Suurperhe kuumeilijat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Zeni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Äippä, just noin, kaikki kiukut ja uhmat ja muut. Eskarikaverin äiti oli kerran lapsilleen huutanut että "te ootte pilannut mun elämän" ja mä vaan nauran että se on niin totta välillä. Että on joskus vaikeaa olla vihaamatta tätä. Ja ukko, ei puhuta siitä ollenkaan, se se vasta paskakasa saattaa välillä olla :D kuinka voikaan oma rakas olla välillä vittumaisin ihminen päällä maan :D niin paljon näyttänyt keskaria perään :D

Mutta silti niin rakas. Ja onhan elämä ihan parasta. Lapset on elämäni paras asia! Äitiys on ihanaa. On ihanaa olla jollekin ihmiselle maailman tärkein. Kun vihdoin keskimmäinen on alkanut haluaa viettää aikaa mun kanssa, kun se ekoja kertoja pyytää jäädä sängyssä viereen ja haluaa että rapsutan. Onhan se ihanaa :) <3

Koirat.. Huoh, meillä on kaks kissaa, mut mulla on ollu pitempään koirakuume. Ollaan jo sovittu pennun ostamisesta kun asutaan okt:ssa. Sit ehkä helpompi kun lapset isompia. Haluan alkaa harrastaa koiran kanssa :) kissat osaa olla kans persereikiä.. Burma hajottaa talouspaperirullat ja meän toinen kissa huutaa yöt pihalle vaikkei oo kumpikaan ulkokissoja :D tekis mieli tehä noista välillä rukkaset. Koskaan en voi ostaa kukkia tai mitään pääsiäisruohoja kasvaa koska noi sotkee joka paikan :D mutta on nekin rakkaat karvakasat!

Menninkäinen, noi pelot on ihan hirveitä, kun ei vaan järki pelaa kun ahdistaa. Meillä kaikki lähti isän kuolemasta 5 viikkoa ennen esikoisen syntymää. Iskä hukkui kaverin mökille ja se oli itselle niin kova paikka et sai kuolemanpelon aikaiseksi. Ja nyt sit kun oon tavallaan päässyt kuolemanpelosta yli niin pelkään et jotain vaan sattuu. :/ mut kun oon nlapsykalla käynyt pari vuotta aikoinaan niin se kertoi että ilman tota isän kuolemaakin ois saattanut paniikkihäiriö puhjeta. On tosi yleistä että noi asiat pelottaa koska se vastuu on niin iso kun tulee vanhemmaksi ja pelkää että lapsi ei pärjää jos vanhemmalle sattuu jotain niin silloin yleensä noita pelkotiloja tulee.
 
Olipa kiva viikonloppu vaikkakin outo! Hiukan outoo kun sai olla vaan ja mennä vaan ilman huolta mistään/kenestäkään... vaikka on se kyl ihanaa kun mukulat on kotona, ihana/kamala arki;)
 
Kyfi340 tsempit tulevaan viikkoon, toivotaan että vauvansydämmessä ja muutenkin kaikki hyvin! Oliko sulla koska aika? Täällä jännätään ja eletään mukana...
 
Kiitti äippä..torstaina pitäis mennä jos en nyt aikasemmin joudu

Tsempit torstaille ja mene ihmeessä lekuriin jos yhtään siltä tuntuu! Ps huolissaan sun jaksamisesta! Meidän nää toukokuiset vielä niin kovin pieniä niin varmasti vaativaa kun itse pitäis ottaa rennosti...
 
Voimia kyfi! Toivottavasti torstaina tulisi hyviä kuulumisia! Ja kunpa sun olo paranisi :/
 
No niin joo tiputuksen kautta kotiin ja pienellä reikä sydämessä mutta sydänlääkäri ei pitänyt vaarallisena joten ehkä voi hitusen huokasta helpotuksesta mutta sitä seurataan koko loppuajan tiuhaan ettei tuu muutoksia....kohta rupiaa oleen -10oma paino
 
Voi apua tota sun painoa:o mut vauva kasvanut hyvin? Ihanaa että lääkäri ei ollut huolissaan vauvan sydämestä<3 oon käsittänyt että sydämessä olevat reiät voi kasvaa umpeen?! Vai muistelenko väärin... jotain näin muistelisin lastenlääkärin sanoneen siitä meidän pojan sydämestä aikanaan... mut anyways, onneksi nyky lääketiede niin mahtavaa että osaavat hoitaa minipotilaita hyvin ja antaa heille kaiket mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen:)
 
Joo voi kasvaa umpeen toki vaikuttaa koko ja kohta mutta onneks seurataan tiuhaan jotta näkevät ettei suurene...kasvaa ihan hyvin ihme kyllä..vähän ne kauhistelee tota painoa mut eipä se auta ku mennä päivä kerrallaan ja saada mahdollisemman paljon viikkoja..onhan tämä rassaavaa ku ei pysty mitään ottaan suuhun ja kun ottaan niin tietää seuraukset mut mut enköhän jotenkin selviä...pääasia et pieni voi hyvin....äippä pojan?
 
Niinpä kyfi, päivä kerrallaan!
Esikon jälkeen kun tultiin uudelleen raskaaksi nii jouduttiin se keskeyttämään rv 13 kun pikkunen oli todella vakavasti sairas... hän olisi ollut poika, meidän enkelipoika...
 
Olihan se elämäni vaikein päätös mutta en ois halunnut että hän olis joutunut kärsimään... lääkäri sanoi että todennäköisyydet että olisi selvinnyt synnytyksestä hyvien vähäiset ja jos ois siitä selvinnyt niin ei olis montaa päivää elänyt... mut joo, elämä on perseestä... ei muuta kun leukarintaan ja kohti uusia pettymyksiä o.O
 
On varmasti ollut mutta niitä joskus pakko tehdä tiedän hyvin tunteen..jaksuja ja hei nautitaan ensviikolla pääsiäiaestä....meidän pikku ade tänään kaks vee
 
Adelle onnea<3 iso pieni seikkailia:) ajattelin köydä hakemassa lauantaina lammasta kaupasta ja tehdä pääsiäisenä paistin:p ja suklaa munia, tietysti! Koita sinäkin herkutella pääsiäisenä, saisit edes hiukan energiaa!
 
Enpäs ole tänne vähään aikaan kirjoitellut... Mutta me ollaan nyt sitten kai virallisestikin suurperhe :)
Neiti syntyi 20.3. Klo1.29 rv 39+3 3665g ja 52cm. Vauhdilla tuli kuten odotettiinkin ja vesien menosta 4h ja supistusten alusta 2,5h neiti oli maailmassa.
Molemmilla kaikki hyvin, yksi yö oltiin potilashotellissa.
 
Hena onnea koko perheelle uudesta pikku neidistä<3 olipa reipas synnytys;) mahtavaa että teillä kaikki hyvin, nauttikaahan vauva arjesta... oispa jo syyskuu!
 
Takaisin
Top