Vauva-arki
- Ketjun aloittaja herne
- Aloituspäivämäärä
Vauva syo samaan tapaan kuin ennenkin. En ole huomannut kuumuuden vaikuttaneen. Uusia hampaitakaan ei ole kuulunut pitkiin aikoihin. Sen sijaan maitoa se juo tosi vahan.
Minulla on siis tapana antaa maitoa liha/kana/kalasoseen kanssa ja vain hedelmasoseen kera vetta. Vaikka valmistaisin kuinka vahan maitoa, esim. vain 90ml, niin siitakin jaa ainakin puolet juomatta. Joskus miltei kaikki.
Onneksi juo maitoa sentaan aamuin illoin, kun aamu/iltavelli valmistetaan korvikemaitoon.
Toisaalta epailen, etta hoitotadilla saattaa olla jonkinmoinen vaikutus asiaan, silla hanen mielestaan maito ei ole ruokajuoma eli soseen kanssa juodaan vetta ja maito juodaan erikseen vaikkapa keksin kera.
Minulla on siis tapana antaa maitoa liha/kana/kalasoseen kanssa ja vain hedelmasoseen kera vetta. Vaikka valmistaisin kuinka vahan maitoa, esim. vain 90ml, niin siitakin jaa ainakin puolet juomatta. Joskus miltei kaikki.
Onneksi juo maitoa sentaan aamuin illoin, kun aamu/iltavelli valmistetaan korvikemaitoon.
Toisaalta epailen, etta hoitotadilla saattaa olla jonkinmoinen vaikutus asiaan, silla hanen mielestaan maito ei ole ruokajuoma eli soseen kanssa juodaan vetta ja maito juodaan erikseen vaikkapa keksin kera.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meillä syöminen on ollut ihan olematonta jo pari päivää. Soseet ja puurot melkein koskemattomia, hedelmiä saattaa mennä vähän. Neiti kompensoi tämän vedellä ja tissillä, joten hengissä pysynee. Kuume, helle, hampaat, joku näistä tai kaikki syynä. Haluatte varmaan myös kuulla, että kun ei ole syönyt, ei ole myöskään kakannut, eilen ei ollenkaan ja tänään sitten kerran, oli sellainen samanlainen maitokakka kuin joskus alkuaikoina. :/
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Meillä pojan on välillä tosi vaikee malttaa syödä! Koko ajan pää pyörii ja poika yrittää kurkotella kaikkea mahdollista käsiinsä, ja kitinää&kiukkua sitten tietysti, kun ei saa haluamaansa, ruokaa vaan tulee suuta kohti. Oon ottanut huijauksen käyttöön, annan minkä vaan turvallisen tavaran käsiin pyöriteltäväksi, pääasia on, että poju on aloillaan ja syö! :)
Ja imettäminen on nykyään suoritettava hämärässä ja hiljaisessa huoneen nurkassa, muuten ei tuu mitään. Ja silloinkin voi jaloilla potkia kaiken aikaa samalla kun juo...
Ja imettäminen on nykyään suoritettava hämärässä ja hiljaisessa huoneen nurkassa, muuten ei tuu mitään. Ja silloinkin voi jaloilla potkia kaiken aikaa samalla kun juo...
Meillä kyllä maistuu ruoka normaaliin tapaan, mutta ne ruokailuhetket ei oo enää aikoihin ollu mitään rauhallisia kun poika pyörii, hyörii, venkoilee, hieroo silmiä, ravistaa päätä, kurkkii lattialle, tunkee sormia suuhun, haaveilee, karjuu tai kitisee, nousee syöttötuolissa seisomaan jne. Syöttötuolissa olevat "turvavyöt" on olleet nyt iso helpotus, pysyypähän poika tuolissaan ja suunnilleen oikein päin, haasteeksi jääkin sitten tähdätä lusikka liikkuvaan maaliin ja yrittää eliminoida muut oheistouhut.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mäkin annan käteen usein jonkun soppakauhan, teesiivilän tms. jota saa tutkia. Ei varmaan ole kasvatusoppaiden mukaan järkevää, mutta se on pitänyt jonkun tolkun mukana ruokailuissa. Meidän tyttö on aika utelias, ja haluaa tutkia asioita, ei sille oikein taida sopia konsepti istun hiljaa syöttätuolissa ja odotan lusikkaa. Sormiruokailu on siksi toiminut aika hyvin, kun saa itse tutkia ja syödä, mutta esim. puuroa ei oikein voi syödä omin sormin. Haluan kuitenkin, että ruokailut on myös vauvalle mukavia, eikä niistä jää sellaista huonoa pakotetun syömisen muistoa. Optimistisesti yritän ajatella, että ehkä tuo oppii aika nopeasti syömään itse, nyt jo usein ottaa lusikan omaan käteen ja vie suuhunsa. Tosin usein myös vie lusikan varren suuhun, ja tiputtaa puurot ja soseet pöydälle...
Meilla poika saa melko usein aivan kamalia huutokohtauksia ruokailun yhteydessa. Siis jos koittaa pitaa hieman taukoa ruuan lappamisessa suuhun, niin poika hermostuu siita ihan suunnattomasti. Sitten ei auta muu kuin lusikoida sita ruokaa sinne suuhun mahdollisimman nopeasti, jotta se ei suutu. Ma mietin, etta opetankohan ma pojan ahmatiksi? Enta jos sille tulee liian nopeasta ruokailusta joku syomishairio?
Koitan siis pitaa taukoa, mutta en vaan jaksa kuunnella sita itkuraivoa ja paa punaisena huutamista, niin sitten on vain pakko olla nopea.
Ainakin silla on ruokahalut kohdillaan, jos ei muuta. :)
Koitan siis pitaa taukoa, mutta en vaan jaksa kuunnella sita itkuraivoa ja paa punaisena huutamista, niin sitten on vain pakko olla nopea.
Ainakin silla on ruokahalut kohdillaan, jos ei muuta. :)
Auts, Littlered, ompa teillä kuumat olot!
Kyllähän täälläkin alkaa noi helteet jo vähän tuntua. Tai tuntuu itselle. Onneksi poikaa ne eivät ole toistaiseksi häirinneet, on nukkunut ja syönyt niin kuin ennenkin. Ulkonakin viihtyy varjossa hyvin, mä en jaksaisi edes siellä
Ma olen huomannut, etta noissa leikkipuistoissa on monesti sellaiset varoitustekstit: "Varo, kuuma!" ja sitten jotain "kosketa ensin leikkikaluston pintaa kadella ennen kuin lapsi menee leikkimaan", tms.
Ja tottahan se onkin. Esimn. liukumaki kuumenee yhta pahasti kuin kadulle suoraan auringonpoltteeseen jatetyn auton konepelti.
Mutta iisistihan me otetaanki. Ollaan oltu koko kesa melko paljon sisatiloissa. Mua raivostuttaa jotkut sukulaiset, jotka ihmettelee miten ma voin olla niin kalpea, vaikka asun espanjassa. Ja aina on joku kaveri tai tuttu, joka on viikon etelanlomalla vetanyt oikein kunnon tuksu-rusketukset. Monesti ihmiset ei vaan ymmarra, etta kun ma olen nyt kesalla tehnyt 48h tyoviikkoa ja mulla on pieni lapsi, niin mun prioriteetit ovat jossain ihan muualla kuin auringonotossa!
Kun ma tulen toista kotiin, niin se on vain ruokailut, suihkut, poika nukkumaan, hieman nettisurffailua ja kotiaskareita ja itsekin nukkumaan. Nyt on kohta elokuu ja me emme ole viela kertaakaan edes kayneet uimarannalla, vaikka merenrantaan on meilta vajaa 10km. Ja ei tama oikeastaan pojastakaan johdu, silla ma olen menettanyt mielenkiinnon auringonottoon jo paljon aiemmin. Viimeeksi olen ollut kunnolla ruskettunut kesalla 2011 ja sekin vain, koska halusin nayttaa ruskettuneelta haamekossa.
Minusta pieni paivetys on paljon kivempi kuin kunnon rusketus. Myos poika on pysynyt varjossa.
Ja viela tuosta ruokailusta. Joskus poika alkaa raivoamaan, kun huomaa sen Ikean ruokailu-esiliinan ja tekee kaikkensa, jotta se olisi mahdollisimman hankala laittaa paalle ennen ruokailua. Aika monesti poika onkin ruokaillut pelkassa vaipassa.
Ja se sotkeminen on nykyisin ihan megalomaanista. Ma en valttamatta jaksa alkaa edes pyyhkia syottotuolia, vaan vien sen suihkun lattialle ja suihkutan kaikki roiskeet pois. Sitten heitan sen terassille kuivumaan. Kuivuu tosi nopeasti. :) Meilla on siis semmonen Ikean sininen antilooppi-syottotuoli.
Ja se sotkeminen on nykyisin ihan megalomaanista. Ma en valttamatta jaksa alkaa edes pyyhkia syottotuolia, vaan vien sen suihkun lattialle ja suihkutan kaikki roiskeet pois. Sitten heitan sen terassille kuivumaan. Kuivuu tosi nopeasti. :) Meilla on siis semmonen Ikean sininen antilooppi-syottotuoli.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Pikkulapsi talossa -tyyli elää meilläkin erittäin vahvana nyt ( ja seuraavat ties miten monta vuotta). Sylkeä, kuolaa, puklua, ruuantähteitä pyyhittävänä pöydällä/lattialla/sohvalla, kippoa, kuppia, lusikkaa ja ruokalappua pestävänä 5x päivässä, syöttötuoli pyyhittävänä myös, syöttötuolin tarjotin pestävänä samoin, lelut ympäriinsä, kun poju keksi että lelulaatikon voi kaataa ja tyhjentää ja levittää... Tää huusholli on vähän väliä ihan hullunmylly 
Tätä riittää nyt.
Tätä riittää nyt.Noniin äitikollegat!
Omantunnon tuskissaan pyörivä äiti täällä hei! Mielelleni helpotusta saadakseni ajattelin haastaa tiedät pieneen galluppiiin!
Missä juuri sinä olet maailman paras äiti ja missä tilanteissa taas tunnet omantunnon tuskia lastenkasvatukseen/lapsen kanssa olemiseen ym. liittyen? :)
Minä olen maailman paras äiti huolehtimaan pojan tavaroista ja varusteista. Koskaan reissussa ym, ei ole käynyt niin, että pojan tavarat olisi unohtuneet tai yhtään vaatekertaa ei olisi puhtaana aamulla. Tunnen myös olevani hyvä äiti aamuisin, kun meillä on yhteinen halimis/hellittely puolituntinen, jolloin vain nauretaan ja seurustellaan yhdessä kainalokkain
Mistä sitten tunnen omantunnon tuskia? No, ainakin nämä jatkuvat menkat ovat saaneet mielialani täysin tolaltaan ja pinna on ollut hyttystäkin lyhyempi.. Lähes joka päivä viime viikolla menetin hermoni, kun touhu meni aivan sättäämiseksi ja sitten kun poika on aivan ihana/nukkuu niin suloisesti, repii rintaani ajatus siitä, että juuri tiuskein lapselleni :/ Lisäksi kannan huolta, että syökö lapseni melko yksipuolisesti.. Teen kyllä itse ruuat, mutta niitä samoja ainesosia kierrätetään viikosta toiseen :/
Omantunnon tuskissaan pyörivä äiti täällä hei! Mielelleni helpotusta saadakseni ajattelin haastaa tiedät pieneen galluppiiin!
Missä juuri sinä olet maailman paras äiti ja missä tilanteissa taas tunnet omantunnon tuskia lastenkasvatukseen/lapsen kanssa olemiseen ym. liittyen? :)
Minä olen maailman paras äiti huolehtimaan pojan tavaroista ja varusteista. Koskaan reissussa ym, ei ole käynyt niin, että pojan tavarat olisi unohtuneet tai yhtään vaatekertaa ei olisi puhtaana aamulla. Tunnen myös olevani hyvä äiti aamuisin, kun meillä on yhteinen halimis/hellittely puolituntinen, jolloin vain nauretaan ja seurustellaan yhdessä kainalokkain
Mistä sitten tunnen omantunnon tuskia? No, ainakin nämä jatkuvat menkat ovat saaneet mielialani täysin tolaltaan ja pinna on ollut hyttystäkin lyhyempi.. Lähes joka päivä viime viikolla menetin hermoni, kun touhu meni aivan sättäämiseksi ja sitten kun poika on aivan ihana/nukkuu niin suloisesti, repii rintaani ajatus siitä, että juuri tiuskein lapselleni :/ Lisäksi kannan huolta, että syökö lapseni melko yksipuolisesti.. Teen kyllä itse ruuat, mutta niitä samoja ainesosia kierrätetään viikosta toiseen :/
Mä olen varmasti aika keskinkertainen mutsi mutta toivottavasti se paras äiti omalle lapselleni :)
Tällä hetkellä omatunto kolkuttaa välillä siitä, jaksanko puuhata tarpeeksi pojan kanssa nyt, kun hän jo liikkuu aika lailla ja tuntuu jatkuvasti kaipaavan virikkeitä. Ja sitten siitä, kun väsyneenä pinna kiristyy ja saatan kiukutella miehelle kaikesta typerästä pojan nähden (pojalle mä en edelleenkään osaa kiukutella mistään). Ja muutenkin aina mietityttää, millaista esimerkkiä annan omalla käytökselläni ja mitä tulee puhuttua pojan kuullen. Lisäksi - tämä menisi taas varmaan johonkin hormoonihuuruosastolle - huomaan olevani ihan tolkuttoman suojelevainen poikaa kohtaan mitä tulee nukkumiseen, syömiseen ja pojan yksityisyyteen. Se ei sinänsä aiheuta mitään paskamutsifiiliksiä, mutta voisihan sitä vähän vähemmän stressata
Meillä on taas sitten ruokailupuoli se, missä tuntuu menevän aika hyvin. Olen jaksanut laittaa suurimman osan ruuista pojalle itse ja vaikka välillä tuntuvat ideat loppuvan kesken, on ruokailu kuitenkin aika monipuolista, kun tarkemmin asiaa katselee. Ja nyt, kun kotimaisten kasvisten ja marjojen satokausi on meneillään, on ihanaa, kun poika pääsee heti ekana kesänään maistamaan vaikka mitä! Uusin herkku on punaherukka, varsinkin tertusta niitä olisi kiva syödä roppakaupalla vaikka naama menee ruttuun kun on hapanta Ruokailuhetkistä olen yrittänyt tehdä mukavaa seurustelua, eli silloin äidilläkin on kone ja kännykkä pois käden ulottuvilta :)
Tällä hetkellä omatunto kolkuttaa välillä siitä, jaksanko puuhata tarpeeksi pojan kanssa nyt, kun hän jo liikkuu aika lailla ja tuntuu jatkuvasti kaipaavan virikkeitä. Ja sitten siitä, kun väsyneenä pinna kiristyy ja saatan kiukutella miehelle kaikesta typerästä pojan nähden (pojalle mä en edelleenkään osaa kiukutella mistään). Ja muutenkin aina mietityttää, millaista esimerkkiä annan omalla käytökselläni ja mitä tulee puhuttua pojan kuullen. Lisäksi - tämä menisi taas varmaan johonkin hormoonihuuruosastolle - huomaan olevani ihan tolkuttoman suojelevainen poikaa kohtaan mitä tulee nukkumiseen, syömiseen ja pojan yksityisyyteen. Se ei sinänsä aiheuta mitään paskamutsifiiliksiä, mutta voisihan sitä vähän vähemmän stressata
Meillä on taas sitten ruokailupuoli se, missä tuntuu menevän aika hyvin. Olen jaksanut laittaa suurimman osan ruuista pojalle itse ja vaikka välillä tuntuvat ideat loppuvan kesken, on ruokailu kuitenkin aika monipuolista, kun tarkemmin asiaa katselee. Ja nyt, kun kotimaisten kasvisten ja marjojen satokausi on meneillään, on ihanaa, kun poika pääsee heti ekana kesänään maistamaan vaikka mitä! Uusin herkku on punaherukka, varsinkin tertusta niitä olisi kiva syödä roppakaupalla vaikka naama menee ruttuun kun on hapanta
Ruokailuhetkistä olen yrittänyt tehdä mukavaa seurustelua, eli silloin äidilläkin on kone ja kännykkä pois käden ulottuvilta :)
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Huhhu, olenkohan mä missään asiassa maailman paras? Olen yrittänyt lohduttautua sillä, kun luin Jari Sinkkosen kirjasta, ettei tarvitse olla täydellinen, vaan tarpeeksi hyvä. Mutta näin äkkiseltään tulee mieleen tämmöistä:
Hyvää.
- Luulen, että sekä minun ja mieheni paras anti vanhemmuuteen on hyvä ja toimiva parisuhde. Se luo kotiimme mukavan leppoisan ilmapiirin, ja lapsi näkee että me arvostamme toisiamme ja tätä perhettä, keskustelemme kaikesta politiikan ja kakkavaipan välillä ja meillä on hyvä yhteinen huumorintaju, johon kuuluu myös kyky nauraa itselle. Emme kumpikaan huuda toisillemme, emmekä lapselle, emmekä kumpikaan käytä alkoholia liikaa. Nämä ovat minulle tärkeitä asioita, ja tulevat ensimmäisenä mieleen, koska olen itse eroperheen lapsi ja vietin suurimman osan lapsuudestani alkoholistiperheessä. Minulla olikin aika huono käsitys parisuhteesta, koska olin saanut vain huonoja malleja (ensin vanhempieni liitto, jossa äiti petti isääni ja lopulta lähti toisen mukaan, ja sitten äitini toinen liitto, jossa kaikki energia menee miehen alkoholismin ja muiden ongelmien peittelyyn).
- Ruokapuoleen olen minäkin tyytyväinen, meillä syödään itse tehtyä ruokaa, ja aika monipuolisesti.
- Yleensä ottaen olen kärsivällinen, ja osaan suhtautua asioihin huumorilla.
Huonoa.
- Eniten poden huonoa omaatuntoa iPadistä, jotan näpräilen ihan liikaa. Kaiken kaikkiaan minun on vaikea heittäytyä vain kotiäidiksi ja keskittää kaikki huomioni lapseen koko ajan. Kaipaan tolkuttomasti keskustelua aikuisten ihmisten kanssa, kaipaan lukemista ja kaipaan työelämää.
- Omissa elämäntavoissa olisi skarppaamista sen suhteeen, että pitäisi liikkua enemmän ja herkutella vähemmän, ettei lapsi opi minun huonoja tapojani.
- Mulla menee säännöllisesti hermot jonkun ihmisen kanssa, ja usein kyse on sukulaisista tai perheelle läheisistä ystävistä. Pitäisi oppia, ettei motkota lapsen kuullen vaikka oman äitini käytöksestä, vaan antaa lapsen pitää hyvät suhteet isoäitiinsä.
Hyvää.
- Luulen, että sekä minun ja mieheni paras anti vanhemmuuteen on hyvä ja toimiva parisuhde. Se luo kotiimme mukavan leppoisan ilmapiirin, ja lapsi näkee että me arvostamme toisiamme ja tätä perhettä, keskustelemme kaikesta politiikan ja kakkavaipan välillä ja meillä on hyvä yhteinen huumorintaju, johon kuuluu myös kyky nauraa itselle. Emme kumpikaan huuda toisillemme, emmekä lapselle, emmekä kumpikaan käytä alkoholia liikaa. Nämä ovat minulle tärkeitä asioita, ja tulevat ensimmäisenä mieleen, koska olen itse eroperheen lapsi ja vietin suurimman osan lapsuudestani alkoholistiperheessä. Minulla olikin aika huono käsitys parisuhteesta, koska olin saanut vain huonoja malleja (ensin vanhempieni liitto, jossa äiti petti isääni ja lopulta lähti toisen mukaan, ja sitten äitini toinen liitto, jossa kaikki energia menee miehen alkoholismin ja muiden ongelmien peittelyyn).
- Ruokapuoleen olen minäkin tyytyväinen, meillä syödään itse tehtyä ruokaa, ja aika monipuolisesti.
- Yleensä ottaen olen kärsivällinen, ja osaan suhtautua asioihin huumorilla.
Huonoa.
- Eniten poden huonoa omaatuntoa iPadistä, jotan näpräilen ihan liikaa. Kaiken kaikkiaan minun on vaikea heittäytyä vain kotiäidiksi ja keskittää kaikki huomioni lapseen koko ajan. Kaipaan tolkuttomasti keskustelua aikuisten ihmisten kanssa, kaipaan lukemista ja kaipaan työelämää.
- Omissa elämäntavoissa olisi skarppaamista sen suhteeen, että pitäisi liikkua enemmän ja herkutella vähemmän, ettei lapsi opi minun huonoja tapojani.
- Mulla menee säännöllisesti hermot jonkun ihmisen kanssa, ja usein kyse on sukulaisista tai perheelle läheisistä ystävistä. Pitäisi oppia, ettei motkota lapsen kuullen vaikka oman äitini käytöksestä, vaan antaa lapsen pitää hyvät suhteet isoäitiinsä.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Mä oon maailman paras vauvan hauskuuttaja meidän pojalle. Kukaan muu ei naura yhtä hölmöille jutuille
Jotenkin ne pinnan kiristyspäivät mulla on semmosia, että silloin kun poika on vaativampi, mulla olis varattuna niille päiville puuhaa. Kun taas silloin, kun mulla ei oo mitään omaa tekemistä, poikakin on hyväntuulinen ja viihtyy paljon itsekseen. Sitten vaan niinä huonoina päivinä odottaa päikkäriaikoja ja sitä että saa mukulan yöunille.
Jotenkin ne pinnan kiristyspäivät mulla on semmosia, että silloin kun poika on vaativampi, mulla olis varattuna niille päiville puuhaa. Kun taas silloin, kun mulla ei oo mitään omaa tekemistä, poikakin on hyväntuulinen ja viihtyy paljon itsekseen. Sitten vaan niinä huonoina päivinä odottaa päikkäriaikoja ja sitä että saa mukulan yöunille.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Oon ollut tosi laiska kylvettäjä viime viikkoina. Joten niinpä poika onkin ottanut suihkuja :) Tykkää näköjään siitäkin. Ja hyvitykseksi ammekylpyjen vähyyden vuoksi, poju on päässyt jokusen kerran haaleaan paljuun. Sepäs vasta hauskaa onkin! Saunassa poitsu ei ole vielä käynyt kertaakaan.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
No kun sanoin, että yhdet päiväunet on jees, niin tänään huomaan vähemmän hyviä puolia. Neiti on kerrallaan 5 - 6 tuntia hereillä, ja kaipaa viihdykettä koko ajan. Meikämamman ideat alkaa olla aika lopussa, nyt olen ottanut tavaksi käydä kävelyllä niin, että neiti istuu ja on hereillä, usein myös käydään keinumassa. Sillä saa ehkä tunnin kulumaan. Sitten rakennan sellaisista pehmopalikoista torneja, mitkä neiti saa kaataa. Sitten laululeikkejä. Taas palikoita. Välipala. Taas lauletaan. Palikoita. Ulkoilua. Jne.jne. Pitää keksiä syksyksi harrastuksia, perhekerho alkaa kuukauden päästä, täytyy mennä sinne perheentalolle, yrittää saada muskaripaikka tai jotain ettei pää hajoa. Voi kun saisin töitä.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Mä olen miehen kanssa vähän jutellut, että mitä kaikkea päivään muksun kanssa kannattaa suunnitella, että nimenomaan se oma pää kestää.
Miehelle kaikki on varmaan aluksi ihmeellistä, kiva ja jännä olla pojan kanssa ja aika voi aluksi kulua siinä kotona ja kotipihallakin hyvin... Ja heillä on varmaan ne omat rutiinit sitten. Mutta olen kyllä kehottanut harkitsemaan perhekerhoa ja avointa päiväkotia, että pääsee johonkin. Ettei tarvitse aina ajella marketteihin ihmettelemään. Arkisin ei kuitenkaan kovin monelle sukulaiselle/kaverille pääsee tuosta noin vaan kylään, kun kaikki ovat yleensä töissä.
Mulle se kotona olo oli vaikeaa.
Miehelle kaikki on varmaan aluksi ihmeellistä, kiva ja jännä olla pojan kanssa ja aika voi aluksi kulua siinä kotona ja kotipihallakin hyvin... Ja heillä on varmaan ne omat rutiinit sitten. Mutta olen kyllä kehottanut harkitsemaan perhekerhoa ja avointa päiväkotia, että pääsee johonkin. Ettei tarvitse aina ajella marketteihin ihmettelemään. Arkisin ei kuitenkaan kovin monelle sukulaiselle/kaverille pääsee tuosta noin vaan kylään, kun kaikki ovat yleensä töissä.
Mulle se kotona olo oli vaikeaa.
Mulla ei ole sinänsä kiire töihin, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että tekemisen keksiminen on välillä haastavaa ja kotona jumittaminen tuntuu korvien välissä. Kun yöt ovat mitä ovat, päiväsaikaan väsyttää ja vauvan nukkumis- ja syömislogistiikan miettiminen on oma päänvaivansa, niin ainakin minusta tulee myös tosi laiska keksimään mitään. Sitten taas tosiaalta huomaan, että kun jonnekin lähtee, niin asiat aina lutviutuvat nukkumisten ja syömisten kanssa ja virkistyn henkisesti, vaikka muuten väsyttäisi. Olen nyt yrittänyt pitää jokseenkin sellaista rutiinia, että ainakin parina arkipäivänä viikossa oltaisiin ihan kotosalla (normivaunulenkit ja leikkipuistot mukaanlukien) ja vastaavasti taas ainakin parina päivänä lähtisi jonnekin muualle, kaupungille tai edes ostarille pällistelemään, tapaamaan kavereita tai vaikka mummolaan. Ja koko perheen voimin käydään useamman kerran tekemässä joku pieni iltaretki vaikka uimahalliin tai nyt kesällä rannalle tai jätskille.
Kotona meidän yksi ykköspuuhista tällä hetkellä on kylpeminen (hehe, toisin kuin Brummelisalla), poika istuu ammeessaan takapihalla tai kylppärissä käytännössä joka päivä ja lisäksi vielä suihkutellaankin ja käydään tosiaan iltaisin uimassa. Poika muuttuu kohta kalaksi Mutta nauttii ihan älyttömästi, ja bonuksena saan hänestä pahimmat tahmat aina samalla huuhdeltua pois (miten sitä tuleekin niin paljon?! ) ja viilennystä kuumilla keleillä :)
Sitä olen välillä
Kotona meidän yksi ykköspuuhista tällä hetkellä on kylpeminen (hehe, toisin kuin Brummelisalla), poika istuu ammeessaan takapihalla tai kylppärissä käytännössä joka päivä ja lisäksi vielä suihkutellaankin ja käydään tosiaan iltaisin uimassa. Poika muuttuu kohta kalaksi
Mutta nauttii ihan älyttömästi, ja bonuksena saan hänestä pahimmat tahmat aina samalla huuhdeltua pois (miten sitä tuleekin niin paljon?! ) ja viilennystä kuumilla keleillä :)Sitä olen välillä