Tuleva synnytys (mietteet, toiveet, pelot ym...)
- Ketjun aloittaja Muruliini83
- Aloituspäivämäärä
Jelly_Bean
Puuhakas puhuja
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=194
juttua vauvan optimaalisesta asennosta ja vinkkejä sen saavuttamiseen :)
juttua vauvan optimaalisesta asennosta ja vinkkejä sen saavuttamiseen :)
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Kiitti JellyBean!
Mulla on "paha" tapa istua risti-istunnassa tuolilla, se pitää pakarat liikkuvina ja iskiaksen poissa - mutta näköjään tarttis kääntää tuoli nyt toisin päin kerta kaikkiaan. Sen olen huomannut, että mun henkeäkin ahdistaa sohvassa, istun mieluummin suorassa kovalla tuolilla.
:D haha!
Lakritsi haha! :D muistan erään toisenlaiset äidit jakson jossa äiti sanoi että oli kuullut että synnytyksessä voi saada mahtavimman orgasmin ikinä, että tottakai hän haluaa kokea voiko se olla mahdollista :D mä "vähän" epäilen :D :D
ErykahB
Puuhakas puhuja
Huutonauran kyllä moiselle kuvaukselle!! Pakko olla jotain ameriikkalaista humpuukia, ne on niin omaa luokkaansa tommosen sepittämisessä!
Siellä on yks korkeimpia synnytykseen kuolevien äitien ja vauvojen lukuja läntisissä sivistysvaltioissa ja lapset synnyttää lapsia kun koulussa ei saa puhua seksistä ja ehkäisystä ja sit ne samaan aikaan suoltaa tämmöstä kirjallisuutta, jossa kannustetaan synnyttämään kotona ilman kivunlievitystä ja polttamaan istukan verisuonet kynttilällä...
Okei, vähän kärjistetysti, mutta kyllä mä en ole koskaan nauttinut synnyttämisestä niin, että vertaisin sitä missään muodossa seksiin. Se on usein seurausta aikaisemmasta seksistä, mutta kyllä en ole sellaista kipua seksin aikana tuntenut, enkä hyvän seksin aikana keskittynyt ajatukseen, että se paras koittaa kun tämä on ohi. :D
Siellä on yks korkeimpia synnytykseen kuolevien äitien ja vauvojen lukuja läntisissä sivistysvaltioissa ja lapset synnyttää lapsia kun koulussa ei saa puhua seksistä ja ehkäisystä ja sit ne samaan aikaan suoltaa tämmöstä kirjallisuutta, jossa kannustetaan synnyttämään kotona ilman kivunlievitystä ja polttamaan istukan verisuonet kynttilällä...
Okei, vähän kärjistetysti, mutta kyllä mä en ole koskaan nauttinut synnyttämisestä niin, että vertaisin sitä missään muodossa seksiin. Se on usein seurausta aikaisemmasta seksistä, mutta kyllä en ole sellaista kipua seksin aikana tuntenut, enkä hyvän seksin aikana keskittynyt ajatukseen, että se paras koittaa kun tämä on ohi. :D
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Ai niin, niistä synnytystapa-arvioista: tulinpa kysyneeksi polin lääkäriltä synnytystapa-arvion merkityksestä/mikä/kuka/miten/milloin - aamuisella käynnillä ei sivuttu aihetta millään muotoa. Lääkäri siis kysyi, mitä olimme ajatelleet? Sanoin, että mielellään alatiesynnytystä. Hän siihen, että ihmisen pituus kuvaa hyvin lantion mahtavuutta. Tällä tahdilla kun vauva kasvaa, niin 176 pitkä voi semmoisen hyvin synnyttää. Eli mitään lantion tunnusteluja ei tänne saada. Toki olen tähän ihan tyytyväinen, pitkät siskoni ovat molemmat synnyttäneet yli 4-kiloisen lapsen alateitse. Kyllä se sieltä pihalle saadaan, tarvittaessa "puukolla".
Rv. 36+6 ja beibi 3074g
Rv. 36+6 ja beibi 3074g
Minä olen 160cm ja eilisessä sisätutkimuksessa piti laittaa jalat koukkuun ihan pyllyn viereen ja sitten lääkäri tunnusteli sisäkautta häntäluun ja lantiota, ei kestänyt kuin muutaman sekunnin ja sanoi vain että joo hyvä :D äitiyskorttiinkin oli kirjoittanut lantion kohdalle jonkun ympyrän? No mä olenkin niin leveälantioinen että ihme jos olisi sanonut ettei mahdu :D
Mie oon huimat 154cm ja miullakin kokeili ulkokautta pepun puolelta nopsaan ilmeisesti lonkkaluita tai lantion luita, ja sano vaan että pitäs mahtuu.. onkohan ne niitä kuuluisia viimeisiä sanoja.. :| no, kait tuo tuolta ulos tulee..
Joo minäkin luin jostain tosta synnytys=seksi ja olin ihan, että mitä ihmettä?? 
Mutta yks mikä jäi kyllä hyvin mieleen, oli ne hormoonit.
Että kyseessä olis ne samat hormoonit synnytyksessä, kuin rakastelussa.
Ja niin synnytyksen käynnistymisen ja sen etenemisen, ku seksuaalisten halujen saatikka orgasminkin tiellä/esteenä on usein hormooni nimeltä stressihormooni. Ja sitä pitäisi pyrkiä välttämään kaikin keinoin ja hakea mielihyvää mistä vaan keksii. Ja etenkin just silloin, kun kyseessä on synnytys.
Kun ne mielihyvähormoonit taas edistää asioita enemmän sinne oikeaan suuntaan.
Tai jotain sellasta...
Eli ei stressata.
Vaan naatitaan.
Jep jep...näkis vaan ja kuulis kolinan.
Mutta yks mikä jäi kyllä hyvin mieleen, oli ne hormoonit.
Että kyseessä olis ne samat hormoonit synnytyksessä, kuin rakastelussa.
Ja niin synnytyksen käynnistymisen ja sen etenemisen, ku seksuaalisten halujen saatikka orgasminkin tiellä/esteenä on usein hormooni nimeltä stressihormooni. Ja sitä pitäisi pyrkiä välttämään kaikin keinoin ja hakea mielihyvää mistä vaan keksii. Ja etenkin just silloin, kun kyseessä on synnytys.
Kun ne mielihyvähormoonit taas edistää asioita enemmän sinne oikeaan suuntaan.
Tai jotain sellasta...
Eli ei stressata.
Vaan naatitaan.
Jep jep...näkis vaan ja kuulis kolinan.
Minusta nuo synnytyksen hormonit ovat mielenkiintoisia. Jos synnytys käynnistyy itsestään eikä stressaa tai pelkää tai yritä kontrolloida synnytyksen etenemistä, niin noinhan se menee. Mutta heti kun alkaa voihkia, miten kauheaa, surkeaa ja ehtiiköhän saada edes epiduraalia, niin johan tekee kipeää. Minulla ensimmäinen synnytys oli melko kivuton, yksi kivulias supistus ja ompeluvaihe sattui. Ei tarvinnut vauhdittaa tipalla tai muutoinkaan puuttua synnytyksen kulkuun. Toisessa sain tippaa vauhdiksi ja sitten sattuikin enemmän, kesti kauemmin ja vauva oli jäädä jumiin, vaikka pään ympärys oli sama kuin esikoisella.
Siksipä nyt olisi mukavaa, jos tämä vauva tahtoisi syntyä itse ajoissa eikä käynnistettäisi.
Siksipä nyt olisi mukavaa, jos tämä vauva tahtoisi syntyä itse ajoissa eikä käynnistettäisi.
Jenskis
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä odotellaan kyllä malttamattomana synnytystä. Maanantaina sanoivat polilla, että kun nappula ei kasva tuolla kohdussa riittävää tahtia, niin käynnistetään viimeistään lasketun ajan tienoilla, eikä päästetä yliaikaiseksi. Itse toivoisin kovasti luonnollista synnytyksenkäynnistymistä juurikin sen takia, että menisi kivuttomammin. En jotenkin osaa ajatella synnytyksen mahdollisesti kohdallani olevan kovinkaan vaikea. Napero on ollut jo pidempään syvällä lantiossa, mutta en ole kovin suurta painetta siellä tuntenut. Epäilen tyypin pienuuden ja oman lantion reilun koon olevan syynä, joten kuvittelisin nappulan mahtuvan varsin hyvin syntymään. Kun vaan nyt sieltä lähtisi tulemaan. Eilen oli ensimmäistä kertaa sellaista pientä aavistelua, että josko sitä alkaisi lähenemään tuo synnytys, mutta tänään taas vähemmän. Saa nähdä, toivottavasti syntyisi ennen tämän viikon loppua, niin säästyttäisiin käynnistelyiltä :)
Rv 38+3
Rv 38+3
ErykahB
Puuhakas puhuja
Mulla on ollu silleen helppoja, että ovat itsekseen lähteneet käyntiin ja edenneet hyvin.
Mä en kuitenkaan ole keskittynyt niinkään siihen, että menisin jotenkin itseeni, tai huokailisin voimia jostain äiti maan povesta... mä oon päämäärätietoisena ihmisenä ottanut synnytyksen haasteena ajatuksella, että 'nyt hoidat tän kivuliaan ja paskamaisen osion kunnialla, lopussa odottaa palkinto'. Oikeastaan ekassa tän ajatuksen mun päähän takoi kätilö, sanoi mulle kokoajan, että keskity vauvaan, sä handlaat tän kyllä.
Seuraavissa kahdessa oon heti alusta asti keskittynyt siihen vauvaan. Tavallaan niinku mikä tahansa kivulias toimenpide, joka pitää vaan kestää, jotta kipu loppuu.
Se on totta, että panikointi ja valittaminen ei auta ketään ja lisää varmasti kivuntunteen kokemista. Mutta millään muotoa mä en seksiä ja synnytystä vertaisi toisiinsa, ainakaan hyvää seksiä.
Ehkä ennemminkin joku tosi tosi rankka urheilusuoritus, jossa menet taistellen ja päättäväisesti kohti maalia/loppuhuipennusta ja kun sen viivan ylität, olet eufoorisessa tilassa ja tunnet olevasi hetken ajan kuolematon... kunnes heti kohta kroppaan palaa tunto ja joka paikkaan sattuu, mutta olet niin ylpeä ja onnellinen.
Mä en kuitenkaan ole keskittynyt niinkään siihen, että menisin jotenkin itseeni, tai huokailisin voimia jostain äiti maan povesta... mä oon päämäärätietoisena ihmisenä ottanut synnytyksen haasteena ajatuksella, että 'nyt hoidat tän kivuliaan ja paskamaisen osion kunnialla, lopussa odottaa palkinto'. Oikeastaan ekassa tän ajatuksen mun päähän takoi kätilö, sanoi mulle kokoajan, että keskity vauvaan, sä handlaat tän kyllä.
Seuraavissa kahdessa oon heti alusta asti keskittynyt siihen vauvaan. Tavallaan niinku mikä tahansa kivulias toimenpide, joka pitää vaan kestää, jotta kipu loppuu.
Se on totta, että panikointi ja valittaminen ei auta ketään ja lisää varmasti kivuntunteen kokemista. Mutta millään muotoa mä en seksiä ja synnytystä vertaisi toisiinsa, ainakaan hyvää seksiä.
Ehkä ennemminkin joku tosi tosi rankka urheilusuoritus, jossa menet taistellen ja päättäväisesti kohti maalia/loppuhuipennusta ja kun sen viivan ylität, olet eufoorisessa tilassa ja tunnet olevasi hetken ajan kuolematon... kunnes heti kohta kroppaan palaa tunto ja joka paikkaan sattuu, mutta olet niin ylpeä ja onnellinen.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Mä kävin osteopaatilla availemassa paikkoja. Melko hyvä tilanne kropassa, suolistolle ja pallealle toivon, että parin päivän kuluessa tulee lisää tilaa kohdun laskeuduttua. Mikäli vauva ei osoita syntymisen merkkejä lasketun ajan tienoilla menen uudelleen ja koitetaan auttaa luonnollista käynnistymistä.
Vaikka tää on maailman luonnollisinta niin kyllä mä vaan mietin sitä mitä kaikkia eritteitä musta tulee ulos synnytyksen aikana, jos siis alatietä tullaan. Onko kukaan harkinnut peräruisketta? Mulla on muutenkin vähän liiankin toiminnallinen suoli joten ilmaa ja ripulia on varmasti tiedossa. Oon vähän turhan herkkä joten kaikki tuommoinen on äärimmäisen noloa..