Vauva-arki <3

Meidän perheeseen rantautui oksennustauti miehen tyttären myötä. Kuinkahan suurella todennäköisyydellä se tarttuu viikon ikäiseen vauvaan, joka on täysimetyksellä? Oksennusta on lentänyt kaaressa ympäri asuntoa, ollaan kyllä desifioitu paikkoja ja itseämme minkä pystytty.. Tyttö ehti lääppiä vauvaa ennen kun tuli huono olo. Huolettaa :sad001
 
Äidinmaito kyllä suojas hyvin vauvaa, mutta jos alkaa oksennella maidot ulos, niin ei kannata sairaalaanmenon kanssa kauheasti viivytellä
 
Onko ihan tavallista että ruokahalu katoaa? Tai siis en tunne nälkää enää. Raskausaikana mitää muuta tehnykkää ku söin. Eilen huomasin 10 aikoihi illalla että olin koko päivän aikana syöny 4 palaa suklaata. Nytte tajusin puolisen tuntia sitte syödä aamupalaa ja tuli huono olo. Eihän siinä muuten mitään mutta kun pelottaa että tissit irtisanoo sopimukses. Tarvinnee ottaa tavaks syödä jotain vaikka väkisin aina kun vaavelikin syö.
 
Tyypillisempää kai että ruokahalu kasvaa:wink mut kyllähän sitä on kroppa ja mieli niin sekasi synnytyksen jälkeen et kaikki on varmaan mahdollista! Mutta kannattaa varmaan tosiaan säännöllisesti syyä vaikkei nälkä tuukkaan ihan jo jaksamisen takia...
 
Hmm. Mahdollisesti pientä baby bluesia havaittavissa. Tai sit tää on pelkästään väsymyksestä johtuvaa itkuisuutta. Viimeyönä tullu nukuttua 2 tuntia suurinpiirtein ja sekin pätkissä ja aamu onki menny itkiessä. Muistin syödä aamupalaa nii sitäki piti itkee. Huoh. Toivottavasti loppuis pian.
 
Ninjakirppu, täälläkin itkettää ihan kaikki. Synnytyksestä on vain 10 päivää, mutta silti jo pelottaa että entä jos tämä ei menekkään ohi?!?

Tämä välillä ilmestyvä riittämättömyyden tunne ja alakuloisuus tuli ihan yllätyksenä! Tunnen siitä syyllisyyttä, koska kaikkihan on paremmin kuin hyvin ja olen erittäin onnellinen pienestä neidistä ja ihanasta miehestäni! Ajattelin ettei tämmöset baby bluesit minuun iske... Mutta toisin kävi.
Jospa tämä tästä kun pääsee vauvan kanssa vähän liikkeelle. Toistaseks oon ite ollu niin kipee alapäästä, että oon päässy vaan ihan pienelle kävelylle.
 
Mä en oo poistunu kotoa kertaakaan. Mutta tuikkis kaikki tuo mitä sä sanoit pätee tähänkin suuntaan. Sitte itkettää se kun itkettää. Yllätyin siitä että tää kolahti tälleen. Pelottaa myös tuo että mitä jos ei menekkään ohi parissa viikossa. Toivon silti että helpottaa kunhan pääsee liikkumaan.
 
Tuo alkuvaiheen baby blues on ihan normaalia ja uskon, että se iskee useimpiin. Eli koittakaa olla stressaamatta siitä! Itse olin kovin herkkä itkemään oikeastaan siihen saakka kun uudestaan raskauduin, eli puolisen vuotta. Nyt sitten tämä raskausaika ollut huomattavasti esikoisen raskautta tasaisempaa joten jännä nähdä miten käy syntymän jälkeen. Mutta siis joka tapauksessa, tunteiden myräkät kuuluu asiaan, ovat ihan normaaleja juttuja. Tokikin jos oma vointi itseä tai puolisoa huolettaa, kannattaa asiasta keskustella neuvolassa, ettei tilanne pääse niihin epänormaaleihin mittakaavoihin asti. Tsemppiä tunteiden vuoristorataan! :Heartbigred
 
Samaa mieltä kuin puapru siitä että tiettyyn pisteeseen asti on normaalia, onhan hormoonit aikalailla sekaisin synnytyksen jälkeen! Kyllä se sitten tasoittuu kun alkaa unirytmi löytyä. Mutta tosiaan kannattaa olla avoin neuvolassa ja kertoa tunteistaan siellä ettei asia mene liian pitkälle ja apua ehtii saada ajoissa! Voimia!
 
Täälläkin itketään. Tosin pidän sitä edellisten viestien tapaan normaalina niin kauan kun osaan myös olla onnellinen ja iloinenkin. Sairaalassa varoitelivat, että itkua tulee pienestäkin asiasta ja se sama pätee myös tuoreeseen isään. Tuntui, että mies itki enempi ekalla viikolla kuin minä. On herkkä, mutta tyttären syntyminen herkisti vielä enemmän. Mä varailin tänään ristiäisiä ja melkein rupesin itkemään kun puhelimen toisessa päässä toivoteltiin hyvää ensimmäistä joulua tytön kanssa, oli pakko nieleskellä että pystyin kiittämään :)
 
Mun pitiki tulla NinjaKirppu tähän vielä kirjottaan ku luin tänään neuvolassa lappua tosta baby bluesista ja siinä oli just et ruokahalut saattaa heitellä niin tulit mieleen. Siinä lapussa käytettyjen lähteiden perusteella jopa joka 10. synnyttäny käy läpi ihan siis raskauden jälkeisen masennuksen! Minusta yllättävän yleistä!!
Jos mieliala on pääasiassa matala ja vauvan hoito alkaa tuntua raskaalta, kannattaa kyllä ajoissa olla yhteydessä neuvolaan asiasta, turha kärsiä kun apua on kuitenkin tarjolla ja aina aikaisempi reagointi näissä asioissa on parempi! Olisin rohkeasti yhteydessä neuvolaan ja kertoisin huoleni omasta mielialastani! Terveydenhoitajilla ei koulutusta ole terapiaa tms. antaa, mutta neuvoloissa on tarjolla paljon asiantuntevaa apua juuri meitä varten!
 
Hyvin harva pystyy täysimettämään kaksoset!! On tosi hyvin jo se että kumpikin saa rintamaitoa päivittäin!! Tosi hienoa!!

Meillä yhden kanssa täysimetys sujuu. Syöttövälit 1-3 tuntia.
Aamupäivästä harvemmin, iltaa kohti tihenee, yöllä syö 1-3 krt.
Meillä on myös alkaneet vatsavaivat. Niitä vähän odottelinkin. Kun kaksi kolmesta on olleet koliikkivauvoja, niin hyvin suurella todennäköisyydellä neljäskin. Toivottavasti olisi kyse 3kk koliikista, eikä 1,5 vuoden koliikista, niin kuin edellisen kohdalla
 
Täällä myös itkettää vähän kaikki. Eilen illalla miestä odotti kotona täysin ryytynyt itkevä äiti ja tyytyväisenä nukkuva lapsi. Onneksi mies tajus asian laidan ja hoiti kaikki iltatoimet. Aamulla heräsi vauvan kanssa aamusyötön jälkeen ja jätti mut nukkumaan. Kyllä se vähän alkaa väsyttämään kun nukkuu max 2h pätkissä.. Muutenkin mielialat heittelee aika rajusti. Aletaan tod näk pumppaamaan ja tarjoomaan tissin lisäksi pulloa, jotta syöttöjä saisi jaettua myös miehen vastuulle ja itse saisin hieman pidemmän unipätkän edes joskus..
 
Täällä on tänään huomattavasti parempi päivä. Sain nukuttua paremmin (juurikin noita 2h pätkiä) ku edellis yönä oli niitä 30min torkahteluja. Helpotti muutenki oloa ku naureskeltiin miehen kanssa eilen sitä kun tartti jopa sitä itkee että rakastan tota miestä niin paljon. :D toivottavasti tässä on tosiaan kyse vaan tosta ettei ollu nukkunu tarpeeks ja nää hormoonit. Viikon päästä helpottaapi toivottavasti. Ihanaa silti kuulla että minulle tuntematon ihminen on ajatellu mua lukiessaan jotain :Heartred on tää vaan loistava tukiverkosto kun ei lähipiirissä paljon pieniä vauvoja ole.
Rosita, hui ksuheeta 1,5v! Mä oon eläny siinä uskossa että koliikki kestää maksimissaan sen 4kk. Toivottavasti siitä vältyttäis.
 
Kiva kuulla että helpottaa:) onhan sitä kyllä ihan pää sekasi näistä hormoneista! Mää itkin esikoisen synnytyksen jälkeen puoli päivää ku luulin tuhonneeni meijän masukuvat ku kaadoin kahvit tietokoneelle... Onneksi kuvat sai pelastettua:) mutta sillon se kuvien katoaminen tarkotti mulle et oon tosi huono äiti! Eikä auttanu yhtään vaikka kuinka järki tajus että ihan ihme reagointia.. Tunteet vei ja sehän ei todellisuudessa oo ollenkaan niin koomista ku elokuvissa;D ihana että kuitenki ootta voinu miehenki kans nauraa yhessä hormoonihöyryille:) onhan se miehellekki pelottavaa seurata ku toinen sekoilee.. Mun mies ainaki mietti paljo et missä vaiheessa sitä tietää sitte et täytyy hakee jo apua... Mutta ehkä se on se et on kuitenki niitä positiivisiaki hetkiä... Huomaa kyllä et hormoonit voimistaa välillä niitäki! Eilen olin niin kauheen rakstunu koko perheeseen että ihan pakahtua meinausin;D pitää nyt nauttia tästä! Synnytyksen jälkeen varmaan taas vuoristorata alkaa:wink
 
En tarkoittanutkaan kysymyksellani, etta rintamaidon pitaisi kaksosille riittaa, vaan ihmettelin, etta onko tosiaan riittanyt...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top