Äitien hyvinvointi synnytyksen jälkeen

Jaahas, jotain oon meinannut kirjoittaa mutta jostain syystä se on sitten jäänyt pisteeksi. Olin muokkaamassa sekavaa sepustustani :D

Kai se on niin, että äidin on välillä itkuräjähdysromahdettava että noi muut perheenjäsenet taas muistais tovin, että äiti ei yksin jaksa olla kokki, siivooja, hoitaja, talousneuvoja, logistiikkapäällikkö jne jne. Vauva on rakas ja ihana, mutta 24/7 äidissä kiinni. Kerran oon ollut tunnin salilla ja puol tuntia pikaparturissa. Välillä tulee se ajatus et hei haloo, ei tää voi mennä näin. Useimmiten sitä kuitenkin on tyytyväinen kotiäiti :D
Vaan vielä kun tuo pätkäpäikkäreitä nukkuva alkas nukkua kunnon päikkyjä ja yöt ilman että 15min---1 tunnin välein kiehnäis tissiin kiinni........
 
Muokattu viimeksi:
Me tehtiin lopultakin se työvuorolista. Mieheni ei koe tarvetta mihinkään kotityöhön, paitsi autojen huoltoon tmv. ellen "käske". Nyt on 4 viikon ohjelma ja miehellä (edes) muutamia tehtäviä huusholliin liittyen joka viikolle.
Pitääpä katsoa, onko huomenna kenen vuoro kastella kukat. Se on kotityö, jota en tee käskemättä koskaan :)
 
Hei tietääkö joku tosta erkaumasta et pitääkö ne vatsalihakset siis olla ihan yhdessä? Jos on vähänkään väliä niin onko se heti erkaumaa joka pitäs oottaa et palautuu ennen ku tekee vatsalihasliikkeitä. Mulla yks sormi uppoaa eikä palautumista oo enää pitkään aikaan tapahtunut....:eek:
 
Samari, erkauman pitäis olla napaan asti kiinni, jos kokeilet nostaa päätä koukkuselinmakuulla. Siihen asti vain syvien vatsalihasten treeniä. Missään liikkeessä erkauman sulkeutumisen jälkeenkään ei saisi muodostua "limppua" saati "pyramidia", ettei pömppis päädy jopa kasvamaan. Omalla kohdalla navan päällä on vielä sormen levyinen matala rako. Syvien lihasten treeni jatkuu siis edelleen. Suorat vatsat ovat mulla venyttyneet ja uusien kudosten muodostuminen kestää 6 viikkoa. Pömppis on siis ehkä "oiennut" joskus syksyllä, jos sittenkään :)
 
Mä meinasin repäistä ja ostaa kesäksi "salikortin", joka oikeuttaa tankotanssiin, joogaan, ilmajoogaan ja sit vielä sellaisiin tunteihin, joissa keikutaan katosta roikkuvassa isossa renkaassa ja tehdään jotain juttuja.

Lähinnä siis kiinnostaa toi jooga - jota en ikinä ole edes kokeillut, mutta ajattelin sen olevan sellainen "pehmeä lasku" tähän liikunnan maailmaan ja sillä voi aloittaa eka enempi sellaisen kehonhuollon ja sitten, kun kaikki jumit on poistettu, niin voikin siirtyä siihen varsinaiseen lihaskunnon kasvatukseen.

Ens viikolla ajattelin käydä koetunnilla - sit jos se on "mun juttu", niin ostan sen kolmen kuukauden kortin. Joka siis maksaa vaan 90e eli ei missään nimessä hirveän suuri menoerä, jos vaikka kakskin kertaa viikossa sais käytyä.. olisi sitten iskussa kroppa, kun syyskuussa on aika palata ihan kirjaimellisesti hellan ääreen.
 
Ihanaa Illy "Mua kiinnostaa tuo jooga" mut kortilla pääsee paljon muuhunki. Tankotanssi, kokeile sitä :joyful:

Mulla on tuo salikortti ollu koko ajan voimassa. Nyt on nii hyvänä tuo selkä että käyn kyllä ainaki 3 krt viikossa (mielellään 5) mut toki iisisti aloittaen. Ja vaunulenkkejä päälle. On kumma jos ei juhannukseen mennessä oo 5 kg lähteny (ja ku viel imetän osittain). Kyllä luulen että mulla hyvinvointi koostuu siitä että on tyytyväinen vartaloon nii pinnalliselta kun se kuulostaaki nii niin se vain mulla taitaa mennä. Ja siksikin urheilu on kivaa kun on tavoite mihin pyrkiä :rolleyes:
 
Onko kellään pääkaupunkiseudulla suositella kiropraktikkoa tai jäsenkorjaajaa tms.? Oon käynyt hierojalla muutamia kertoja, mutta ei tunnu auttavan selkä ja hartiakipuihin, ja hän sanoo, että muutamia lukkoja on selässä, jotka pitäisi avata. Eli avaaja olisi nyt hakusessa.
 
Arabia, mä oon käynyt Osteopaatti Anna Oravaisella. En oo ihan varma, mitä kaikkia hoitoja hän tekee, mutta uskoisin pystyvän jeesimään raskauden jälkitiloihin ja meidän mammojen vaivoihin, koska hoitaa myös raskausvaivoja.
 
Kyselläänkö teiltä muilta usein, että oletteko raskaana? Mitä sanotte takaisin?
Mulle tuli taas eteen tänään. Mä oon aina ihan "aseeton" ja yllättynyt, en koskaan hoksaa sanoa mitään nokkelaa takaisin, jotta lakkaisivat kyselemästä (minusta ulkonäön kommentointi "oletko lihonut" yms. ei ole asiallista).
Keräilen taas itseäni kasaan, että jaksan jatkaa treenejä. Turhauttavaa, että mitään silminnähtävää kehitystä ja parannusta tilanteeseen en saa, vaikka kuukausia oon painanu ja itseäni kuntouttanu.
 
Katjusha, en tiedä juuri mitään törkeämpää mitä naiselta voi kysyä, kuin "oletko raskaana/lihonut". Olipa selkeä vauvamaha tai ei. Olen ollut tilanteessa, missä ystävääni onniteltiin raskaudesta, ja ei todellakaan ollut raskaana. Todella kiusallinen tilanne ja itselleni tuli ystävän puolesta pahamieli. :sad001
Minä en ole joutunut tuollaisen kommentoinnin kohteeksi, mutta täytyy sanoa kun sanoit tuosta että turhauttaa kun mitään silminnähtävää ei tapahdu. Olen itse saanut painoa tippumaan raskauden alkutilanteesta -7kg, ja KUKAAN ei ole huomannut sitä (paitsi mieheni). Tai ei ainakaan ole sanonut siitä. Miten turhauttavaa. :/ Sellaista kyllä kuulisi mielellään, että perhe/ystävät/tms kehuisivat ulkonäköä/laihtumista!
Niin ja tsemppiä siulle ja meille kaikille oman kropan kuntouttamiseen! Ja ollaan ylpeitä meidän kropista, olipa ne laihoja tai vähän pyöreitä tai ihan mitä vain. Ollaan saatu aikaan jotain super ihanaa ja se saa meissä myös näkyä!! :Heartred
 
Tiitu, onnittelut painonpudotuksesta :) Olet varmasti itse ylpeä, vaikka ympäristö onkin ollut "sokea" asian suhteen.
Joo, Mä en oo koskaan voinut sietää kysymystä tai kommentointia, enkä vähiten tahattoman lapsettomuuden vuoksi. Liian raskas taakka ilman typeriä tokaisujakin.
 
Katjusha sanoi:
Tiitu, onnittelut painonpudotuksesta :) Olet varmasti itse ylpeä, vaikka ympäristö onkin ollut "sokea" asian suhteen.
Joo, Mä en oo koskaan voinut sietää kysymystä tai kommentointia, enkä vähiten tahattoman lapsettomuuden vuoksi. Liian raskas taakka ilman typeriä tokaisujakin.
Click to expand...

Kiitos. Kyllä joo, itse olen toki ylpeä, ehkä eniten siksi etten muista millon viimeksi oisin painanut näin "vähän" (aivan liikaa vieläkin). Mutta johtunee suurimmaks osaks imetyksestä ja tulee varmaan takas, kun imetys loppuu! :D
Ja joo, just tuon takia myös minulla saa aina ihokarvat pystyyn, kun utsitaan lapsi asioista. Koskaan ei voi tietää, mitä siinä taustalla on, kun niitä lapsia ei ole. :sad001
 
Multa kysyi yksi tuttu lapsi viikko sitten, että onko mulla uusi vauva mahassa. :joyful: Lapsen suusta kai totuus tulee, mutta en siitä pahoittanut mieltäni. Jos joku aikuinen kysyisi niin kyllä loukkaantuisin! Enkä tietäisi mitä vastaisin, varmaan hiljaiseksi menisin. Tosi tökeröä kysellä tuollaisia. :angry7
 
Ei oo multakaan kyselty, mutta piti sanoa, että paino putoaa täälläkin tuskastuttavan hitaasti. Luulen, että johtuu ainakin osittain imetyshormooneista, koska ennen raskautta sain parempia tuloksia samoilla keinoin kuin nyt. Liikuntaa on vaikeampi nyt harrastaa, mutta ruokavaliosta olen turhat sokerit ja rasvat karsinut ja hiilaritkin on terveellisemmästä päästä. Silti aika hiljaista on painon lasku. Täytyy olla armollinen itselleen. Ehkä tuosta pömppiksestä ei ikinä edes pääse eroon. Tavoitteena kuitenkin mahtua työvaatteisiin ennen kuin palaan töihin.
 
Miulta kysyi lapsen kummi että onko uutta jo tulossa vaikka olen laihtunut synnytyksestä reilun 10 kg mutta pömppövatsa jäi. Ennen raskautumistakin moni kyseli että oletko raskaana (olin vähän tukevammassa kunnossa silloin) tai mikä oli myös inhottavaa niin kyseltiin "milloin tulee perheenlisäystä" kun yritimme monta vuotta mutta ei vaan tärpännyt ennen kuin sit viime keväänä :Heartred ja sit oltiin jo miehelle kettuilemassa, leikkimielisesti kylläkin mutta silti tosi tökeröä ja kun vika ei ollut miehessä etten tullut raskaaksi vaan minussa. Kerran sit sanoinkin et voi lopettaa nuo kuittailut kun vika ei oo miehessä vaan miussa et pcos:n takia raskautuminen on vähän haasteellisempaa et ei se tuosta noin vaan tapahdu ja ei oo itsestäänselvyys että kun aletaan lapsentekopuuhiin niin se tärppää heti.
Moni ei tunnu ajattelevan miltä toisista tuntuu tuollaiset möläyttelyt tai mitä on esim lapsettomuuden taustalla
 
Mulle oma isä sanoi nimiäisissä (eli synnytyksestä oli alta kaks kuukautta), kun kirosin ettei mitkään siistimmät kengät mahdu jalkaan, "niin onhan toi sun pohje levinnyt" - pakko oli korjata, että kyse oli tosiaan kasvaneesta kengännumerosta ja jos ei arvon herra huomannut, mulla on jalasss POHJEpituiset saappaat..

Mä oon kyllä muutenkin herkkä painoarvosteluille ja nyt raskauden jälkeen vielä enemmän - joo, tiedän että oon lihonnut, mutta en mikään luuviulu ollut ennestäänkään vaan sellainen sopivan kurvikas ja jos pelkästään kuppikoko on kasvanut kolmella koolla, niin väkisinkin näkyy painossa.
 
Minä otan myös tosi herkästi itseeni painoarvostelut. Olin ennen aina se hoikka tyttö, kunnes erinäisten syiden takia (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta) nosti painoani miltei 15 kilolla. Sen jälkeen olen saanut tasaisin väliajoin kuittailua, tahallista ja tahatonta, miten painoni on noussut. Nyt olen 160cm ja 80kg, eikä kilot vain lähde. Kuka on keksinyt että imetys laihduttaa?!?! Ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa! Kilot ovat ja pysyvät ja myönnän etten ole oma itseni tässä kropassa, mutta ei se itsetuntoa kohennakkaan jos muut kokevat että heillä on oikeus arvostella toisen ulkonäköä.
 
Musta on tosi outoa, että jos painoa on 10-20 kiloa "ylimääräistä", on muka jotenkin sallittua kuittailla siitä, mutta jos joku on oikeasti sairaalloisen ylipainoinen (ja siis tarkoitan tällä yli 50 kiloa - enkä todellakaan pahalla!), niin silloin ei saa sanoa mitään.

Ja kun se nyt kuitenkin on ihan jokaisen henkilökohtainen asia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top