Oireet

Mulla on kans kauhee kylmä koko ajan, lämpö ei oo noussut, eikä kipeen oireita
 
Mulla oli pari alkuviikkoa ihan älyttömän kuuma koko ajan, nyt se on muuttunut paleluksi..
 
Pitääpä kysästä et onks ne "repäisykivut" sama asia ku sellaset menkkakrampit. Vai onks iha eriasia kyseessä? :O
 
Mulla On ollut samanlaisia ku menkkakrampit sekä kunnon repäisykipuja. Repäisykivut On ollut ihan sellasia ku puukolla ois lyöty. Tai ainakin kuvittelen että siltä tuntuis Jos puukolla lyötäisiin..
 
Okei. Mulla tulee sellasia lieviä menkkakramppeja välillä ku esim aivastaa, mut ei siis aina. Jänniä aikoja..4.9 ois varhaisultra..
 
Kiitti kanssaodottajille! Lämpö 37, onha saattanu olla sitä jo pidempään, nyt aloin vaan mittailemaan ku on NIIN kylmä.. Ja aikasemmin oli tosiaan kuuma, ku mieheltäki kyselin, niin sano et olin ihan lämpöpatteri :grin Raskausaivoilla ei vaan muista mitään..Katotaan nyt, ei vaan yhtää haluis tulla kipeäksi näin alkuraskaudessa ettei pienelle vaan käy mitään :sad001
 
Mullakin alkanut toi väsynys painaa. Ei taho mitään jaksaa ja hengästyy tosiaan helpoati kans. Niin ja mulla ainakin on tuota lämpöä ollut 37.5 jo pari viikkoa. Nousi ennen kuin plussasin, mutta en siis ole kipeenä. :) miulla kans esikoinen kuumeessa ja flunssassa ja pelottaa, jos tarttuu. Voiko se tosiaan olla vaaraksi?
 
En ole kuullut et flunssa tai kuume aiheuttaisi keskenmenoa. Pieni on turvassa äidin kohdussa. Jos keskenmeno tulee se tulee usein ihan muista syistä kun ohi menevästä flunssasta.

Mies sano mua kans lämpöpatteriks. Mulla astma ja 1,5vko sitten huomasin et hengästyn tosi herkästi ja selkeesti astma pahentunu. Muistan viimeeks alkuun paheni astma ja sit astma oli todi oireeton koko raskauden.
 
Täällä yksi, joka just ennen plussaa tuli kipeeksi. Kerkesin parit finrexit juomaan ja ottaa zyc:iä kurkkukipuun. Täällä on kans melkoisen kuuma olo, ja nyt siis terveen kirjoissa :)
 
Tänään 8+0 ja nyt nivusten vihlominen alkanu parin päivän sisällä, samoin palelu. Etova olo vaihtunu närästykseksi. Väsyttää. Koko ajan nälkä.
 
Mulla alkoi kans närästys... joka välillä ätyy yökkimiseks kun närästää ja etoo samaan aikaan, ei kivaa :/
 
Ja pää on ku Haminan kaupunki.. Lämmitin illalla ku oli taas niin pirun kylmä, ni enköhän mä sit unohtanu pellit auki koko yöksi.. :banghead:
 
Tänään oon vaan pillittäny ja hermo kireel. Tuun hulluks ton rakkaan esikoiseni kanssa kun ihan mahdotonta taas tää elämä sen kaa. Aamusta iltaa jatkuvaa tyytymätöntä kitinää ja roikkumista ja seuraamista. Haluisin leikkiä mut ei jos tuun leikkii roikkuu mussa kiinni. Jos mennään ulos roikkuu kiinni. Jos mennään kauppaa max. 20min ja hermo menee vaunuissa. Jos mennään moikkaa muita äitejä ja vauvakavereita roikkuu kiinni eikä tee mitään. Sen jälkeen kun kotiin pääsee itkee hysteerisesti koko loppu päivän. Kotona en oo saanu siis ikinä tehtyä mitään kun ei tuon kanssa vaan pysty. Mä taas jos jotain alan tekee haluun tehdä sen loppuu ilman ylimääräsiä keskeytyksiä. Jos lähden vessaa tulee itku, jos laitan lattialle tulee itkuu. Tuntuu et mikään ei kelpaa eikä missään oo hyvä tolla lapsella. Sen tyytymättömyys on vaa kasvanu kun ikää tullu enemmän. On vasta 9,5kk. Tiedän et on pieni mut ehkä joku voi samaistua kun tää vaan ei oo semmosta normaalia roikkumista tai yhdessä oloa. Vaan se on jotain ihan käsittämätöntä et monet on päivitelly sitä et ei jaksais itsekään jos tollasta olis koko ajan.

Onko muilla esikoiset tälläsiä ihme roikkujia ja kitisiöitä? Mä ymmärrän itkun ja se ei mua haittaa. Eikä se et tahtoo sylii, mut se haittaa et oon joku pehmolelu jota voi nipistellä ja repiä ja raapia ja jonka päällä voi roikkua ja pomppia miten tahtoo. Meidän kissa on ihan kärttynen kun senkin päälle yrittää koko ajan nousta ja repii ja seuraa. Sit itkee kun kissat lähtee karkuu tai äiti lähtee vessaa vähän tuulettumaan. Sit jos kiellän niin itkee ja haluu takas syliin.

Mut tuo tyytymättömyys saa mut tuntemaan oloni huonoksi äidiksi ja mulle tulee riittämätön olo! Mä en vaa oikeesti kohta jaksa! Nyt vielä enemmän heränny et mitä sit kun näitä on kaksi vai voisiko sit toinen olla semmonen vähän itsenäisempi vauveli. Tuntuu vaa et toi laps ei oo semmonen normaali miten muut lapset on. Just hetki sitten oltiin vauvatreffeillä niin muut menee ja tutkii ja mitä tekee mun vauva? Roikkuu paidassa ja kitisee ja alkaa itkee jos joku muu vauva koskee.
Toivottavasti en kuulosta hirveeltä mut oon vaa niin väsyny. :( Rakastan tota lasta niin paljon kun mitään muuta, mut haluisin jo pikkusen tilaa hengittää.

Oon siis ite päiväkodissa ollu pienillä eikä nekää ollu tälläsiä! Ekat 6kk tosiaan oli vaan sylissää mihinkää muualle ei saanu laittaa.

Anteeksi tämä vollotus mut pakko oli avautuu jonnekin!
 
Muokattu viimeksi:
Meillä tytsyllä oli tollanen syli kiukku vaihe, mutta loppunut jo onneks, vieläkin jos tietty kaveri tulee leikkimään niin ei halua olla ilman mua siinä, tosin johtuu siitä että tää kaveri puree, nipistää ja repii väsyneenä tai jos ei saa mitä haluaa, mutta jos minä tai tämän kaverin äiti vieressä niin hyvin onnistuu leikit :) muuten leikkii nätisti ulkona päikkyyn jää mielellään, me asutaan kakskerroksisessa rivitalossa ja on oma aidattu piha jonne lapset voi keskenään mennä, tosin itse sit istuskelen sohvalla että nään.pihaan koko ajan ja kuulen :) Sit yläkerrassa leikkii nykyään niin että mä voin tulla alas laittaa vaikka ruokaa. Pojalla en muista olleen ihan noin pahana tuota vaihetta, mutta oli silläkin niin että vaan äitin isin tai mummin kanssa suostui leikkimään, pihalla halus vaan istua penkillä, ei suostunut keinumaam tai mitään. Mutta sillä ei niinkään kitinää ja itkemistä ollut.
Toivotaan että teilläkin vaan ohimenevä vaihe :)
 
Ootko miettiny voisko olla hampaita tulossa ? Vatsavaivoja? refluxia? tai jotain mikä aiheuttaa sen et kaipaa vaan Syliä ?
 
Meillä oli esikoisen kanssa tuohon ikään kohden samanlaista, kukaan muu Ei kelvannut ku minä. Vessassa käyntikin aiheutti kauhean itkun. Vauvoilla tulee muistaakseni 6-8kk tienoilla itsenäistymisvaihe, jolloin omasta äidistä/isästä erossa oleminen tarkoittaa että vanhempi On kadonnut koko maailmasta, Näin tiivistetysti sanottuna. Lapsi alkaa ymmärtään että äiti ja hän ei olekaan sama henkilö.. Onneksi mulla oli tukijoukot sillon vielä lähellä ja pääsin välillä tuulettuun. Yritä Hempuliini jaksaa! Tulee vielä hetkiä ku et kelpaa ollenkaan Ja sillon kaipaat noita hetkiä! Tiedän että on laiha lohtu, Näin mullekin sanottiin, nyt vasta ymmärrän Mitä tarkoitettiin :)
 
Mulla taitaa olla kuumat aallot ohi, tai sitten se on tämä alkava flunssa, jonka takia vain palelen. Uusi oire on huimaus. Tai ei uusi, pientä huimausta on ollut jo aiemminkin tämän raskauden aikana, ja aika usein kun nousen ylös. Eilen olin istumassa, kun meinasin pyörtyä. Heitti pahasti päässä, mutta kesti vain lyhyen hetken. Sen lisäksi mullakin on jotain närästyksen/etomisen väliltä. Inhottava olo, joka iskee monta kertaa päivän aikana.

5+1
 
Muokattu viimeksi:
Ootko miettiny voisko olla hampaita tulossa ? Vatsavaivoja? refluxia? tai jotain mikä aiheuttaa sen et kaipaa vaan Syliä ?

Kaks hammasta tuli nyt ulos. Mut siis se on aina ollu tollanen ihan pikku nyytistä asti. Toki nyt varmaa mahdoton siksi koska ne hampaat. Sekä kehitykses tapahtuu jotain harppausta koska saa kauhukohtauksia paljob öisin. Nyt omassa sängyssä ei tuu nukkuminen kuuloonkaa vaan nukkuu meidän välissä et kaikki saatas nukuttua.

Mut on ihan samanlainen se on aina. Ei ehkä niin kiukkupylly mut kuitenki. Kokee vaan jatkuvaa turvattomuutta jostain syystä ja kaikki pelottaa. Nyt oppi nousee tukea vasten mut ei uskalla tehdä sitä muuten kun meitä vanhempia vasten koska yks päivä kaatu. Käytiin ekaa kertaa tänään hiekkiksellä niin kyl se oli kivaa sen 5min. Joka kerta kun oppii uutta niin tää on tällästä sit on ehkä joku 1-2vko helpompaa ja sit alkaa taas.

Refluksia ei oo ja allergioista en taas tiedä. Yritetty tutkia sitä mut mitään ei oo löytyny kun tosiaan kasvun kanssa ollut ongelmaa.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä oli esikoisen kanssa tuohon ikään kohden samanlaista, kukaan muu Ei kelvannut ku minä. Vessassa käyntikin aiheutti kauhean itkun. Vauvoilla tulee muistaakseni 6-8kk tienoilla itsenäistymisvaihe, jolloin omasta äidistä/isästä erossa oleminen tarkoittaa että vanhempi On kadonnut koko maailmasta, Näin tiivistetysti sanottuna. Lapsi alkaa ymmärtään että äiti ja hän ei olekaan sama henkilö.. Onneksi mulla oli tukijoukot sillon vielä lähellä ja pääsin välillä tuulettuun. Yritä Hempuliini jaksaa! Tulee vielä hetkiä ku et kelpaa ollenkaan Ja sillon kaipaat noita hetkiä! Tiedän että on laiha lohtu, Näin mullekin sanottiin, nyt vasta ymmärrän Mitä tarkoitettiin :)

Siis tällä hetken poika on miehen perää. Siks tää onki yks sota tanner olla kotona päivät kaksin. Sit kun isi tulee niin ryömii sen perässä ja roikkuu siinä kiinni. Mut on siis isille ihan samanlainen. Mies just eile kysy et tällästäkö tää on et seuraa ja roikkuu kiinni jatkuvasti. Mä sanoin et joo sitä se on ollu alusta asti. Kiitos tsempeistä. <3
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top