----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Yölento samaa mieltä. Olen jättänyt pois kaikki tulehduskipulääkkeet joita reumassa määrätään. En koe että sen muutaman päivän nopeammin parantuminen olisi lääkkeiden arvoista. Näistä peruslääkkeistä jo vatsa niin kovilla. Sitä paitsi niistä kipulääkkeistä ei mulla ollut kipuun apua. Jänne ja nivelkivut vaatisivat mulla jotain Lyrican tapaista ja sitten en olisi elossa. Olen tottunut jo siihen, että joka päivä jonnekin sattuu ja kaikkea ei voi tehdä ainakaan juuri silloin kun haluaisi.

Peppipupu :) Reuma on ikävä seuralainen.

Mä koen olevani terve, mutta sitten onnettomuuden seurauksena tuli murtumia. Ne on ikuisia kumppaneita, vaikka ovatkin parantuneet. Altistaa esim. rasitukselle tervettä enemmän.
 
Yölento samaa mieltä. Olen jättänyt pois kaikki tulehduskipulääkkeet joita reumassa määrätään. En koe että sen muutaman päivän nopeammin parantuminen olisi lääkkeiden arvoista. Näistä peruslääkkeistä jo vatsa niin kovilla. Sitä paitsi niistä kipulääkkeistä ei mulla ollut kipuun apua. Jänne ja nivelkivut vaatisivat mulla jotain Lyrican tapaista ja sitten en olisi elossa. Olen tottunut jo siihen, että joka päivä jonnekin sattuu ja kaikkea ei voi tehdä ainakaan juuri silloin kun haluaisi.
Minä olen kokeillut myös Lyricaa ja kipukynnystä nostavia lääkkeitä, mutta ei niistä ole ollut kuin haittaa. Liikunta ja oikea asenne toimii ilman sivuvaikutuksia. En silti mitään kirkasta kruunua odota kärsimyksen kestämisestä, en vain usko lääkkeisiin, sillä olen kokeillut melkoisen arsenaalin aikanani.

Ja tuo on aivan totta, että luulee olevansa kuollut, jos ei satu mihinkään aamulla herätessä. Minulle on käynyt niin jo kahdesti!
 
Miten meidän testit? Pernilla? Hento haave? Oliko Kaarinh? Muita? Haluaisin plussauutisia tähän helvatan heinäkuuhun!

En ole vielä päättänyt, mitä teen testien kanssa, kerron sitten jos jotain kerrottavaa on :wideyed:

Elän kipukroonikon kanssa. Ei ole helppoa olla kipupotilas, oli kivun syy mikä tahansa. Itsellä ei ole kokemusta kroonistuneesta kivusta, mutta se saattaa tulla joskus tulevaisuudessa tutuksi selkäni takia. Voi olla, että omalla asenteella ja ehkä myös lääkkeettömillä keinoilla voi saada joihinkin kipuihin jotakin apua, tai edes pientä helpotusta, mutta todellakin on olemassa myös sellaista kipua, johon ei tepsi mikään muu kuin järeät kipulääkkeet. Tuntuu vaan siltä, että niitä pelätään lääkärien keskuudessa joissain tapauksissa liikaakin, ja ihmisiltä viedään mahdollisuudet edes jonkinlaiseen normaaliin elämään.
 
En ole vielä päättänyt, mitä teen testien kanssa, kerron sitten jos jotain kerrottavaa on :wideyed:

Elän kipukroonikon kanssa. Ei ole helppoa olla kipupotilas, oli kivun syy mikä tahansa. Itsellä ei ole kokemusta kroonistuneesta kivusta, mutta se saattaa tulla joskus tulevaisuudessa tutuksi selkäni takia. Voi olla, että omalla asenteella ja ehkä myös lääkkeettömillä keinoilla voi saada joihinkin kipuihin jotakin apua, tai edes pientä helpotusta, mutta todellakin on olemassa myös sellaista kipua, johon ei tepsi mikään muu kuin järeät kipulääkkeet. Tuntuu vaan siltä, että niitä pelätään lääkärien keskuudessa joissain tapauksissa liikaakin, ja ihmisiltä viedään mahdollisuudet edes jonkinlaiseen normaaliin elämään.
Jos lääkkeistä on apua eikä niistä ole haittaa, niin tottakai kannattaa niitä käyttää. Kyllä minäkin käyttäisin, jos sopiva lääke olisi löytynyt. Migreeniin otan lääkkeen joskus kun on pakko ja joskus se auttaa. Yritysaikana en ottanut, vaan korvasin sen levolla.
 
Siinäpä se ongelma joissain tapauksissa onkin, että löytyy joku toimiva lääke tai lääkeyhdistelmä, jonka avulla kipupotilas pysyisi toimintakuntoisena ja jopa työelämässä, mutta lääkärit kieltäytyvät kirjoittamasta reseptejä, jotta niitä lääkkeitä saisi. Varsinkin jos kyseessä on ne riippuvuutta aiheuttavat kipulääkkeet. Mutta kumpi on parempi, kipujen saaminen hallintaan ja elämänlaadun parantuminen mahdollisesta riippuvuuden synnystä huolimatta, ja jopa työkyvyn palautuminen, vai se, että kipupotilas ei kykene joskus suoriutumaan edes päivittäisistä arkiaskareista kivun vuoksi ja putoaa pois työelämästä yhteiskunnan varoilla eläväksi, kun ei niitä lääkkeitä saa.

Joskus käy tosiaan niinkin kuin sinulla Yölento, ettei mitään sopivaa lääkettä löydy, sekin on kyllä surkea juttu, eikä sellaista toivo kenellekään :(
 
En ole vielä päättänyt, mitä teen testien kanssa, kerron sitten jos jotain kerrottavaa on :wideyed:

Elän kipukroonikon kanssa. Ei ole helppoa olla kipupotilas, oli kivun syy mikä tahansa. Itsellä ei ole kokemusta kroonistuneesta kivusta, mutta se saattaa tulla joskus tulevaisuudessa tutuksi selkäni takia. Voi olla, että omalla asenteella ja ehkä myös lääkkeettömillä keinoilla voi saada joihinkin kipuihin jotakin apua, tai edes pientä helpotusta, mutta todellakin on olemassa myös sellaista kipua, johon ei tepsi mikään muu kuin järeät kipulääkkeet. Tuntuu vaan siltä, että niitä pelätään lääkärien keskuudessa joissain tapauksissa liikaakin, ja ihmisiltä viedään mahdollisuudet edes jonkinlaiseen normaaliin elämään.

KaarinHa :) En laske itseäni ollenkaan kipupotilaaksi murtumista huolimatta.

Viimeksi kipulääkettä käytin kahdeksan vuotta sitten, ellei lasketa puolikasta buranaa kerran kuussa.

Nyt kovan työurankan päälle joudun ottamaaan kipulääkekuurin, joka kestää noin viikon. Harmi vaan, että osuu samaan ajoitukseen inssin jälkeen, kun ois jo kiinnittyminen käsillä:sad001:singing:

No nyt....juilii ja kramppaa alavatsaa aika voimakkaasti. Kannattaako ottaa raskaustestit kuitenkin matkaan mukaan?

Tottakai sinä testaat!:cheers


Dpo5
 
Siinäpä se ongelma joissain tapauksissa onkin, että löytyy joku toimiva lääke tai lääkeyhdistelmä, jonka avulla kipupotilas pysyisi toimintakuntoisena ja jopa työelämässä, mutta lääkärit kieltäytyvät kirjoittamasta reseptejä, jotta niitä lääkkeitä saisi. Varsinkin jos kyseessä on ne riippuvuutta aiheuttavat kipulääkkeet. Mutta kumpi on parempi, kipujen saaminen hallintaan ja elämänlaadun parantuminen mahdollisesta riippuvuuden synnystä huolimatta, ja jopa työkyvyn palautuminen, vai se, että kipupotilas ei kykene joskus suoriutumaan edes päivittäisistä arkiaskareista kivun vuoksi ja putoaa pois työelämästä yhteiskunnan varoilla eläväksi, kun ei niitä lääkkeitä saa.

Joskus käy tosiaan niinkin kuin sinulla Yölento, ettei mitään sopivaa lääkettä löydy, sekin on kyllä surkea juttu, eikä sellaista toivo kenellekään :sad001
Jännää, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on. Minulle nimittäin tarjotaan aina kipulääkkeitä, vaikka kerron, että olen kokeillut kaikkea usean vuoden ajan eikä mikään auta enkä halua enää mitään. Tuntuu, että lääkärit ovat vaivautuneita tai turhautuneita, kun en huoli lääkkeitä ja minun pitäisi jotenkin lohduttaa heitä, kun eivät voi helpottaa oloani.
 
Kp 81. Tein varuilta testin, kun kesäkuun lopulla oli himoja ja limoja. Mitään munan irtoamista en tosin tuntenut, vaikka yleensä olen tuntenut. Vaan enpä minä tunne sitä kystaakaan, mikäli se edelleen majailee muniksessa. Ja ihan taatusti majailee. Testi oli odotetusti nega. Yllättävän rauhallisesti ja stressittömästi odottelen (toivottavasti pian) saapuvia kuukautisia. Kokemus se tämäkin on.


Kävin tässä itseni kanssa sellaista keskustelua, että haluan vauvan syliini asti 39-vuotiaana. Se tarkoittaa sitä, että raskaaksi pitää tulla viimeistään lokakuussa. En tiedä miksi, mutta jotenkin uskonkin siihen että se vauva vielä tulee. Mistä lie tuli sellainen olo että tilaus on tehty ja toimitus on ajallaan. Historia eikä nykytilanne ei tuollaista ihmelasta puolla. Esikoista kuitenkin tahkottiin vuosia ja nyt mulla ei ole edes kunnon kiertoa. Ja prolaktiinitkin edelleen varmaan liian korkealla. Ja silti tuli toiveikas, jopa varma olo.
Noh, ihmettä odotellessa.

Lomailijoille mukavia lomia, lohdutusta kaipaaville selän silitystä ja kantaville mukavaa haudontaa.
 
Miten meidän testit? Pernilla? Hento haave? Oliko Kaarinh? Muita? Haluaisin plussauutisia tähän helvatan heinäkuuhun!
Dpo 7 - vielä saa vähän aikaa odotella. Lupaavia nippailuja kyllä :rolleyes:

Harmi, että selkäkivut sotkivat Tähden kuvioita!
 
KaarinHa :) En laske itseäni ollenkaan kipupotilaaksi murtumista huolimatta.

Viimeksi kipulääkettä käytin kahdeksan vuotta sitten, ellei lasketa puolikasta buranaa kerran kuussa.

Nyt kovan työurankan päälle joudun ottamaaan kipulääkekuurin, joka kestää noin viikon. Harmi vaan, että osuu samaan ajoitukseen inssin jälkeen, kun ois jo kiinnittyminen käsillä:sad001:singing:

No nyt....juilii ja kramppaa alavatsaa aika voimakkaasti. Kannattaako ottaa raskaustestit kuitenkin matkaan mukaan?

Tottakai sinä testaat!:cheers


Dpo5
Testit vaan mukaan. Ehkä lääkekuuri ei vielä edes ehdi vaikuttamaan, kun näin aikaisilla päivillä mennään.

Minullakin on menneinä vuosina ollut selkävaivoja - siis kolmekymppisenä ennen lapsia! :wideyed: Jostain syystä osuivat vieläpä loma-aikoihin.

Nykyään olen onnistunut pitämään kivut poissa joogan, selkäjumpan ja venyttelyn avulla. Enkä ole tarvinnut hierontaakaan sen jälkeen.
 
Testit vaan mukaan. Ehkä lääkekuuri ei vielä edes ehdi vaikuttamaan, kun näin aikaisilla päivillä mennään.

Minullakin on menneinä vuosina ollut selkävaivoja - siis kolmekymppisenä ennen lapsia! :wideyed: Jostain syystä osuivat vieläpä loma-aikoihin.

Nykyään olen onnistunut pitämään kivut poissa joogan, selkäjumpan ja venyttelyn avulla. Enkä ole tarvinnut hierontaakaan sen jälkeen.

Ihana tsemppari Pernilla:Heartpink

Jospa voi/ehtisi kiinnittyä huomenna jne... Testit pakkaan mukaan varuiksi:angelic:

Ootan plussauutisia sieltä!!:cheers:cheers:cheers
 
Kp 81. Tein varuilta testin, kun kesäkuun lopulla oli himoja ja limoja. Mitään munan irtoamista en tosin tuntenut, vaikka yleensä olen tuntenut. Vaan enpä minä tunne sitä kystaakaan, mikäli se edelleen majailee muniksessa. Ja ihan taatusti majailee. Testi oli odotetusti nega. Yllättävän rauhallisesti ja stressittömästi odottelen (toivottavasti pian) saapuvia kuukautisia. Kokemus se tämäkin on.


Kävin tässä itseni kanssa sellaista keskustelua, että haluan vauvan syliini asti 39-vuotiaana. Se tarkoittaa sitä, että raskaaksi pitää tulla viimeistään lokakuussa. En tiedä miksi, mutta jotenkin uskonkin siihen että se vauva vielä tulee. Mistä lie tuli sellainen olo että tilaus on tehty ja toimitus on ajallaan. Historia eikä nykytilanne ei tuollaista ihmelasta puolla. Esikoista kuitenkin tahkottiin vuosia ja nyt mulla ei ole edes kunnon kiertoa. Ja prolaktiinitkin edelleen varmaan liian korkealla. Ja silti tuli toiveikas, jopa varma olo.
Noh, ihmettä odotellessa.

Lomailijoille mukavia lomia, lohdutusta kaipaaville selän silitystä ja kantaville mukavaa haudontaa.

Rauha80 :) Onko sinulla seurantaa kystan kanssa?

Tuskin olisi iso juttu lääkärin tyhjeentää se ja saisit kierron taas normaaliksi.

En halua pelotella, mutta kävisin tekemässä asialle jotain sillä, eikös ne kystat voi kiertyä, kun kasvavat isoiksi ja siitä on kai jo ihan haittaakin sitten.

Tsemppiä, ja toivottavasti oletkin raskaana ja tuo kysta onkin kuihtunut pois!:cheers
 
Takaisin
Top