Toukokuun tohinat :)

Lillii: Se kolmas ultra on nimenomaan niiden verenpaineiden takia.

Vaikka tämä lääkäri vaikutti ihan mukavalta, niin tuntui siltä ettei se oikein viitsinyt vaivautua selittämään mitään meille. Kyseessä oli vanhempi mieslääkäri, joka tutkimuksenkin ajan selitti asioita mutisemalla avustajalleen (oisko ollu joku erikoistuva lääkärinalku). Meille se ei kummemmin mitään selittäny, heitti vaan toteamuksia ja me lähdettiin täysin ymmällämme kotiin sieltä.
En tosiaan ymmärrä miksei sitä laskettua aikaa muutettu?!?! ÄRSYTTÄÄ! ;(
Onneksi maanantaina neuvola, joten pääsen siellä kysymään asiasta.

Jäi harmittamaan, kun se ensimmäinen ultra, jonka teki nuorempi naiskätilö, oli niin ihana kokemus. Se esitteli meille pikkuista kunnolla ja selitti mitä missäkin on. Kotimatkalla istuin linkissä naama niin leveässä hymyssä ja niin onnellisena silloin, mutten tämän ultran jälkeen.
Tää mieslääkäri ei selvästikään ole perillä siitä, kuinka merkittäviä nuo harvat ultrat on odottaville vanhemmille. Tätä odotettiin kaksi kuukautta ja sellanen fiilis jäi, että ihan turhaan mieskin lähti kesken työpäivän pikkusta ultraan kahtoo.

Jo_80: Miksi teillä ultria niin tiuhaan? En löytänyt vastausta sun aiemmista viesteistä, vai onko menny jokin ohi?!

Pupuski: En huolehtisi mahan koon takia, koska onhan tuo nähty, ettei kaikki paisu samalla tavalla kuin muut :)
Oisit soittanu neuvolaan ja pyytänyt päästä tulemaan ylimääräiseen kuunteluun, jos huolestuttaa. Toivottavasti saat sen dopplerin lainaan jostain, ettei mene koko viikonloppu huolehtiessa.
Ja eikö tuo ole kuitenkin ihan normaalia, ettei vielä tuossa vaiheessa liikkeitä välttämättä tunne (etenkin jos on ensisynnyttäjä). Lisäksi siellä voi olla istukkaa edessä ja onhan noita syitä kuten näillä palstoilla on saanut lukea.
Tiedän kyllä miten pelottavia ajatuksia tuollasista syntyy, mutta eiköhän me kaikki eletä niiden pelkojen kanssa kaiken aikaa.
Toivotaan että teidänkin pikkuisella on kaikki hyvin ja pääsisit pian tuntemaan liikkeet. Tsemppiä ultraan! :)
 
Menipä taas aikaa ennen ku hoksasin että kuukausi vaihtui jo... Ihmettelin vaan että miks kaikki yhtäkkiä hiljeni. :)

Töissä mäkin oon ollu koko ajan, paitsi just tänään saikulla kun aamulla selkä pamahti, saa nähdä jatkuuko saikku ens viikolle, sen verran kivulias tapaus on tällä kertaa.
Ja kesälomaa odotellessa, just laskin että 11 viikkoa kesäloman alkuun, ja siitä sit suoraan alkaa äippäloma.

Parin viikon päästä on rakenneultra, mä haluaisin niin kiihkeesti tietää et onko tyttö vai poika tulossa, harmittaa jo etukäteen jos sitä ei nääkään... :/

Rinnat mulla on vähä kasvanu, ja nännit tummentunu, mut mitään nesteitä ei oo tullu ulos vaikka kuinka puristelis. ;)

Harjotussuppareista, mulla tulee niitä vaan kävellessä ja portaita noustessa. Ja töissä kun joutuu paljon nostelee raskaita taakkoja. Saa nähä miten pitkään sitä pystyy töissä käymään.

Synnytysvalmennukseen ollaan ajateltu mennä, ihan vaikka vaan sen takia että ollaan enskertalaisia. Vaikka tottahan se on et kyllä se vauva sieltä ulos tulee ilman valmennuksiakin, niinku joku mainitsikin.. :)

Muuten nappula on kyllä aika eloisa, pyörii ja potkii joka suuntaan, melkein kokoajan liikkeessä. Isäntä tunsi tällä viikolla vasta ensimmäistä kertaa pienen potkasun, vaikka ite oon tuntenu jo kuukauden verran liikkeitä.

Tänään on muuten meillä tasan puoliväli, 20 viikkoa takana ja 20 edessä. :D

Mielialoista sen verran, et alkuraskaus meni todella tyynenä, nykyään sitte itketään joka asiasta. Eilen illalla nukkumaan käydessä aloin yhtäkkiä kikattaa ilman mitään syytä, ja ku mies kysy et mikä on noin hauskaa, nauru vaihtuki lennosta itkuksi ja siinä ukkoparka ihan hämillään silittää selkää ku vaimo nauraa ja itkee ja nikottelee ilman minkäänlaista syytä. ;D Ei maha olla helppoa miehelläkään välillä... :)

Ja nykyään saan myös ihmeellisiä raivokohtauksia, ihanku menkkaränkkä kertaa sata. :(

Ei kai muuta tällä kertaa.. :) Pienellä mahalla mennään kun ei töissä vieläkään oo kukaan huomannu.. (tosin on löysä työtakki että peittää jonkun verran)

Mukavaa toukokuuta!
 
No niin nyt ei tarvii enää murehtia järjestetäänkö meille perhevalmennusta, kun tänään tuli kutsu ja se alkaa jo ens viikolla! Seuraava murhe onkin, että pääseekö  mies mukaan.. ;) kun se on jo alkuillasta... ja monelle muullekki voi tulla kiirettä vaihtaa vuoroja näillä varoitusajoilla!

Pupuski: Kaikilla se mahan esiintulo on niin yksilöllinen asia eli en minäkään siitä huolestuisi.. ymmärrän kyllä, että varmasti huolestuttaa, kun odottelet liikkeitäkin jne. mutta "onneksi" siinä on olemassa se mahdollisuus ettei vielä tunnu/ istukka etuseinämässä. Kannattaa soittaa neuvolaan, jos huolestuttaa liikaa - mutta kaikki voi varmasti olla ihan hyvin kaikesta huolimatta!
 
Rakenneultrassa käyty kaksosia kurkkimassa viime torstaina :) A todennäköisesti tyttö, paino 413 g, B satavarma poika jolla painoa 394 g. Kaikki oli niinkun pitääkin. Työssäkäymisestä oli ollut puhetta,ite olen kolmivuorotyössä ja nyt ensiviikosta alkaen en tee enää yövuoroja,mutta muuten jatkan normaalisti. Yritän pysytellä töissä kyllä niin pitkään kun vaan mahdollista, rv 18 tienoilla olin viikon sairaslomalla supistelujen takia ja meinasin tulla kotona hulluksi :D Saas nähdä kuinka pitkälle jaksaa,maha alkaa olla jo aikas iso ja pitkään paikallaan istuminen täyttä tuskaa.
 
Rv 19+6 ja hyvin on alkanut erottumaan vauvan valveillaolojaksot. Maha näkyy jo selvästi sisävaatteissa, mutta ulkovaatteet vielä peittää. Ensi keskiviikkona rakenneultraan, jospa siellä selviäisi tuo sukupuolikin. Isosiskonsa odottaa pikkusiskoa, muita arvauksia ei vielä ole tullut. Vappu meni herkutellessa ja ulkoillessa. Nyt on tyttö päikkäreillä ja niiden jälkeen olis tarkoitus lähteä puistoon jonnekin vähän kauemmaksi. Jos vaikka vielä pystyisin ajamaan pyörällä, kun en ole sitä raskaana ollessa harrastanut. Ihmetyttää vaan se, että on tuon esikon niin kamalan vaikea käydä päikkäreille, vaikka kuitenkin unet vielä tarvitsee. Unilta herätys onkin sitten taas toinen juttu, äkäpussi huutaa jonkin tovin, ennenkuin suostuu heräämään. :) Mutta näillä mietteillä ensi viikkoon ja keskiviikkoon.
 
Tänään rv 21+0 :) Rakenneultra oli torstaina, kaikki niin kuin pitääkin. 99% tyttölupaus!! Mulla alkoikin pari viikkoa ennen ultraa olla hieman tyttöolo.:) Ihanaa, kohta meillä on jo kaksi pientä prinsessaa!
Kyselin mieltäni askarruttaneista vähäisistä liikkeistä (vertaan aiempaan raskauteen, esikoinen oli varsinainen myllertäjä), mutta lääkäri selitti, että minulla on istukka edessä ja se vaimentaa tuntemuksia. Esikoisesta se taisikin olla takana. Hassu juttu kyllä, että heti kun olin saanut pohdintoihini loogisen selityksen niin varsinainen myllerrys masussa on vasta alkanut. Eli nyt tuntuukin liikettä vähän väliä :) 

Joku oli pohtinut masun kasvua tai sen puutetta. Mulla oli ainakin esikoisesta ihan loppuajastakin melko pieni masu verrattuna moniin, käsittääkseni se johtuu osittain pituudestani (enemmän tilaa ylöspäin:) ja taaksepäin kallistuneesta kohdusta. Harmillista sinänsä, sillä RAKASTAN isoja masuja!! <3
 
Heipsulivei!
Eli minä täällä teen kolmivuorotyötä hoitoalalla ja olen edelleen pystynyt tekemään kaikkea kolmea vuoroa. Tällä hetkelläkin täällä yövuorossa ollaan:) Ja jatkan kaikkea kolmea vuoroa niin pitkään kun  mahdollista. Tykkään meinaan eniten yövuoroista :)
Mulla ei (tai en ainakaan ole vielä huomannut) ole vielä ollut harjoitussuppareita.
Kamalasti Kirppuli liikkuu ja nyt viime päivinä olen tuntenut kunnon muljahduksia. Joten varmaan kuperkeikkaa toinen siellä tekee :D
Meillä ei järjestä kesällä ollenkaan valmennuksia ja nyt toukokuun ryhmä niin täynnä ettei siihen enää mahdu. Joten menen valmennukseen vasta elokuussa, joilloin viimeinen valmennuspvä on 30.9, joten tiukille menee kun la on 2.9 :D
Kaikki täällä hyvin <3
 
Neuvolassa juostu taas tänään ja vähän jäi taas mietityttää yks asia, jota en tajunnut siellä tarkemmin kysyä.
Eli kysyin terkkarilta sitä, että muuttuuko se laskettuaika, kun tuo pikkusen koko ultrassa oli vastannut pitempiä viikkoja. Terkkari katteli sitä lääkärinlausuntoa, jossa luki että se vastaisi viikon edellä olevaa, joten ei muutu laskettuaika. Sitten terkkari sanoi, että pikkunen on vaan kasvanut hieman enemmän.
Vasta sieltä lähdettyäni aloin miettimään, että onko se jotenkin huonolla tavalla kasvanut "enemmän"?
Olen käsittänyt, ettei sikiö esim. ala kerätä rasvaa kehoonsa kuin vasta loppuvaiheessa. Olenko aivan väärässä?!?
Olen neuvolan jälkeen taas palaillut pelkoihin jättivauvasta ja ahdistaa :(
Oma paino ei ole edelleenkään noussut ja yli puolenvälin kuitenkin mennään.
Maha on kuitenkin kasvanut kiitettävästi ja kävely on muuttunut just sellaiseksi raskaanaolevan takakeno lyllertämiseksi.
Onko muuten muilla ollut kävellessä pistävää kipua alavatsassa? Mulla meinaan tuntuu, jos pitempään kävelee. Ei mikään kamala kipu, mutta tekee kävelemisestä hankalaa ja epämiellyttävää.

Selvisi myös, että mulla on todellakin ollut harjoitussupistuksia jo jonkin aikaa.
Jostain syystä olen luullut niiden olevan edes aavistuksen kivuliaita, joten en heti tajunnut niiden olevan niitä. Oon vaan ihmetelly, kun välillä vatsaa kiristää ja tuntuu sellainen paineen tuntu.

Kolmen viikon päästä vihdoin neuvolalääkäri, joka tekee sisätutkimuksen. Olenkin jo miettinyt, että miten pitkällä pitää olla ennenku se tutkimus tehdään.

 
Meillä oli tänään rakenneultra ja itkuhan siinä tuli kun nähtiin meidän pieni poika siellä heittelemässä kuperkeikkaa. :))) Kehittynyt oli normaalisti ja vastasi viikkoja eli kaikki hyvin ! Ja itkuhan siinä tuli. :D
Kätilö sanoi myös että istukka on etu seinämässä, niin sen takia potkut ei saata tuntua niin voimakkailta mutta kyllä mä oon tosi pitkään potkuja tuntenut, vaikken nyt joka päivä kummiskaan. :)
Mut en kyllä voisi ilosempi olla, vaikka tyttöä kovasti veikattiin! :D Eikä mun tee mieli mitään "poika ruokia" niin kuin kebabia, mitä käytiin syömässä ultran jälkeen. Enempi tekee mieli kaikkia herkkuja. 
 
Hyvää iltaa.

Minä täällä painin kovasti omien mietteideni kanssa, kun en oikein tiedä mitä sitä tekisi.
Työasiat siis painavat mieltä.
Työskentelen yksityisellä sosiaalialalla ja teen pelkkää yövuoroa. Yövuoron pituus on aina vähintään 10.5h, viikonloppuisin jopa 14-16h...
Pidemmän aikaa on yövuoron tekeminen tuntunut jo vaikealta, mutta nyt se alkaa tuntua jo liian vaikealta. Työvuorojani on jo helpotettu - teen enää yhden tai kaksi vuoroa putkeen kun aikaisemmin on ollut useita. Tämä muutos ei kuitenkaan tunnu enää riittävältä...
Hereillä pysyminen töissä on todella vaikeaa ja stressi työpäivinä on todella kova. En saa enää nukuttua ennen työvuoroja ja useina työpäivinä minulle nousee jopa lämpö hieman yli 37 asteen - saaden toki olon entistä huonommaksi.
Työ ei ole fyysisesti muutoin raskasta, työnkuvaan kuuluu vain normaaleita kotitöitä pyykinpesusta vessojen pesuun... Tosin kipeän selän kanssa ei kaikkia vähäisiäkään töitä pysty aina tekemään.

Sain selkäkipuun tukivyön noin viikko sitten ja se on auttanutkin. Se tukee selkää todella hyvin. Ainut ongelma vain on, että joskus maha on ummetuksen takia niin kipeä etten voi vyötä laittaa paikoilleen...

Täällä ei siis tänään olla kovin hyvällä mielellä, mutta on ollut ihanaa kuulla teidän muiden hyvistä rakenneultra uutisista :) Meillä on rakenneultra nyt torstaina ja odotan innolla josko näkisi kumpi sieltä on tulossa :)
 
Mukavaa kuulla, että kaikki ovat saaneet hyviä uutisia rakenneultrista! :)

marynen: Meillä alkaa huomenna perhevalmennus ja seuraava olis kans ollu samaan aikaan kuin teillä eli tiukille olis menny.. aika huonosti mun mielestä kyllä, jos kaikille halukkaille ei ole mahdollisuutta osallistua! Meillä on täälä niin vähän synnytyksiä/ vuosi ja ensisynnyttäjiä vain murto osa eli sen päästiin tuohon aikaisempaan jo.

Tiinas87: Kuulostaa kyllä raskaalta, jos pahoinvoinnit jatkuu edelleen ja jos päänsäryistä tullut jokapäiväisiä.. : /ja sit täytyy samalla jaksaa esikoisen kanssa. Eiköhän se mies jaksa, kun tietää, että väliaikaista.. ;) Mä sain ekat itkuraivarit viime vknloppuna ja mies ei oikeen ymmärtäny, mikä mulle tuli.. : D Mulle veikkas kaikki mahan perusteella tyttöä, mutta poika oli.

SweetSeptember: Miten se vastasi silloin np-ultrassa? Meillähän oli kyllä kans, että rv8 ultrassa oli 5 päivää pienempi.. np-ultrassa enää 1 päivää pienempi ja nyt rakenneultrassa päivää suurempi eli sieltä alusta asti, kun katsoo niin meillä kans kiiriny 6 päivää! Nyt kuitenkin vastaa LA:ta (kun aiemmin vastasi LA:ta pienempää niin sen takia en oo huolestunu, vaikka periaatteessa meilläkin kasvanu yhtäkkiä sen 6 päivää "ylimääräistä"..). Neuvolassa sanoi alussa, että np-ultrassa menee vielä aikalailla kaikki vielä samassa koossa.. mutta rakenneultrassa sitten näkyy jo perimän vaikutuksia.. Kyllä ittelläki välähtelee mielessä pelko suuresta vauvasta, kun mies ollu syntyessään sen 4,2 kg ja 53 cm-- mutta toisaalta myös osalla kavereista ollut ongelmia pienikasvusuuden kanssa.. siinäkin sitten herää murhe siitä saako tarpeeksi ravintoa jne.. eli mun mielestä kannatta olla vain tyytyväinen tuosta tilanteesta. Uskon, että noin päin tilanne parempi.

Häyde91: ei se istukka etuseinämässä varmaan ehkä vähentää niitä, jos pokut helpommin suuntautuu selkää kohti.. mutta varmasti olet tuntenut niitä potkuja jo pidempään! :) Tänään luin jostain, että mies joutuu odottamaan vielä ennen kuin tuntee potkuja vatsan läpi, mutta kullä meillä on tuntunut jo perjantaista saakka (aiemmin ei ollu edes yrittänyt tuntea)..

Pikkukalhu: Kannattaisi varmaan soitella neuvolaan.. onko sulla mitään mahdollisuutta muuttaa työaikoja? Auttaisi ainakin siihen heräillä pysymiseen varmasti. Ite sanoin töissä viime viikolla, että en enää pysty siivoamaan.. kun sen jälkeen olo aina tukalampi.. ja sain kans tukivyön viime viikolla neuvolasta lainaan ja siitä ollut kyllä apua. Mielestäni ei kannata turhaan provosoida eli, jos olo käy oikeen tukalaksi.. niin tärkeää olisi kuitenkin se oma jaksaminen. Mulla ainakin rakenneultrassa kysyttiin oonko jaksanut hyvin töissä.. eli kannattaa varmaan siellä mainita, jos kysyvät! Onnea rakenneultraan - toivottavasti se sukupuoli selviää! :)

ON: Oli aika rankka vknloppu lapsenvahteina.. Hyvää harjoittelua.. ;) Eilen oli koko vatsa jotenkin kipeä, mutta tänään jo parempi.. joka välissä pientä huolta..  : / Huomenna perhevalmennukseen - mukava nähdä muita samassa tilanteessa olevia.
 
SweetSeptember: Usein käy just niin, että ei tajua paikan päällä kysyä jotain asiaa, kun on niin hämmentynyt tilanteesta. Sitten jälkikäteen alkaa miettiä ja vatvoa. Mä olen soitellut neuvolaan ahkerasti aina kun joku painaa mieltä - saan pian varmaan lähestymiskiellon ;-)

Olen tuosta sun tapauksestasi samaa mieltä kuin Lillii, eli parempi noin päin, että vauva on kasvanut hyvin. Monet joutuvat stressaamaan hidasta kasvua, joka voi liittyä vaikka puutteelliseen istukan toimintaan. Sulla ainakin toimii istukka hyvin :-) Antaa pikkuisen kasvaa rauhassa nyt, sitten paremmilla viikoilla voi alkaa tarvittaessa stressata mahdollista jättiläis- tai sokerivauvaa!

Meillä muuttui laskettu aika niskapoimu-ultran yhteydessä, kun heitto oli 5 päivää eli juuri sen verran että l.a. piti siirtää. Sanoivat silloin, että rakenneultran yhteydessä laskettua aikaa ei enää muuteta, vaikka mikä olisi. Varhaisilla viikoilla alkiot ja sikiöt kasvavat käyrien mukaan, mutta niskapoimu-ultran jälkeen alkavat yksilölliset ja perinnölliset erot näkyä. Voi toki olla, että eri kunnissa toimitaan vähän eri tavalla. Huomasin myös, että viimeisimmissä ultrakuvissa on iänmäärityksessä +/-8d, eli iänmääritys voi heittää jopa 8 päivää kumpaan tahansa suuntaan. Ei ole enää päivän päälle siis!

Isoja vauvoja on meidänkin suvussa tullut, ja pojat syntyvät usein vähän suurempina kuin tytöt. Meille siis on tulossa poika, ja rv 21+0 painoarvio oli 407 g. Mulla on paino noussut nyt 3 kg lähtötilanteesta, tänään on rv 21+6.

Saitko sä SweetSeptember jotain lukuja mukaan rakenneultrasta? Mitkä viikot ja mikä paino- tai kokoarvio?
 
Mukava lueskella hyviä uutisia rakenneultrista. Meillä rakenteet huomenna heti aamusta. Tyttöä veikataan, vaan katsotaan, mikä tuolla mahassa möyrii. :) Isosisko ainakin puhuu vain pikkusiskosta, eikä pikkuveljeä kuulemma ole olemassakaan. Vauvan koosta en vielä ole huolissani, tähän asti hän on kasvanut hitaammin kuin siskonsa 3 vuotta sitten, vaikka pieni oli hänkin, syntyessä 2500g. Tosin sokerivauvaa kuulemma silloin odotin ja nyt on sitten sama huoli päällä, koska jos joskus sokerivauva, niin sitten kaikki seuraavatkin, ellei alkuperäinen paino ole runsaasti laskenut. No vielä ei ainakaan ole sokereissa ongelmia, (eikä ollut esikoisenkaan kanssa, mutta ne yliherkät lääkärit ja hoitajat!!) mutta odotellaan tulevaisuutta. Kohta pitäisi lähteä tyttösen kanssa kevään viimeiseen muskariin, vaikka uni tuntuu maistuvan lapselle. Pitää vissiin herättää ja ottaa sittenkin se pyörä käyttöön, niin keritään edes paikalle ajoissa. Ihana ilma ulkona, aurinko paistaa!! KEVÄT!!! :D
 
Siis siinä ensimmäisessä ultrassa laskettuaika muuttui päivällä. Olin sillon 12+0 ja sikiön koko oli 50,4mm.
Tällä kertaa lääkäri ei puhunut mitään pituudesta, eikä sitä mihinkään ole merkattu. Olin tämän rakenneultran aikaan 20+6 ja pikkusen painoarvio oli 443g. Terkkarin mukaan lääkärin lausunnossa luki, että se vastaisi viikon pidemmällä olevaa.
Olen yhdessä sokerirasituksessa ollut (oman painoni vuoksi kuulun riskiryhmään) ja arvot oli hyvät. Käyn kesäkuussa vielä toistamiseen ja toivottavasti arvot on pysyneet hyvinä.
En tiedä yhtään minkä kokoinen mun mies on ollut syntyessään, mutta mikään hujoppi tuo ei ole tänä päivänä ja on niin hoikassa ja hyvässä kunnossa, että kateeksi käy. Arvelisin ettei tuo ole ollut kovin iso syntyessäänkään.
Itse olen ollut syntyessäni 48cm ja painanut 3,6kg. Olen ollut lapsena melkoinen rimppakinttu ja melkein aikuisikään saakka normaalipainoinen. Tämä massa on kerääntynyt aikuisiällä monesta syystä, joten en ole ns. syntyjäni ylipainoinen.
Mun veljet ei myöskään ole ollut mitään isoja syntyessään max. 50 senttisiä ja alle nelikilosia muistaakseni kaikki. Miehen siskoista en tiedä, mutta eipä nuo kovin "ylipainoisilta" näytä ainakaan näin aikuisina :P

Mulla ei ole muuten mitään pelkoja synnytystä kohtaan, en pelkää kipua tms. Ainoa asia mitä pelkään on se, että mun pikkuiset paikkani tuhoaa jokin reilusti yli nelikiloinen jössikkä, joka repii mut auki ja tuhot ovat sitä luokkaa, etteivät koskaan parane tai palaudu :D Tiedän ettei paikat palaudu koskaan täysin entiselleen, mutta anyway...

Mutta joo... Yritän ajatella positiivisesti ja olla mielissäni siitä, että ainakin se on kasvanut hyvin. Koko ajanhan tässä on ollut pelko siitä, ettei se saa tarpeeksi ravintoa, kun oma syönti on mitä sattuu ja millon sattuu. Ei ole enää siitä pelkoa!
Täytyy vaan lakata stressaamasta asiaa ja jatkossa vähän katella mitä suuhunsa laittaa. Tekee vaan hirveästi mieli kaikkea makeaa ja vaikka ne himot on kohdistunut pääasiassa hedelmiin ja marjoihin, niin kyllä esim. suklaanhimo on välillä ihan järjetön. Aivan niinku ennen raskautta tiettyyn aikaan kuukaudesta se himo oli niin kova, ettei siinä järkikään enää toiminut, jos ei sitä saanut.
Noh, kesäkuussa näkee miten pikkunen on taas kasvanut ja pitäiskö oikeasti ruveta huolestumaan.
 
SweetSeptember: Ihmisten aikuiskoosta ei välttämättä voi päätellä, millaisia vauvoja he ovat olleet. Itse synnyin nelikiloisena ja vantterana, mutta jo puolivuotiaasta eteenpäin olen ollut perheen hippiäinen. Näin aikuisena olen laihuusgeenillä siunattu 160-senttinen. Ja ne muutkin meidän suvun isoina syntyneet vauvat ovat kasvaneet normaalikokoisiksi ja hoikiksi lapsiksi. Taipumus siis on vissiin vain kasvattaa se vauva kunnolla siellä mahassa :-)

Ymmärrän kyllä huolen, ja onkin hyvä että teillä on vielä uusi ultra (toivottavasti eri lääkärin tekemänä!), ettei kaikki tämän jälkeen ole pelkkää spekulointia. Huolet nurkkaan siihen asti! (Helpommin sanottu kuin tehty...) Ja jos vauva kasvaa ihan hirvittävästi niin eikö synnytystapa-arviossa katsota, mahtuuko se ulos ja valita sektio, jos näyttää epäilyttävältä? Kaikki järjestyy varmasti, ja tikitkin paranevat ;-)

Mulla on kyllä vähän sellainen mentaliteetti, että koko ajan pitää olla joku huoli päällä. Ensin keskenmenon pelko, sitten pahojen kehityshäiriöiden pelko, sitten kohdunsuun ennenaikaisen avautumisen pelko. Liian varhainen keskosuus, napanuorakomplikaatio, raskausdiabetes, raskausmyrkytys, joku salakavala bakteeri joka siirtyy kohtuun ja tappaa vauvani, kaikkea tällaista vatvon ja mietin jatkuvasti. Yritän opetella tietoisesti ajattelemaan positiivisesti, jotta voisin nauttia täysillä tästä odotetusta ja tähän asti kuitenkin erinomaisesti sujuneesta raskaudesta.

 
September: Tottahan tuo on ettei aikuisiän koko vastaa välttämättä syntymäkokoa ja päinvastoin. Vaikka onhan noita, jotka on lapsesta saakka ylipainoisia.
Eikä asian takia pitäisi vielä tässä vaiheessa ottaa stressiä, kun tässä on vielä jokunen kuukausi mentävä ja paljon kerkeää tapahtua siinä ajassa :)

Mutta oikeassa olet tuossa, että tuntuu että jonkin asian takia pitäisi hermoilla kaiken aikaa. Itsekin pelkäsin alkuun keskenmenoa ja sitten sitä, ettei pikkuinen kehittyisi normaalisti ja nyt sitten huolena on pääasiassa kohtukuolema. Aina jotakin, mutta toisaalta olisiko sekään sitten "normaalia", jos ei mistään huolehtisi.
Eiköhän se kuulu asiaan, että äiti huolehtii lapsensa hyvinvoinnista alusta saakka. Niin rasittavaa kuin se välillä onkin, niin minkäs teet :)
Välillä kyllä käy hermoille, kun etenkin oma äiti käskee olla miettimättä moisia asioita. Ei niitä voi olla miettimättä ja luulisi sen itse tietävän, kuinka mahdotonta on olla huolehtimatta.
Hermoja tässä touhussa kyllä koetellaan vähän joka suunnasta, mutta itepähän on leikkiin ryhtynyt. Mutta kun sen pikkuisen saan syliini syksyllä, niin tiedän kaiken olleen vaivan arvoista :))
 
Itsekin ihan normaalisti olen ollut töissä. Ei oo tarvinnu raskauden takia olla pois töistä. Meinasin ihan loppuun asti jaksaa, kuten esikoisestakin. (Olen hoitoalalla). Välillä on ollu harjoitussuppareita mut niihin ei aina kiinnitä huomiota ku ei ole kipeitä. Liikkeitä oon tuntenu jo pidemmän aikaa. Perjantaina olis sitten ultra. Saapa nähdä kumpi siellä majailee. Kun esikoisesta oli selkeästi poikaolo niin tästä ei oikeen kumpaakaan.
Maha ei ole vielä kovin iso, mutta hyvä vaan.
 
Täällä sai huokasta helpotuksesta kun tänään oli ultra. Kaikki hyvin ja niin kuin epäilinkin niin istukka oli edessä ja sen takia liikkeitä ei ole tuntunut. Kätilö oli tosi ihana ja selitti hirmuisesti kaikkea. Kuulemma menee vielä 2-3 viikkoa ennen kuin alkaa tuntumaan. Vastasi viikkoja ja kuulemma hyvin selkeästi näkyi, että poika on tulossa :) Meillä on suvussa mun veljillä ja serkuilla 9 tyttöä eikä yhtään poikaa täällä etelässä (serkulla pohjoisessa kaksi poikaa) niin aika ihme juttuhan tää oli kun "eka" poika on tulossa. Poikaa veikkailin kyllä alusta asti, mutta on se kyllä niin jännittävää kun sen joku vielä vahvistaa.

Me saatiin hirmu läjä kuvia mukaan, ihmettelin sitä kun moni on sanonut ettei saanut enää toisesta ultrasta kuvia.

Töissä mäkin olen ollut koko ajan, teen myyntityötä toimistolla. Lomat pidän ennen äitiyslomaa eli eipä tässä ole kuin reilut kaksi kuukautta jäljellä. Mikä tuntuu aivan hullulta kun olen koko ajan voinut tosi hyvin ja mahakin on tosi pieni. Ja kohta mä jään ansaitulla ja viralliselle lomalle ja äitiyslomalle, aika ihmeellistä.

Kiva kuulla näin paljon muiden kuulumisia! :)
 
Lillii: Joo no täälläkin mies on nyt pari kertaa sattunut vahingossa potkun tuntemaan ja selvästi nyt tuntuu enemmän tuo mahan koklaaminen kiinnostavan kun tietää, että poika sieltä tulee. :DDDD 

Meillä ei ainakaan kirjattu ylös mihinkään korttiin (ainakaan en oo huomannut) mitään vauvan painosta tai pituudesta. :/ Oisin halunnu kyl tietää, paljon poitsu painaa mut eipä nyt niin paljoa väliä kun sanoi, että viikkoja vastaa ja kehittynyt normaalisti. :)
 
Pupuski: Mun miehen sisaruksilla on yhteensä 7 lasta, joista vanhin ainoastaan tyttö.. ja nyt kaikki sitten odotti meiltä tyttöä.. oikeen suututtaa, kun meille se on silti ensimmäinen lapsi ja molemmat yhtä tervetulleita! :) kai neki on onnellisia meidän puolesta, mutta ärsyttää, kun sitä äänen toivoivat ennen ultraa. Appivanhemmat tosin lopulta tokaisi, että kohta on sitten 7 veljestä kasasta..

häyde91: Ei meilläkään kirjattu mihinkään ylös painoa tai pituutta, mutta varmaan sen sais googlettamalla, jos tietää, mitä päiviä vastasi silloin kun oli ultrassa... eli olen samaa mieltä olisi ollut kiva tietää, mutta pääasia että vastasi viikkoja! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top