Vauva-arki

Mun piti tuosta vierastamisesta sanoa, että täällä vierastetaan myös, ja jotenkin ihan randomisti. Aiemmin tuntui, että vanhemmat ihmiset ja varsinkin miehet jännittävät, mutta nyttemmin vierastuksen kohteeksi saattaa joutua isiä ja äitiä lukuunottamatta melkein kuka vaan ja milloin vaan. Tai sitten ei o_O Esim. eilen käytiin lounaalla kavereideni kanssa ja poika heti alkuun rupesi parkumaan pää punaisena. Sitten rauhoittui, pääsin hakemaan ruokaa itselleni eikä poika ollut moksiskaan poistuessani hetkeksi näköpiiristä. Ja sitten taas loppuruokailusta keksi ruveta parkumaan, kun joku seurueesta koitti jutella hänelle :confused:

Ainut logiikka, mikä meillä tuossa tuntuu olevan on, että poika on ihan ok jos vieras ei tule kovin lähelle tai ota suuremmin kontaktia, vaan poika saa rauhassa tarkkailla ja ottaa itse kontaktin, kun on mielestään siihen valmis. Ehkä hän ei niin pidä vieraiden huomiosta tai sitten hän haluaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, who knows :grin
 
Ja vielä pakko vähän avautua, toissapäiväisen huippumukavan päivän jälkeen eilen oli aika kummallinen päivä. Vanha ja pitkään sairaana ollut mummoni (eli pojan isomummo) kuoli eilen ja lisäksi yritys, jossa olen töissä, myytiin toiselle firmalle. Kumpikaan uutinen ei ollut täysi yllätys, eikä yksiselitteisen huonokaan, mutta molemmat sen verran isoja asioita, että ajatuskapasiteetti meni (ja menee tänäänkin) aika kokonaan niihin ja muuten olenkin sitten ihan tutkalla.

Mummon osalta fiilis on tosi haikea, hän oli minulle läheinen ja lapsena vietin paljon viikonloppuja mummolassa hoidossa. Mummo myös jaksoi viedä meitä serkuslaumaa ties minne retkille ja reissuille, joista on ihan mahtavat muistot. Olen toisaalta kuitenkin myös helpottunut, ettei sairas vanhus joutunut kärsimään enää pidempään, joten itse kuolema ei tunnu sikäli surulliselta vaan lähinnä nimenomaan haikealta. Ja iloinen siitä, että ehdittiin vielä viime viikolla käydä pojan kanssa häntä moikkaamassa sairaalassa.

Se työpaikka-asia taas on jäänyt ajatuksissa ymmärrettävästi taka-alalle, mutta toki sekin mietityttää, kun asiat voivat mennä melkein miten päin tahansa: voi olla, ettei ole työpaikkaa mihin palata, tai sitten voi olla, että yrityskauppa poikii hyviäkin tilaisuuksia. No, onneksi se ei ole mikään ihan akuutti asia miettiä, first things first.

Ei tämä nyt vauva-arkea oikeastaan ole, mutta ei kuulunut valitusketjuunkaan ihan suoraan joten laitetaan nyt tänne. Koittakaa kestää :)
 
Poju on selvästi alkanut ymmärtää puhetta enemmän ja sanavarasto on laajentunut, vaikka itse hän ei puhua pukahda vielä mitään muuta kuin omaa kieltään. Mutta jännä fiilis, kun tyyppi ymmärtää jonkun jutun, vaikka se olisikin jokin ihan yksinkertainen lause :) Pikku kaveri kasvaa isoksi.
 
Sain mailiini tiedon, etta nyt tana viikonloppuna on Anton&Nina-verkkokaupassa kaikki sisavaatteet -20% ja toimituskulut 0 euroa. :) Meillahan oli taalla se nettishoopailuketju, mutta se on jaanyt jonnekin ajan jalkoihin...
 
Tarvitseeko muut ipanat vielä "unimaitoa" eli maitoa nukkumaanmennessä ja/tai yöllä herätessä?
Meillä maito on vielä aika tärkeässä roolissa yöunille mennessä. Poika saattaa huitaista sen pullollisen huiviin nukkumaanmennessään. Se jotenkin rauhoittaa poikaa. Joskus tosin ottaa vain pari hörppyä ja se on siinä. Joskus myös päikkäreille tarvitaan pikkutilkka maitoa, mutta ei läheskään aina. Myös mahdollisella yöheräämisellä maitoa saattaa tarvita vähän että rauhoittuu takaisin uneen. Meillä maito näyttelee siis vielä aika isoa roolia nukahtamisen yhteydessä. Ehkä pitäisi sinnikkäämmin yrittää pärjätä ilman, mutta kun sen tarve ja määrä on luonnostaan pikkuhiljaa vähentynyt niin uskon että piakkoin päästään siitä kokonaan eroon. Varmasti ainakin päikkäreiden kohdalla, luulen että poika on päivähoidossa niin väsynyt kun päikkäriaika koittaa että ei paljon maitoja tarvitse :wink
 
Meillä unimaitoa ei tarvita nukkumaan mennessä, vaan päivällä imetän yleensä aterian yhteydessä ja se joko osuu tai ei osu päikkäreiden alle. Illalla poika saa maidot heti iltapuuron päälle, ja sen jälkeen vasta käydään iltapesulla ja sitten nukkumaan. Olen yrittänyt tarkoituksella muovata rutiinin sellaiseksi, että poika pärjäisi ilman nukahtamismaitoa, varsinkin kun imettää se vähän vapauttaa äitiä illasta, jos tietää, että tarvittaessa voi jättää vaikka koko iltamaidon väliin ja mies voi laittaa pojan yöunille.

Sen sanottuani, öisinhän tuo heräilee edelleen ja silloin maito yleensä tarvitaan nukahtamiseksi. Tai pikkuvauvana poika ei herännyt kuin kerran tai kaksi syömään, joten ei ollut koskaan tarpeellista edes opetella muita nukutuskonsteja yöllä. Isompana taas heräilyjä on tullut enemmän, mutta laiska äiti on koittanut päästä vähällä ja selvittää tilanteen aina tissillä, eli poika on vaan ehdollistunut siihen vaikkei edes olisi nälkäinen (heräilee varmaan myös ihan tottumuksesta, vähän niinkuin joku teistä - oliskohan ollut Murmeliini - aiemmin kirjoitti). No, unikoulua odotellessa, tarkoitus olisi lokakuun aikana lopettaa yösyötöt kokonaan :eek:
 
Meillä annetaan illalla unimaito nukkumaan laittaessa. Päikkäreille neiti nukahtaa ilman maitopulloa.
 
Meillä unikoulussa vieroitettiin vain yötissistä, illalla saa vielä tissiä ja joskus sillä nukahtaakin, joinakin iltoina vaatii vielä isän tassuttelua. Kovasti mietittiin silloin, että pitäisikö tehdä kaikki kerralla vai karsia pelkkä yöheräily. Päädyimme tähän osittain järki- ja osittain tunnesyistä: ajattelimme, että siinä on liikaa kerralla ja toisaalta minä en raaskinut luopua siitä iltaimetyksestä. :oops: Koska mies ja vauva käyvät yhdessä tekemässä iltatoimet, pesevät hampaat ja sammuttelevat valot, ja minä menen odottamaan neidin huoneeseen. Ja aina kun ne tulevat luokseni, niin neiti hymyilee ja on niin niin innoissaan, ja se on mun päivän paras hetki, kun vauva on vaan niin ihana.... En ollut vielä itse valmis luopumaan siitä.
 
Meilla poika ottaa edelleen maitoon sekoitetun vellin tuttipullosta ennen nukkumaanmenoa. En osaa sanoa tarvitseeko han sita, silla harvemmin han on ehtinyt nukahtaa ennen sita...
 
Meilläkin otetaan iltavelli nukkumaanmenon yhteydessä, joskus juo sen kaiken, joskus osan. Yöllä annetaan yhä kerran velliä ja sillä taataan 12h yöunet. Paitsi nyt viime yöt tuo on huutanut koko yön milloin mistäkin, en itsekkään enää tiedä miksi mutta aina on hyttynen kiusaamassa, tutti hukassa, ilmaa mahassa, jalka jumissa pinnojen välissä, hampaat vaivaa jne jne. Selityksiä löytää vaikka kuinka. Huoh... Viime yönä saatiin miehen kanssa nukkua ruhtinaaliset kaksi tuntia ja siinä olikin sitten mukava päivä molemmilla töissä :sad001
 
Meillä juodaan maitoa ennen päikkäreitä ja yöunia. Nappaan pojan ikäänkuin imetysasentoon kiikkustuoliin ja siinä maidon juonnin lomassa rauhoitutaan ylipäätään hetkeksi kaikesta touhusta ja poika saa täyden huomion. Ne on oikeastaan niitä päivän mukavimpia hetkiä, kun saa sylitellä tuon pikkuisen kanssa :)

Se, josta kannan vähän huonoa omatuntoa on, että poika juo edelleen maitonsa tuttipullosta ja vain ruualla annettavan veden nokkamukista… :oops: Ollaanko ainoita ja oliko nokkikseen siirtyisessä jotakin takaraja suositusta?
 
Meillä ei juuri nokkamukia käytetä. Neiti ei siitä oikein osaa juoda, eikä halua pitää mukin korvista kiinni. Olen hörppyyttänyt vettä mukin reunasta ilman kantta, sekin on vielä vähän harjoittelua. Olisi vissiin pitänyt aloittaa nokkamukiharjoittelu paljon aikaisemmin.
 
Meillä maito juodaan edelleen tuttipullosta, ja päikkäreille sekä yöunille mennessä vaatii vähintään 2dl. Nokkamuki ostettiin pari päivää sitten mutta kossi ei oikeen välitä... en tiiä pitäiskö olla ilkeä ja tarjota kaikki juominen vaan siitä :p tyylillä routa porsaan kotiin ajaa... osaa kyllä juoda jos haluaa muttako on vähän "tiukka" juoda ja kun poika tietää että helpompiakin vaihtoehtoja on tarjolla....
 
Se suositusraja tutista ja pullosta irtautumiseen on 2 v. Ehkä vähän paikasta riippuen..
Meillä ei oo tuttipulloo enää käytössä kuin satunnaisesti matkalla vesipullona.
Nokkamukista tyttö osaa itse juoda, eikä se onneks lennä kuin leppäkeihäs enää joka hörpyn jälkeen. :) Myös juomalasista oon hörppyyttäny, tyttö on ihan innoissaan, mut vähänkin liikaa vauhtia, niin on koko paita märkä. :S
 
Meillä oli eilen vaaratilanteen esiaste. Tuo saa aina silloin tällöin jotain suuhunsa, yleensä se on paperia tai lattialle tiputettua ruokaa. Tarkkailemme sitä kyllä koko ajan, ja katsomme mitä siellä tällä kertaa on. Yleensä ne tilanteet ovat kuitenkin lopulta aika huolettomia. No, eilen mies sanoi mulle että nyt se sai suuhunsa jotain, katotko mitä. Minä kaivelin suuta, neiti vastusteli, ja siellä olikin sellainen pieni osa, vähän kuin silikonista tehty ruuvi tms. joka tapauksessa juuri sellainen, mihin vauva voi tukehtua. :sad001

No, sain sen siis pois ennen kuin mitään kerkesi tapahtua, mutta itsellä kesti hetki rauhoittua. (Ja neiti huusi loukkaantuneena, kun aarre vietiin pois...) Ja sitten mietittiin aika pitkään että mistä se oli, kun mielestäni kodin pitäisi nyt olla melko turvallinen. Lopulta huomattiin, että se oli rikkaimurin laturista, ja vaatinut aika lailla näpertely, että on saanut irti. Eikä neiti tosiaan ollut siinä kauaa, ennen kuin kiellettiin pois imurin luota. Jotenkin tuntuu, ettei kaikkeen oikein voi varautua, vaikka kuinka yrittää. Ja tuota pitää pitää silmällä ihan koko ajan, siksi oli vaikea rauhoittua, kun mietin vaan että entä jos olisin ollut eri huoneessa, ja olisi kerennyt nielaista sen. :sad001
 
Voi inhottavaa Latteäiti! Meidänkin poika pistää about kaiken eteen sattuvan suuhunsa, kotona ei niin haittaa mutta nyt kun ollaan mökkeilemässä, niin saa olla tosi tarkkana. Saati sitten tänään, kun olin pojan kanssa sienestämässä ja istutin hänet aina välillä mättäälle, jotta sain itse jotain poimittua (se meni muuten yllättävän hyvin, joskaan kaveri ei pysynyt istuallaan). Yritin kyllä katsoa, etten laita häntä minkään myrkkysienen tai kasvin viereen, mutta vähän kyllä hirvitti silti.

Ja Sophie, sama täällä! Miten se onkin niin, että jos eivät hampaat valvota, niin sitten päivän ohjelma, tai masuvaivat, tai liian kuuma, tai unilelu kadoksissa, tai tai tai...
 
Juu kyllä noiden suuhun menevien asioiden kanssa saa olla jatkuvasti tarkkana. Ei sen tarvi olla vähän isompaa roskaa kummempi juttu kun se voi olla vaaraksi, vaikka harmittomalta vaikuttaakin :sad001

Tuosta maidon juonnista vielä, meilläkin edelleen tuttipullo käytössä. Ruuan kanssa vettä tai maitoa menee joko hörpyttämällä mukista tai joskus nokkamukista. Opeteltiin hörppiminen ensin ja se sujuukin melko hyvin. Nokkamukia on vähemmän käytetty. Poika osaa kyllä juoda siitä ja pidellä käsissään mutta ei kunnolla kallistaa kun istuu syöttötuolissa. No, eiköhän sekin taito siitä harjaannu. Mutta siitä tuttipullosta toivottavasti päästään eroon pikkuhiljaa, tosin ei se varmaan tapahdu ennenkuin unimaidoista luovutaan... Mutta anyway kiva kuulla ettei olla ainoita jotka sitä unimaitoa vielä antaa :)
 
Poika juo iltavellimaitoa parhaimmillaan sen 240ml. Teen aina sen isomman satsin. Joskus juo kaiken, joskus ei kuin puolet, mutta aina parempi, etta sita on tarjolla eika velli lopu kesken. :)
Ei meillakaan ole nokkamukia kaytossa, mutta eikohan sitten joskus... Viimeistaan silloin kun poika oppii leikkaamaan oman pihvinsa pihviveitsella ja haarukalla. :)
 
Latteaidille tsemppia! Vaikka kuinka yrittaisi tehda kodista vauvaturvallisen niin ei noilta suuhun menevilta pikkuesineilta tai roskilta voi koskaan taysin valttya. Ja ei kai vanhemmatkaan voi pitaa silmiaan joka sekuntti vauvassa. Itse olen viimeeksi kaivanut pojan suusta ulos heratyskellon taustalla olevan pikkuriikkisen muovitapin. Ja hiusharjastani irronneen pienen tupon omia hiuksiani.
Poika oli myos napannyt sivupoydan reunalta mun aurinkolasit, joita en voi enaa kayttaa, silla toisessa linssissa on raapimisjalki. Vaikka tasta jalkimmaisesta saan syyttaa ihan itseani. Itse siihen ne aurinkolasini jatin. Ma olen joskus aika ajattelematon ja huomaan virheeni vasta sen jalkeen kun poika on jo ehtinyt laittaa kielletyn esineen suuhunsa. o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top