La marraskuu 2016

Lakritsi sanoi:
Mulla kanssa on. Kysyin ja on hikinäppyä. Ei siis kutia tai häiritse :) kerrottiin kyllä että voi tulla "raskaus ihottumaa " ,mutta minun kohdalla sitä ei epäilty :)
Click to expand...

Kiitos :) Mun pitää ens keskiviikkona kysyä myös neuvolassa! Nää on varmaan kans kun ei kutia :)
 
Meillä on "Kela-neuvola" 19.7., silloin menossa 22+4.
Me pyydettiin jo jokin tarjous vauvavakuutukselle. mutta sen jälkeen on tullut Radi-diagnoosi, joten voi olla että saatu tarjous ei todellakaan enää päde hinnan/kattavuuden puolesta. Katsotaan, antaako en enää mulle vakuutusta, se lienee vähän tapauskohtaista.
 
Mä tilailin jo niskapoimun jälkeen neutraalia vaatetta. Nyt oon ostanut pari tyttömäistä vaatekertaa. Ei vaan oikeen meinaa olla kaupoissa sitä pienelle sopivaa pitkähihaista vaatetta. Alesta ostan varmaan kyllä vielä mekkoja ja tunikoita lisää, kun ne saa sovellettua talvikäyttöön, kuhan laittaa pitkähihaisen bodin alle ja tarvittaessa neuletakin päälle.
 
Smirre sanoi:
Täällä lähti kanssa aika hyvin eilen toi vauvan vaatteiden shoppailu lapasesta, kun kaikki oli hyvin siellä rakenneultrassa ja sen sukupuolenkin näki :grin
Click to expand...
Samoin kävi meille :DD en halua tietää minkälaiset kokoelmat vauvan syntyessä on, kun jo nyt tuntuis olevan ihan riittävästi :D
 
Mä otin sen vakuutuksen LähiTapiolasta, kun muutkin vakuutukset on siellä ja sehän astuu voimaan nyt 6.7. eli käsittääkseni kattaa sitten melko kattavasti kaiken tästä eteenpäin ilmenevät sairaudesta tms. johtuvat lisäkulut.

Kyllä itseänikin ottaa isäntä päähän tänään jotenkin normaalia herkemmin.. ihan kiva, että oli kasannut keinutuolin mulle valmiiksi, mutta kyllähän tuota luulisi aikuisen ihmisen saavan edes tyhjän maitotölkin roskiin lattialta (!!!) ennen töihin lähtöä. Puhumattakaan tuosta jäätävästä tiskivuoresta, pyykkikasasta, lattian kansoittavista villakoirista, ruoanteosta sekä siitä karusta tosiasiasta, että "maito on sitten loppu". Argh!

En haluaisi olla marttyyri, mutta mähän tässä nyt olen se, jolla kolottaa joka paikkaa kuuden päivän työputken jälkeen, niin olisihan se edes jotenkin kohtuullista, että ihan kaikki kotityöt ei kuitenkaan kaatuisi mun niskaan. Mä kyllä tykkään touhuta niiden parissa, mutta ärsyttää kun perus olettamus on se, että mä joko voisin a) heittäytyä vaan loppuillaksi sohvalle makoilemaan syömättä koko iltana enää mitään tai b) hoitaa vaan kaiken hymyillen suit sait sukkelaan vasemmalla kädellä, jotta herran on sit kiva tulla aamusta töistä kotiin..

Varmaan paras olisi, kun kokeilisin parin tunnin päikkäreitä tähän väliin, niin saattaisi mennä tää ärsytys ohi.. tai sit ei. :mad:

Kiitos ja anteeksi.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on ollu kyl mieliala jotenki alamaissa/herkillä viime päivät. Tyttö on ollu tosiaan kipeenä ja se on verottanu koko perheen voimia ja unia.. On ärsyttävää, ku en omaa juurikaan kärsivällisyyttä tällä hetkellä ja oman ajan tarve olis aivan massiivinen.. Ja tytön jatkuva iholla olo ei helpota asiaa. Tai jatkuva kysely kaiksest monta kertaa.

Nyt viime yö nukuttii suht hyvin ja pitkästi. Kävin tyttö pyöräkärryssä lenkillä 6-8km pyörällä ja sen lisäksi kaupassa siinä välissä ja pyörittii about 2h kävellen siinä. Voin kertoa, että oli liikaa! Makaan nyt ihan uupuneena sohvalla ja joka paikka on aivan kipeenä. Onneksi ei mitää ihmeempiä tuntemuksia mahassa.

Rv 20+1
 
Mun mies on ihan unelma. Ollaan talonvahteina ja tänään pidettiin täällä siivouspäivä. Mä imuroin, mies siirteli kalusteet, pyyhki pölyt ja teki vaikka mitä. Siivos vielä olohuoneen loppuun kun mulla alko supistella rehkiminen. Piti tänään tehdä viikon toka salitreeni, mutta jää kyllä huomiselle. Loppuilta lepoa ja huomenna pitäs olla helle <3

Uusperheellinen 20+3
 
Onhan tässä joo puolensa, että sitä miestä ei oo nyt maisemissa :hilarious: Toisaalta kun yksin joutuu aivan kaiken kestämään ja jaksamaan, niin ei tää aina herkkua oo:oops:
 
Mä oon nyt kans alkanu kunnon herkkikseks, alan parkumaan jos biisi on liian surullinen, pillitin ku esittelin miehelle tän päivän ostoksia... ;D
Ja kärsivällisyyttä ei löydy yhtään! Hermostun aivan yli pienestä!

Jeanney 22+1
 
Mulla oli ekassa neuvolassa verenpaineet 135/78, tokassa 130/67 ja viimeisimmässä 135/81. :happy: Meillä myös suvussa verenpainetautia.

Rv 18+2
 
Mä oon semmonen että en turhasta pillitä. Joskus teininä päätin, että en itke enää ikinä, sitä kovuutta kesti vuosikaudet enkä edes osannu enää itkee.. Sittemmin tietenkin on tilanteet vähän muuttunu ja nykyään kyllä itken jos siihen on joku syy, mutta en herkästi. Tää meillä asuva 16-v kysy multa itse asiassa eilen, että itketkö sä koskaan ku en oo ikinä nähny? Sanoin, että itken kyllä joskus jos itkettää mutta en turhan päiten pillitä. Itse on erittäin herkkä ja avoin, itkee tuon tuosta. Ihan erilainen kuin minä olin hänen iässään. Tän raskauden aikana oon pari kertaa tirauttanu muutaman pettymyksen kyyneleen väsyneenä, mutta ei kukaan niitäkään ole nähnyt. En jostain syystä kestä sitä että jos mulla on paha olla niin tullaan kyseleen että "mikä nyt on" ja sit pitää yrittää selittää ku vastaukseksi ei kelpaa että "ei mikään", jos ihan oikeesti kysyjä ei oo syyllinen pahaan oloon. Vihaan semmosia tilanteita. On helpompi vaan olla itkemättä, tai itkee sit piilossa.
Sen mä osaan paremmin näyttää jos hermot menee, tai se tulla putkahtaa vaan ihan itsestään ulos, yleensä isolla ja rumalla äänensävyllä ja spontaanisti. :grin

18+6
 
Ite itken kyllä herkästi, oon kipuherkkä ja vähänkin jos vaikka potkasen varpaan kynnykseen ni itkee tihrustan xD (Synnytystä odottaen, itken todnäk koko sen ajan) Ja muutenkin, varsinkin nyt raskausaikana telkkarimainoksista lähtien itken kaikelle. Yksin ollessani vaan tosin, oon yrittänyt vähän välttää turhaan pillittämistä miehen edessä, kun ei sitä ymmärrä kuitenkaan. :grin Tai ymmärtää joo, mut en halua kuulla sitä "pikkusenko taas hormoonit hyrrää" tms kakkaa, kun tiedän sen jo itsekin että hyrrää :grin
 
Uusperheellinen-84 sanoi:
Mun mies on ihan unelma. Ollaan talonvahteina ja tänään pidettiin täällä siivouspäivä. Mä imuroin, mies siirteli kalusteet, pyyhki pölyt ja teki vaikka mitä. Siivos vielä olohuoneen loppuun kun mulla alko supistella rehkiminen. Piti tänään tehdä viikon toka salitreeni, mutta jää kyllä huomiselle. Loppuilta lepoa ja huomenna pitäs olla helle <3

Uusperheellinen 20+3
Click to expand...
Munkin mies on ollut oikein unelma tänään. Pidettiin koko perheen kesken siivouspäivä. Mies imuroi, vei matot ulos, pesi lattiat ja auttoi poikaani (on pojan isäpuoli) huoneen siivouksessa. Lisäksi teki ruuankin. Mietinkin tässä nyt, että siis mitä mä tein sitten. :grin Mutta kyllähän mä tiskasin, pesin pyykkiä, hoidin koko ajan samalla meidän 1-vuotiasta, siivosin keittiön, autoin myös pojan huoneen siivouksessa, kävin läpi eri paperipinoja pöydiltä ja kävin kaupassa. :) Ihanaa muuten kun enää ei tarvi koko ajan syödä! Ei tuu nälkä niin useasti eikä tarvi syödä paljoa kerralla että on täynnä.

Mäkin oon tosi itkuherkkä nyt, enkä halua että mies näkee kaikkia mun itkuja. :grin
 
Minä olen todella itkuherkkä ollut koko ajan esikoisen syntymän jälkeen. En pysty katsomaan enkä lukemaan uutisia ollenkaan.. Eilen itkin pettymyksestä, kun se perhanan mies ei ollut järjestänyt paikkoja. Tänään olen itkenyt voimattomuudesta, kun lapsi itki enkä ymmärtänyt mikä on. Ja kun kävin hautausmaalla ja näin ihan tuoreen 7-vuotiaan tytön haudan. Nuorempana en itkenyt ikinä, nyt se vaan tulee! Välillä ihan nolottaa, kun aina pitää ulista :oops:
 
Mullakin menee nykyään kaikki tunteisiin. Biisit, kuvat, äänet jne. Katoin Avaraa luontoa tuossa viime viikolla. Niin huono idea. Ei enää loppuraskauden aikana.
 
Täällä meni vanhalla rouvalla eli mulla tunteisiin, kun tuolla meidän kyläjuhlilla esiintyi Jari Sillanpää ja tunnetusti olen tykännyt muutamista hänen kappaleistaan 20 vuotta :) Olen itkupilli häissä, myös vieraiden ihmisten hautajaisissa sekä kun joku lempikappale soi radiossa. Vanhemmiten ja näin raskaana ollessa nämä piirteet korostuu ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top