Toukokuun tohinat :)
- Ketjun aloittaja häyde91
- Aloituspäivämäärä
Anne-Marie: Tervetuloa vaan, totta kai joukkoon mahtuu :-)
Lillii: Tuo on kyllä ärsyttävää, että sukulaiset toivovat ääneen jompaakumpaa sukupuolta olevaa vauvaa. Mitä siitä, vaikka suku olisi jo täynnä poikia - tämä on teidän ensimmäisenne, ja teidän ainutlaatuinen lapsenne, ja teidän perheestähän siinä on kysymys...
Mua ärsytti pitkin raskauden ekaa puoliskoa sellaiset varman oloiset arvailut: "Mä olen ihan varma, että se on poika joka teille on tulossa!" Ai jaa? Miten voit olla varma? Kiristelin siinä hampaitani ja jatkoin vauvan ajattelemista vauvana, ihmisenä, kunnes tiedetään enemmän varmoja määreitä. Harmi vaan, että 50-50-veikkauksissa on iso riski että joku ärsyttävä arvailija arvaakin oikein :-) Nyt joudun myöntämään parille ärsyttävimmälle arvailijalle, että juu, on se poika, ja kuuntelemaan sen "mitä mä sanoin, kyllä mä sen tiesin!"
(Samalla tavalla mua raivostutti lapsettomuusvuosina se, kun ihmiset sanoivat olevansa ihan varmoja että me saadaan vielä vauva. No saadaanhan me nyt, näköjään, mutta VARMAA se ei ole, eikä ainakaan ulkopuolisten ihmisten uskosta kiinni. Tuntuu, ettei nämä "olen varma" -ihmiset kunnioita elämän epävarmuutta, jonka itse oli juuri joutunut isolla työllä hyväksymään.)
Aurinkoista keskiviikkoa näistä ärsytyksistä huolimatta! :-)
Lillii: Tuo on kyllä ärsyttävää, että sukulaiset toivovat ääneen jompaakumpaa sukupuolta olevaa vauvaa. Mitä siitä, vaikka suku olisi jo täynnä poikia - tämä on teidän ensimmäisenne, ja teidän ainutlaatuinen lapsenne, ja teidän perheestähän siinä on kysymys...
Mua ärsytti pitkin raskauden ekaa puoliskoa sellaiset varman oloiset arvailut: "Mä olen ihan varma, että se on poika joka teille on tulossa!" Ai jaa? Miten voit olla varma? Kiristelin siinä hampaitani ja jatkoin vauvan ajattelemista vauvana, ihmisenä, kunnes tiedetään enemmän varmoja määreitä. Harmi vaan, että 50-50-veikkauksissa on iso riski että joku ärsyttävä arvailija arvaakin oikein :-) Nyt joudun myöntämään parille ärsyttävimmälle arvailijalle, että juu, on se poika, ja kuuntelemaan sen "mitä mä sanoin, kyllä mä sen tiesin!"
(Samalla tavalla mua raivostutti lapsettomuusvuosina se, kun ihmiset sanoivat olevansa ihan varmoja että me saadaan vielä vauva. No saadaanhan me nyt, näköjään, mutta VARMAA se ei ole, eikä ainakaan ulkopuolisten ihmisten uskosta kiinni. Tuntuu, ettei nämä "olen varma" -ihmiset kunnioita elämän epävarmuutta, jonka itse oli juuri joutunut isolla työllä hyväksymään.)
Aurinkoista keskiviikkoa näistä ärsytyksistä huolimatta! :-)
Aame
Silmät suurina ihmettelijä
Jep, eli ihan ensimmäiseksi vaihdon tuon nimimerkkini, sillä en koko nimeäni täällä halunnut paljastaa.. :) Eli jospa vähän nyt kertoilisin meistä! Elikkäs, me masuasukin kanssa oleskellaan ihan kahestaan, ja meillä on tuntunut ekat potkut Rv 17+4, ja voi että tuleva mami oli niin iloinen! Nyt meillä potkitaan ihan päivittäin.
Masua mulla ei vielä kovinkaan esillä ole, mutta hiljaa hyvä tulee.
Meille annettiin rakenneultrassa 2.5 Tyttölupaus. <3
Vaikka mulla on ollu ihan poikafiilis! :D
Ja ensimmäistä vauvelia täällä pukkaa. Nyt ollaan Rv 22+2 , Laskettu aika 10.9
Masua mulla ei vielä kovinkaan esillä ole, mutta hiljaa hyvä tulee.
Meille annettiin rakenneultrassa 2.5 Tyttölupaus. <3
Vaikka mulla on ollu ihan poikafiilis! :D
Ja ensimmäistä vauvelia täällä pukkaa. Nyt ollaan Rv 22+2 , Laskettu aika 10.9
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Näemmä muitakin sieppii tuo muiden arvailu sukupuolen suhteen. Tai lähinnä se, että kun jotkut on siitä niin hemmetin varmoja.
Itse en myöskään haluaisi antaa äidilleni sitä tyydytystä, että täältä poika tulisi ja se olisi ollut alusta saakka oikeassa. Etenkin kun itse olen ollut alusta saakka melko varma, että siellä on tyttö. Ärsyttää kun se luulee, että hänen aavistuksensa on ainoa oikea ja minun (joka kannan kyseistä muksua) aavistukset on hölyn pölyä, kun mistäs minä voisin tietää. Mitä sitten vaikka se on pyöräyttänyt useamman lapsen maailmaan ja tämä on minun ensimmäinen. Minullakin on oikeus omiin aavistuksiin, ei niitä tartte heti alkuunsa lytätä ja paasata niistä omista ennustuksista :(
Soittelin tuossa juuri terveystalon ajanvaraukseen ja tiedustelin sen 4D-ultran hintaa.
250€ ja melko epätodennäköistä, että kela korvaisi siitä senttiäkään, kerta sinne oltais menossa omasta halusta ja kiinnostuksesta.
Voin sanoa, ettei työttömän pussista tollasia rahoja hetkessä löydy. Vaikka mies on töissä, niin vähän epäilen sen halukkuutta maksaa moista huvia yhden dvd:n takia.
Vähän on nyt suru puserossa, kun olen sitä niin pitkään suunnitellut ja odotellut, että olisi viikkoja tarpeeksi. Olisin halunnut nähdä pikkuisen kasvot kunnolla ja saada ihanan muiston siitä itselleni ja muille läheisille. Olisihan sitä ollut kiva näyttää sitten muksullekin vähän vanhempana, että tuossa sinä vielä olet äidin masussa.
Etenkin nyt, kun se rakenneultra oli pettymys, eikä saatu tutkimuksesta mitään tolkkua tai mitään kuvia itselle, niin odotin tuota 4D-ultraa entistä enemmän. Nyt siitäkään ei vissiin tule mitään, niin itku kurkussa täällä nyt sitten istutaan.
Kaikin puolin aika paska fiilis täällä päässä tänään
Itse en myöskään haluaisi antaa äidilleni sitä tyydytystä, että täältä poika tulisi ja se olisi ollut alusta saakka oikeassa. Etenkin kun itse olen ollut alusta saakka melko varma, että siellä on tyttö. Ärsyttää kun se luulee, että hänen aavistuksensa on ainoa oikea ja minun (joka kannan kyseistä muksua) aavistukset on hölyn pölyä, kun mistäs minä voisin tietää. Mitä sitten vaikka se on pyöräyttänyt useamman lapsen maailmaan ja tämä on minun ensimmäinen. Minullakin on oikeus omiin aavistuksiin, ei niitä tartte heti alkuunsa lytätä ja paasata niistä omista ennustuksista :(
Soittelin tuossa juuri terveystalon ajanvaraukseen ja tiedustelin sen 4D-ultran hintaa.
250€ ja melko epätodennäköistä, että kela korvaisi siitä senttiäkään, kerta sinne oltais menossa omasta halusta ja kiinnostuksesta.
Voin sanoa, ettei työttömän pussista tollasia rahoja hetkessä löydy. Vaikka mies on töissä, niin vähän epäilen sen halukkuutta maksaa moista huvia yhden dvd:n takia.
Vähän on nyt suru puserossa, kun olen sitä niin pitkään suunnitellut ja odotellut, että olisi viikkoja tarpeeksi. Olisin halunnut nähdä pikkuisen kasvot kunnolla ja saada ihanan muiston siitä itselleni ja muille läheisille. Olisihan sitä ollut kiva näyttää sitten muksullekin vähän vanhempana, että tuossa sinä vielä olet äidin masussa.
Etenkin nyt, kun se rakenneultra oli pettymys, eikä saatu tutkimuksesta mitään tolkkua tai mitään kuvia itselle, niin odotin tuota 4D-ultraa entistä enemmän. Nyt siitäkään ei vissiin tule mitään, niin itku kurkussa täällä nyt sitten istutaan.
Kaikin puolin aika paska fiilis täällä päässä tänään
muikku-12
Silmät suurina ihmettelijä
Onkos terveystalo ainut paikka missä teillä päin on 4D ultraa?? kun täällä Turussa ainakin on monen eri hintaista paikaa ja hinta eroja on useampi kymppi. Kelakorvaus noissa tapauksissa on kans tuurista kiinni. Veljeni vei vaimonsa pari vuotta sitten ihan myös vaan "huvinvuoksi" kurkistamaan vauvaa 4D ultraan ja he saivat kelakorvauksen siitä käynnistä.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
muikku-12: Mitä olen asiaa netistä tutkinut, niin näin näyttäisi olevan, ettei sitä täällä muualla tehdä. Eikä sitä viihtisi lähteä koettaa onneaan niiden kela-korvausten kanssa, jos niitä ei sitten saisikaan.
Olen nyt aikalailla luopunut koko ajatuksesta.
Oon tässä yrittäny löytää pikkuiselle ensisänkyä. Toiveena olisi ollut sellainen keinuva korisänky, mutta mieleistä ei tunnu netistä löytyvän ja hinnatkin on aivan järkyttäviä.
Päädyn kohta tosissaan siihen kelan äitiyspakkauksen lootaan, kun en jaksa enää laskeskella senttejä jokaisen hankinnan kohdalla.
Ärsyttää kun mies ei tunnu viihtivän vaivata päätään näillä hankinnoilla, jotka on kuitenkin aika tarpeellisia. Näyttää laittaneen hankinnat ja niiden maksamisen minun harteille, joten hip-hurraa vaan...!
Olen nyt aikalailla luopunut koko ajatuksesta.
Oon tässä yrittäny löytää pikkuiselle ensisänkyä. Toiveena olisi ollut sellainen keinuva korisänky, mutta mieleistä ei tunnu netistä löytyvän ja hinnatkin on aivan järkyttäviä.
Päädyn kohta tosissaan siihen kelan äitiyspakkauksen lootaan, kun en jaksa enää laskeskella senttejä jokaisen hankinnan kohdalla.
Ärsyttää kun mies ei tunnu viihtivän vaivata päätään näillä hankinnoilla, jotka on kuitenkin aika tarpeellisia. Näyttää laittaneen hankinnat ja niiden maksamisen minun harteille, joten hip-hurraa vaan...!
häyde91
Vauhtiin päässyt keskustelija
SweetSeptemper: Mulla on ihan samallainen olo noista hankinnoista, että ukkoa ei kiinnosta pätkän vertaa niitten hankkiminen. Tällä hetkellä olen itse kaiken hankkinut oman mielen mukaisesti ja tullut jo vähän sellasia "Voi vit... miksi ostin? Miksen aatellut enemmän?" mut enpä muuta mielipidettä ole ostoksiini saanut ku että "jaa-a..." "en tiiä..." "kyllähän sie osaat niitä tavaroita ostaa itekin!", no en osaa kun ensimmäistä kertaa tässä raskaana olen ja ostin jo turhan isot vaunut. :D
Ärsyttää oikein.. ja mä vielä jätin viime kuussa jotkut laskutkin maksamatta kun piti noita vauvan romppeita hankkia omasta pussista, mieshän ei oo laittanut vielä sentin senttiä vauvan kalliisiin tarvikkeisiin. Pari vaatetta maksanut ja nyt sitten ostaa uuden auton. :) Kiva. Mies on siis työssä käyvä ja itse nyt kärvistelen viimeisillä kelan tuilla sen verran, että saan just ja just linkkikortinkin maksettua !
On kyllä aika vaikeaa mutta kyllä mä sen ymmärrän, että ukko maksaa vuokran mutta silti ois kiva jos edes osallistuisi hankkimiseen. :(
Ärsyttää oikein.. ja mä vielä jätin viime kuussa jotkut laskutkin maksamatta kun piti noita vauvan romppeita hankkia omasta pussista, mieshän ei oo laittanut vielä sentin senttiä vauvan kalliisiin tarvikkeisiin. Pari vaatetta maksanut ja nyt sitten ostaa uuden auton. :) Kiva. Mies on siis työssä käyvä ja itse nyt kärvistelen viimeisillä kelan tuilla sen verran, että saan just ja just linkkikortinkin maksettua !
On kyllä aika vaikeaa mutta kyllä mä sen ymmärrän, että ukko maksaa vuokran mutta silti ois kiva jos edes osallistuisi hankkimiseen. :(
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
häyde91: Kiva kuulla, että muillakin näitä ongelmia miehensä ja hankintojen kanssa.
Välillä tosiaan tuntuu, että olen saamassa tätä muksua yksin. Mies ei ole kiinnostunut neuvolakäynneistä, mitä nyt en toisaalta ihmettele, mutta myös nuo ultrassa käymiset tuntuu olevan sille vähän yks ja sama. Se ei myöskään ole varma haluaako osallistua synnytykseen ja toisaalta olen sitä mieltä, että jos se epäröi, niin parempi on että jää pois. Ja tosiaan nuo hankinnat on minun vastuulla. Kysyn sen mielipidettä mistä vaan, niin vastaus on "ihan sama", "en mä tiiä", "tartteeko niitä vielä miettiä" ym.
Sama juttu nimien kohdalla, kun on kuulemma liian aikaista vielä miettiä ja sitten ehdottelee ihan typeriä nimiä, joita ei itekään antais.
On vähän sellanen fiilis, että koko raskaus ja vauvan saaminen on sille yhtä pelleilyä, jota "ei tartte vielä miettiä, kun vastahan se syyskuussa on tulossa".
Ottaa välillä pannuun koko mies...
Ja silti musta on tuntunut, että olen rakastunut mieheeni uudestaan tän raskauden aikana. Toisaalta se tekee mut niin onnelliseksi ja on niin hyvä mua kohtaan, mutta välillä tekis mieli tirvasta turpaan :D Eli ihan normi avioliitto täällä päässä.
En ole oikein edes ostanut vauvalle vielä mitään. Yhden vaatesetin uskaltauduin tilaamaan pari kuukautta sitten, siinäpä se. En ole halunnu kiirehtiä, mutta en toisaalta haluais jättää kaikkea viime tinkaan. Lisäksi voi olla, että loppukesästä on jo aika tukalaa kierrellä shoppailemassa valtavan pötsin kanssa hirveässä helteessä.
Miten muuten onnistuit hankkimaan turhan isot vaunut? Onko niitäkin erikokoisia?
Ite olen niitä vasta netistä kahtellu ja hankalaa on löytää mieluisia.
Välillä tosiaan tuntuu, että olen saamassa tätä muksua yksin. Mies ei ole kiinnostunut neuvolakäynneistä, mitä nyt en toisaalta ihmettele, mutta myös nuo ultrassa käymiset tuntuu olevan sille vähän yks ja sama. Se ei myöskään ole varma haluaako osallistua synnytykseen ja toisaalta olen sitä mieltä, että jos se epäröi, niin parempi on että jää pois. Ja tosiaan nuo hankinnat on minun vastuulla. Kysyn sen mielipidettä mistä vaan, niin vastaus on "ihan sama", "en mä tiiä", "tartteeko niitä vielä miettiä" ym.
Sama juttu nimien kohdalla, kun on kuulemma liian aikaista vielä miettiä ja sitten ehdottelee ihan typeriä nimiä, joita ei itekään antais.
On vähän sellanen fiilis, että koko raskaus ja vauvan saaminen on sille yhtä pelleilyä, jota "ei tartte vielä miettiä, kun vastahan se syyskuussa on tulossa".
Ottaa välillä pannuun koko mies...
Ja silti musta on tuntunut, että olen rakastunut mieheeni uudestaan tän raskauden aikana. Toisaalta se tekee mut niin onnelliseksi ja on niin hyvä mua kohtaan, mutta välillä tekis mieli tirvasta turpaan :D Eli ihan normi avioliitto täällä päässä.
En ole oikein edes ostanut vauvalle vielä mitään. Yhden vaatesetin uskaltauduin tilaamaan pari kuukautta sitten, siinäpä se. En ole halunnu kiirehtiä, mutta en toisaalta haluais jättää kaikkea viime tinkaan. Lisäksi voi olla, että loppukesästä on jo aika tukalaa kierrellä shoppailemassa valtavan pötsin kanssa hirveässä helteessä.
Miten muuten onnistuit hankkimaan turhan isot vaunut? Onko niitäkin erikokoisia?
Ite olen niitä vasta netistä kahtellu ja hankalaa on löytää mieluisia.
Aame: Tervetuloa! :)
September: Meillä oli kans kaikki lukuunottamatta yhtä kaveria, jotka veikkasivat tyttöä.. eli meidän tapauksessa kuitenkin kukaan ei oikeen päässy sanoon, että arvasin.. :) yks kyllä sanoi, mutta en muista että oliskaan arvaillu etukäteen.. Samat asiat ärsytti muakin lapsettomuusvuosina, kun monet sanoi, että kyllä te vielä lapsen saatte.. mutta ei se siltä enää loppu vaiheessa tuntunut epäonnistuneiden IVF hoitojen jälkeen.. eli ne sit tais olla oikeassa, mutta kyllä ärsytti - vaikka varmasti ne yritti vain lohduttaa! Oot varmaan aikaisemmin maininnut, mutta en muista eli jos saan kysyä niin kauanko teillä oli lapsettomuutta ennen esikoista? / Onnistuiko luomusti vai hoitojen avulla?
Aame: Meillä on sama LA ja suunnitteen saman aikaa on tuntunut potkuja päivittäin. On se kyllä mukavaa, kun saa välillä viestejä, että siellä mennään.. :)
SweetSeptember: Meidän kaupungissa ei ole yksityisellä mahdollisuutta 4d:hen ja naapurikaupungin Terveystalo ei sitä myöskään tarjoa.. eli taitaa tääläkin jäädä käymättä, kun pitäisi melkeen sitten sitä varten ottaa töistä vapaata... Olin luullut, että korvaisi joka tapauksessa jotain.. mutat en oo tosin sen paremmin ottanu selvääkään, kun täälllä meillä niin huonot mahdollisuudet päästä! Toivottavasti saat sen järjetettyä, että pääset! :)
Hankinnat: ja kyllä se olen minä joka miettii noita hankintoja pääasiassa tääläkin.. olen jo vähän alkanu ostelemaan kerralla, että ei sittän lopuksi oo niin paljoo juoksemista.. kun ei sitä sitten tiedä missä kunnossa loppu raskaus menee. Tosin meillä kyllä "yhteiset rahat" eli sillä tavalla osallistuu kyllä! :) ennen raskautta oli vielä omat rahat.. mutta raskauden myötä kaikki on nyt yhteistä... Helpottaa kyllä kaikkien laskujen maksua, kun ennen aina toinen maksoi laskuja sitten piti vaatia toiselta puolia..Vknloppuna sovittiin, että ostetaan miehen siskolta pinnasänky+lipasto (ikeasta pari vuotta sitten ostaneet ja ihan hyvässä kunnossa).. tuuria ollut tähän mennessä, kun on just läheisiltä vapautumassa noita suurimpia hankintoja (vuoden 2007 yhdistelmä vaunut/ rattaat saatiin jo). -> täytyy toivoa, että sopivat talvivauvalle..
Nimestä : Meillä on mies päättäny jo pojalle nimen ja, kun sitä enemmän mielessä pyöritelly niin ihan hyvältä se on alkanut kuulostamaan.. aion kyllä pitää vielä huolen, että muitakin nimiä käydään läpi! :)
September: Meillä oli kans kaikki lukuunottamatta yhtä kaveria, jotka veikkasivat tyttöä.. eli meidän tapauksessa kuitenkin kukaan ei oikeen päässy sanoon, että arvasin.. :) yks kyllä sanoi, mutta en muista että oliskaan arvaillu etukäteen.. Samat asiat ärsytti muakin lapsettomuusvuosina, kun monet sanoi, että kyllä te vielä lapsen saatte.. mutta ei se siltä enää loppu vaiheessa tuntunut epäonnistuneiden IVF hoitojen jälkeen.. eli ne sit tais olla oikeassa, mutta kyllä ärsytti - vaikka varmasti ne yritti vain lohduttaa! Oot varmaan aikaisemmin maininnut, mutta en muista eli jos saan kysyä niin kauanko teillä oli lapsettomuutta ennen esikoista? / Onnistuiko luomusti vai hoitojen avulla?
Aame: Meillä on sama LA ja suunnitteen saman aikaa on tuntunut potkuja päivittäin. On se kyllä mukavaa, kun saa välillä viestejä, että siellä mennään.. :)
SweetSeptember: Meidän kaupungissa ei ole yksityisellä mahdollisuutta 4d:hen ja naapurikaupungin Terveystalo ei sitä myöskään tarjoa.. eli taitaa tääläkin jäädä käymättä, kun pitäisi melkeen sitten sitä varten ottaa töistä vapaata... Olin luullut, että korvaisi joka tapauksessa jotain.. mutat en oo tosin sen paremmin ottanu selvääkään, kun täälllä meillä niin huonot mahdollisuudet päästä! Toivottavasti saat sen järjetettyä, että pääset! :)
Hankinnat: ja kyllä se olen minä joka miettii noita hankintoja pääasiassa tääläkin.. olen jo vähän alkanu ostelemaan kerralla, että ei sittän lopuksi oo niin paljoo juoksemista.. kun ei sitä sitten tiedä missä kunnossa loppu raskaus menee. Tosin meillä kyllä "yhteiset rahat" eli sillä tavalla osallistuu kyllä! :) ennen raskautta oli vielä omat rahat.. mutta raskauden myötä kaikki on nyt yhteistä... Helpottaa kyllä kaikkien laskujen maksua, kun ennen aina toinen maksoi laskuja sitten piti vaatia toiselta puolia..Vknloppuna sovittiin, että ostetaan miehen siskolta pinnasänky+lipasto (ikeasta pari vuotta sitten ostaneet ja ihan hyvässä kunnossa).. tuuria ollut tähän mennessä, kun on just läheisiltä vapautumassa noita suurimpia hankintoja (vuoden 2007 yhdistelmä vaunut/ rattaat saatiin jo). -> täytyy toivoa, että sopivat talvivauvalle..
Nimestä : Meillä on mies päättäny jo pojalle nimen ja, kun sitä enemmän mielessä pyöritelly niin ihan hyvältä se on alkanut kuulostamaan.. aion kyllä pitää vielä huolen, että muitakin nimiä käydään läpi! :)
hanhikki
Oman äänensä löytänyt
Aame, tervetuloa mukaan!! Vielä ehtii! :)
Lillii: Meillä meni 2,5vuotta ennen ku tää toivottu Nappula sai alkunsa. Ihan luomuna mentiin, mä en uskaltanu lähteä ees tutkimuksiin, kun pelkäsin et jos siel tuleeki tieto ettei voi saada koskaan omaa lasta... Mut niin sitä vaan ootetaan esikoista. :D
Ja hankinnoista, meillä on kanssa yhteiset rahat, ollu jo seurusteluaikana, ja sit naimisiin mentyä hankittiin yhteinen tili. Ja mies osallistuu kyl ihan kiitettävästi hankintoihin, ehkä joihinki pieniin vaatejuttuihin sillä ei oo kiinnostusta, mut rattaat, hoitopöytä, farmariauto.. ;) Ne kiinnostaa ja sillä on mielipiteitä melkei enempi ku mulla, että minkälaiset rattaat pitää olla. Juu, onhan siinä renkaat. ;D
Mä toivoisin tyttöä, sille olis nimiäki jo ainaki kaks vaihtoehtoa, mut jos tulee poika, ni kumpikaan meistä ei oo keksiny yhtää hyvää pojan nimeä, ainakaan vielä..
Ens tiistaina toivottavasti tietää kumpi on tulossa. :)
Lillii: Meillä meni 2,5vuotta ennen ku tää toivottu Nappula sai alkunsa. Ihan luomuna mentiin, mä en uskaltanu lähteä ees tutkimuksiin, kun pelkäsin et jos siel tuleeki tieto ettei voi saada koskaan omaa lasta... Mut niin sitä vaan ootetaan esikoista. :D
Ja hankinnoista, meillä on kanssa yhteiset rahat, ollu jo seurusteluaikana, ja sit naimisiin mentyä hankittiin yhteinen tili. Ja mies osallistuu kyl ihan kiitettävästi hankintoihin, ehkä joihinki pieniin vaatejuttuihin sillä ei oo kiinnostusta, mut rattaat, hoitopöytä, farmariauto.. ;) Ne kiinnostaa ja sillä on mielipiteitä melkei enempi ku mulla, että minkälaiset rattaat pitää olla. Juu, onhan siinä renkaat. ;D
Mä toivoisin tyttöä, sille olis nimiäki jo ainaki kaks vaihtoehtoa, mut jos tulee poika, ni kumpikaan meistä ei oo keksiny yhtää hyvää pojan nimeä, ainakaan vielä..
Ens tiistaina toivottavasti tietää kumpi on tulossa. :)
häyde91
Vauhtiin päässyt keskustelija
SweetSeptemper: Siis ei ne vaunut vauvalle toki ole liian isot mut ajatellen sitä, että hissiin niiden kanssa mennessä oli aikamoisia ongelmia ja hissiin ei vaunujen ja minun lisäksi mahtuisi enää ketää muuta, niin on ne aika isot. :D No mutta, jos nyt täältä päästään pois muuttamaan johonkin tilavampi hissiseen kämppään niin sit asia on ok.
Ja tosiaan, omakin mies totesi, ettei kaikesta tarvi höösätä ja olla niin innoissaan, kuten itse sanoin vielä noilla "vaarallisilla viikoilla". Mutta nyt ei näemmä ukko ymmärtänyt mun pointtia, koska nyt kun riskiviikot on menneet niin saa höösätä ja olla innoissaan! :D Mun vauvakutsuillekaan ei meinannut suostua jäämään, mutta pienen kilinän päätteeksi sitten suostuikin. :D
Ja tosiaan, omakin mies totesi, ettei kaikesta tarvi höösätä ja olla niin innoissaan, kuten itse sanoin vielä noilla "vaarallisilla viikoilla". Mutta nyt ei näemmä ukko ymmärtänyt mun pointtia, koska nyt kun riskiviikot on menneet niin saa höösätä ja olla innoissaan! :D Mun vauvakutsuillekaan ei meinannut suostua jäämään, mutta pienen kilinän päätteeksi sitten suostuikin. :D
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Vihdoinkin kunnon yöunet takana ja olo huomattavasti pirteämpi ja parempi kuin parina viime päivänä.
Onko muilla ollut vaikeuksia nukkumisen suhteen?
Itellä on ainakin välillä liian kuuma ja vatsaan ottaa, jos on maannu pitkään samassa asennossa ja unet on muuttunu tavallista oudoimmiksi. Tahtonu olla sellasta pyörimistä tuo nukkuminen jo jonkin aikaa. Melko iso helpotus on ollu tuo raskaustyyny, jonka hankin ja jonka avulla saa jo paljon paremman asennon sängyssä.
Viime yönä heräsin kerran ja huomasinpa siinä, että toinen rinta oli tällä kertaa vuotanu kunnolla ja rintojen väli oli ihan märkä. Varmaan ostettava niitä liivinsuojuksia jo nyt varmuuden vuoksi.
Vähän on nyt sellanen fiilis sen 4D-ultran kanssa, että taidan jättää väliin.
Ei tosiaan houkuttele ajatus maksaa sellasta summaa siitä hommasta.
Mistä ootte muuten hankkinu niitä vaunuja, jotka ette ole niitä joltain käytettynä saanu? Ootteko tilaillu netistä vai ostanu ihan jostain kaupasta?
En tiedä myydäänkö niitä täällä muualla kuin siellä Lastentarvike-liikkeessä ja mitä niiden nettisivuilta kattelin vaunuja, niin en oikein löytäny sellasia ku haluaisin. Ne kivemmat mallitkin makso sitten niin paljon, etten maksais niin paljoa vaunuista vaikka rahaa olisikin.
Onko jokin nettiliike osottautunu hyväksi ja luotettavaksi?!
Rahasta vielä sen verran, että meillä on miehen kanssa omat tilit, mutta periaatteessa yhteisiä rahat on ollu siitä saakka, kun yhteen muutettiin. Yhteiset laskut on jaettu siten, että toinen hoitaa esim. sähkölaskun ja toinen tv-luvan jne. Vuokra ollaan hoidettu puoliksi molempien tuloista, paitsi nyt kun mies on töissä, niin hän maksaa koko vuokran.
Minä hoidan omilla tuloillani tällä hetkellä pääasiassa omia laskujani pois ja jos jotain jää, niin yleensä annan ne miehelle ruokaostoksiin.
En haluais siirtyä yhteiseen tiliin, koska sitten mies näkisi mihin kaikkeen rahojani tuhlaan ja kuinka paljon. Vois tulla sanomista :D
Ootteko muuten kattonu näiltä sivuilta sen videon siitä vauvan ensikylvystä?
Minä erehdyin sen eilen kattomaan ja vollotin niin, että nolotti. Onneksi olin yksin kotona.
Onko muilla ollut vaikeuksia nukkumisen suhteen?
Itellä on ainakin välillä liian kuuma ja vatsaan ottaa, jos on maannu pitkään samassa asennossa ja unet on muuttunu tavallista oudoimmiksi. Tahtonu olla sellasta pyörimistä tuo nukkuminen jo jonkin aikaa. Melko iso helpotus on ollu tuo raskaustyyny, jonka hankin ja jonka avulla saa jo paljon paremman asennon sängyssä.
Viime yönä heräsin kerran ja huomasinpa siinä, että toinen rinta oli tällä kertaa vuotanu kunnolla ja rintojen väli oli ihan märkä. Varmaan ostettava niitä liivinsuojuksia jo nyt varmuuden vuoksi.
Vähän on nyt sellanen fiilis sen 4D-ultran kanssa, että taidan jättää väliin.
Ei tosiaan houkuttele ajatus maksaa sellasta summaa siitä hommasta.
Mistä ootte muuten hankkinu niitä vaunuja, jotka ette ole niitä joltain käytettynä saanu? Ootteko tilaillu netistä vai ostanu ihan jostain kaupasta?
En tiedä myydäänkö niitä täällä muualla kuin siellä Lastentarvike-liikkeessä ja mitä niiden nettisivuilta kattelin vaunuja, niin en oikein löytäny sellasia ku haluaisin. Ne kivemmat mallitkin makso sitten niin paljon, etten maksais niin paljoa vaunuista vaikka rahaa olisikin.
Onko jokin nettiliike osottautunu hyväksi ja luotettavaksi?!
Rahasta vielä sen verran, että meillä on miehen kanssa omat tilit, mutta periaatteessa yhteisiä rahat on ollu siitä saakka, kun yhteen muutettiin. Yhteiset laskut on jaettu siten, että toinen hoitaa esim. sähkölaskun ja toinen tv-luvan jne. Vuokra ollaan hoidettu puoliksi molempien tuloista, paitsi nyt kun mies on töissä, niin hän maksaa koko vuokran.
Minä hoidan omilla tuloillani tällä hetkellä pääasiassa omia laskujani pois ja jos jotain jää, niin yleensä annan ne miehelle ruokaostoksiin.
En haluais siirtyä yhteiseen tiliin, koska sitten mies näkisi mihin kaikkeen rahojani tuhlaan ja kuinka paljon. Vois tulla sanomista :D
Ootteko muuten kattonu näiltä sivuilta sen videon siitä vauvan ensikylvystä?
Minä erehdyin sen eilen kattomaan ja vollotin niin, että nolotti. Onneksi olin yksin kotona.
Lillii: En muista, olenko jossain vaiheessa kertonut lapsenhankkimishistoriastani täällä. Puolitoista vuotta meillä ehti lapsettomuus kestää. Lyhyt aikahan se on verrattuna niihin useisiin vuosiin, jotka monet joutuvat käymään läpi. Pitkältä se silti kesti, kun alusta asti (eli heti kun jätti ehkäisyn pois) oli selvää, ettei munasarjat toimi. Ovulaation induktiolla ei saatu tuloksia (siis edes ovulaatiota), mikä turhautti, ja sitten hoidot katkesivat viime syksyn ajaksi miehen pitkän työmatkan takia. Loppuvuodesta mun omat kuukautiset käynnistyi yhtäkkiä, ja pam, seuraavasta kierrosta tärppäsi. Tavallaan oli siis tosi helppoa tulla raskaaksi, kunhan elimistö lähti toimimaan. Mutta sen puolentoista vuoden aikana ehti kelata niin paljon sitä mahdollisuutta, ettei hoidoillakaan välttämättä saa tuloksia, että edelleen tämä raskaus tuntuu ihmeeltä eikä itsestäänselvyydeltä. Jo tämän suht lyhyen ajan perusteella kunnioitan syvästi jokaista, jonka psyyke kestää monen vuoden IVF- ja muut hoidot.
Häyde91 ja SweetSeptember: Kurjaa, että joudutte painimaan tuollaisten fiilisten kanssa, ettei mies ole yhtä innoissaan vauva-asioista. Meillä mies haluaa onneksi olla tosi paljon mukana kaikessa ja tietää kaiken, kadehtii vähän mun mahaa ja murehtii olevansa ulkopuolinen, kun vain toinen meistä voi tämän vauvan kasvattaa sisällään :-) No neuvolaan hän ei tule mielellään, siellä kun ei oikein tapahdu mitään. Ultriin on tullut itsestäänselvänä asiana mukaan, vaikka vähän pelkääkin sairaala/terveyskeskusympäristöjä.
Hankinnoista: Meillä on yhteiset rahat ja molemmat on töissä, joten ainoa asia joka haittaa hankintojen tekemistä on se, että kumpikin inhoaa shoppailua! Ja kieltämättä musta tuntuu edelleen aika varhaiselta ostella vaunuja tai muuta. Ostetaan varmaan viime tipassa sukulaisten vinkkien varassa käytettynä se, mitä välttämättä tarvitaan. Sukulaisilta ollaan jo saatu aika paljon käytettyjä vaatteita, ja varmaan niitä tulee lahjuksina loppuvaiheessa suunnasta jos toisestakin. En ole itse ostanut vauvalle vielä mitään.
Suoraa puhetta rinnoista: Täällä monet on kertoilleet nännien vuotavan jo. Mulla ei ole merkkejäkään sellaisesta. Rinnat on aristaneet reunoilta jo 4. raskausviikosta asti ja turposivat heti yhdellä koolla, mutta viime viikkoina arkuus on hellittänyt. Nännit mulla on aina olleet tosi pienet ja vaaleanpunaiset, ei sellaiset "äidilliset" imettäjän nännit. Oletin nännien kasvavan reilusti ja muuttuvan ruskeiksi, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Luin jostain, että se värin muuttuminen ruskeaksi auttaisi jotenkin imetyksessä, tekisi herkästä ihosta vahvemman. Silloin kun ei ole mitään isompaa murhetta mielessä, stressaankin välillä (naurettavasti) siitä, onko mun imetystoiveeni nyt näillä nänneillä tuhoon tuomittu :-D "Onneksi" aika usein on vähän muutakin murehdittavaa kuin nännit...
Unettomuudesta: Taisi olla SweetSeptember, joka kysyi onko muilla hankaluuksia nukkua. On! Tosin mulla on nukkuminen takkuillut jo vuosia ja oon käyttänyt siihen erilaisia lääkityksiä. Rv 16 asti yöunet sujui tosi hyvin, mutta viimeiset viikot olen ollut saikulla unettomuuden takia. Joko nukahdan illalla normaalisti mutta herään 2 tunnin päästä enkä saa koko loppuyönä unta, tai sitten nukahdan vasta aamukuudelta puoleksitoista tunniksi. Alkoi kyllä käydä fysiikan päälle... Lääkärin määräyksestä käytän nyt joka kolmas yö lääkettä, jonka avulla saan nukuttua 6-7 tuntia hyvin. Tuntuu kauhealta joutua ottamaan lääkkeitä, mutta lääkärin mukaan se on turvallinen lääke ja jatkuva valvominen on huomattavasti isompi paha. Nyt ihan viime aikoina vauva on alkanut myllätä yhä voimakkaammin ja juuri iltaöisin ja aamuöisin se tuntuu pyörivän ihan hyrränä, joten epäilen, ettei hyvien yöunien palaamisesta ole kauheasti toivoa enää raskauden loppuaikana. Etenkin kun maha kasvaa vielä moninkertaiseksi ja närästyskin on alkanut nostaa päätään... Ensi viikolla palaan töihin osa-aikaisena siihen asti, että kesäloma ja heti perään äitiysloma alkaa. Vielä ei vähäunisuus ole alkanut nostaa verenpainettakaan, onneksi. Pulssi on levossakin 80-100, ja liikunta on unettomuuden myötä jäänyt harmittavan vähäiseksi, mutta ei voi mitään, näillä mennään nyt.
Mäkin katsoin sen videon vauvan kylvetyksestä. En alkanut itkeä, vaan lähinnä iski kauhu: apua, en mä osaa käsitellä sitä noin luontevasti! Ei mun kädet riitä tukemaan niskaa ja pitämään liukasta vauvaa turvallisesti paikoillaan (etenkin jos se sätkii yhtä paljon kuin nyt kohdussa)! Mitä jos pudotan sen ammeen pohjalle? Ja niska retkahtaa pahasti? Ilman noita kauhukuvia se video olisikin ollut tosi liikuttava :-)
Häyde91 ja SweetSeptember: Kurjaa, että joudutte painimaan tuollaisten fiilisten kanssa, ettei mies ole yhtä innoissaan vauva-asioista. Meillä mies haluaa onneksi olla tosi paljon mukana kaikessa ja tietää kaiken, kadehtii vähän mun mahaa ja murehtii olevansa ulkopuolinen, kun vain toinen meistä voi tämän vauvan kasvattaa sisällään :-) No neuvolaan hän ei tule mielellään, siellä kun ei oikein tapahdu mitään. Ultriin on tullut itsestäänselvänä asiana mukaan, vaikka vähän pelkääkin sairaala/terveyskeskusympäristöjä.
Hankinnoista: Meillä on yhteiset rahat ja molemmat on töissä, joten ainoa asia joka haittaa hankintojen tekemistä on se, että kumpikin inhoaa shoppailua! Ja kieltämättä musta tuntuu edelleen aika varhaiselta ostella vaunuja tai muuta. Ostetaan varmaan viime tipassa sukulaisten vinkkien varassa käytettynä se, mitä välttämättä tarvitaan. Sukulaisilta ollaan jo saatu aika paljon käytettyjä vaatteita, ja varmaan niitä tulee lahjuksina loppuvaiheessa suunnasta jos toisestakin. En ole itse ostanut vauvalle vielä mitään.
Suoraa puhetta rinnoista: Täällä monet on kertoilleet nännien vuotavan jo. Mulla ei ole merkkejäkään sellaisesta. Rinnat on aristaneet reunoilta jo 4. raskausviikosta asti ja turposivat heti yhdellä koolla, mutta viime viikkoina arkuus on hellittänyt. Nännit mulla on aina olleet tosi pienet ja vaaleanpunaiset, ei sellaiset "äidilliset" imettäjän nännit. Oletin nännien kasvavan reilusti ja muuttuvan ruskeiksi, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Luin jostain, että se värin muuttuminen ruskeaksi auttaisi jotenkin imetyksessä, tekisi herkästä ihosta vahvemman. Silloin kun ei ole mitään isompaa murhetta mielessä, stressaankin välillä (naurettavasti) siitä, onko mun imetystoiveeni nyt näillä nänneillä tuhoon tuomittu :-D "Onneksi" aika usein on vähän muutakin murehdittavaa kuin nännit...
Unettomuudesta: Taisi olla SweetSeptember, joka kysyi onko muilla hankaluuksia nukkua. On! Tosin mulla on nukkuminen takkuillut jo vuosia ja oon käyttänyt siihen erilaisia lääkityksiä. Rv 16 asti yöunet sujui tosi hyvin, mutta viimeiset viikot olen ollut saikulla unettomuuden takia. Joko nukahdan illalla normaalisti mutta herään 2 tunnin päästä enkä saa koko loppuyönä unta, tai sitten nukahdan vasta aamukuudelta puoleksitoista tunniksi. Alkoi kyllä käydä fysiikan päälle... Lääkärin määräyksestä käytän nyt joka kolmas yö lääkettä, jonka avulla saan nukuttua 6-7 tuntia hyvin. Tuntuu kauhealta joutua ottamaan lääkkeitä, mutta lääkärin mukaan se on turvallinen lääke ja jatkuva valvominen on huomattavasti isompi paha. Nyt ihan viime aikoina vauva on alkanut myllätä yhä voimakkaammin ja juuri iltaöisin ja aamuöisin se tuntuu pyörivän ihan hyrränä, joten epäilen, ettei hyvien yöunien palaamisesta ole kauheasti toivoa enää raskauden loppuaikana. Etenkin kun maha kasvaa vielä moninkertaiseksi ja närästyskin on alkanut nostaa päätään... Ensi viikolla palaan töihin osa-aikaisena siihen asti, että kesäloma ja heti perään äitiysloma alkaa. Vielä ei vähäunisuus ole alkanut nostaa verenpainettakaan, onneksi. Pulssi on levossakin 80-100, ja liikunta on unettomuuden myötä jäänyt harmittavan vähäiseksi, mutta ei voi mitään, näillä mennään nyt.
Mäkin katsoin sen videon vauvan kylvetyksestä. En alkanut itkeä, vaan lähinnä iski kauhu: apua, en mä osaa käsitellä sitä noin luontevasti! Ei mun kädet riitä tukemaan niskaa ja pitämään liukasta vauvaa turvallisesti paikoillaan (etenkin jos se sätkii yhtä paljon kuin nyt kohdussa)! Mitä jos pudotan sen ammeen pohjalle? Ja niska retkahtaa pahasti? Ilman noita kauhukuvia se video olisikin ollut tosi liikuttava :-)
Rakenteita käyty katsomassa, kaikki hyvin ja pieni mies on tulossa isosiskon hoidettavaksi. :) Tosin raskaudenkestoon nähden (jälleen) liian pieni vauva, joten kasvukontrollia jälleen tiedossa. Esikkokin oli 2500g syntyessään, vaikka sokerivauvasta puhuivat. Nyt siis pitää sokereita seurailla, vaikka sormenpäät on jo murolla ja sokeriarvot normaalit. Onneksi ei enää tarvitse (ehkä) ravata sairaalalla jokatoinen/kolmas viikko, kuten esikon aikaan. Lapsen sukupuolessa vähän häiritsee se, että nyt pääsee anoppi pätemään ja olemaan onnesta soikeana, kun VIIMEIN tuleekin poika. Tosin hänelle ei asiasta mainita ennenkuin lapsi parkaisee. Poikaa hän toivoi jo esikoisen odotusaikana, eli eikö tyttö sitten oikeasti merkitsekään mitään??! Tuntuu vain jollain tavalla pahalta hänen kommenttinsa sukupuolesta. Esikon synnyttyä itkin useamman illan siitä, ettei mummonsa tule hyväksymään, kun ei ollutkaan poika. Nyt huolettaa se, että tämä tuleva poika veisi siskonsa paikan mummon sydämessä. Onneksi on muitakin mummoja ja ukkeja meidän lapsilla kuin vain nuo minun appivanhempani. Tästä (ehkä hormonien aiheuttamasta) huolesta voinkin sitten siirtyä täälläkin puhuttuun aiheeseen, eli lapsen sukupuolen arvailuun ja ulkopuolisten raskaustoiveisiin. Meillä oli ennen esikkoa 2 vuoden lapsettomuus takana, hormonihoitoa tablettien avulla (Clomifen ja Metformin) muutama kierto ja sitten sai tyttäremme alkunsa. Kun hän oli vajaan vuoden, ruvettiin miettimään seuraavan vauvan toivetta ja häntä saimme odotella reilun vuoden, josta liki vuoden söin jälleen hormonilääkkeitä (Clomifen ja Metformin, joskin tästä yhdistelmästä ei nyt ollutkaan apua. Clomifenin tilalle Femar ja toisesta kierrosta sai alkunsa tämä pieni poika). Positiivisen raskaustestin tein tammikuulla, kun oli menkat myöhässä. Maaliskuulla olisi ollut aika IVF-keskusteluun. Lapsettomuuspoliklinikalla vannovat ovulaation löytämiseen ovulaatiotestien avulla, mutta kummankaan lapsen aikaan ei yksikään ovulaatiotesti ole näyttänyt positiivista ennenkuin myös raskaustesti näyttää positiivista. Mutta näillä mietteillä lähden valmistamaan välipalaa hevosleikkejä leikkivälle tyttöselle. Tänään kun ei tarvitse mennä ulos, sataa ja sataa vaan. Käytiin tosin mun työpaikalla sanomassa "heipat" mun nykyiselle pomolle, joka jää kohta lomalle ja siitä eläkkeelle.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
September: Ensinnäkin naureskelin tolle sun kommentille koskien sitä videota. Oli hauska juttu :D Ei sillä etten ymmärtäisi pelkoasi.
Enkä alkaisi murehtia rintojen vuoksi :) Muistaakseni eilen vasta luin jostain, että kaikenlaiset rinnat soveltuu imettämiseen. Mikäli jotain ongelmia kuitenkin on esim. sisään kääntyvät nännit, niin tais siihenkin ongelmaan jokin ratkaisu olla, samoin kuin herkkiin nänneihin.
Itselläni on tummunu nännit ja välillä etenkin nänninpäät on ihan tummanruskeat. Oon aina olettanu, että siihen minkä väriseksi ne muuttuvat, vaikuttaa oma ihonsävy.
Voin olla tietty väärässä tuossa asiassa :))
Oon paljon miettiny tuota miehen "vähäistä" mielenkiintoa tätä raskautta kohtaan ja uskon sen suurimmalta osalta johtuvan juuri siitä, että miehellä on ehkä hieman ulkopuolinen olo. Se ei ole vielä kosketuksissa pikkuiseen, eikä ole siksi voinut luoda jo oikeaa tunnesidettä siihen. Eikä nuo miehet toisaalta muutenkaan hirveästi tunteitaan ja ajatuksiaan jaa. Mistäs sitä tietää kuinka paljon se asiaa omassa päässään pyörittelee. Sitä vaan kun itse on niin täpinöissään, eikä oikein muuta pysty ajattelemaan kuin vauvaa ja kaikkea siihen liittyvää, niin välillä on hieman yksinäinen olo, kun toinen ei pura ajatuksiaan samaa vauhtia kuin itse.
Ja kyllähän tuon arvaa miten paljon se vauvan tulo jännittää. Kääntähän se omalla tavallaan koko elämän ylösalaisin ja paluuta entisiin "huolettomiin" aikoihin ei enää ole. Kyllä sitä asiaa itsekin paljon päässään pyörittelee ja välillä hirvittää. On se kuitenkin iso elämän muutos niin lyhyessä ajassa :)
Tänään supisti mahaa niin kovasti, että hetken jo kerkesin hätääntyä.
Tähän saakka ne on tuntunu enimmäkseen alavatsassa, mutta nyt tuntu kiristyvän koko maha. Aika tukala olo.
Ja taas kiristää...
Mitenkähän tukalat oltavat pikkusella on, kun oon huomannu sen aina alkavan potkia heti kun supistus helpottaa. Terkkari naureskelikin, että siitä varmaan tuntuu, että seinät puristuu ympärillä ja alkaa ahdistaa :D
Enkä alkaisi murehtia rintojen vuoksi :) Muistaakseni eilen vasta luin jostain, että kaikenlaiset rinnat soveltuu imettämiseen. Mikäli jotain ongelmia kuitenkin on esim. sisään kääntyvät nännit, niin tais siihenkin ongelmaan jokin ratkaisu olla, samoin kuin herkkiin nänneihin.
Itselläni on tummunu nännit ja välillä etenkin nänninpäät on ihan tummanruskeat. Oon aina olettanu, että siihen minkä väriseksi ne muuttuvat, vaikuttaa oma ihonsävy.
Voin olla tietty väärässä tuossa asiassa :))
Oon paljon miettiny tuota miehen "vähäistä" mielenkiintoa tätä raskautta kohtaan ja uskon sen suurimmalta osalta johtuvan juuri siitä, että miehellä on ehkä hieman ulkopuolinen olo. Se ei ole vielä kosketuksissa pikkuiseen, eikä ole siksi voinut luoda jo oikeaa tunnesidettä siihen. Eikä nuo miehet toisaalta muutenkaan hirveästi tunteitaan ja ajatuksiaan jaa. Mistäs sitä tietää kuinka paljon se asiaa omassa päässään pyörittelee. Sitä vaan kun itse on niin täpinöissään, eikä oikein muuta pysty ajattelemaan kuin vauvaa ja kaikkea siihen liittyvää, niin välillä on hieman yksinäinen olo, kun toinen ei pura ajatuksiaan samaa vauhtia kuin itse.
Ja kyllähän tuon arvaa miten paljon se vauvan tulo jännittää. Kääntähän se omalla tavallaan koko elämän ylösalaisin ja paluuta entisiin "huolettomiin" aikoihin ei enää ole. Kyllä sitä asiaa itsekin paljon päässään pyörittelee ja välillä hirvittää. On se kuitenkin iso elämän muutos niin lyhyessä ajassa :)
Tänään supisti mahaa niin kovasti, että hetken jo kerkesin hätääntyä.
Tähän saakka ne on tuntunu enimmäkseen alavatsassa, mutta nyt tuntu kiristyvän koko maha. Aika tukala olo.
Ja taas kiristää...
Mitenkähän tukalat oltavat pikkusella on, kun oon huomannu sen aina alkavan potkia heti kun supistus helpottaa. Terkkari naureskelikin, että siitä varmaan tuntuu, että seinät puristuu ympärillä ja alkaa ahdistaa :D
Yhdyn kyllä edelliseen kirjoittajaan ton asian suhteen, että eivät miehet vielä raskauden puolivälissä hahmota tulevaa ja miten hahmottaisivatkaan, kun eivät elä jatkuvassa symbioosissa tulokkaan kanssa.
Ei sillä että itsekään olisin esikoista odottaessani osannut kuvitella realistisesti vauva-arkea.
Oikeastaan sen jälkeen, kun jäin sairaslomalle pakkolepoon rv. 28, en osannut oikein muuta ajatellakaan kuin tulevaa vauvaa. Ehkä niin käy monelle esikoisen odottajalle. Jälkikäteen ajateltuna siitä oli toki hyötyä, että lueskeli synnytykseen, imetykseen ja ylipäätään vauvan hoitoon liittyviä juttuja. Ja tiettyjen tarvikkeiden hommailukin oli ihan järkevää, koska loppuraskaus sujui vaakatasossa lepäillen. Mutta, mutta...
Kaikkia ajatuksia ei ainakaan mun tapauksessa olisi kannattunut keskittää tulevaan vauvaan, sillä kaikesta valmistutumisesta huolimatta tai ehkä just siitä johtuen vauva-arjen todellisuus iski esikoisen syntymän jälkeen aika rajusti vasten kasvoja. Olisiko alku ollut helpompi, jos kaikkea ei olisi kuvitellut päässään niin valmiiksi - ehkä.
Ei sillä että itsekään olisin esikoista odottaessani osannut kuvitella realistisesti vauva-arkea.
Oikeastaan sen jälkeen, kun jäin sairaslomalle pakkolepoon rv. 28, en osannut oikein muuta ajatellakaan kuin tulevaa vauvaa. Ehkä niin käy monelle esikoisen odottajalle. Jälkikäteen ajateltuna siitä oli toki hyötyä, että lueskeli synnytykseen, imetykseen ja ylipäätään vauvan hoitoon liittyviä juttuja. Ja tiettyjen tarvikkeiden hommailukin oli ihan järkevää, koska loppuraskaus sujui vaakatasossa lepäillen. Mutta, mutta...
Kaikkia ajatuksia ei ainakaan mun tapauksessa olisi kannattunut keskittää tulevaan vauvaan, sillä kaikesta valmistutumisesta huolimatta tai ehkä just siitä johtuen vauva-arjen todellisuus iski esikoisen syntymän jälkeen aika rajusti vasten kasvoja. Olisiko alku ollut helpompi, jos kaikkea ei olisi kuvitellut päässään niin valmiiksi - ehkä.
Noppu
Oman äänensä löytänyt
Unettomuudesta: joo kyllä täälläkin valvotaan pitkin yötä. Ensinnäkin, jostain syystä ei nukuta ollenkaan illalla, ei vaan jotenkin huvita mennä nukkumaan. Toiseksi, maha tuntuu jotenkin olevan kaikkien hyvien asentojen tiellä. Jostakin kolottaa koko aika, tai sitten jos ei kolota niin sitten supistaa. Kolmanneksi, nää unet on jotain aivan uskomatonta! Oon alkanu jo epäilemään omaa mielenterveyttäni, mut kai ne on vaan kaikki pelot ja huolet mitkä vääntäytyy kummiksi unissa. Ja sitte oon lukenu paljon niin selvästi kirjoista on tullut jotkut asiat uniin. Eniten järkytyin yks yö unesta jossa jouduin jostain syystä tappamaan koko perheeni, miehen, esikoisen, vauvan, mummin, siskon. Se oli aivan kamalaa, itkin ja tärisin vaan vaikka kuinka kauan. Toivotaan että kohta alkaa helpottaa, unet on jo onneksi pikkasen rauhottuneet kun vaihdoin kirjaa! :)
Hankinnoista: mä en ole ostanut vielä oikein muuta kuin muutaman vaatteen. Osa on mulla säästössä esikoiselta.. tai ne on ollu tässä välissä siskonpojilla mutta nyt saan takaisin mm. pinnasängyn, syöttötuolin, sitterin, vauva-ammeen, potan.. ja vaatteita. Siskolla on kaksi poikaa ja se on laittanut mulle parhaimmat vaatteet säästöön, onneksi, meillä kun on vain tuota pinkkiä ja lilaa ja nyt olis poika tulossa! :) Vaunut anoppi lupasi ostaa. Olen jo valinnut mieleiseni, mulla kun oli jo valmiiksi tarkka näkemys millaiset vaunut tahdon. Tälläiset olen ajatellut tilata. Esikoisen kanssa huomasin että juuri vaunujen koko on tärkeä, kuljen paljon julkisilla, ja sirot vaunut on siinä mielessä paremmat. Ja kaupoissakin on joskus kassojen välissä niin vähän tilaa että isoilla vaunuilla on hankala liikkua. Näihin kiinnitin huomiota; vaunut on kapeat, niissä on isot pyörät joten talvellakin pääsee helposti liikkumaan, kääntyvät etupyörät,tavarakori on iso, työntöaisan korkeus on säädettävissä (olen kovin lyhyt) :) lapsen kulkusuunta vaihdettavissa, helposti putsattavat kankaat. Ja mikä parasta, nämähän on älyttömän halvat yhdistelmiksi! Luin netistä ihmisten kokemuksia noista firkonin vaunuista ja suurin osa oli ollut tyytyväisiä, joten päätin ottaa riskin kun kuulostivat juuri siltä mitä tahdon. Toivottavasti tämä lista auttoi joitakin ensikertalaisia vaununostajia. :)
Hankinnoista: mä en ole ostanut vielä oikein muuta kuin muutaman vaatteen. Osa on mulla säästössä esikoiselta.. tai ne on ollu tässä välissä siskonpojilla mutta nyt saan takaisin mm. pinnasängyn, syöttötuolin, sitterin, vauva-ammeen, potan.. ja vaatteita. Siskolla on kaksi poikaa ja se on laittanut mulle parhaimmat vaatteet säästöön, onneksi, meillä kun on vain tuota pinkkiä ja lilaa ja nyt olis poika tulossa! :) Vaunut anoppi lupasi ostaa. Olen jo valinnut mieleiseni, mulla kun oli jo valmiiksi tarkka näkemys millaiset vaunut tahdon. Tälläiset olen ajatellut tilata. Esikoisen kanssa huomasin että juuri vaunujen koko on tärkeä, kuljen paljon julkisilla, ja sirot vaunut on siinä mielessä paremmat. Ja kaupoissakin on joskus kassojen välissä niin vähän tilaa että isoilla vaunuilla on hankala liikkua. Näihin kiinnitin huomiota; vaunut on kapeat, niissä on isot pyörät joten talvellakin pääsee helposti liikkumaan, kääntyvät etupyörät,tavarakori on iso, työntöaisan korkeus on säädettävissä (olen kovin lyhyt) :) lapsen kulkusuunta vaihdettavissa, helposti putsattavat kankaat. Ja mikä parasta, nämähän on älyttömän halvat yhdistelmiksi! Luin netistä ihmisten kokemuksia noista firkonin vaunuista ja suurin osa oli ollut tyytyväisiä, joten päätin ottaa riskin kun kuulostivat juuri siltä mitä tahdon. Toivottavasti tämä lista auttoi joitakin ensikertalaisia vaununostajia. :)
September: Kyllähän se 1,5 vuotta pitkältä tuntuu, jos sitä lasta kovasti toivoo ja varmasti turhauttavaaa, kun ovulaatiota ei kuulu (kun se on kuitenkin olennnainen osa raskauden onnistumisen kannalta)!! meillä tosiaan sitä kesti melkeen 4 vuotta ennen kuin onnisti, mutta oltiin kauan selittämättömästi lapsettomia niin tavallaan sitä sitten toivoi joka kuuakusi, kun ei ollut vielä mitään syytä niin ajatteli, että ehkä sitten ajan kanssa.. ja tosiaan vuoden jälkeen vasta tajuttiin, että vois hakeutua tutkimuksiin. Meillä tehtiin kaksi epäonnistunutta IVF hoito kierrosta ja kolmas oli suunnitteilla ja se olisi ollut viimeinen ennen kuin olis sit pitäny siirtyä yksityiselle ja siinä vaiheessa tuntui, että seinä oli tulossa vastaan.. Olihan ne pistoshoidot ja aikataulut raskaita, mutta kyllä nekin on nyt jotenki pyyhkiytyny mielestä tämän onnistumisen myötä.. ja kyllä ne jaksoi, kun sitä niin kovasti toivoi, mutta en tiedä lähtisinkö niihin enää uudelleen (mutta mieli voi muuttua :). Kyllä sitä toivoo enemmänki lapsia, mutta nyt tuntuu siltä että tämänkin on jo toiveiden täyttymys! En ole katsonut videota, mutta kyllähän se vähän jännittää kuinka saa sitten pidettyä.. mutta onneksi ne ei yleensä paina vielä niin paljoo syntyessään.. ja varmaan kädet kehittyy/ voimistuu sitä myötä, kun vauva saa kasvaa.. : D yhdellä tutulla oli kyllä sellane amme missä vauva pysyi ja sai ite molskia ilman, että kummankaan tarvi pitää kiinni.. tosin ei se varmaan ihan vasta syntyneelle vielä.. niiden lapsi oli 4kk, kun näin siinä kylpemässä.
Raha-asiat: Meillä oli ennen raskautta aina omat rahat, vaikka ollaan naimisissa ja oltu vuosia yhdessä.. ajateltiin, että helpompi, kun mieski pelas jääkiekkoa ettei tarvii kysellä aina multa eri suojien ostoa varten lupaa.. nyt sitten yhdistettiin tilit, kun jossain vaiheessa mulla sitten tippuu tulot, kun jään kotia.. ja helpottaa sitä ettei olla vuorotellen toisillemme velkaa.. Tosin ei olla nyt sen pahemmin kyselty toisiltamme lupia eli aika samalla tavalla edelleen kulutamme rahaa.. pitäis kyllä alkaa totuttelemaan siihen, että jossain vaiheessa tulot tippuu nykyisestä.. luopumaan asioista! :) ja jos vaikka sais säästöön..
Unettomuus: Neuvolassa kyseltiinki, mutta onneksi tähän asti oon saanu vielä hyvin nukuttua. Oon kyllä aina ollut ihan hyvä nukkumaan, mutta bonuksena vauva tuntuu menevän samassa rytmissä.. eilen illalla jouduin toteamaan, että se on sätkiny koko päivän menemään.. että nukkuukohan se ollenkaan. Yöllä, kun kävin pari kertaa vessassa niin oli ihan rauhallista mahassa..
Liikunta: Yritin tuossa käydä lenkeillä, mutta viimeisimmästä on nyt aikaa, kun alkoi lopuksi niin supistamaan.. Tänään kävinki neuvolassa mittauttamassa hb, kun on taas niin väsyttäny ja se oli laskenu nyt takaisin, kun viime kerralla annos puolitettiin.. nyt palattiin vanhaan annostukseen eli jos nyt sais vähän virtaa taas jostain! :)
Sikiön liikkeistä: Tällä hetkellä niitä tosiaan reippaasti.. eilen oli kuitenkin hauska, kun katosin jääkiekkoa sohvalla.. maha oli paljaana niin näin, kun se kohosi potkun voimasta <3 vaikka ne on tuntenut niin oli ihanan nähdäkkin!
Vaunuista: Me ei niin ehditty etsiäkkään, kun miehen veljeltä vapautui vaunut ja ne oli hyvässä kunnossa eikä maksanut mitään niin se oli helpoo päättää! :)
ON: Täälä tosiaan väsymys taas riesana ja eilen sain sitten kovat lihassäryt pääasiassa jalkoihin ja googlettamalla löytyi tietysti: listeria, toksoplasmoosi.. ;) soitin sit kuitenki neuvolaan, kun on perjantai.. noita vakavammat vaihtoehdot se neuvolantäti sivuutti, kun ne on niin harvinaisia.. mutta ehdotti olisko flunssa tulossa (ei tunnu kyllä yhtään siltä) tai sitten mangneesiumin puutetta, kun on muutamana yönä vetänyt suonta jalasta niin vois liittyä toisiinsa.. tai sitten epäili, että myös alhainen hb saattaa aiheuttaa, jos ei kulkeudu tarpeeksi happea lihaksiin.. täytyy toivoa, että menee ohi ettei tarvii palata asiaan!
Tarkoitus oli kesäkalustaa terassi ja avata grillikausi vknloppuna, mutta saa nyt nähdä kuinka käy, kun ei taida kelit suosia.. : / Hyvää vknloppua kaikille!
Raha-asiat: Meillä oli ennen raskautta aina omat rahat, vaikka ollaan naimisissa ja oltu vuosia yhdessä.. ajateltiin, että helpompi, kun mieski pelas jääkiekkoa ettei tarvii kysellä aina multa eri suojien ostoa varten lupaa.. nyt sitten yhdistettiin tilit, kun jossain vaiheessa mulla sitten tippuu tulot, kun jään kotia.. ja helpottaa sitä ettei olla vuorotellen toisillemme velkaa.. Tosin ei olla nyt sen pahemmin kyselty toisiltamme lupia eli aika samalla tavalla edelleen kulutamme rahaa.. pitäis kyllä alkaa totuttelemaan siihen, että jossain vaiheessa tulot tippuu nykyisestä.. luopumaan asioista! :) ja jos vaikka sais säästöön..
Unettomuus: Neuvolassa kyseltiinki, mutta onneksi tähän asti oon saanu vielä hyvin nukuttua. Oon kyllä aina ollut ihan hyvä nukkumaan, mutta bonuksena vauva tuntuu menevän samassa rytmissä.. eilen illalla jouduin toteamaan, että se on sätkiny koko päivän menemään.. että nukkuukohan se ollenkaan. Yöllä, kun kävin pari kertaa vessassa niin oli ihan rauhallista mahassa..
Liikunta: Yritin tuossa käydä lenkeillä, mutta viimeisimmästä on nyt aikaa, kun alkoi lopuksi niin supistamaan.. Tänään kävinki neuvolassa mittauttamassa hb, kun on taas niin väsyttäny ja se oli laskenu nyt takaisin, kun viime kerralla annos puolitettiin.. nyt palattiin vanhaan annostukseen eli jos nyt sais vähän virtaa taas jostain! :)
Sikiön liikkeistä: Tällä hetkellä niitä tosiaan reippaasti.. eilen oli kuitenkin hauska, kun katosin jääkiekkoa sohvalla.. maha oli paljaana niin näin, kun se kohosi potkun voimasta <3 vaikka ne on tuntenut niin oli ihanan nähdäkkin!
Vaunuista: Me ei niin ehditty etsiäkkään, kun miehen veljeltä vapautui vaunut ja ne oli hyvässä kunnossa eikä maksanut mitään niin se oli helpoo päättää! :)
ON: Täälä tosiaan väsymys taas riesana ja eilen sain sitten kovat lihassäryt pääasiassa jalkoihin ja googlettamalla löytyi tietysti: listeria, toksoplasmoosi.. ;) soitin sit kuitenki neuvolaan, kun on perjantai.. noita vakavammat vaihtoehdot se neuvolantäti sivuutti, kun ne on niin harvinaisia.. mutta ehdotti olisko flunssa tulossa (ei tunnu kyllä yhtään siltä) tai sitten mangneesiumin puutetta, kun on muutamana yönä vetänyt suonta jalasta niin vois liittyä toisiinsa.. tai sitten epäili, että myös alhainen hb saattaa aiheuttaa, jos ei kulkeudu tarpeeksi happea lihaksiin.. täytyy toivoa, että menee ohi ettei tarvii palata asiaan!
Tarkoitus oli kesäkalustaa terassi ja avata grillikausi vknloppuna, mutta saa nyt nähdä kuinka käy, kun ei taida kelit suosia.. : / Hyvää vknloppua kaikille!
Unetomuudesta: Tuntuu hurjalta lukea muiden unettomuudesta, kun itsellä jo pari huonosti nukuttua yötä (alle 6 tuntia unta) vaikuttaa merkittävästi mielentilaan. Ei kiukkuisena tai yliherkkänä ole mukavaa olla... Nukahtamis/unilääkkeet tuntuvat pieneltä pahalta siihen verrattuna, että eläisi mieli maassa ja kroppa sekaisin päivät pitkät. Muutaman tutun kokemuksista olenkin oppinut, että unettomuuteen täytyy puuttua hyvin nopeasti. Apua on onneksi olemassa.
Rinnoista ja kokemuksia imetyksestä: Omaa varustusta on välillä vaikea rinnoiksi edes mieltää, kun sopivia liivejä ei joka kaupasta löydy. Kun maito esikoisen synnyttyä lähti nousemaan, rinnat paisuivat holtittomasti ja kipu oli sen mukainen. Nännit olivat silti pienet, eikä erityisen ulospäin suuntautuvat. Rintakumit olivatkin oiva apu alkutiimellyksessä. Toisesta rinnasta esikoinen suostui imemään vain kainalon alta. Makuultaan imettäminen onnistui rintojen/nännien muodon takia hyvin vasta joskus 8 kk imettämisen jälkeen. Ensimmäiset 2 kk imetys oli aikamoista kipuilua ja taistelua, mutta olen hurjan tyytyväinen, että jaksoin. Kun homma lähti sujumaan, oli se vallan palkitsevaa ja auttoi monissa tilanteissa. Siihen kyllä kannattaa varautua, ettei imetyksen alku ole välttämättä ollenkaan mukavaa, mutta ratkaisuja löytyy lähes kaikkiin ongelmiin! Onneksi lapsen elämä ei kuitenkaan ole enää äidinmaidosta kiinni... Siitä syystä onkin vallan turhaa murehtia koko hommaa etukäteen. Asiat tärkeysjärjestykseen :)
Rinnoista ja kokemuksia imetyksestä: Omaa varustusta on välillä vaikea rinnoiksi edes mieltää, kun sopivia liivejä ei joka kaupasta löydy. Kun maito esikoisen synnyttyä lähti nousemaan, rinnat paisuivat holtittomasti ja kipu oli sen mukainen. Nännit olivat silti pienet, eikä erityisen ulospäin suuntautuvat. Rintakumit olivatkin oiva apu alkutiimellyksessä. Toisesta rinnasta esikoinen suostui imemään vain kainalon alta. Makuultaan imettäminen onnistui rintojen/nännien muodon takia hyvin vasta joskus 8 kk imettämisen jälkeen. Ensimmäiset 2 kk imetys oli aikamoista kipuilua ja taistelua, mutta olen hurjan tyytyväinen, että jaksoin. Kun homma lähti sujumaan, oli se vallan palkitsevaa ja auttoi monissa tilanteissa. Siihen kyllä kannattaa varautua, ettei imetyksen alku ole välttämättä ollenkaan mukavaa, mutta ratkaisuja löytyy lähes kaikkiin ongelmiin! Onneksi lapsen elämä ei kuitenkaan ole enää äidinmaidosta kiinni... Siitä syystä onkin vallan turhaa murehtia koko hommaa etukäteen. Asiat tärkeysjärjestykseen :)
Eowya
Oman äänensä löytänyt
SweetSeptember, minulla on ollut samoja alavatsakipuja, etenkin pidempään kävellessä tuntuu epämukavalta ja saattaa tavallaan "pistää". Kai ne jonkinlaisia liitos-/kasvukipuja on. Usein myös jos nopeasti nousen seisomaan, niin meinaa jalat lähteä alta kun vihlaisee oikein kunnolla.
Mulla oli myös esikoisen raskaudessa anopilla jatkuvasti sanottavaa vauvan sukupuoleen. Me haluttiin pitää viimeiseen asti se yllätyksenä, mutta silti AINA kun anoppia nähtiin (ja paljon nähtiinkin), niin se toitotti, että poika tulee, mahasta sen tietää!!! Toivoin itse tasaväkisesti kumpaakin, mutta loppua kohden toiveeni kääntyivät aina vaan enemmän tyttöön ihan vaan siksi kun tuli sellainen olo että tahdon "näyttää anopille" ja osoittaa sen tietämiseks vääriksi. No, tyttö tuli! :) Nyt on onneksi anoppi pysytellyt hiljaa eikä oo kommentoinut mahan mallia millään tapaa! :D
Meidän esikoinen nukkui ensikuukaudet tyytyväisenä äitiyspakkauksessa ja olen ajatellut ottaa kopan käyttöön nytkin :) Oli se kuitenkin niin pieni söpö pesä pienelle kun oli reunuslakanat ja kaikki.
Mulla oli myös esikoisen raskaudessa anopilla jatkuvasti sanottavaa vauvan sukupuoleen. Me haluttiin pitää viimeiseen asti se yllätyksenä, mutta silti AINA kun anoppia nähtiin (ja paljon nähtiinkin), niin se toitotti, että poika tulee, mahasta sen tietää!!! Toivoin itse tasaväkisesti kumpaakin, mutta loppua kohden toiveeni kääntyivät aina vaan enemmän tyttöön ihan vaan siksi kun tuli sellainen olo että tahdon "näyttää anopille" ja osoittaa sen tietämiseks vääriksi. No, tyttö tuli! :) Nyt on onneksi anoppi pysytellyt hiljaa eikä oo kommentoinut mahan mallia millään tapaa! :D
Meidän esikoinen nukkui ensikuukaudet tyytyväisenä äitiyspakkauksessa ja olen ajatellut ottaa kopan käyttöön nytkin :) Oli se kuitenkin niin pieni söpö pesä pienelle kun oli reunuslakanat ja kaikki.