Ensimmäistä odottavat!

Peppi

Puuhakas puhuja
Heinämammat 2018
Täältä varmaan löytyy muitakin ekaa odottavia, olisi kiva jakaa fiiliksiä tälläkin saralla, itsellä ainakin koko ajan sellainen olo, että on ihan pihalla kaikesta. Vaikka sehän on ihan normaalia.

Meillä on molempien eka lapsi tulossa, joten miehelläkin tuntuu olevan vähän tunteet sekameteliä. Ollaan kyllä hurjasti puhuttu tunteista.

Eka neuvola käynti oli meillä tänään, en olis ikinä uskonut meneväni niin sanattomaksi kun terkkari näytti ultrassa sen pienen möykyn ja ne sydänäänet! Ei ollut itku kaukana. Mä oon vielä niitä ihmisiä jotka aina sanoi ettei lapsia halua.
 
Täälläkin odotellaan ensimmäistä, meille kummallekin.

Tämä raskausaika on kyllä jotenkin tosi tunteiden vuoristorataa. Välillä unohdan että olen raskaana ja sitten pelästyn yhtäkkiä että oonko syönyt jotain väärää yms. :wideyed: Oon muutenkin jotenkin tosi herkkä kaikille kropan tuntemuksille, heti tulee aina mietittyä että onks tää nyt normaalia, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Tuntuu hassulta muutenkin sanoa ääneen että on raskaana. Ei olla siis kerrottu vielä kenellekkään. Ajateltiin odotella sinne turvallisille viikoille ja sitten vasta paljastella.

Ootteko te @Peppi jo kertoneet jollekin?
 
Kolmen keskenmenon jälkeen jälleen raskaana (4+4). Mutta tälläkertaa vahva tunne et lapsi myöskin syntyy. Molempien eka lapsi ja erittäin toivottu. Jään seurailemaan :)
 
Mulla kanssa eka, jonka toivon saavani syliin asti. Hedelmöityshoidolla, yksin. Mulla jännittää eniten nyt perjantain ultra, että saan tietää, onko yksi vai kaksi tulossa. Yksi riittäisi, mut kaks... No, ensiodottaja ja yksin, jos tulee kaksoset... Gaaaaah. :P Kaikenkaikkiaan oloni on ollut aika hyvä, ja mietin tuossa, että kerronko jouluna vai mitä, mut ehkä mä oottelen vielä..... Keskenmeno tietysti pelottaa, vaikka tunne tämän onnistumisesta nyt onkin vahva. Vihdoin.
 
@Adiela, ei olla kerrottu vielä kellekään. En haluaisi ihan vielä kertoa (8+6) enkä kyllä tiedä miten tämän edes kertoo, jotenkin tuntuu tyhmältä vaan töksäyttää että meille tulee vauva, mutta myöskään joku siirappinen liibalaaba juttu ei oo ihan meitä :schocked028

Toivotaan, että teilläkin jatkuu raskaus hyvin ja saadaan kaikko terveet vauvat heinäkuussa syliin :love2
 
Molempien ensimmäinen on toivottavasti tulossa :) molempien vanhemmille olisi tarkoitus kertoa jouluna, mikäli ar ultrassa näkyy elämää.. Piinaavat pari viikkoa odotella tuota ultraa.
 
Minulle ensimmäinen ja miehelle jo kolmas. Mutta voi tätä tätä onnen määrää:Heartred:Heartred
Tästä me ollaan jo vuosia puhuttu että tehdään yhteinen lapsi ja ollaan vaan odotettu sitä että mä olen henkisesti valmis tähän. Nyt 32 vuotiaana mä vihdoin sanoin et hei nyt tehdään vauva ja heti ekalla tärppäs:notworthy
Jännittää, pelottaa ja silti mieli on kauheen levollinen ja valmis. Tunteet kyllä heittää vuoristorataa ja musta on tullut kauhee hormoni hirviölaughing6 tänään on 9+0 tää on niin mahtavaa!!!
 
Meillä myös 9+0 tänään :love2 menkoista olis 10+0! Tuota jouluna kertomista mekin mietittiin, raskaus on sillon jo "turvallisemmilla" vesillä eli sen puolesta voisi hyvillä mielin kertoa. Ja olis ihan mahtava lahja varsinkin miehen perheelle, eka suvun jatkaja :biggrin Mun äidille tämä on jo 5. lapsenlapsi.
 
Meillä myös ensimmäinen. Mä olen siis 33-v ja mies kolme vuotta vanhempi. Tavattiin vasta yli kolmekymppisinnä ja tuskin olisin ollut valmis lapsiprojektiin aiemmin muutenkaan.
 
Meille molemmille tämä olisi ensimmäinen. :) Myös ensimmäinen lapsenlapsi molempien vanhemmille. Ajateltiin jouluna kertoa vaikka silloin vasta 11+jotain. Ensi lauantaina ar-ultraan katsomaan onko ketään kotona, sen perusteella sitten mennään.
 
Kiva kun laitoitte tämän ketjun tulille! :) Täälläkin molempien ensimmäinen tuloillaan, nyt 8+6. Ar-ultra takana viikko sitten (kaikki hyvin) ja ensi viikolla eka neuvola. Ikää mulla 32 ja miehellä 34.

Kaikki on uutta ja hämmentävää, ei onneksi kuitenkaan pelottavaa. Lasta ei yritetty mutta se oli tervetullut, ja raskaus on tehnyt meidät yllättävän onnellisiksi (vaikka nämä oireet onkin perseestä :D).
Ollaan tehty semmoinen rohkeahko valinta, että on puhuttu aika alusta asti raskaudesta kummankin perheille ja lähimmille ystäville; niille kertoisi keskenmenostakin, joten jotenkin ei osattu salailla. Välillä toki kylmää ajatus, että näille kaikille joutuu sitten asian selittämään, jos käy huonosti, mutta jotenkin oma fiilis on niin vahva, ettei osaa epäillä tai pelätä. Työpaikalla kertominen on tosin vielä edessä, se on hoidettava vuoden alussa, koska vaatii siellä aika paljon järjestelyjä. Pomo tuskin silittää päätä, mutta sehän ei haittaa ollenkaan - on tämä hurjan iloinen asia. :)
 
Mulla on töiden kanssa niin paska tilanne, mun nykyinen työpaikka suljetaan jouluna, eli työttömyys kutsuu! Kovasti tässä hakenut kaikkia mitä löytyy, mutta pelottaa ettei mua kukaan ota töihin kun saa kuitenkin kertoa heti jäävänsä kesällä äitiyslomalle :dead:
Muutenkin tämä viikko on ollut todella stressaava, just töiden takia, muiden perheenjäsenten terveys huolettaa ja 200 muuta asiaa on tuntunut nyt jäävän mielen päälle. Ennen en ollut näin kova miettimään:bored:

Ehkä tämä kaikki tästä lutviutuu :joyful:

Sain sikiöseulontaankin ajan välipäiville. Vielä kun muistaisi mitä neuvolassa sanottiin että pitääkö sinne labraan soittaa joku oma aikansa.. :sour: tuntuu ettei jäänyt mitään mieleen jännitykseltä.
 
Peppi, sulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa raskaudesta työhaastattelussa (vaikka näkyisi) eikä se myöskään ole laillinen syy työnantajalle olla palkkaamatta. Mutta onhan noi vaikeita asioita ja laittomuuksia on vaikea osoittaa. :sad001

Suosittelen muuten Ompeluseura-nimistä fb-ryhmää, siellä on ollut aiheesta keskustelua aika paljon. :) (Okei täällä ei saanut mainostaa ryhmiä mut koen että tästä olisi sulle apua, yp poistakoon jos ei oo ok)

Mä olen myös työtön vuoden vaihteesta, mutta ajattelin opiskella täysipäiväisesti. :rolleyes:
 
Täälläkin ensimmäistä odotetaan :) Lapsi on enemmän kuin toivottu eikä tätä oikein vieläkään usko todeksi. Ar-ultra tän viikon alussa vähän auttoi tajuamaan että pikkunen sydän siellä tosiaan jo lyö:Heartred ollaan kyllä jo niin valmiita vanhemmiksi kun ikää on kohta 30. Kunpa vaan raskaus menisi hyvin.
 
Täällä myös esikkoa odotellaan monien vuosien odottelun jälkeen. Kumpa kaikki sujuisi hyvin !!! 10+3. Vähän uskaltaa jo olla luottavainen, ei kuitenkaan liikaa! Täällä siis naispari minä 27 vauvan synnyttyä ja puoliso täyttää ens vuonna 30 :)

Täällä myös naispari ja 10+3! :p:grin Odotetaan tosin esikoiselle kaveria :Heartblue
 
Hei! Täällä myös odotetaan ensimmäistä ja nyt meneillään rv 8+3. Tällä viikolla kävin ar-ultrassa ja siellähän se näkyi pieni asukas yksiössä. Olo on onnellinen, mutta vielä epätodellinen. Ollaan pidetty asia toistaiseksi vielä omana tietonamme :)
 
Ne jotka ovat ehtineet jo neuvolassa käydä niin oletteko/aiotteko ilmoittautua perhevalmennukseen?

Nyt kyselen muiden mielipiteitä kun itse en oo vielä ihan varma. Oon kuulluut kavereilta ja veljeltä että ei nykyään ole kauhean hyödyllinen kun ei esim espoossakaan mennä edes synnytys sairaalaan tutustumiskäynnille. Käydään vain ryhmäkeskusteluja ja esitetään kysymyksiä.
Itelläni aika iltapainotteinen vuorotyö niin mietin että viitsinkö tuon takia tuhlata arvokkaita työtunteja jos ne pitää sit kuitenkin tehdä sisään kun on kk palkka.
 
Vastaan vaikka ei olla vielä käyty neuvolassa:)
Me tuskin mennään. Viime raskaudessa käytiin ja se oli mun mielestä vähän turha. Ehkä sai vinkkejä kivun lievitykseen mutta koin silti aika hyödyttömäks. Samoin synnytysvalmennus, ei mennä sinne. Meilläpäin oli erikseen järjestetty sairaalaan tutustuminen, ja sinne sai mennä sillon ko ittelle sopi. Tutustuminen järjestettiin muistaakseni kaks kertaa kuussa tiettynä päivänä.
 
^^Täällä vissiin oli ensimmäistä odottavien juttuja tarkoitus olla... :) Mut ihan kiva silti tietää noistakin asioista jotain, jos/kun on teitä, jotka ootte jo käyneet - haluutteko vaikka kertoa, mitä noissa mainituissa hommeleissa sitten tehdään? Synnytysvalmennus esim. - järjestääkö kunta/neuvola vai missä semmoinen? Maksuton vai maksullinen?
 
Takaisin
Top