Yrittämisen 2014 aloittavat

Suvusta löytyy kaksosia vaikka muille jakaa. Multa itseltäni löytyy nuoremmat kaksossisarukset. Mun äiti on kaksonen ja hänen vanhemmat siskonsa myös. Ja tästä kun edetään serkkuihin ja muihin, niin kyllä sieltäkin kaksosia löytyy ja jopa yhdet kolmoset.

Ja kaksosuushan periytyy naisen puolelta, että jos sitä sukurasitetta löytyy sieltä suunnalta niin silloinhan se mahdollisuus saada kaksoset kasvaa aina. :)
 
No kylläpäs sun suvussa sitten on kaksosia! Mulla on rasite sua aika paljon lievempänä. :grin Äidin sisaruksissa on yhdet kaksoset, isän sisaruksissa useammat ja isä on itse kaksonen. Sisko ei saanut kaksosia (3 lasta muuten). Mulla ja siskollahan kaksosten saamisen todennäköisyys on suurempi kuin meidän äidillä, sillä meille asia periytyy sekä isän että äidin puolelta.
 
Tuohon poika-asiaan... Meillä isännällä on nyt siis nuo 3 tyttöä. Hän ei ainakaan ääneen toivo sen kummemmin tyttöä tai poikaa, mutta kyllä minä toivoisin poikaa syntyväksi, vaikka toki kumpi vaan on oikein tervetullut. :Heartred

Mun siskolla on ystäväpariskunta, joilla on 6 lasta. Mies on n.35 ja nainen 30, ehkä. Heille syntyi 5 tyttöä ensin ja tämä viime vuonna syntynyt kuopus oli sitten poika. Luulen, että heillä on nyt lapsiluku täynnä! Vaikka mistäs minä tiedän?
 
Heippa kaikille!

Täytyy nyt jo itsekin ilmottautua tänne eikä vain lueskella teidän juttuja :) En oo aikaisemmin uskaltanut ku pelkään et tää kuumeilu vaan pahenee, koska me ei olla vielä edes alettu yrittämään...tarkoitus ois varmaan vasta loppuvuodesta :sad001

Itsestäni sen verran että olen 30-vuotias ja meillä syntyi 4/2013 esikoinen ja oon sieltä asti jo kuumeillu ihan hulluna. Tarkoitus on mennä syksyllä takas töihin ku menin lupautumaan (ei kyllä huvittais) ja en nyt oikein tiedä millon sitä kehtaa hankkiutua uudelleen raskaaksi, ku ei ne varmaan hyvällä katso jos samantien tuun raskaaksi ku meen takas töihin?

Onnea plussanneille :)
 
Tiedän sun tuntemukset mami-83, kun olen tavallaan vastaavassa jamassa. Meillä alkaa luultavimmin esikoisen yritys vasta syksyllä, annoin miehelle sinne asti aikaa asian sulatteluun. Olisin halunnut aloittaa yrityksen vaikka heti, mutta opinnot on lopuillaan ja sainkin yllättäen oman alan töitä eikä viitsisi koeajalla raskautua (jos hyvä tuuri kävisi) :grin Syksyyn siis näillä näkymin ootellaan, silloin loppuu rengasresepti :wink

Ja tervetuloa mukaan! Itse höpisen välillä myös tuolla Raskaaksi 2014- ketjussa, kun optimistisena tavoitteena olisi kuitenkin raskautua tämän vuoden puolella jo :grin
 
Joo on tää oottaminen niin tympeetä :sad001
Pitäs tänään pomon kans sopia et millon mää nyt tarkalleen tuun töihin...plaah. Tekis mieli sanoa et en oo tulossa, mutta kai se on pakko mennä syksyllä.
Onneksi mulla on pitämättömiä lomia tosi paljon, niin voi aloittaa työt lomalla :smiley-bounce016
 
Pieni kirjoitus tänne täältäkin.. elikkäs olemme päättäneet että lapsi saisi tulla kun on tullakseen.. mikä siis tämmöiselle "tänne-kaikki-heti-nyt" ihmiselle on ihan kummallinen käsite, kun senhän pitäisi tapahtua HETI!!!! :)
mutta siis.. eli olen 30-vuotias, ensimmäistä lasta toivottaisiin tulevaksi.. nyt vasta ensimmäinen kierto pillereiden lopettamisen jälkeen, ovis tikutettu viikko sitten ja peittoja silloin heiluteltu parina päivänä.. nythän tässä pitäisi viikon verran odotella että alkaako kuukautiset vai eikö ala? ja jotenkin sitä yrittää itselleen selitellä, että "älä sitten pety jos ei heti tärppää" mutku mutku.. :wink
ihanaista kevättä kaikille kohtalotovereille! ja muillekin :)
 
Se onkin nykyaikana tosi jännää, kun monet haluaa kaiken just nyt. Ja nämä lapsiasiat kun eivät vaan mene useinkaan niin. Minusta se on varsin opettavaista ja hyvä juttu kaikkinensa! Nimittäin, sen jos minkä on tässä pienen kanssa ollessa oppinut, että kaikki ei todella mene niinkuin suunnittelee eikä todellakaan sillä aikataululla. Yleensä meillä ainakin siis käy niin, että mitä enemmän suunnittelen päivää tai viikkoa, sen enemmän joudun antamaan suunnitelmistani periksi. Hyvää oppia, elää hetkessä, olla vaan tässä ja nyt.

Tsemppiä TiiaMaria_00 seuraavaan viikkoon ja oikean hetken odotteluun testaamista ajatellen!
 
Siinä oot kyllä puapru ihan oikeessa...ite huomannu saman homman et ku ei liikaa suunnittele niin asiat menee omalla painollaan :)

TiiaMaria_00 tsemppiä odotukseen :)
 
Jotenkin tuntuu nykyään suurin osa ihmisistä olevan tuota "kaikki-mulle-heti-nyt"- tyyppiä, myös allekirjoittanut jossain määrin :rolleyes::grin

Vähän rassaa se, ettei olla edes siihen yritysvaiheeseen vielä päästy vaan vasta syksyllä alkaa (toivottavasti). Toisaalta olen todennut, että tämä muutaman kuukauden mahdollisuus asian miettimiseen tekee ihan hyvää miehen lisäksi myös mulle. En ole tähän hommaan lähdössä pelkästään hetkellisen tunteen takia vaan myös järkisyistä :)

Mutta silti, tulis jo syys-/lokakuu, että vois noi rinkulat jättää pois! Ja toivon, että tärppäis vielä tämän vuoden puolella, mutta toisaalta toivon ettei ehkä siinä ensimmäisessä kierrossa. Haluaisin vähän fiilistellä yrittämistä, mutta en liian pitkään:grin Olen vaativa! :angel4
 
Kiva kun kirjoittelitte mietteitänne :) ehkä tuo tänne kaikki heti nyt fiilis tulee myös siitä että mä ainakin pelkään sitä ettei se sitten tärppääkään, että yrittää ja yrittää ja tietty pahimmassa tapauksessa löytyykin esim joku vakavampi syy siihen ettei onnistu.. Jotenkin haluis sen plussan että tietäis edes pystyvänsä raskautumaan! Ehkä tiiätte mitä tarkoitan?
Ovisplussa oli jo niin hienoa, tuli fiilis että ainakin mä ovuloin!
Toisaalta olen ehtinyt jo miettiä sitäkin että mitäs jos se sitten meneekin kesken? :sad001 eihän näitä kannata etukäteen miettiä tai maalailla piruja seinille, mutta tämmöinen huolehtija luonne ei sille oikeen mitään voi..
 
Tiedän mitä tarkoitat TiiaMaria_00, samoja juttuja olen itsekin miettinyt. Toisaalta mulle lapset ei ole niin ehdoton juttu eli, jos jostain syystä ei onnistuisi niin pystyisin sen hyväksymään. Esim. adoptio tai keinohedelmöitys jonkun toisen sukusoluilla ei ole mulle vaihtoehto. Tärkeintä olisi se, että olisi edes yritetty ja ajoissa eikä vasta havahduttu asiana nelikymppisenä.
 
Tuosta yrittämisen fiilistelystä, mistä Larissa kirjoitti.
Meillähän tilanne oli se, että isäntä antoi edellisessä kierrossa luvan yhdelle "vahingolle" jota sitten tarkkaan laskeskelin. Ei tärpännyt. Seuraavassa kierrossa sitten isäntä antoi periksi, ja päätettiin että antaa vauvan tulla jos on tullakseen. Ja heti tärppäsi. Minua tämä siis ei haittaa, olen kovin onnellinen, mutta isäntä sanoi, että jos vielä yhtä lasta joskus koitetaan, niin sitten aloitetaan se yrittäminen niin, että menkkojen aikaan vaan aluksi, ei muuten ollenkaan, kun hän haluaisi ihan oikeasti yrittääkin! :p
 
Hahahaa...miehet :D

Kyllä määkin ressasin sillon ku ensimmäistä alettiin "yrittään". Juurikin tämä et voiko sitä edes saada lapsia. Sitä ku ei ikinä voi tietää, mut meillä tärppäs sit kolmannesta kierrosta.

Voikun iteki vois jo jättää ehkäsyn pois, mut en mä kehtaa mennä töihin takas ja olla samantien paksuna :) No kyllä se vuodenvaihde tulee kohta :)
Meillä oli tarkoitus lähtä ulkomaille häämatkalle kylläkin poitsun kanssa ja sen jälkeen vois jättää ehkäisyn pois :)
 
Olen kuullut niin paljon niitä tarinoita että kun lopetetaan se yrittäminen niin sitten tärppää , mutta vaikka niin meilläkin ajatellaan niin en mä osaa olla tarkkailematta kalenteria esim ovulaation toivossa ja mietin väkisinkin että "no noina ja noina päivinä sit ainakin "tarvii" puuhastella"
Olispas sellainen on/off nappi mistä sais stressaamisen ja kaiken pohtimisen pois päältä :D
 
Heips, yksi taustalueskelija ilmoittautuu :)

Täällä on siitä vähän hassu tilanne, että minä en ole oikein aiemmin tiennyt varmaksi haluanko lapsia ja ikää on kuitenkin jo se 29.. Miehelle olen kyllä sanonut jo aikojen alussa, et jos hän haluaa niin käy :wink Viime vuoden lopulla päätös sitten kypsyikin jotenkin vähän yllättäin häitä odotellessa. Nyt on kolmas kierto menossa renkaiden jälkeen ja plussa ois jo kovin toivottu, kun mielessä näkyykin ihan erilainen elämä :) Pystyn kyllä helposti samaistumaan tuohon huoleen, että tuleeko sitä raskaaksi ja meneekö kaikki hyvin. Koko ajatus on niin uusi, mutta haluaisihan sitä silti jo tietää, et onko se mahdollista. Kaikkineen nää fiilikset ja toiveet on nyt aika hämmentäviäkin, mutta hyvällä tavalla :confused::grin
 
Tervetuloa joukkoon Marras :) Toivottavasti teillä tärppäisi nopeasti, antaisit toivoa mulle renkaan käyttäjänä :wink

Sent from my GT-S5360 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla oli Marras hyvin samanlainen tilanne ennen esikoista. Olin 30 kun tapasin nykyisen mieheni, ja siihen saakka olin oikeastaan aika vakuuttunut, että en halua tulla äidiksi, minulle riittäisi eläimet. Tämä ajatus oli varmaan iskostunut päähäni useiden epäonnisten parisuhteiden takia, miesystävähistoriaani kuuluu niin peliriippuvaista varasta kuin huumeitakäyttävä alkoholistikin... Mutta mieleni tosiaan muuttui tavattuani tämän nykyisen mieheni, ja vaikka tulinkin sitten esikoisesta vahingossa raskaaksi, alkushokin jälkeen minun ei kyllä kamalasti tarvinnut miettiä pidetäänkö lapsi vai ei. :) Tekisi mieli melkein sanoa, että niin se elämä kuljettaa ja johdattaa!
 
Kappas.. mulla myös tämä nykyinen parisuhde on ensimmäinen hyvä suhde :) ehkä tuo ajatuksen kypsyminen on tosiaan vaatinut sen, että kokee oman olon hyväksi ja parisuhteen sellaiseksi, että lapsi on mahdollinen. Ja samoin aiemmin koirat riitti vallan mainiosti lapsiksi :) Omat jännityslisänsä tähän tuo se et eka kierto renkaiden jälkeen oli 25 päivää ja toinen 45, eipä paljoo voi laskea otollisia päiviä :grin Ja vaatimattomat neljä testiä ennätin tehdä viime kuussa, ennen kuin sai todeta et ei ookaan mitään testattavaa... :oops: mut jospa se siitä tasaantus.
 
Oho, mulla on myös samanlaista taustaa kuin teillä! Kaksi aiempaa miestä oli epäluotettavia ja viinaan meneviä, tämä nykyinen taas vallan ihana, luotettava, hauska ja lähes absolutisti. Aiemmin en ollut ollenkaan varma lapsiasiasta, mutta kun tämän nykyisen mieheni tapasin, sain yhä useammin itseni kiinni haaveilemasta miten hyvä isä hänestä tulisi lapsilleni :grin:wink

Hmmm... saa nähdä, että millaiset kierron heittelyt mua odottaa, kun rengas jää pois... Tosin muutama vuosi sitten jouduin pitämään renkaasta kuukauden tauon (kun niitä ei saanut hetkeen koko maasta) ja silloin tuli luomumenkat päivälleen oikeaan aikaan.
 
Takaisin
Top