Katjusha, juuri se ärsyttääkin, että teit niin tai näin, niin aina se on jotenkin väärinpäin. Ainoa asia, jota oon itse välttänyt on painavien (esim. sänky) asioiden kantaminen portaissa tai muissa tilanteissa, joissa esine pitäisi tukea mahaa vasten tai vaarana on kompurointi. Kaiken huippu eilen oli tosiaan äitipuolen osoitus mahaa kohti ja tieto alta kilometrin matkasta "miten sä muka tuon kanssa kävelet?".. kuulostaa tosiaan oudolta lausahdukselta monen lapsen (ylipainoiselta) äidiltä. Mutta joo, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - ei vaan järin kannusta jatkuva neuvominen olemaan yhteydessä ko. ihmisiin.
Tämä päivä taitaakin mennä näköjään ihan harakoille, on mulla pyykinpesua ja tiskasin jo, mutta jotenkin ei huvita tehdä mitään.. voiko muka olla, että yhdet parin tunnin juhlat ja huonosti nukuttu yö vetää muka näin laiskaksi?
Mulla on alkanut jo tulemaan ikävä mahaa, ei siis sitä, etten voi nukkua mahallaan tai kumartua kunnolla, mutta oon niin paljon viettänyt aikaa sohvakla silitellen koko ajan kasvavaa kumpua, että haikeudella ajattelen sen katoavan parin viikon kuluessa. Tietty tilalle saan (toivottavasti) pienen nyytin, jota silitellä, mutta jotenkin tuntuu silti hieman surulliselta..