Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Mietin miks en kertois tytöille nyt. Satunnaisetkin tyypit tietää. Rähjään tytöille kun ne ei siivoa jälkiään ja satavarmasti löytyis enemmän sympatiaa ja yhteistyökykyä kun tietäis syyn. Kertokaa mulle yksikin hyvä syy miks en kertois? Suru tulee läpi kuitenkin jos jotain käy ja samasta itketään yhdessä.
Mul ei oo mitään muuta syytä mikä en kerro kaikille, paitsi just toi keskenmeno. Meil on niin pienet lapset et ne ei käsitä sitä jos toisella hetkellä äiti sanoo et tulee vauva ja toisella hetkellä ei tuukkaan. Mut tuokin on niin lapsista ja niiden iästä kiinni.
Nää on fiksuja tyttöjä. Tiuskiminen hämmentää tyttöjä nyt vaan paljon. Kovasti kaipaa seuraa leikkiin, mihin minusta ei oo. Hädin tuskin kotihommat saan tehtyä. Molemmilla vielä toiveena vauva ja esikoinen kattellu mun mahaa jo sillä silmällä et siel varmaan on. Nyt ei enää niin suurta pelkoa menetyksestä kun sain sydänäänet kuuluviin.
Onko teillä muilla läheisiä, joille kertominen syystä tai toisesta tuntuu hankalalta?
Itselläni on erittäin läheinen ystävä, joka on ollut lapsettomuushoidoissa useamman vuoden toistaiseksi tuloksetta, yksi kkm heillä ainoastaan taustalla. Nyt kauhistuttaa kertoa hänelle omasta raskaudesta, koska tiedän hänen ottavan sen todella raskaasti ja pahimmassa tapauksessa loukkaantuvan tai ottavan itseensä, koska aihe on hänelle todella herkkä eikä oikein osaa käsitellä tunteitaan lapsettomuuteen liittyen. Ajattelin nyt kuitenkin joka tapauksessa kertoa hänelle ihan ensimmäisten joukossa, jotta saa rauhassa aikaa sulatella asiaa. Toisaalta hän tietää kyllä oman tilanteeni, 17 vuotta edellisestä, tätä ennen ainoasta raskaudesta joka päättyi kkm, joten toivoisin hänen suhtautuvan uutiseen ajan kanssa positiivisesti tai edes neutraalisti, mikäli tämä raskaus nyt jatkuu.
Itselläni on erittäin läheinen ystävä, joka on ollut lapsettomuushoidoissa useamman vuoden toistaiseksi tuloksetta, yksi kkm heillä ainoastaan taustalla. Nyt kauhistuttaa kertoa hänelle omasta raskaudesta, koska tiedän hänen ottavan sen todella raskaasti ja pahimmassa tapauksessa loukkaantuvan tai ottavan itseensä, koska aihe on hänelle todella herkkä eikä oikein osaa käsitellä tunteitaan lapsettomuuteen liittyen. Ajattelin nyt kuitenkin joka tapauksessa kertoa hänelle ihan ensimmäisten joukossa, jotta saa rauhassa aikaa sulatella asiaa. Toisaalta hän tietää kyllä oman tilanteeni, 17 vuotta edellisestä, tätä ennen ainoasta raskaudesta joka päättyi kkm, joten toivoisin hänen suhtautuvan uutiseen ajan kanssa positiivisesti tai edes neutraalisti, mikäli tämä raskaus nyt jatkuu.
Tsemppiä! Ehdottaisin, että kerrot viestillä ennemmin kuin kasvotusten, niin saa sen ensireaktion rauhassa purkaa. Mieluiten niin että hän on kotona jos mahdollista. Mutta tietysti tunnet ystäväsi itse parhaiten, ehkä hän mieluummin kuuleekin kasvotusten.
Mä olen tosiaan 4v lapselle kertonut että äidin massussa on vauva. On tosi innoissaan tästä ja varmasti olisi surullinen jos jokin menisi pieleen, mutta toisaalta hän on tän perheen "ilmapuntari" eli vaistoaa heti jos jokin on pielessä. Nyt on vaan helpompaa kun voi selittää että äiti makaa sohvalla väsyneenä kosla vauva, äiti yökkii ja oksentaa koska vauva. Hänelle tää odotushan on aivan loputon, mutta hän on tosi kiinnostunut vauvoista ja ollaan nyt jo pari kertaa yhdessa katottu että miten iso vauva jo on ja minkä näköinen. Mä oon ihan tyytyväinen tähän tyyliin. Ymmärrän kyllä myös jos ei halua kertoa, mutta meidän perheessä ja kohdalla ei tule mieleen yhtäkään syytä olla kertomatta. :)
Tänään kerrottiin mun isälle joka otti uutisen yllättävän hyvin. Vähän ihmetteli että miten nyt kun olin hakenut keväällä jo opiskelemaan, mutta onnitteli sit kumminkin ja alko jo miettiä et tarvitaan isompi auto :)
Huomenna mun äidin vuoro
Huomenna mun äidin vuoro
Kiitos! Viestiä mietin itsekin vaihtoehdoksi, mutta toisaalta on sellainen tyyppi, että varmaan haluaisi kuulla kasvotusten. Täytyy nyt miettiä koska ja miten hänelle kerron, mutta ensimmäisten joukossa se täytyy tehdä alta pois.
Eilen kerrottiin miehen vanhemmille vaikka piti kertoa vasta nt ultran jälkeen. Oltiin heidän kanssa mökillä yötä ja olivat ostaneet mulle siideriä, ei sitte keksitty mitään tekosyytä niin kerrottiin. Uutinen otettiin iloisina vastaan, heille ensimmäinen lapsenlapsi.
Mä oon arponu tuolle 4,5v:lle kertomista, mut nyt taas olo siedettävämpi ni odottelen vielä ettei juorua heti kaikille 
appiukko tais arvata, kun oltiin siellä reissussa pidempään, alkureissusta otin olutta tms ruokajuomana kun en tienny ylläristä ja sit yhtäkkiä aloinki kieltäytyyn, viikon verran se sinnikkäästi tarjos jotain alkoholillista ja sit reissun lopuksi pari iltaa et otatko maitoa? noh, eivät varmasti uskalla sanoa mitään ennenku ite kerrotaan.. mies ripitti ne esikoisen aikaan kun mun äiti oli arvannu joskus rv 9-10, ei oltu käyty viel ultrassa ja kertonu sit anopille ja se tuli muiden ihmisten kuullen juhlis kaakattaan et mitää?!? Onko totta päläpälä ja mies aika äkäsesti hiljensi sen et ei kuulu tänne et kerrotaan kun on kerrottavaa...:banghead:
appiukko tais arvata, kun oltiin siellä reissussa pidempään, alkureissusta otin olutta tms ruokajuomana kun en tienny ylläristä ja sit yhtäkkiä aloinki kieltäytyyn, viikon verran se sinnikkäästi tarjos jotain alkoholillista ja sit reissun lopuksi pari iltaa et otatko maitoa? noh, eivät varmasti uskalla sanoa mitään ennenku ite kerrotaan.. mies ripitti ne esikoisen aikaan kun mun äiti oli arvannu joskus rv 9-10, ei oltu käyty viel ultrassa ja kertonu sit anopille ja se tuli muiden ihmisten kuullen juhlis kaakattaan et mitää?!? Onko totta päläpälä ja mies aika äkäsesti hiljensi sen et ei kuulu tänne et kerrotaan kun on kerrottavaa...:banghead:Mä kerroin alkuviikosta mun vanhemmille, jotka kyllä oli arvannukkin tän. Tiesin että ne tietää kuitenkin, mut halusin oottaa kertomista varhaisultraan asti. Samalla sit kerroin veljelle ja hänen tyttöystävälleen.
Äiti oli sitten menny jo kertomaan mummollekkin, tosin kysy sitä ennen multa luvan.
Mua nyt ei niin haittais vaikka juoruais kaikille sukulaisille, kuhan sitten ite kertoo kans huonot uutiset jos semmosia sattuis tulemaan.
Nt-ultran jälkeen sitten muille sukulaisille varmaan kerrotaan ja mies saa kertoa omille vanhemmille sitten kun ite haluaa. En usko että pitää kovaa kiirettä, sillä ei kauheesti olla tekemisissä. Ja tää olis heille jo 7. lapsenlapsi, joten eivät varmaan sen kummemmin reakoi mitenkään..
Äiti oli sitten menny jo kertomaan mummollekkin, tosin kysy sitä ennen multa luvan.
Mua nyt ei niin haittais vaikka juoruais kaikille sukulaisille, kuhan sitten ite kertoo kans huonot uutiset jos semmosia sattuis tulemaan.
Nt-ultran jälkeen sitten muille sukulaisille varmaan kerrotaan ja mies saa kertoa omille vanhemmille sitten kun ite haluaa. En usko että pitää kovaa kiirettä, sillä ei kauheesti olla tekemisissä. Ja tää olis heille jo 7. lapsenlapsi, joten eivät varmaan sen kummemmin reakoi mitenkään..
Appiukko oli lauantaina kysynyt mieheltä että tuleeko meille vauva. Mies oli vastannut että toivottavasti, ei vielä uskalla kovin iloita kun niin pienet viikot. Appiukko oli epäillyt asiaa mun vatsanmuodosta... noh onneks oon raskaana, saa pömpöttää rauhas koska ei tämä mun mielestä kovin poikkea mun tavallisesta vatsasta...
koska ei tämä mun mielestä kovin poikkea mun tavallisesta vatsasta...
Mä jouduin eilen kertomaan äidille, kun se oli meillä käymässä ja mulla oli maha niin kipee että jouduin hypätä vessassa. Pojalle 5 v emme ole vielä kertoneet, luultavasti nt-ultran jälkeen kerrotaan niin kuin pikkusiskostakin.
Täällä. Toissapäivänä kerroin esikoiselle (hän 16v) ja oli innoissaan. Halus nähdä mitä oltiin vauvalle ostettu ja hypisteli niitä. Tälle mun 8v neidille en oo vielä kertonu mutta ajattelin jotta sitten ultran jälkeen ottausin asian puheeksi
Me ei olla kerrottu vielä kellekään, mutta menossa onkin vasta RV 6+4. Olin tänään isovanhempieni luona kylässä, ja he olivat varta vasten mulle sulattaneet itse kylmäsavustettua lohta. En tietenkään voinut kieltäytyä siitä, koska en halunnut selittää asiaa. Mitä tuollaisissa tilanteissa voi muka tehdä? ja vaikka olisin sanonut, että en voi syödä kun olen raskaana, olisi varmaan isovanhempani loukkaantuneet, kun ei ne ymmärrä, "miksei lohta saisi raskaana syödä"..
Nyt olen pari yötä äitini luona. Onneksi hän on huomenna töissä, niin ei tarvitse pelätä aamuoloja, mutta lauantaiaamuna lähetään kuulema marjametsään, että saas nähä miten saan peitettyä aamupahoinvoinnit silloin.
Nyt olen pari yötä äitini luona. Onneksi hän on huomenna töissä, niin ei tarvitse pelätä aamuoloja, mutta lauantaiaamuna lähetään kuulema marjametsään, että saas nähä miten saan peitettyä aamupahoinvoinnit silloin.
Mä palaisin tosiaan hoitovapaalta töihin nyt maanantaina. Meitä on tiimissä 3 työntekijää. 1 palaa lomalta vasta syyskuussa. Ja tämä kenen kanssa oon nyt jo ehtinyt töitä tehdä niin.. noh miten sen nyt sanois.. hän on aika laiska. Osittain johtuu varmaan siitä että ei tiedä mitä tehdä, eikä osaa tehdä. Mutta hän ei uskalla kysyä. On siis valmistunut vasta joku aika sitten. Ja mitä muut työkaverit on sanoneet, ni tä ketä palaa lomalta on aika samanlainen. Kokematon, laiska ja ei omista tilannetajua. Eli todella raskasta, kun pitää pyörittää ns koko tiimin vastuuta ja toimintaa yksin. Aina ei voi luottaa siihen et toinen hoitaa homman tai jos hoitaa niin miten.
Myös mun esimies on tästä mulle jo nyt puhunut. Hän siis tietää millaisia nämä kaksi ovat. Ja mua kauhistuttaa ilmoittaa hänelle että jään äitiyslomalle, TAAS. Koska en tiedä mitä tälle tiimille käy.. Nyt oon yrittänyt epätoivoisesti aina sanoa tälle yhdelle että hänen on pakko opetella näitä asioita ja ottaa vastuuta. Eikä luottaa siihen että mä teen kaiken.
Myös mun esimies on tästä mulle jo nyt puhunut. Hän siis tietää millaisia nämä kaksi ovat. Ja mua kauhistuttaa ilmoittaa hänelle että jään äitiyslomalle, TAAS. Koska en tiedä mitä tälle tiimille käy.. Nyt oon yrittänyt epätoivoisesti aina sanoa tälle yhdelle että hänen on pakko opetella näitä asioita ja ottaa vastuuta. Eikä luottaa siihen että mä teen kaiken.
Me ei olla kerrottu vielä kellekään, mutta menossa onkin vasta RV 6+4. Olin tänään isovanhempieni luona kylässä, ja he olivat varta vasten mulle sulattaneet itse kylmäsavustettua lohta. En tietenkään voinut kieltäytyä siitä, koska en halunnut selittää asiaa. Mitä tuollaisissa tilanteissa voi muka tehdä? ja vaikka olisin sanonut, että en voi syödä kun olen raskaana, olisi varmaan isovanhempani loukkaantuneet, kun ei ne ymmärrä, "miksei lohta saisi raskaana syödä"..
Nyt olen pari yötä äitini luona. Onneksi hän on huomenna töissä, niin ei tarvitse pelätä aamuoloja, mutta lauantaiaamuna lähetään kuulema marjametsään, että saas nähä miten saan peitettyä aamupahoinvoinnit silloin.
Mä olen mielummin kertonut ja kieltäytynyt kuin ottanut riskin listeriasta ja mahdollisesta keskenmenosta. Meillä kans kaikki ymmärtäneet että en jotain syö. Ehkä vähän ääneen niitä ihmetelleet ja oon mukana ihmetellyt että miten nämä suositukset on aikojen saatossa muuttuneet että aikoinaan ei edes alkoholi ei ollut kielletty ja nyt tiedetään paremmin. Ja kukaan ei ole tähän mennessä lähtenyt väittelemään aiheesta että vauvan takia on parempi olla ottamatta ns turhia riskejä.