Raskaudesta kertominen

Oon tänään menossa anopille lasten kanssa. Hieman haastavaa näiden olojen kanssa nää aamupäivät niin saa nähdä mitä tästä tulee ja arvaako hän. Tai et möläyttääkö esikko jotain :p
 
Helmikuussa keskenmenneestä (havaittiin 12+0) raskaudesta ehdittiin varhaisultran jälkeen kertoa parille ystävälle, pomolle, molempien vanhemmille. Vanhemmille kertominen oli meillä virhe, heidän pettymyksen näkeminen oman surun keskellä oli tosi rankkaa.

Tällä kertaa kerrotaan läheisimmillekin mahdollisimman myöhään, varmaan vasta kun rupeaa näkymään (toivottavasti rupeaa!).
 
Mä kerroin viimeksi siskolle, toiselle veljelle ja lähimmille ystäville jo heti plussan jälkeen, 3 vuotta odotettu plussa silloin niin ei pystynyt pitämään sisällä. Muille kerrottiin nt-ultran jälkeen. Nyt on epävarmempi olo, tuntuu kun tällä kertaa raskautui nopeasti että oli jotenkin liian onnekasta. Ja siskolle pelottaa kertoa kun hänellä toisen lapsen odotus päättyi huhtikuussa selittämättömään kohtukuolemaan rv 36 :sad015. En yhtään tiedä miten suhtautuu, varmaan ylipäätään suku on siinä luulossa että meidän lapsiluku jäisi kahteen.

Mutta varmaan taas nt-ultran jälkeen julkistetaan, ehkä lähimmille jo varhaisultran jälkeen jos kaikki näyttää hyvältä.
 
Ehkä niin, tämä olisi hänen seitsemäs lapsen lapsi :) ja mun äiti on muutenkin tosi huono näyttämään tunteitaan ja puhumaan asioista :rolleyes: itse olin samanlainen, kunnes tapasin mieheni, joka opetti puhumaan tunteista :Heartred :hilarious:

Heh meillä ihan sama. Äitini on tosi huono puhumaan tunteista tai mistään tärkeistä, mä olin samanlainen ennen kuin mies opetti puhumaan rakkaushömppää...:hilarious:
 
Kahdelle parhaalle ystävälle kerroin heti testauspäivänä. Mieskin kertoi ystävälleen, sekä tämän vaimolle joka myös raskaana. Oma äitini arvasi sitten itse parin päivän päästä kun käytiin kylässä :grin
 
Me ei olla kerrottu vielä kenellekään ja koitetaan olla kertomatta mahdollisimman pitkään. Tai jollekin mun varmaan täytyy päästä tuntoja purkamaan, joten joko siskolle tai hyvälle ystävälle saatan kertoa jo aiemmin. Ehkä, vaikea vielä sanoa. Mitään suuria julkistamisia ei missään kohtaa ole luvassa, töissä kerron sitten kun on pakko, kaverit ja lähimmät sukulaiset saa tietää ultran jälkeen jos sinne asti päästään ja loput huomaa sitten kun huomaa.
Onneksi on tämä foorumi mistä lukea vertaistukea!
 
Meillä nyt kerrottu aika monelle jo. Oireet on taas niin pahat et vaikea salailla ja kun esikolle on kerrottu niin hän kyllä kertoo kaikille. Isovanhemmille ajateltiin kertoa kasvokkain sitä tahtia kuin heitä tavataan :)
 
Meillä tietää jo monet kaverit ja mun sisko, mutta muille sukulaisille ei oo vielä kerrottu! Tänään oli varhaisultra ja vähän tuli sellainen olo että jos kerrottais vasta nt-ultran jälkeen. Ehkä. Voi olla että perun sanani hyvinkin pian :D

Toisaalta esikoiselle haluais ekojen joukossa kertoa ja toisaalta hänelle se odotus on ihan huikean pitkä jos nyt jo kertoo, kun ikää hänellä vasta 3v parin viikon päästä!
 
Eiks teitä pelota se et jos tapahtuukin jotain. Ja sit se kun joudutte kaikille kertomaan sen ettei vauvaa tulekkaan. Mä pelkään tätä eniten, enkä siks halua kertoa. Toinen mitä pelkään on et jos kerron lapsille ja sit tuleekin keskenmeno. Ni miten mä selitän sen tällaiselle pienelle. Ei se ymmärrä vielä näin isoja juttuja..
 
Eiks teitä pelota se et jos tapahtuukin jotain. Ja sit se kun joudutte kaikille kertomaan sen ettei vauvaa tulekkaan. Mä pelkään tätä eniten, enkä siks halua kertoa. Toinen mitä pelkään on et jos kerron lapsille ja sit tuleekin keskenmeno. Ni miten mä selitän sen tällaiselle pienelle. Ei se ymmärrä vielä näin isoja juttuja..
Oon koittanut kertoa niille, joille voisin kertoa myös keskenmenosta. Keskenmenon pelko on suurin syy miksi en vielä lapselle halua kertoa.
 
Mä ainakin koin sen hyvänä viimme km aikana että olin tuttaville kertonut. Ja että nykyäänkin voi puhua alkuvuoden keskenmenosta ilman että kukaan ihmettelee "ai sulla on ollut sellainen".
Ja lapsille kerron varhaisultran jälkeen, 2v tuskin asiaa oikein ymmärtää. Toki nytkin oon joutunut 4veelle sanomaan ettei saa hyppiä äidin masun päällä JOS siellä on vauva. Ja oon puhunut tälle 4veelle että ens viikolla lääkäri katsoo äidin vatsaan, onko siellä vauvaa :rolleyes:
Ja mun mielestä ihan hyvä ettei pumpulissa kasvata. Kuolema kummiskin kuuluu elämää. Ja eikä tarvitse sitten mitään tekosyitä keksiä kun itku herkässä jos keskenmeno tulee..
 
Mä olen kertonut ja kertomassa heille joille kertoisin sit myös keskenmenosta tai ei häiritsisi puhua. Mun isälle olen kertonut edellisistä raskauksista tän syyn taki vasta rakenneultran jälkeen. Hänen kanssa olis liian vaikeaa asioida ja kertoa jos jokin menis vikaan.

Lapsille ei kerrottaisi ellei olisi pakko näiden oireiden takia. Esikko olis ihan paniikissa jos oksentelisin ja hän ei tietäisi. Nyt on hyvä kun hän tietää homman nimen ja on rauhassa. Mahdollisen keskenmenon selittäisin vaan että joskus käy silleen ja vauva ei ollut tarpeeksi terve elämään. Meillä ollut aika paljon menetyksiä ja kuolemaa viime vuosina niin kuolema on ihan tuttu käsite eikä esikoista pelota tai huolestuta.

Jos olis tosi oireeton raskaus että hyvä kun muistasi koko raskautta, niin panttailisin tietoa ainakin sinne nt ultraan ja mahdollisesti niin pitkään kuin vatsaa olisi hankalaa piilottaa/rakenneultraan.
 
Kerrotaan varmasti vasta nt-ultran jälkeen ensimmäisille ihmisille. Monelle tulee varmasti todellisena yllätyksenä, että meille on tulossa kolmas ja vastaanotto vähän jännittää...
 
Kerrotaan varmasti vasta nt-ultran jälkeen ensimmäisille ihmisille. Monelle tulee varmasti todellisena yllätyksenä, että meille on tulossa kolmas ja vastaanotto vähän jännittää...
Mua jännittää vähän sama. Et mitä porukka meinaa ku näin nopeasti taas uusi vauva :D mun isä oli viimeks jo ihan et "näin nopeesti hankitte toisen" :D
 
Meillä tietää nyt molempien vanhemmat ja sisarukset. Yhdelle kaverille kerroin, samoin mies ja nyt sitten toiset kamut arvasi viikko sitten :) Aluksi oli ajatus pitää omana tietona NT ultraan asti mutta oireiden takia ollu helpompi sanoa lähipiirille, ettei mulla mikään mystinen tauti oo:grin
 
Mua jännittää vähän sama. Et mitä porukka meinaa ku näin nopeasti taas uusi vauva :D mun isä oli viimeks jo ihan et "näin nopeesti hankitte toisen" :D
Meille tulee varmaan just sitä kommenttia, että joko taas, ettekö osaa lopettaa, oliko vahinko. Mutta varmasti myös onnitteluja ja iloisia kommentteja.
 
Mä sain eilen neuvolan jälkeen kerottua mun isompien lasten isälle joka jännitti mua ihan järkyttävän paljon....klumps!
Mut hyvin meni, lapsi sai mukavan tervetulotoivotuksen!

Sovittiin miehen kanssa et parhaille ystäville voi kertoa nyt sitten kun haluaa, mutta isovanhemmille kerrotaan vasta sitten kun viikkoja enemmän, jollei nyt sitten tule joku syy kertoa!

Seuraavaks ois vuorossa nuo mun 8 ja 10v lapset. Se jännittää seuraavaks eniten...onko täällä muita joilla lapsia edellisestä liitosta joille on joskus kerrottu että saavat sisaruksen eri isälle?
 
Mä sain eilen neuvolan jälkeen kerottua mun isompien lasten isälle joka jännitti mua ihan järkyttävän paljon....klumps!
Mut hyvin meni, lapsi sai mukavan tervetulotoivotuksen!

Sovittiin miehen kanssa et parhaille ystäville voi kertoa nyt sitten kun haluaa, mutta isovanhemmille kerrotaan vasta sitten kun viikkoja enemmän, jollei nyt sitten tule joku syy kertoa!

Seuraavaks ois vuorossa nuo mun 8 ja 10v lapset. Se jännittää seuraavaks eniten...onko täällä muita joilla lapsia edellisestä liitosta joille on joskus kerrottu että saavat sisaruksen eri isälle?
Kerroin mun 12veelle. Pyysin pitämään vielä salassa ensimmäisen kolmanneksen ajan. Tiedä sitten toteutuuko.:hilarious: Oli käynyt tutkailemassa omin päin mun ompeluksia ja alkoi siitä vihjailla, niin katsoin parhaaksi kertoa.:)
Tuntui olevan eniten mielissään siitä, että koska hän on lapsista eniten mun näköinen, niin jos uusi vauvakin tulee mun näköön, eikä isänsä, niin sitten vauva voi olla hänen näköinen.:grin Myös siitä tietysti tykkäsi, että hänen LA oli aikoinaan 8.3 ja tällä nykyisellä on 4.3. Että kunpa tämäkin syntyisi liian aikaisin hänen syntymäpäivänä helmikuun lopussa. Tällaisia ajatuksia mun tytöllä. Ei siis mitään syvällisiä kriisejä vielä.
 
Meijän naapuri tuli äsken pihalla kertomaan mulle, että hän on raskaana. Ja laskettu aika maaliskuussa. Mun oli sit pakko kertoa, että samoissa mennään :D
 
Meillä kans kolmas tulossa ja vähän jännittää että mikä on vastaanotto tälle uutiselle. Tähän mennessä kaikki on onnitelleet onneksi :Heartred :) Ehkä oma isä jännittää eniten. Hän on vähän semmonen urpo et vois jotain tyhmää möläyttää.
 
Takaisin
Top