Vauva-arki

H

herne

Kommentoinnin ninja
Luonpa tällaisenkin ketjun jo, koska muutama lokakuinen on jo jakautunut ja me muutkin ennemmin tai myöhemmin niin teemme :)

Eli kun voimat antavat kotiinpaluun jälkeen itse kullakin myöten, tänne voisi päivittää kuulumisia siitä, miten arki lähtee rullaamaan vaippojen ja yösyöttöjen keskellä.

Loppukuisena on tietysti omakin lehmä ojassa, olisi kiva päästä lukemaan muiden kuulumisia jo ennen omaa h-hetkeä ja toisaalta kun täällä on monta kuukautta toistemme raskauksia seurattu, olisi hauska pysyä kärryillä menosta myös synnytyksen jälkeen :)
 
Meillä ensimmäinen viikko hurahti sairaalassa. Perhehuoneen saimme viimeiseksi viikonlopuksi ja isäkin pääsi silloin kokemaan nämä kolmen tunnin syöttövälit. Itse olin ensimmäiset yöt lähestulkoon nukkumatta, kun heräsin jokaiseen inahdukseen ja hikka vaivasi vauvaa joka yö.. Kotiin kun päästiin, hoidettiin hommat öisin niin, että minä menin lypsylle ja isä hoiti vaipanvaihdon ja syöttämisen. En joka yö kyllä raaskinut isää herättää kun itsekkin saan kaikki hommat yöllä tehtyä, mitä suotta toista valvottamaan.. Muutamana yönä kokeiltiin niin, että isä valvoi telkkaa katsellen kahteentoista ja hoiti sen syötön minun nukkuessa, mutta aina siinä tuli jotain sellaista, että minunkin oli pakko herätä. Mies ei siis herää herätyskelloon ollenkaan :biggrin Nykyään kun isukki on töissä hoidan itse kaikki syötöt ym. iltasyöttöä lukuunottamatta. Muutenkin isä haluaa osallistua mahdollisimman paljon hoitamiseen, mutta ei raskaan työnsä takia kauheasti jaksa. Minulla alkaa pikkuhiljaa väsymys painaa päälle, kun en ole kahteen viikkoon nukkunut kunnolla, ehkä nyt viikonloppuna saisi vähän edes levätä, kun isä lupautui valvomaan yöllä. :happy093

Päivät meillä menee melkeen kokonaan nukkuessa. Syötölle herätetään ja heti toimituksen jälkeen mennään takaisin nukkumaan. Iltaisin on nyt jo vähän jaksettu valvoa, toissapäivänäkin vauveli makoili sylissä hereillä jopa 5 tuntia putkeen. :grin

Kauppaankin ollaan jo uskaltauduttu. Ensin kyllä pelättiin, että siitä reissusta tulee huutokonsertti, mutta ei tullutkaan. Ainoa huono puoli oli kaupan ostoskärryjen istuin.. Meidän muksu on niin pikkuinen rääpäle, että valui koko ajan kasaan sinne penkin pohjalle, eikä hyvää asentoa löytynyt ollenkaan.. :sad001 Ensi kerralla saa nukkua omassa turvakaukalossaan.

Tämä viikko on oikeastaan mennyt mallikkaasti, ruoan olen saanut tehtyä töistä tulevalle miehelle, kämppäkin on siivottu moneen kertaan (ärsyttää kun vieraat tuo sukissaan kaiken maailman töhnää :grin ) pyykit ja astiat on pestyinä ja muutenkin kaikki kotihommat rullaa. Ainakin vieä toistaiseksi, kun vauva nukkuu koko ajan.. Saas nähdä miten parin viikon päästä käy kun alkaa tulemaan ikää lisää..

Ensiviikon maanantaina olisi neuvola ja siellä sitten selviää, onko muksu saavuttanut jo sen maagisen kolmen kilon rajan. Sitten saisi alkaa ulkoilemaankin ahkerammin ja jättää kolmen tunnin syöttövälitkin pois. Muutenkin on todella mielenkiintoista, että miten pikkuinen on kasvanut, tuntuu ainakin jo paljon suuremmalta mitä aikaisemmin.
 
Päivitystä edelliseen..

Niinkin ironista kun edellisessä päivityksessä kehuin, kuinka hiljainen ja rauhallinen muksu meillä on.. Nyttemmin on vaivannut mahanpurut, joiden alkuperä kyllä viikon huudon jälkeen keksittiin.. Ilmaa pääsi kerymään mahaan luonnonkumisen tutin takia, kun maitoa tuli niin nopealla tahdilla. Ei auttanut röyhtäisyt ollenkaan. Nyt ei ole enää paljoakaan ongelmia mahan kanssa. Ei oikeastaan ollenkaan. Siirryttiin siis takaisin näihin "normi" tutteihin.

Nyt jo kuukauden ikän kerennyt taakale on alkanut kommunikoimaan äänellään enemmän ja äänen voimakkuuskin on kasvanut :D Onnea vaan naapuri-paroille kun joutuvat ympäri vuorokauden kuuntelemaan :) Päivärytmi on alkanut pikkuhiljaa hahmottua. Illalla kun pitää hereillä yhden syöttövälin, niin yöllä nukutaan paremmin. Vieläkin syötöt menee suunnilleen kolmen tunnin välein, ei olla siitä rytmistä päästy, vaikka ei tarvitsisikaan enää niin usein ruokkia.

Nyt vaivaa silmätulehdus.. Onneksi pikkumies on niin fiksu, että antaa putsata silmän ilman minkäänlaista vastarintaa ja tipatkin saan laitettua yllättävän hyvin (kärsin mielettömästä silmäfobiasta, en kestä ollenkaan edes ajatusta siitä että silmään laitetaan jotain..) Kaiketi tietää, että putsaamisen jälkeen on mukavampi olla, kun silmä jopa aukeaa..

Myös mielettömästä vaippaihottumasta ollaan päästy eroon kahden viikon bepanthen hoidon jälkeen. Pampersin vaipat sai yhden yön aikana ihon lähtemään nivusista ja pyllystä.. Siinä sitten aamulla katselin, että mitä ihmettä yön aikana on tapahtunut, en ollut yöllä huomannut koko asiaa! :O No siitä muutamat itkukohtaukset tuli, kun alettiin rasvaamaan, mutta äkkiä helpotti ja nyt jo täysin parantunut. (onneksi!)

Nyt kun taakale on pirteämpi päivisin, joudut ruoanlaitonkin jakamaan osiin.. Kun mies on kotona 16.30 joudun aloittamaan kokkaamisen ruoasta riippuen jo klo 14.00.. Yksikin päivä pilkoin pyttipannuainekset valmiiksi jo hieman ennen kolmea, kun oli rauhallinen hetki. Onneksi tein niin, koska toinen käteni oli varattu sitten seuraavat kaksi tuntia :D Hieman kaipaa suunnittelua nämä päivät, mutta onneksi on aikaa :wink

Siivoamiset ja pyykkäämiset hoidan pikkuhiljaa, eilen illalla imuroin, tänään päivällä pyyhin pölyt ja pesin vessan. Tuntuu, että otan liikaa stressiä siivoamisesta, mutta minusta on ärsyttävää, jos pölypallot juoksee pitkin seiniä. Mieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.. Hän on perheestä, jossa on koiria, joten pöly ja koirankarvat lattioilla on normi
 
Kiva kuulla teidän kuulumisia Tumelo :) Kuulostaa siltä, että mahavaivoista huolimatta homma on lähtenyt hyvin käyntiin. Hurjaa, että kuukausi on jo mennyt, vastahan ne ekat lokakuiset syntyi! Ja meillä loppukuisilla voi mennä vielä se kuukausi, ennen kuin h-hetki on käsillä...
 
En oikeen keksiny muutakaan ketjua tälle fiilistelylle, sori! :D on se pöhlöä miten sitä voi olla onnellinen niin idioottimaisista asioista, kuten siitä että pystyn vaihtamaan kakkavaipat yökkäämättä! :D oon aina ollu kauhean herkkämahanen ja mietin raskausaikana että mitenköhän tuon kans käy, vaan nyt yöllä kun vaihdoin (ekaa kertaa ihan ite, jee! :DD) niin ei edes ällöttänyt! o_O poika ollu vieressä ensimmäisen kokonaisen yön, ei herättänyt kuin kaks kertaa! o_O olin vähän ihmeissäni ja kun tuo ei edes huuda. Vaipanvaihdosta ei diggaa mutta muuten vaan ynisee ja ähisee jos joku ahdistaa.. ihan äärimmäisen helppo kaveri tähän mennessä :) kaikki arvot pysyneet hyvänä, minä oon kyllä kipiä mutta en onneksi niin ettenkö pystys poikaa hoitaan :) ja imetyski lähteny rintakumin avulla tosi hyvin käyntiin, katotaas onko paino tippunut kuinka paljon vaan nyt sittenkun mitataan, meinaa aika harvakseltaan tämä jätkä syyä ja jos ei oo nälkä niin tyynesti nukahtaa tissi suussa vaikka kuinka koittas herätellä :D eihän tuo kuitenkaan oo vaikuttanu siltä etteikö sais tarpeeksi syötyä..

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ihanaa kuulla vauvajuttuja :love017

Toivottavasti joku haluaisi myös aloittaa ketjun ja kertoa meille malttamattomille miten synnytys meni :wink
 
Minä saatan alotella kunhan jassan.. :D tai jos joku muu on pirteämpi nii go ahead! :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä nukuttiin jopa 5 tuntia putkeen viime yönä!! Paitsi että itse en osannut nukkua niin pitkään, vaan heräilin parin tunnin välein :D Neljän tunnin yöunia ollaan harrastettu aikaisemmin jonkun verran, mutta tuo viimeöinen yllätti. Meidän pienestä vauvasta on tulossa iso mies! :D
 
Voi, nukuttaispa meilläki! :DD Vaan onhan tuo vielä niin pieeeeeeni.... Viime yö oli kuitenki onneksi parempaan päin, pari yötä kotiutumisen jälkeen oli aika inhottavia ku poika vaan itkeskeli 10-01 tai 02 ja nukku sitte tosi levottomasti viiteen, siittä eteenpäin kyllä nukku. Oli vissiin jonninlaista "siirtymäkitinää" sairaalan ympäristön jälkeen :P Saas nähdä miten tänä iltana käy....
Tänään kävi neuvolantäti tarkistamassa poitsun, reipas oli, kuulemma pikkusen iho kellerti muttei huolestuttavasti. Marmatti rintakumista (mulla niin matalat rinnanpäät ettei taho tajuta että pitäs imeä ilman kumia) ja syöttöväleistä vähän, mutta siitä aiheesta loppui sanominen kun alle viikossa poika päässy yli syntymäpainon :)
Nyt pitäs vielä se nimi päättää ja ruveta ristiäisiä suunnitteleen, ku sais ton miehenki innostumaan asiasta.. :DD Molempien mielestä ihan kammottava ajatus että pitäs toiselle ihmiselle päättää nimi, mitä sen pitäs kestää loppuelämänsä o_O
 
Meillä isä oli jo lähestulkoon ennen raskautta päättänyt pojalle nimen :D Kyllä keskusteltiin nimistä, mutta tuo oli jotenkin sitten ehdoton. Ristiäiset on ylihuomenna ja kauhea stressi päällä :D Toivottavasti selvitään ilman suurempia katastrofeja.
 
Onko baby blues iskenyt? Mulla ilmeisesti tapahtui tämä hormonitason raju pudotus tässä lähipäivinä, koska itku on ollut todella herkässä. Lisäksi olen ollut huolissani ihan kaikesta, ihan älyttömistäkin asioista. Nyt kun tajusin mistä voi olla kysymys, olo helpotti. Muistetaan huolehtia omasta jaksamisesta, baby blues on normaalia ja iskee ilmeisesti useimmille, mutta pitkittyessä paha olo voi olla synnytyksen jälkeistä masennusta. Vaikka vauva on ihana, kaiken uuden opettelu ja yöheräilyt vievät voimia. Ensiavuksi sopii suklaa ja pienet hemmotteluhetket. Pitkä ja rauhallinen suihkuhetkikin tuntuu todella hyvältä!
 
Meillä siis kiertää tämä ah-niin-ihana syysflunssa, ensin isukilla, sitten tuli minulle ja nyt muksu on alkanut kröhäämään ja olemaan vähän tukkoinen. Nyt voin taas todeta, että korvakuumemittari olisi kätevä laite. Onneksi tänään on neuvola, voin siellä pyytää katsomaan tuota pojan vointia. Ollaan eilen illalla ja tänään aamulla vähän höyryhengitelty nenää auki, onneksi se toimii. Lisäksi patjan alle on laitettu villahousut, että pää olisi vähän koholla. Näillä pienillä eväillä ollaan nyt aikalailla oloa saatu helpotettua, mutta on se vaan niin kurjaa kuunnella ja katsoa, kun pienen pieni avuton lapsi aivastaa sellaisen kurkkuaivastuksen ja muutenkin köhii koko ajan.. Oloon ei kuitenkaan itse pysty vaikuttamaan, vaan on täysin toisten käsissä.

Totesin eilen, ettei missään nimessä kannata ahtaa päivää aivan täyteen ohjelmaa. Suunnitelmissa oli käydä 9 syötön jälkeen ruokakaupassa, tulla sitten kotiin, syöttää muksu ja lähteä kaverille kylään puolen päivän jälkeen. Sieltä sitten hakemaan miestä töistä ja sen jälkeen mies kaverille ja itse omille vanhemmille kylään.

Päivä meni kuitenkin suunnitelmien osalta täysin puihin. Ensin herättiin vähän ennen 9, syötöissä, mahanpuruissa ja vaippojen vaihtamisessa menikin vähän enemmän aikaa ja oltiin lähdössä kaupoille vasta 10.15. Pikavauhtia yritin pitää yllä, mutta kotona olin vasta 12 jälkeen. No sitten syötöt siihen ym, kello olikin jo 2 kun olin valmiudessa lähtemään kaverille. Onneksi heilläkin vaivasi flunssa ja siirrettiin kyläily toiselle päivälle. Unihan siinä tuli ja nukuin hienosti 4 asti. Harmi vaan, että heräsin siihen kun mies soittaa ja kysyy missä olen. No eipä tarvinnut lähteä ajamaan puolta tuntia, vaan onneksi miekkonen pääsi työkaverinsa kyydillä kotiin. Loppupäivä menikin sitten taas suunnitelmien mukaan... Fiasko koko päivä :P
 
Huuih Tumelo! Aikamoisen aikataulun olit kyllä laatinu, eihän tohon kykynis ees raskaana! :D mut pakko kommentoida et sinne neuvolaan ei kyllä kipeenä sais mennä. Se on sit terveyskeskuksen puolee käännyttävä jos arvioo tarttee sairaudesta. Siel ku on noita minejä nii paljon ja osalle sama tauti iskee paljon rankemmin ni ei oo toivottavaa..ihan vaa jos ei oo tullu siel puheeks. :)
 
Neuvolassa ei oo ollu tollasesta puhetta. Nyt kun kävin siel ni antovat neuvoja et miten oloa voi helpottaa. :)
 
Alisa, mulla iski ekan lapsen kanssa melkoisen voimalla tuo baby blues, olin siitä toki kuullut ja lukenut mutta kyllä se aika yllärinä silti tuli. Kaikki oli periaatteessa oikein hyvin, mutta masennuspuuskia tuli päivittäin, samoin itkua. On tosiaan ihan normaalia ja ainakin mulla helpotti parin vkon jälkeen. Jos vaan jatkuu ja on semmoinen tunne, ettei mikään oikein tunnu mitään ja väsyttää, masentaa, niin neuvolassa vaan suu aukija kertoen! :) On ne hormonit sit ihania...ja siihen vielä päälle se enemmän ja vähemmän väsymys-fiilis, a vot.
Kyllä se siitä! :)
 
Mulla ei ole ainakaan vielä mitään baby bluessia, vaikka sairaalassa nukuin neljään yöhön huimat 3 tuntia ja usein unenpuute nimenomaan laukaisee sellaiset itkuhepulit, ettei mitään rajaa. Sairaalassa ainoat itkut päästin, kun lastenlääkäri tutki poikamme päästä varpaisiin ja kaikkien raajojen/toimintojen kohdalla totesi pojan olevan oikein terve. Se onnellisuus ja helpotus oli jotain niin suurta, että kyyneleet valuivat ihan valtoimenaan. Meidän täydellinen pakkauksemme :Heartred
 
Mulla on kyllä tunteet niin pinnassa, että ihan käsittämättömät asiat itkettää ja se itku tulee sekunnissa. Sairaalassa tuli nukuttua ihan järkyttävän huonosti, eka viikonloppuna pari tuntia kumpanakin yönä ja syntymän jälkeen isin vieressä varmaan viitisen tuntia, kun ei meinannu malttaa nukahtaa vaan oli niin älyttömästi puhumista.. Seuraavan yön olin ihan yksin omassa huoneessa, mutta taaskaan ei meinannu malttaa nukkua. Oma vauva oli siis teholla, joten ei olisi ollut edes syöttöherätyksiä. Sitten sainkin huonekaverin ja vieras vauva valvotti, ja seuraavana yönä oli kaksi huonekaveria ja omakin vauva vierihoidossa.
Sairaalassa itketti nähdä oma pieni kanyylipää, papan vierailu, mummon vierailu, onni, syöttämisen ilo, onhan näitä aiheita... :)
Tosin olen kyllä muutenkin niin tunteellinen, että tää itkuherkkyys oli ihan odotettavissa joskaan ei määrältään ihan arvattavissa!
 
Hoi taas äitikollegat! Minä täällä kyselen tyhmiä. Synntyksestä aikaa nyt 5 päivää ja alavatsalla alkanut tuntua hyvin lievää, mutta häiritsevää alavatsavihlontaa. Ei tunnu levossa, mutta pystyasennossa vihlaisee hieman, vähän niinkuin sukkapuikkosupistukset raskaana, mutta paaaaljon lievempinä. Onko muita ja mitä tämä mahdollisesti on?

Kohtutulehdukseen ym. en tosiaankaan usko, koska kipu todella lievää, eikä kipuile kokoajan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top