Mimosamama ja Jayy, tsemppiä ja sympatiaa! Työnantajan reaktio oli varmasti puhtaasti töiden järjestelyn näkökulmasta, niin monessa paikassa työt on vain yhden osaamisen/vastuun takana ja sitten kun tapahtuisipa mitä tahansa niin reaktio on lievä paniikki. Henkilötasolla tuskin kukaan töissä on toisen lisääntymistä vastaan, joten onneksi nyt on kyse positiivisesta asiasta eikä pahemmista vaihtoehdoista (onnettomuus, vakava sairaus tms jolloin myös joutuu pois työnantajan käytettävistä ja jopa yhdessä silmän räpäyksessä)! Henkilönä hän ei vain kyennyt heti ajattelemaan asiaa yksilönä yksilön kannalta (jolloin varmasti olisi vain ilahtunut heti asiastasi), vaan hänen työminä iski ensin, älä siis lainkaan koe huonoa omaatuntoa. Sama olisi varmasti ollut edessä kuka vain tahansa hyvin tärkeän osaamisen kollegasi olisi ilmoittanut samaa, ja puhtaasti siitä syystä ettei hän/työnantaja ole varautunut varaosaamisen järjestelyillä jo valmiiksi. Toisaalta voit nähdä, että olet tavallista tärkeämpi henkilö työsi tai osaamisesi puolesta työtiimissäsi, mikä on tietenkin vain hyvä asia!
Jayy, voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu, tsemppiä! Lapsimäärä on jokaisen parin oma asia, eikä siihen olemuilla sanomista. Varsinkin kun kykenette tarjoamaan rakastavan kodin ja välittävät/osallistuvat vanhemmat/aikuiset ihmiset lasten elämään, niin se on tärkeintä mielestäni, jolla on merkitystä kaikkien vauvojen ja lasten ollessa tervetulleita. Omat resurssinne ja jaksaminen siinä on tärkeintä. Ei jonkun pinttyneet mielipiteet lapsimääristä. Toki harmittavaa, että hlö on niin läheinen jolloin jää tunne että tarvittava/odotettu tuki jää puuttumaan. Voisiko hänen kommenteissaan puhua myös hänen omat kokemuksensa, ehkä hän koki oman pikkulapsiajan sinun/lastensa kanssa kovin työlääksi ja väsyttäväksi, jolloin hänellä yhdistyy kommenttiinsa omat kokemukset ja tunteet ensimmäisenä, mitenkään huomioimatta että olet nyt kuitenkin aivan eri ihminen ja eri tavoin kykenevä hoitamaan asioita/arkea, kuin hän oli aikoinaan? Arki ja elämä, parisuhteet ja työnteko on voinut olla silloin aivan toisenlaista ja hänen kokema tukensa tarpeeseen nähdään liian vähäistä tms. Joka tapauksessa, ilman että sinusta/sisaruksista olisi kuitenkaan oikeasti ollut tavallista enempää vaivaa, vaan hänen subjektiivinen kokemus silloisesta pikkulapsiajasta ko.ajassa ja energioilla?
Eikä niiden lasten määrää voi aina edes valita, joskus tapahtuu odottamattomia raskauksia tai kuten nyt itselle kävi, kaksosia odotetaan. Se on ollut jo aivan pöyristyttävää havaita kun keskusteluissa muiden kanssa on selvinnyt että niitä on kaksi (esim varannut pidempää ultra-aikaa, uudet neuvolatädit, verikokeen ottajat sillä kaksosista ei kaikkea voi määrittää tms) niin sieltä tulee joka kerta joku spiikki, jossa ”pyöräytetään silmiä” että no teillä tulee sitten vilskettä/työtä riittämään, riskiraskaus jne. Mitä nyt kellekin tulee ensimmäisenä kahdesta lapsesta samaan aikaan mieleen ja sitten se vaan pullautetaan ulos suusta. Ei nuo nyt vielä haittaa, ehkä siksi ettei maha vielä ole loistanut niin selkeästi enkä ole joutunut sanomaan kuin pakollisissa tilanteissa, mutta kyllä ne kommentit huomaa ja vesittävät tilannetta. Huvittavin oli (toistaiseksi)kun varasin aikaa neuvolaan, niin se ajanvaraaja kommentoi suoraan: Huiiii, kaksi! Ja mietin että tuleekohan tuo oma raja vastaan tässä vielä loppuaikana kun tilanteet lisääntyy... ja miten noihin nyt sitten vastaisi kun toistaiseksi olen mennyt vähän hämilleni, niin täytyy miettiä sloganit valmiiksi ettei tuli kärttyisyydessään lauottua takaisin mitä sattuu (vaikka voisi se olla ihan opettavaista sille henkilölle, varsinkin jos hän virkansa puolesta joutuu kohtaamaan monikkokeissejä). Ja tiedän jo valmiiksi, etten ole henkilö, joka jaksaa yhtään minkään mummojen tai pappojen tai ylipäätään tuntemattomien kadun tallaajien ”iholle” tulevia jutustelu/ihastelu/mitä lie/kohtaamisia että voi, teillä on kaksi vauvaa, onko ne kaksoset, onko ne identtiset.. plaaplaa.. tuolla kylillä liikkuessa sitten kun he ovat syntyneet.. jokainen saa ihastella kauempaa ihan rauhassa jos kokee tarpeelliseksi (niin itsekin noteeraan ihan pikkuvastasyntyneet jos joku niiden kanssa liikkuu ulkona. On ne silti vaan niin söpöjä.)
Oli kuulemma huojentunut, kun pelkäsi että mun asia on se, että irtisanoudun ja lähden muualle (meidän töissä on nyt ollut jnkv pulaa tekijöistä viime aikoina). Toki voi olla että tulee jotain yllätyksiä tässä koeajan aikana vielä, mutta en usko. Ja ihana kun ei tarvi jännittää enää että "paljastuu" töissä.