus olisi vähän sopuisampaa tempperampenttia. Sitten voisi kokeilla keskimmäistä laudalle ja vauvaa ja esikoista tupliin.
Ootteko kokeilleet sitä sellasta istumalautaa? Eli seisomalauta jossa pyörän satulan tyylinen istuin. Siitä ei välttämättä, ehkä, kenties niin helposti karata :D
Joo, on meillä sellainenkin, kyllä siitäkin karkuun pääsee...
Sellainen ehkä toimisi missä on kuppimallinen istuin ja vyöt, mutta se on jo aika mötikkä, liekö sen kätevämpi kuin kolmosrattaatkaan. 
Esikoiselle kertominen mietityttää minuakin. Liian aikaisin ei kannata kertoa sillä 4 vuotiaalle on pitkä aika oottaa sisarusta. Viime raskaudesta kerroimme hänelle np-ultra jälkeen. Nyt en tiedä pitäisikö odottaa rakenneultraan asti. Tosin sillon on maha jo niin iso että alkaa jo kyselemään. Toisaalta viime raskauden keskeytystä oli helppo käsitellä kotona kun esikoinen ymmärsi, että äiti itkee vauvaa. Samalla kuitenkin asiaa piti käsitellä paljon esikoisen kanssa monen kuukauden ajan päivittäin. Vieläkin kun hautumaan ohi kävellään varmistaa että olihan vauva tuolla vai taivaassa.
Meillä ei tosiaan esikoinen (huomenna täyttää 3v.) Oikein ymmärrä sitä että on tosiaan vauva kasvamassa äidin mahassa. Eilen katsottiin vanhoja ultrakuvia esikoisesta niin nyt esikoinen sanoo näistä uusista kuvista että tuossa olen minä. Jne.. vaikka on koitettu sanoa että ei kun toinen vauva äitin mahassa..
Meillä isosisarukset ovat kovasti vauvaa toivoneet jo pitkän aikaa ja toki kun isoimmat jo murkkuikäisiä niin samantien kun pahoinvointi alkoi tiesivät että vauvaa odotellaan ( olisin halunnut salata lapsilta,mutta tosiaan tässä pahoinvoinnissa + mahahan alkoi kasvaa taas heti kiinnittymisen jälkeen. Niin eipä salailu onnistu). Lapset on siis todella innoissaan ja odottavat kovasti, on kyllä puhuttu paljon siitä että matka on pitkä ja mitävaan voi tapahtua. Lapset kyllä tietävät että osa vauvoista matkaa suoraan taivaaseen. ( itselle tuo kyllä lisäahdistusta kun toivoo että ei tarvitsisi lapsille huonoja uutisia tuoda vaan vauva kasvaisi ja kehittyisi hyvin ja heinäkuussa saataisiin hänet kotiin).
Meillä esikoinen juttelee jo jonkin verran vauvasta. Sen verran on tullut selväksi, että tyttö on tilattu. Eilen kun esikoinen ilmoitti automatkalla olevansa iloinen, mä sanoin että toivottavasti me kaikki ollaan iloisia - äiti ja isi ja mummi ja sinä ja pikkusisko ja vauvakin sitten kun se syntyy. No esikoinen tuhahti siihen, että vauva ei ole iloinen, vauva itkee. Toivottavasti ei ole ennustus. Kaksi edellistä lasta nimittäin olleet hirmu hyväntuulisia vauvoja, josko nyt on sen koliikkikoneen vuoro.
Eilen kun esikoinen ilmoitti automatkalla olevansa iloinen, mä sanoin että toivottavasti me kaikki ollaan iloisia - äiti ja isi ja mummi ja sinä ja pikkusisko ja vauvakin sitten kun se syntyy. No esikoinen tuhahti siihen, että vauva ei ole iloinen, vauva itkee. Toivottavasti ei ole ennustus. Kaksi edellistä lasta nimittäin olleet hirmu hyväntuulisia vauvoja, josko nyt on sen koliikkikoneen vuoro. 
toivottavasti sinulla raskaus menee loppuun. itsellä meni kesken ja saa nähä mikä on lopullinen ikäero, kun joutuu nyt olemaan vielä kuukauden yrittämättäkään (lääkkeellinen tyhjennys). toivottavasti päästäis lähemmäs 2,5v ikäeroa.
3v on mielestäni liikaa.
Meillä eilen 2,5-vuotias taapero ihmetteli äitin turvonnutta mahaa ja kysyin sit et mikä äitin mahassa on? Taapero vastas niin tomerasti : ”koira”.
Meillä olisi suunnilleen 2 v 4 kk ikäero esikoisen ja pikkukakkosen välillä, eli vähän jännittää, miten tulee menemään... Onneksi poika on todella tomera ja avulias, mutta lähinnä se tunnetason reaktio jännittää kun ei olekaan enää ainoa äidin ja iskän silmäterä... Meillä ei vielä juurikaan puhuta kuin muutamia sanoja, niin en ole toistaiseksi mitenkään kiiruhtanut tämän vauvasta viestimisen kanssa, kun on vielä monta mahdollista mutkaakin matkassa.