Jälleen omaa napaa ja muuta nurinaa: Jopas, tänään sitten nyppii suunnilleen kaikki. Ensin hoitelen esikoisen
aamutoimet, ruokailut ja päikkärit YKSIN, vaikka mieskin on kotona. Kun
sitten saan esikon viimein unille taistelun jälkeen, niin mies istuu
kuin tatti tietokoneella, enkä pääse sähköpostia lukemaan "omalla
ajalla" eli silloin, kun tyttönen nukkuu. Päiväkahvin ja välipalan
jälkeen nyt sitten istuuduin koneelle ja heti oli kaksi muutakin selän
takana ajamassa kauko-ohjattavalla autolla (miehen lapsuuden lelu).
Niinkuin missään muualla ei olisi tilaa ajaa kuin lenkkiä minun selkäni
takana yhdesssä huoneessa!!! Sanoinkin, etteikö eteisen ja keittiön
välissä olisi enemmän tilaa ajaa ja ilman suurta kynnystä. Heti tämän
jälkeen mies rupesi puuhaamaan uloslähtöä ja kovasti uteli, mitä
tyttöselle päälle. Pukuko? Mitä puvun alle? Mitkä kengät? Mikä hattu?
Mitkä hanskat? Eivätkä käyneet edes vessassa, tyttönen kuitenkin vasta
opettelee kuivana olemista päivällä. Selvisivät kuitenkin nyt ulos
viimein, tosin kohta varmaan housut kastuu, kun edellisestä
vessareissusta on jo yli tunti. ...Mitenkähän tuo isi meinaa pärjätä mun
ollessa laitoksella?! Ja ulos olisi heti pitänyt mukaan lähteä, milloin
on mun "oma aika", kun mies kuitenkin sai yli tunnin omaa aikaa mun ja
tyttösen nukkuessa yläkerrassa. Mies muuten aloitti nyt 2 viikon
kesälomansa ja siihen perään olisi tarkoitus jatkaa isyyslomalla, mutta
jos tämä näin menee, niin mulla varmaan leviää pää ennenkuin hän jatkaa
töitä. Ja tähän valituskirjelmään voinkin sitten lisätä sen, että anoppi
päätti soittaa vain ja ainoastaan kysyäkseen mun vointia, toisin sanoen
sitä, joko synnytys on lähellä. ...Mitä se sillekään kuuluu ennen
aikojaan? Ei sen tartte ympäri kyliä kertoilla mun voinnista, kuten
tiedossa on, että hänellä on taipumus kertoilla kaikki kuulemansa asiat
ympäri kyliä. Muut puheenaiheet puhelussa nimittäin olikin sää ja
terveys, kuten kenen tahansa "puolitutun" kanssa. ...Siis kyllä on
syysflunssaa ilmassa, mutta ei onneksi kohdalla.
Odotuksesta muuten: Supistelua edelleen, vaan kivutonta. Pitkä istuminen aiheuttaa kurjaa tunnetta, kun tuolle masuasukille tulee ahdasta. Mutta muuten tässä kyllä vielä porskutetaan. Sainpa perjantaina älynväläyksen, peruin maanantailta äitipoliajan, kun en halua kenenkään ronkkivan nyt tuota alapäätä. Olisi ollut kasvunseuranta kerta (jälleen) ja ehken myös se synnytystapa-arviokin, jos se kerta olisi suotava tehdä. Ajattelin vaan, että en halua enää toista lasta syntyväksi miehen synttäripäivänä, joka on 13.9. Ja laskettuun aikaan on kuitenkin nyt niin vähän enää aikaa, että jos olisivat kokeilleet kohdunsuuta polilla, se olisi varmaan käynnistänyt synnytyksen ja näin ollen lapsi olisi varmasti tullut maailmaan (minun tuurilla) juuri saman päivänä kuin esikkokin. Anoppihan olisi tästä kyllä hyppinyt riemusta, kun olisi saanut hehkuttaa asiaa. Jos huomenna soittaisin sinne äitipolille ja kysyisin aikaa vasta loppu viikkoon tai ensi viikon alkuun, niin olisi tuo 13.9 jo ohitettu ja saisivat tehdä sitten mitä miellyttää. Perjantaina on kuitenkin taas neuvola ja samalla esikon 3v-neuvola.
Jospas sitä lähtisin minäkin toisten perään ulos, kun tuolla kuitenkin aurinko paistaa tällä erää. Näyttää kauniilta, vaan kylmältä syyspäivältä. Jos vaikka kävelyllä käytäisiin jossain. Ja jos esikolle ei ottaisi rattaita mukaan, niin ei tuo kävelyvauhtikaan nousisi minun kestorajan yläpuolelle. :) Pitäisi kuitenkin käydä näyttämässä miehelle mistä muskariin mennään sisälle, kun ei kuulemma saanut ihan selvää mun selityksestä. Ja eilen yritin kirjoittaa lappua valmiiksi lapsen pukemisesta, ulkoiluista ja muista hoitoon liittyvistä jutuista, kun mies tuntui haluavan moisen ohjenuoran. ...No ei tarvinnut mennä pihalle, nyt tulivat vessaan sisälle, toivottavasti ei ihan vielä ole puku märkä.
Odotuksesta muuten: Supistelua edelleen, vaan kivutonta. Pitkä istuminen aiheuttaa kurjaa tunnetta, kun tuolle masuasukille tulee ahdasta. Mutta muuten tässä kyllä vielä porskutetaan. Sainpa perjantaina älynväläyksen, peruin maanantailta äitipoliajan, kun en halua kenenkään ronkkivan nyt tuota alapäätä. Olisi ollut kasvunseuranta kerta (jälleen) ja ehken myös se synnytystapa-arviokin, jos se kerta olisi suotava tehdä. Ajattelin vaan, että en halua enää toista lasta syntyväksi miehen synttäripäivänä, joka on 13.9. Ja laskettuun aikaan on kuitenkin nyt niin vähän enää aikaa, että jos olisivat kokeilleet kohdunsuuta polilla, se olisi varmaan käynnistänyt synnytyksen ja näin ollen lapsi olisi varmasti tullut maailmaan (minun tuurilla) juuri saman päivänä kuin esikkokin. Anoppihan olisi tästä kyllä hyppinyt riemusta, kun olisi saanut hehkuttaa asiaa. Jos huomenna soittaisin sinne äitipolille ja kysyisin aikaa vasta loppu viikkoon tai ensi viikon alkuun, niin olisi tuo 13.9 jo ohitettu ja saisivat tehdä sitten mitä miellyttää. Perjantaina on kuitenkin taas neuvola ja samalla esikon 3v-neuvola.
Jospas sitä lähtisin minäkin toisten perään ulos, kun tuolla kuitenkin aurinko paistaa tällä erää. Näyttää kauniilta, vaan kylmältä syyspäivältä. Jos vaikka kävelyllä käytäisiin jossain. Ja jos esikolle ei ottaisi rattaita mukaan, niin ei tuo kävelyvauhtikaan nousisi minun kestorajan yläpuolelle. :) Pitäisi kuitenkin käydä näyttämässä miehelle mistä muskariin mennään sisälle, kun ei kuulemma saanut ihan selvää mun selityksestä. Ja eilen yritin kirjoittaa lappua valmiiksi lapsen pukemisesta, ulkoiluista ja muista hoitoon liittyvistä jutuista, kun mies tuntui haluavan moisen ohjenuoran. ...No ei tarvinnut mennä pihalle, nyt tulivat vessaan sisälle, toivottavasti ei ihan vielä ole puku märkä.