Tervetuloa ja voimia Syvissävesissä!
Tekee mieli kompata Katjushaa. Ajankohtaisesti, vaikka saman kokeneena, koen vaikeana osata sanoa lohduttavia sanoja, koska huonona päivänä ja hetkenä mikään ei tunnu eikä kuulosta helpottavalta tai hyvältä. Itseä kuitenkin auttoi kokemuksen ja tunteiden jakaminen ystävien ja saman kokeneiden kanssa sekä puhuminen puolison kanssa. Vertaistuen täällä verkossakin koen hyväksi. Vähitellen asian purkaminen ja sen huomaaminen, ettei ole yksin saman kokenut tai jotenkin epänormaali, auttoi myös. Toivoa ja positiivisuutta antaa myös kun näkee, että paljon pidempääkin yrittäneille se onnen päivä vielä voi tapahtua, joten miksipä ei minullekin! Toisilla vain tää on vaikeampaa, joskus apu voi löytyä lääkäriltä, joskus vain yllättäviä asioita tapahtuu. Usein itkettää minuakin vielä, mutta yritän ajatella, että kaikelle tälle toivon mukaan löytyy joku päivä syy ja tarkoitus ja onnistun tästä vain vahvistumaan!
Tsemppiä!