Toisen odottajat

Mulla meni esikoisen synnytyksessä kaikki pieleen, poika oli avosuisessa tarjonnassa pää vinossa ja se oli ihan jumissa synnytyskanavassa, mutta se huomattiin vasta 2h sen jälkeen kun oli alkanut ponnistustarve. Sitten hakivat ultralaitteen ja suoraan sektioon. Pojan irrotus kesti 15min kun oli niin jumissa siellä että hälyttivät lisäapua, menetin 2,5l verta ennen kuin istukka irtosi, kohtu tulehtui yms.. Vähän sellainen traumaattinen kokemus, ja pelkään että toinen menee yhtä huonosti. Meinaan kysyä neuvolassa että voinko vaihtaa synnytyssairaalaa koska musta toi touhu kättärillä tuntu aika vaaralliselta. Mutta, toivon kovasti että saisin kokea alatiesynnytyksen! Tietenkin se on pääasia ettö vauva pääsee turvallisesti maailmaan.

Mä haluan myös panostaa imetykseen enemmän, nyt kun tietää jo ettei se ole niin helppoa ja että se vaatii paljon yrittämistä onnistuakseen. Esikoista sain imetettyä kuukauden, ja meillä oli paljon ongelmia imuotteiden yms kanssa.


Mulla vähän samanlainen kokemus kuin sulla, mutta itse synnytin silti alateitse vaikka poika oliKIN väärässä tarjossa, pää sivuttain enkä saanut ponnistettua juuri ollenkaa, että poika ois liikkunut juurikaa.. Ponnistusvaihe kesti 6h, yrittivät ensin kaksi kertaa repiä pehmeillä imukupeilla poikaa ulos, mutta lähti joka kerta irti (sen ansiosta päässä tosi paha haavauma) ja vikalla kertaa kovemmalla imukupilla, jota veti yksi lääkäri ja kolme kätilöä letkajenkassa. Ja vedet oli mulla mennyt jo 2 vuorokautta aiemmin ja olin pari tuntia tajukankaalla ennen ponnistusvaihetta, kun koski niin paljon, ettei mikään auttanut kipuihin. Mulle laitettiin 2x epiduraali ja kohdunkaulapuudutus, ilokaasut ja mikään ei auttanut mulle kipuihin. Plus en ollut kokoaikana tarpeeksi auki. Ja sitku poika saatiin ulos niin sairastin 2kk tosi vaikeaa kohtutulehdusta. Että minullakaan kovin kivat muistelot ole. Sektiolla haluan seuraavan. Piste!
 
Mä ku aattelin, että esikoisen syntymä oli paha... Mutta ei se ollu mitään verrattuna teidän synnytyksiin Unajama ja Pilvilinna.

Esikoisen synnytys kesti noin 11h, vedet meni ja heti alko supparit. Tyttö ei päässy laskeutumaan ku oli kiinni päästään, paineen tunne oli ihan järkyttävä ja pidättelin ponnistusta semmoset 5h. Sektiota alettiin suunnittelemaan ja kun lääkäri kävi vielä tutkimassa, niin typy oli laskeutunu ja olin tarpeeks auki, siitä sitte tunnin ponnistus... Aika kultaa muistot..
 
Pojalla oli pitkään pääkin sirpin muotoinen, kun pää vinossa piti pikkusen ahtautua.. Tai siis vedettiin pois :/ Lähinnä aina kauhistelen pikkusen kokemusta sen synnytyksen aikana. :sad001
 
Meillä mies jää nyt kotiin ja mä meen töihin, kyl se vähä jänskättää ku tarkotus ois sit et mies menis ku jään äitiyslomalle/ tai kotii aikasemmi? Riippuu töistä. Mut se just jos ei oo tottunu kotiarkee ja sit onki kahenkaa. Luotan et siitä selvii, hassua vaan et kaikkee tulee mielee mut se hyvä ettei sit kaikki kerralla

Meillä menee todennäköisesti kans noin et mies jää kotiin. Mulla vakityö, hän työtön ainakin tällä hetkellä. Hälle tuleva on eka lapsi, mulla 2v. poika aiemmasta suhteesta. Miehellä ei aiempaa kokemusta lapsista, joten kyllä mua jänskättää kun heti vastuussa kahdesta. Mutta luotan että pärjää. :)
 
Täällä ois toinen lapsi tulossa, eilinen ultra sen vahvisti :) Nyt rv 7+6. Esikoisen synnytys oli ihan ok, ei pahempia traumoja mut synnytyksestä toipumisessa meni pitkään. Sairaalassa olo se muutama päivä pojan kanssa oli ihan kamalaa, en nukkunu ku muutaman tunnin yhteensä, olin niin huonossa kunnossa verenhukan vuoksi että hyvä kun jaksoin pojan nostaa viereen imetystä varten, muutenkin jäi tosi huono maku sairaalasta kun en koe saaneeni ensisynnyttäjänä siellä tarpeeksi opastusta, epiduraalille ei annettu vaihtoehtoja, vauvan kanssa ei autettu vaan vietiin muualle vaipan vaihtoa varten, olisin kaivannut paljon enemmän opastusta kun en paljoa pieniä lapsia ollut käsitellyt. Tällä kertaa aikomus lähteä sairaalasta pois heti kun mahdollista, nyt osaan hoitaa vauvaa ja jos oma ja lapsen vointi sallii niin lähden mielellään vaikka saman päivän aikana kotiin.
 
Täällä vähän sama fiilis tosta sairaalasta olosta. Muutama päivä riitti, oli aika kamalaa... Mulla myös aikomus lähteä tällä kertaa sairaalasta pois mahdollisimman pian.
Mulla myös esikoisen synnytys meni suht ok, vaikkakin oli avosuisessa tarjonnassa. Synnytys alko supistuksilla, kesti n. 9 tuntia ja ponnitusvaihe 30 minuuttia.
 
Mulla esikoinen oli kans pää vinossa, synnytys kesti 27h ponnistus 1h11min ja imukupilla veettiin pihalle. Paikalla oli kaks lääkäriä ja kolme kätilöä. Mut tietysti leikattiin alakerrasta ja sen lisäks repesin. Paraneminen kesti 3kk jonka ainana kovat kivut ja kohtutulehdus. Ei mulle enää synnytystä, menen sektioon
 
Mulla esikoinen oli kans pää vinossa, synnytys kesti 27h ponnistus 1h11min ja imukupilla veettiin pihalle. Paikalla oli kaks lääkäriä ja kolme kätilöä. Mut tietysti leikattiin alakerrasta ja sen lisäks repesin. Paraneminen kesti 3kk jonka ainana kovat kivut ja kohtutulehdus. Ei mulle enää synnytystä, menen sektioon
Mullakin pitkä ponnistusvaihe 2,5h joka päättyi imukuppiin juuri viimehetkillä ennenkun oltaisi lähdetty hätä sektioon. Synnytys kesti 17h mutta yhteensä oltiin kolme päivää sairaalassa ennen pojan syntymää ja lopulta käynnistettiin kun supistukset loppui. Minutkin leikattiin alhaalta ja muutama repeämä tuli siihen päälle. Paraneminen oli tuskallista ja itkin monena päivänä kotona kun haava oli niin kipeä että pienikin liike sattui ihan järjettömästi.
Mulla on siis todella ahtaat paikat eikä kovin isoja vauvoja tuolta alhaalta mahdu tulemaan. Esikoinen oli ihan siinä rajoilla ja aika väkisin hänet sieltä ulos otettiin. Siksi olenkin tämän toisen kohdalla miettinyt että suosiolla mentäisiin sektioon kun on tiedossa nuo ahtaat paikat. Toisaalta kuitenkin jostain syystä pelkään sektiota enemmän kuin alakautta synnyttämistä.
 
Miten toisen odottajat ootte pärjäilly nyt esikoisen kaa? Täällä oli aika monella vielä vauva- tai taaperoikäinen lapsi. Minuu vähän masentaa kun en millään jaksa tehä mitään tuon 1v3kk pojan kaa :sad001 Ihan mahoton väsymys koko ajan ja kaikki mikä oli ennen omaa aikaa (hömppää telkusta), sillon kun lapsi on torkuilla, menee nyt päiväunien nukkumiseen.
 
IceQueen, sama juttu. Minä nukun silloin kun esikoinenkin. Esikoinen, 1v, ei vielä kävele, mutta on ihan hilkulla. Päivät menee lattialla leikkien. En edes yritä jaksaa tehdä kotitöitä. Asiat tärkeysjärjestykseen :) Jokatapauksessa koko ajan on huono omatunto, teet niin taikka näin. Ihmettelen vaan, että mitenhän se arki lähtee sujumaan sitten kun niitä on kaksi :wideyed:Sitten ei kyllä onneksi ole enää tätä raskausajan väsymystä.
Mietin tuossa juuri, että onpahan kiva aika olla raskaana. Hyvin jos käy, niin kesä on sitä hehkeää ja energistä keskiraskautta :grin
 
Tyttö kiipeää ja konttailee joka suuntaan.... En millään jaksa leikkiä ja juosta perässä ihan koko ajan. Enkä ehdi levätä missään välissä, kun tyttö nukkuu päikkärit, niin yritän siivota ja tehä ruokaa. Nyt pari viikkoa ne päikkärit on ollu tunnin mittaset... Joku hulina varmaan menossa.
 
Mulla kanssa toinen lapsi tulossa. Ollaan uusperhe ja tää on meiän eka yhteinen. :Heartred Ja mitä suurimmalla tod. näk. vika, koska ei olla kovin nuoria enää kumpikaan. Toivotaan nyt toki ensin, et kaikki on ok, ekaan ultraan vielä yli kaksi viikkoa.

Meillä onkin sitten vähän isommat ikäerot, kun mun lapsi on 7v. ja miehen 12v. Mä olen kyllä ihan tyytyväinen, kun ovat jo omatoimisia ja pystyvät jo vähän auttelemaankin vauvan hoidossa. Etenkin saavat viihdyttää, että itse pääsen vessaan/suihkuun tai juoda jopa kahvikupposen lämpimänä. :coffee2 Ekan lapsen kanssa mulle tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja voimat riitti juuri ja juuri siihen yhden lapsen hoitoon. Mulla oli silloin muutenkin tosi rankkaa, kun exä oli alkoholisti ja katosi ryyppyreissuilleen milloin sattui eikä siitä tietenkään ollut mitään apuja vauvan hoidossa, haittaa vaan. Jotenkin sitä silloin ei ollut voimia eroon ja toivoi, että hommat muuttuisi vielä paremmaksi. Exä lopettikin sitten juomisen kokonaan yllätyksekseni, mutta niin paljon tuhoja toi alkolla läträysaika oli saanut meiän suhteeseen aikaan ja muut ongelmat pysyi, et heti kun toivuin masennuksesta ja sain voimia ni ukko sai lähteä. Nyt uskon, että tulee olemaan monessa suhteessa helpompaa. Nykyinen mies ei läträä alkon kanssa ja on tosi omistautuva isä ja loistava isäpuoli. Ja noilla lapsilla tosiaan jo sen verran ikää, et on jo varmasti apuakin eikä tarvitse niiden perässä juoksennella ja silleen enää erityisemmin paapoa. Ja kun toinen lapsi niin ehkä sitä uskaltaa jo itsekin välillä nukkua silloin kun vauva nukkuu. :)

Hups, kauhea tilitys tuli vahingossa. Sori. :facepalm:
 
Mulla väsymys on väistyny ja jaksaisin olla enemmän ton 8,5kk kanssa mutta sillä on omat jutut. Ei syli enää kelpaa :sad001 mutta otan sitte itte rennosti, kattelen telkkaria, syön ja lepään. Ei parane valittaa.

13+1
 
Mulla on tolkutonta väsymystä ja pahoinvointia/jatkuvaa etomista. Yritän tässä sitten jaksaa touhuta 3 vuotiaan vauhtivesselin kera. Huono omatunto tosiaan painaa päivittäin, kun raskaan työpäivän jälkeen ei jaksaisi muuta kuin maata. Miehen työelämä poikkeaa niin omastani, että minä olen se joka pääasiassa kotona on päivät. Mies hoitaa arkena aamutoimet ja pahimpina pahoinvointipäivinä on joutunut hoitamaan iltatoimetkin (sisältäen myös koiran lenkitykset), mä oon sit koittanu taputella sen päivän siinä välissä joikuin.
Esikoiselle on ollut oikeastaan pakko tulevasta vauvasta jo kertoa, vaikka riskiajoilla vielä mennään, pikkukaveri kun osaa jo ihmetellä äidin normaalista poikkeavaa käytöstä. Hyvin innoissaan hän on tiedon ottanut vastaan, mutta selkeästi on välillä havaittavissa normaalia voimakkaampaa huomion hakuisuutta ja lievää mustasukkaisuutta.
On kyllä oltava kiitollinen isovanhemmista, etenkin omasta äidistäni, josta on ollut ihan suunnaton apu esikoisen kanssa. Yökyläilyt mammalaan ovat olleet niin lapselle kuin minullekin tärkeitä "irtiottoja" :happy:
Toivottavasti tämä pahin väsymys ja olotila pian väistyy ja jaksan alkaa nauttimaan raskaudesta sekä arjesta. Sitä odotellessa mennään päivä kerrallaan, joskus jopa tunti kerrallaan :yuck:
 
Meillä esikoisen synnytysajaksi (11/2013) merkittiin 29,5 h. Siinä ei otettu huomioon paria edellistä vuorokautta, jolloin vedet menivät heti ja supistukset 10-15 min välillä. Avoviistosuinen tarjonta ja totaalinen jumitus parin tunnin ponnistamisen jälkeen. Tässä vaiheessa oli jo tulehdus päällä ja 39 kuumetta. Kovalla kupilla (eppari leikattiin) yrittivät kiskoa tyttöä ulos ilman tulosta, sydänäänet tippuivat ja hätäsektioon päädyttiin. Kohtutulehdus uusi vauvan ollessa kolme viikkoa ja sektiohaava on edelleen herkkä. Täytyy sanoa, että pienoiset traumat jäi. Nyt odottaa viikon 30 tuntumalle lähete yliopistolliseen sairaalaan synnytystapa-arvioon ja pelkopolille keskusteluun edellisen jäljiltä. Hienoisesti jännittää tuo uusi synnytys, la 7.11. :sad001
 
Meillä esikoisen synnytysajaksi (11/2013) merkittiin 29,5 h. Siinä ei otettu huomioon paria edellistä vuorokautta, jolloin vedet menivät heti ja supistukset 10-15 min välillä. Avoviistosuinen tarjonta ja totaalinen jumitus parin tunnin ponnistamisen jälkeen. Tässä vaiheessa oli jo tulehdus päällä ja 39 kuumetta. Kovalla kupilla (eppari leikattiin) yrittivät kiskoa tyttöä ulos ilman tulosta, sydänäänet tippuivat ja hätäsektioon päädyttiin. Kohtutulehdus uusi vauvan ollessa kolme viikkoa ja sektiohaava on edelleen herkkä. Täytyy sanoa, että pienoiset traumat jäi. Nyt odottaa viikon 30 tuntumalle lähete yliopistolliseen sairaalaan synnytystapa-arvioon ja pelkopolille keskusteluun edellisen jäljiltä. Hienoisesti jännittää tuo uusi synnytys, la 7.11. :sad001
Haluaisit varmaan suunnitellun sektion? Minulla myös päädyttiin esikoisen synnytyksessä hätäsektioon ja olin aika järkyttynyt siitä vaikka leikkaus ja paraneminen meni hyvin. Nyt kätilö meinasi, että synnytys kohdallani on suunniteltu sektio, koska leikkausviilto on pystysuunnassa..
 
Haluaisit varmaan suunnitellun sektion? Minulla myös päädyttiin esikoisen synnytyksessä hätäsektioon ja olin aika järkyttynyt siitä vaikka leikkaus ja paraneminen meni hyvin. Nyt kätilö meinasi, että synnytys kohdallani on suunniteltu sektio, koska leikkausviilto on pystysuunnassa..

Neuvolan terkkari ei ottanut tuohon muuta kantaa, kuin että sektiolla voitaisiin sitten "parannella" tuota vanhaa arpea, joka on melkoinen. Arven vuoksi rakenneultran tekee lääkäri, koska arvesta tulee varjoja ultraukseen. Ultraaja sitten sanoi, että tuo arvio m mennään tekemään suoraan yliopistosairaalaan lääkärille eikä edes neuvolalääkärille. Voisin kyllä alakautta yrittää, jos saadaan katsottua että vauva sieltä oikeasti mahtuu tulemaan ja tarjonta on oikea.
 
Mullakin hätäsektio takana, arpi pystyyn. Ja mulle ainakin sanottiin, että alatiesynnytys vielä mahdollinen.. Synnytystapa-arviointi tulee vielä
 
Täällä kanssa toisen odottaja. Täällä on vähän isompi ikäero kuin teillä muilla :). Poika täyttää heinäkuussa 6-vuotta. Tarkotuksella on isompi ikäero. Miehellä on edellisestä liitosta 9-vuotias tyttö, joka asuu meillä joka toinen viikko. Jännityksellä odotan synnytystä vaikka siihen on vielä aikaa, edellinen kesti kaikkinensa 4h ja meiltä sairaalaan ajaa 2h.
 
Täällä kanssa toisen odottaja. Täällä on vähän isompi ikäero kuin teillä muilla :). Poika täyttää heinäkuussa 6-vuotta. Tarkotuksella on isompi ikäero. Miehellä on edellisestä liitosta 9-vuotias tyttö, joka asuu meillä joka toinen viikko. Jännityksellä odotan synnytystä vaikka siihen on vielä aikaa, edellinen kesti kaikkinensa 4h ja meiltä sairaalaan ajaa 2h.
 
Takaisin
Top