Yritystä keskenmenon jälkeen
- Ketjun aloittaja j.n
- Aloituspäivämäärä
äippä2015
Puuhakas puhuja
Täällä yksi kuumeilija. tammikuussa tuli keskenmeno siitä lähtien kierrot ollu sen 30 päivää. Tässä välissä jouduin selkäleikkaukseen,ja nyt saatiin lupa yrittää uudestaan. Nyt kp 24/30. Rinnoissa välillä sellasta vihlontaa,ja eilen suihkussa huomasin kuinka arat nännit oli,kun vesi osui. Mahassa sellasta menkka tuntemusta ja muutaman kerran nippassu ihan keskelle alavatsaa. Paleltaa,niin et kaks hupparia päällekkäin. Ei millään malttaisi odottaa sunnuntaihin,koskahan aikaisintaan vois näyttää? Kyllä niin odotetaan pienokaista tammikuun tapahtumien vuoksi.
Vadelmiina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Pitkästä aikaa kirjoittelen, joskus parivuotta tai yli olen tainnut käydä koko foorumilla. Elämä vei hetken aikaa ajatukset muualle, eikä aktiivista yritystä ole ollut. Kunnes nyt yllätti...
pakko sanoa, että edellisen jälkeen jotenkin varovainen ja kuuntelee oireita koko ajan, vaikka eihän minulla varsinaisesti alkuraskaudessa mitään ongelmia ole ollutkaan.
pakko sanoa, että edellisen jälkeen jotenkin varovainen ja kuuntelee oireita koko ajan, vaikka eihän minulla varsinaisesti alkuraskaudessa mitään ongelmia ole ollutkaan.
Mrs.S.
Oman äänensä löytänyt
Kerron tässä viimeisimmästä raskaudestani.
Raskauteni alku oli ongelmallinen. Kolme ekaa kuukautta minulla oli vuotoja, pelkäsin keskenmenoa. Jatkuvasti jouduin käymään lääkärissä ja neuvolassa, jopa sairaalassa. Olimme lähdössä keaälomalle, mökille, mutta minun piti pyytää lupa sairaalan lääkäriltä.
Sain luvan. Lähdimme siis mökille mutta parin päivän mökillä olon jälkeen aloin vuotamaan ja tuli hyytymiä. Eihän siinä auttanut kuin lähteä sairaalaan. Siellä minut otettiin vastaan ja vietiin ultraan. Lääkäri tutki ja pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoi tylysti, että ei täällä ole elämää. Tulihan siinä tippa silmään ja mieleni täyttyi kaikenlaisilla asioilla. Järkytyksestä huolimatta tajusin, onneksi, vaatia, että tutkikaa nyt vielä lisää. Meni hetki, lääkäri tutki ja tutki, ja lopulta hän sanoi, hänkin oli ihmeissään, täällähän on kuin onkin elämää. Emme siis teekään kaavintaa. Mieleni rauhoittui. Sitten lääkäri sanoi, että olin juuri menettänyt toisen kaksosista.
Tämä tapahtui vuonna -98.
Lisääkin lapsia olisin halunnut, mutta.
Raskauteni alku oli ongelmallinen. Kolme ekaa kuukautta minulla oli vuotoja, pelkäsin keskenmenoa. Jatkuvasti jouduin käymään lääkärissä ja neuvolassa, jopa sairaalassa. Olimme lähdössä keaälomalle, mökille, mutta minun piti pyytää lupa sairaalan lääkäriltä.
Sain luvan. Lähdimme siis mökille mutta parin päivän mökillä olon jälkeen aloin vuotamaan ja tuli hyytymiä. Eihän siinä auttanut kuin lähteä sairaalaan. Siellä minut otettiin vastaan ja vietiin ultraan. Lääkäri tutki ja pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoi tylysti, että ei täällä ole elämää. Tulihan siinä tippa silmään ja mieleni täyttyi kaikenlaisilla asioilla. Järkytyksestä huolimatta tajusin, onneksi, vaatia, että tutkikaa nyt vielä lisää. Meni hetki, lääkäri tutki ja tutki, ja lopulta hän sanoi, hänkin oli ihmeissään, täällähän on kuin onkin elämää. Emme siis teekään kaavintaa. Mieleni rauhoittui. Sitten lääkäri sanoi, että olin juuri menettänyt toisen kaksosista.
Tämä tapahtui vuonna -98.
Lisääkin lapsia olisin halunnut, mutta.
