Mä olen kyllä syönyt aika rennosti kaikkea. Italiassa tuli syötyä jätskiä ja mozzarellaa ainakin ja kotona olen syönyt lakritsia ja salmiakkia silloin tällöin, välillä enemmänkin (pari kourallista). Viime aikoina olen syönyt paljon mm. kirsikoita ja mansikoita pesemättömänä, kun ollaan paljon liikuttu esim kaupungilla tms. ja on tullut välipalan tarve. Muutenkin jos syön muualla kuin kotona, en viitsi kysellä kaikesta, että mitä oot tähän laittanut ja onko kotimaista ja olethan pessyt noi vihannekset ja kypsentänyt tän lihan hyvin, eihän tässä leivässä ole pellavansiemeniä jne. En vaan pysty olemaan niin epäkohtelias ja nyt kesällä on tullut kyläilta ja syötyä toisten tekemää ruokaa vähän väliä. Ja niinku joskus aiemmin mainitsin, niin ehkä toi down-asia on aiheuttanut sen, että en enää ajattele, että lapsen terveys ja muu olis pelkästään mun käsissä. Alussa olin kuitenkin niin tarkkana kaikesta ja että syön terveellisesti, että tulee terve lapsi... Plaah.
En toki tieten tahtoen syö /tee mitään älytöntä, kuten osta kotiin ruoka-aineita, joissa korkea listerian vaara tai esimerkiksi juo alkoholia tai muuta sellaista.
Syömisissä muutenkin on mulle aika paljon stressiä, kun yrittän pitää painoa nousematta ja tosi monet ruuat kuitenkin edelleen ällöttää jne. Tällä hetkellä mun tekee mieli vaan marjoja ja hedelmiä, mehujäätä, kiisseleitä, mehua. Välillä tekee mieli pullaa. Melkein kaikki lihatuotteet ällöttää ja muutenkin karkeasti jaoteltuna on vaikeampi syödä proteiinia, koska melkein kaikki proteiinipitoinen ällöttää. Pähkinätkin ällöttää ja maitotuotteet. Tuntuu että mun keho kaipaa vaan hiilareita, mutta en tiedä kuinka väkisin pitäis yrittää syödä muutakin. Kerran tai kahdesti viikossa tulee selkeästi tankkaustarve ja silloin tekee mieli kaikkea erityisen suolaista ja rasvaista, yleensä ekana pizzaa jota olen kyllä aika monta kertaa parin kk:n sisällä syönytkin.
Mulla on aika ristiriitaiset fiilikset tosta syömisestä kun tosiaan olen tosi ylipainoinen, mutta koska mulla on syömishäiriötaustaa, niin en halua vetää itseäni liian tiukille, vaan yritän pysyä rennolla linjalla ja kuunnella itseäni. Toisaalta, jos raskausdiabetes huomataankin seuraavassa sokerirasituksessa, niin yhtäkkiä joudunkin todella tiukalle ruokavaliolle. Mutta sitten mennään sen mukaan. Kunhan ei tarvitsisi alkaa mitään insuliinia piikittämään!!
Mä oon jo miettinyt valmiiksi sitä raskauden jälkeistäkin aikaa, kun haluaisin imettää suht pitkään, mutta imetysaikana en laihdu millään, paino vaan tuntuu nousevan aina ja ruokahalu pilvissä. Ratkaisu vois olla se, että olis aina kaapit täynnä terveellistä ja helppoa (mitähän se olis?)syötävää ja jos vauva viihtyy vaunuissa, niin toki lenkkeily myös. Omasta ajasta en enää kolmen lapsen kanssa uskalla haaveilla, ainakaan kovin säännöllisesti. Mutta pakko noista kiloista olis päästä eroon, edellisten raskauksien jälkeen olen lihonut vauvavuoden aikana 10 kg molempina! Ja kaikki aina sanoo, että imetys laihduttaa! Ei tod. päde minuun! Tosin itse taas en liho, toivottavasti tälläkään kertaa, raskausaikana... Että ei ole niitä raskauskiloja pudotettavana.
Tulipa syömispainotteinen teksti tänään. Vaikka mieluiten en edes ajattele koko ruokaa.
Vähän vielä supistuksista, joita mulle on alkanut tulla tosi ikävästi ja usein, varsinkin kävellessä. Eilen kävelin pari km keskustaan hakemaan pyörääni ja koko matka oli ihan tuskaa, kun hirveä paine alapäässä, erityisesti virtsarakon kohdalla ja koko maha niin tiukkana, että ei voinut vetää keuhkoja täyteen. No, kun hyppäsin pyörän selkään, niin sama matka taittui älyttömän kevyesti, poljin jopa pitkän ylämäen. Supistelut alkoivat vasta kotona ja tulikin sitten hissillä kolmanteen kerrokseen. Noh, tulipahan vähän liikuttua, mutta on se ihmeen vaivalloista jo!! Jotenkin en jaksa uskoa, että noi supistukset tuolla hirveesti tekee mitään, edellisillä kerroilla on ainakin paikat kypsyneet ja pehmenneet todella myöhään ja vauvat syntyneet yliaikaisina. Tosin ei ole kyllä tälleen supistellutkaan!