Syyskuun supinat

Jälleen omaa napaa ja muuta nurinaa: Jopas, tänään sitten nyppii suunnilleen kaikki. Ensin hoitelen esikoisen aamutoimet, ruokailut ja päikkärit YKSIN, vaikka mieskin on kotona. Kun sitten saan esikon viimein unille taistelun jälkeen, niin mies istuu kuin tatti tietokoneella, enkä pääse sähköpostia lukemaan "omalla ajalla" eli silloin, kun tyttönen nukkuu. Päiväkahvin ja välipalan jälkeen nyt sitten istuuduin koneelle ja heti oli kaksi muutakin selän takana ajamassa kauko-ohjattavalla autolla (miehen lapsuuden lelu). Niinkuin missään muualla ei olisi tilaa ajaa kuin lenkkiä minun selkäni takana yhdesssä huoneessa!!! Sanoinkin, etteikö eteisen ja keittiön välissä olisi enemmän tilaa ajaa ja ilman suurta kynnystä. Heti tämän jälkeen mies rupesi puuhaamaan uloslähtöä ja kovasti uteli, mitä tyttöselle päälle. Pukuko? Mitä puvun alle? Mitkä kengät? Mikä hattu? Mitkä hanskat? Eivätkä käyneet edes vessassa, tyttönen kuitenkin vasta opettelee kuivana olemista päivällä. Selvisivät kuitenkin nyt ulos viimein, tosin kohta varmaan housut kastuu, kun edellisestä vessareissusta on jo yli tunti. ...Mitenkähän tuo isi meinaa pärjätä mun ollessa laitoksella?! Ja ulos olisi heti pitänyt mukaan lähteä, milloin on mun "oma aika", kun mies kuitenkin sai yli tunnin omaa aikaa mun ja tyttösen nukkuessa yläkerrassa. Mies muuten aloitti nyt 2 viikon kesälomansa ja siihen perään olisi tarkoitus jatkaa isyyslomalla, mutta jos tämä näin menee, niin mulla varmaan leviää pää ennenkuin hän jatkaa töitä. Ja tähän valituskirjelmään voinkin sitten lisätä sen, että anoppi päätti soittaa vain ja ainoastaan kysyäkseen mun vointia, toisin sanoen sitä, joko synnytys on lähellä. ...Mitä se sillekään kuuluu ennen aikojaan? Ei sen tartte ympäri kyliä kertoilla mun voinnista, kuten tiedossa on, että hänellä on taipumus kertoilla kaikki kuulemansa asiat ympäri kyliä. Muut puheenaiheet puhelussa nimittäin olikin sää ja terveys, kuten kenen tahansa "puolitutun" kanssa. ...Siis kyllä on syysflunssaa ilmassa, mutta ei onneksi kohdalla.

Odotuksesta muuten: Supistelua edelleen, vaan kivutonta. Pitkä istuminen aiheuttaa kurjaa tunnetta, kun tuolle masuasukille tulee ahdasta. Mutta muuten tässä kyllä vielä porskutetaan. Sainpa perjantaina älynväläyksen, peruin maanantailta äitipoliajan, kun en halua kenenkään ronkkivan nyt tuota alapäätä. Olisi ollut kasvunseuranta kerta (jälleen) ja ehken myös se synnytystapa-arviokin, jos se kerta olisi suotava tehdä. Ajattelin vaan, että en halua enää toista lasta syntyväksi miehen synttäripäivänä, joka on 13.9. Ja laskettuun aikaan on kuitenkin nyt niin vähän enää aikaa, että jos olisivat kokeilleet kohdunsuuta polilla, se olisi varmaan käynnistänyt synnytyksen ja näin ollen lapsi olisi varmasti tullut maailmaan (minun tuurilla) juuri saman päivänä kuin esikkokin. Anoppihan olisi tästä kyllä hyppinyt riemusta, kun olisi saanut hehkuttaa asiaa. Jos huomenna soittaisin sinne äitipolille ja kysyisin aikaa vasta loppu viikkoon tai ensi viikon alkuun, niin olisi tuo 13.9 jo ohitettu ja saisivat tehdä sitten mitä miellyttää. Perjantaina on kuitenkin taas neuvola ja samalla esikon 3v-neuvola.

Jospas sitä lähtisin minäkin toisten perään ulos, kun tuolla kuitenkin aurinko paistaa tällä erää. Näyttää kauniilta, vaan kylmältä syyspäivältä. Jos vaikka kävelyllä käytäisiin jossain. Ja jos esikolle ei ottaisi rattaita mukaan, niin ei tuo kävelyvauhtikaan nousisi minun kestorajan yläpuolelle. :) Pitäisi kuitenkin käydä näyttämässä miehelle mistä muskariin mennään sisälle, kun ei kuulemma saanut ihan selvää mun selityksestä. Ja eilen yritin kirjoittaa lappua valmiiksi lapsen pukemisesta, ulkoiluista ja muista hoitoon liittyvistä jutuista, kun mies tuntui haluavan moisen ohjenuoran. ...No ei tarvinnut mennä pihalle, nyt tulivat vessaan sisälle, toivottavasti ei ihan vielä ole puku märkä.
 
KolmasKerta: No tuo on kyllä jo kaiken huippu! Toivottavasti aiot pistää palautetta eteenpäin, koska ei tuollasta pitäisi joutua sietämään. Sitä kun tässä tilassa ollaan niin lääkäreiden, kätilöiden ja sairaalan armoilla, ettei voi kuin hyppiä heidän pillin mukaan, muttei ihan kaikkea tarttis silti kiltisti niellä.

Tiiulii: Jaksamisia vaan sinne. Eiköhän tässä ala yhellä jos toisella olee hermo kireellä erinäisten syiden vuoksi. Ite joudun ainakin puree hammasta, etten ala laukoo ajatuksiani ääneen ja loukkaamaan ihmisiä siinä hötäkässä. Yritän vaan muistuttaa itseäni siitä, että ei tartte enää pitkään kärvistellä. Kohta helpottaa. Toivottavasti.

Omaa napaa: Voi helvatan kuustoista, noita peräpukamia! Kuten aiemmin mainitsin, niin vatsa on toiminut viime aikoina melko jouhevasti (useamman kerran päivässä) ja sen seurauksena nuo pukamat on olleet hieman ärtyneet. Ei varsinaisesti kipeät, mutta tuntuvat ikävältä. No, tänään ne on ihan oikeasti kipeät ja vuotavat verta. Ei ne paljoa vuoda, mutta paperiin tulee verta pyyhkiessä.
Mitä peräpukamavoidetta sitä nyt sitten saikaan käyttää raskauden aikana? Täytyy varmaan soitella huomenna neuvolaan ja kysyä.
Pari päivää supistellukin (kivuttomasti) aika paljon ja supistuksen aikana jännitän tuota peräaukkoa, jonka jälkeen sinne sattuu tosi ikävästi.

Käly laitteli tänään viestiä ja kertoi viimeisimmästä synnytyksestään. Mainitsi siitä limatulpan irtoamisesta, joka hänellä oli irronnu pari päivää ennen synnytystä. Kertoi että sitä limaa oli sitten valunu sen jälkeen aika paljon synnytyksen aikana. Jäin vain miettii asiaa, kun oon pistäny merkille, että eilen ja tänään multa on valunu sellasta ihan kirkasta limaa. En ole aiemmin moista huomannu, enkä ole varma onko se valkovuotoa vai mitä. Mulla valkovuoto on tän raskauden aikana ollu tosi paksua ja valkoista. Tää on tosi valuvaa ja ihan kirkasta. En tiedä... Sitä vaan pistää nyt merkille kaikkea poikkeavaa ja yrittää etsiä merkkejä siitä, että jotain olisi tapahtumassa ja pian :)
 

Jaahas nyt on sitte käyty viimmesen kerran äippäpolilla. Oli kyllä niin kiva lääkäri et ei oo ennen kohalle sattunu jäi niin hyvä mieli käynnistä :) Vauva kasvaa keskellä käyriä ja kaikki muukin oli hyvin. Painoarvio oli nyt rv38+4, 3400g. Kohdunsuu oli jo 3cm auki ja kohdunkaulaa jäljellä 2cm ja pehmeä ois voinu vaikka heti puhkasta kalvot :) raskausajan diabeteksen takia on käynnistysaika 18.9 jos ei jostain kumman syystä oo vielä siihen mennessä syntynyt. En oo ihan turhaa kipeistä supistuksista kärsiny kun oli paikat noin hyvin aueneet. Nyt rupes oikeesti jännittämään et millon se lähtö tulee.

 
Joo, aamulla käytiin osastolla, sairaalavaatteet päälle ja lääkäriä odotteleen, Tietenkin ajatuksissa se, että tänään käynnistetään. Parin tunnin päästä vaihdoin jo omat vaatteet päälle ja lähdin kotiin, pettyneenä ja erittäin vihasena!!!! Synnytys saleissa ruuhkaa, eli käyntini oli aivan turha, olisi voinu asian puhelimessakin sanoa... Jumalauta että jaksavat hyppyyttää edestakasin. No, nyt sovittiin että voin huomen aamulla soittaa ja kysyä onko saleissa tilaa. Eipä tarvi sit ajaa turhaan 50km (edestakasin 100km) Paska fiilis... ei muuta voi sanoa!!
 
KolmasKerta: Apua, toihan on ihan hirveää! Miten synnyttäjää voidaan sairaalassa kohdella noin? Missä päin asut eli mistä sairaalasta on kyse, jos saan kysyä? En voi edes kuvitella osaavani ymmärtää, miten paska fiilis sulla tällä hetkellä on!

Mulle sanoi tänään neuvolan terkkari, että Tyksissä on ollut paljon ruuhkaa nyt lähiviikkoina ja toinen synnytysosasto suljettuna. Kuulemma johonkin siellä mahtuu aina synnyttämään mutta käytäväpaikkaan pitää varautua synnytyksen jälkeen. Ilmeisesti ainakin Taysissa on sama homma, parin seuraamani raskausblogin perusteella.

Omaa napaa: Pelottaa, että synnytys joudutaan käynnistämään. Haluaisin asioiden etenevän luonnollisesti. Mutta viikkoja on jo 39+5 eikä vauva ole vielä laskeutunut eikä pää kiinnittynyt. Kävin tänään vyöhyketerapiassa, torstaina uusi käynti. Jospa siitä olisi apua. Tai voisi edes kuvitella niin. Pelottaa myös, että vauva ehtii kasvaa paljon - eivät ilmeisesti olisi käynnistämässä raskausdiabeteksesta huolimatta ennen kuin viikoilla 42+ kun painoarvio ei 3 viikkoa sitten ollut keskikokoista suurempi. Tai miten voisivatkaan käynnistää, kun mitään seurantaa ei ole ja neuvolasta saa lähetteen yliaikaiskontrolliin vasta rv 41+5.
 
KolmasKerta: Ihan käsittämätön tuo sun juttus. En ois uskonu, että tuollasta voi Suomessa tapahtua.

September: Toivotaan että sullakin synnytys käynnistyis itsestään. Otat nyt vaan rennosti ja yrität olla stressaamatta asiaa. Luin jostain, että todennäköisemmin se synnytys käynnistyy, kun on rentoutunut. Sitä olen itekin yrittänyt tässä kovasti.

Omaa napaa: Eilen piisas tosiaan äksöniä, tosin sellaista jota en ollut kaivannut. Eli alkuillasta puhkes se pahamaineinen peräpukama ja verta tuli ihan mukavasti. Ei muuta kuin soitto päivystykseen, että mitä teen ja sieltä käskivät lähteä samantien sinne. Onneksi mies lähti mukaan, koska reilu tunti jouduttiin odottaa, että pääsin sisälle. Lääkäri vilkas sitä nopeasti, puudutti sen ja tyhjensi sen sitten. Oli kuulemma pieni, eikä lainkaan paha, joten pitäisi parantua nopsaan. Suihkuttelua vain kotihoidoksi.
Takamus olikin sitten loppuillan NIIN kipeä, kun se puudutus lakkas. Yritin sohvalla katella telkkaa, niin ei kärsinyt olla. Siirryin sänkyyn ja sillon pikkunen alko työntää päätään niin lujaa kohdunsuuta päin, että hammasta purien yritin kestää sitä. Se teki sitä aika pitkään ja sen jälkeen on alapää ollu niin kipeä, että hädin tuskin kärsin liikkua. En meinaa päästä edes sohvalle makaamaan, sattuu niin paljon nivusiin. Yöllä kyljen kääntö oli lähes mahdotonta, mutta pakkohan sitä oli välillä kääntyä.
Sanoin miehelle, että en mä kestä tätä enää pitkään ja toivon mukaan lähtö olisi pian edessä.
Hieman veikkaan tässä, että mulla tosiaan irtos se limatulppa eilen. Sinne päivystykseenkin mentäessä ja siellä odottaessa tunsin koko ajan kuinka sitä limaa valu ulos. Kotona menin heti vessaan ja side oli ihan siinä limassa. Jostain just luin, että sitä pitäisi kananmunan sisällön (? joku oli heittäny tuollasen mitta-arvion) verran tulla ja kyllä sitä ainakin sen verran tuli.
Lueskelin vähän ihmisten kokemuksia, että kuinka pian on tullu lähtö sen irtoamisen jälkeen. Oli aika laaja skaala muutamasta tunnista pariin viikkoon. Yleisesti ottaen tuntui olevan, ettei sen jälkeen pitäisi viikkoakaan mennä. Saa nyt nähdä miten meillä käy...

Taustalla pyörii 16 and pregnant- sarja, jossa tuo tyttö yritti käynnistää synnytystä haara-perushypyillä, syömällä lakritsia, ananasta ja jotain tulista ja akupainannalla. Kerkesin jo naureskelee moiselle typeryydelle, kunnes se lähtikin synnyttää samana illalla, kun supistukset alko. Hitto soikoon, lähettävä ostaa lakritsia ja ananasta ja alettava painelee pisteitä! Haara-perushyppyihin en kykene, joten toivottavasti se ei ollu niistä kiinni :D
 
KolmasKerta: Johan on kummallista toimintaa sairaalalta. Muistahan pistää palautetta asiasta eihän tuo nyt oo oikein hyppyyttää ihmistä miten lystää. Toivottavasti tänään saat parempaa palvelua ja synnytyksen vauhtiin emoticon

SweetSeptember: Limatulpan vertaus kanamunan sisustaan on aika osuva. Mulla aamusuihkussa läsähti kaakeleille limatulppa ja oli kyllä sen kokonen.

September: Toivotaan et synnytys lähtee ittekseen käyntiin, se vauva voi laskeutua ihan hetkee ennen synnytystä. Mulla on toi käynnistys aika siksi kun otan insuliinia raskausajan diabetekseen ja oon sen verran pienikokonen (155cm) et eivät sen takia halua päästää yliajalle. Vaikka painoarvio lasketulleajalle on 3700g eli ei kovin iso.

omaa napaa: illalla oli kyllä napakoita suppareita mut laantuivat yöksi, sain onneksi nukuttuu kunnolla. Ei kyllä uskaltanu kovin rivakasti kylkee kääntää :) yöllä vessassa käydessä tuli sellasta punertavaa limaa ja aamulla suihkuun mennessä lörtsähti kunnon limatulppa lattialle :) niin ja maha on ollu pari paivää ihan sekaisin. Jospa se tästä rupeais edistyyn. Pitää yrittää rentoituu mut ku on niin levoton olo.....
 
September: Mukava kuulla, että suakin askarruttaa tuo vauvan asento ja laskeutuminen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja supistukset tosiaan saa vauvan hakeutumaan oikeaan asentoon.

KolmasKerta: No johan on nyt erikoista toimintaa sun sairaalassas. Itsellä ainakin kätilö tarkasti esikoisesta kohdunsuun tilanteen, sillon kun alkoi tapahtua. Luulis, että automaattisesti katsotaan kohdunsuun tilanne, jos kerta limatulppakin jo tullut ulos.  Ymmärrän, että tuskastuttaa tollanen. Luulis, että ne ehdottais toista sairaalaa jos heillä noin täyttä eivätkä pysty potilaita hoitamaan. Mutta kannattaa antaa palautetta tosta edestakaisin hyppyyttämisestä.

Sunnuntaina illalla tuntu parin tunnin ajan kovaa nipistelyä vatsassa, ehkä eniten ylävatsassa eikä liikkuminen tai muu asennon vaihtaminen helpottanut. Nyt sitten  ei oo tuntunu pariin päivään mitään erityistä. Eli päivä kerrallaan vaikka alkaakin jo tympiä..

Näemmä alkaa muillakin pikkuhiljaa tapahtua. Kohta alkaa olla jo pienokaisia useammallakin sylissä :)
 
Hienoa, että täällä alkaa vähitellen tapahtua ja kohta meillä kaikilla on pieni nyytti kainalossa. :) Kolmaskerta: Muista mainita sairaalalle moisesta kohtelusta, eihän tuossa ole järjen hiventäkään. :/ Jospa ensi kerralla päästäisiin jo tositoimiin itse kukakin.

Mua ei vaan meinaa tuo äitipoli päästää hampaistaan. Maanantaina ois pitänyt käydä näytillä, mutta ajattelin, etten halua lasta syntyväksi 13.9, joten peruin ajan. Ja soittelin perään, niin perjantaina on kuulemma lähtenyt kirje tännepäin uudesta ajasta, tosin se kirje ei vielä tänään meidän postilaatikkoon löytänyt. Uusi aika kuulemma ensi tiistaina 39+1. Jospa lapsi tulisi jo tätä ennen maailmaan. Vointi entisenlaista, mitä siis ollut jo monta päivää, harjoitussupistuksia pienestäkin liikkeestä. Jospa ne sen verran tekisivät, ettei tartteis enää ensi tiistaina olla äitipolilla jonottamassa.

Tänään taas tyttösen kanssa kerhoilemassa, neuloin lapasen vartta koko kerhon ajan ja tyttö leikki kerholeikkejä toisten kanssa. Jospa oikeasti kohta olisi aika päästä lukemaan tai neulomaan eteiseen kerhon ajaksi. Tekivät tänään hienot sienitaulut liimaten ja saivat vielä vähän piirtääkin. Mies sillä aikaa väsännyt lämmitysputkille jatkoja täällä kotona. Pitäisi lähteä tyttösen kanssa ulos, kun ei sada vettä, vaikka kehtuuttaa kyllä tehokkaasti. Eilen illalla närästi kovasti, mutta ne Renniet meni ja loppui jokunen päivä sitten. ...Eikä niitä edes meidän äitipolin mukaan saisi raskausdiabeetikko käyttää. Tilalla kuulemma Ranimex. Mutta jospa nämä viimeiset viikot pärjäisi itse poreutetulla vedellä. :) Ja ennenkaikkea, jospa jotain tapahtuisi tässä loppu viikosta. :D
 
KolmasKerta: Toivottavasti kaikki sujui hienosti nyt jälleen uudella yrityskerralla ja sulla on ihana vauva jo maailmassa.

Mutta komppaan muita, palautetta sairaalaan ja terveystoimeen, ei ihmisiä voi kohdella noin että synnytys käynnistetään mutta ei viedä hommaa loppuun ja sitten sitä joutuu hyppimään edestakaisin noinkin pitkää matkaa! :-/

Oma napa: Laskettu päivä, eikä täällä mitään tapahdu. Koitan pitää mielessä, että varhaisultrassa määritetty ja kuulemma luotettavampi laskettu aika olisi vasta 17.9. Raskausviikon 13 neuvolaultrassa niiden vain oli pakko vaihtaa laskettu aika, kun viikkojen vastaavuus heitti juuri sillä minimillä eli 5 päivällä. 3 viikkoa sitten vauvan painoarvio lasketulle päivälle oli n. 3500 g, mutta huolestuttaa semisti se virhemarginaali. Ja kun mulla ei raskausdiabeteksesta huolimatta ole mitään seurantaa, niin pelkään että vauva vain viihtyy ja viihtyy mun mahassa ja kasvaa tosi isoksi ja joudun sitten käynnistyksellä pusertamaan rv 42+ maailmaan jonkun lähemmäs 5-kiloisen vonkaleen.

Yöunet on huonontuneet. Yhtäkkiä maha tuntuu painavan jotain hermoja tai verisuonia myös kyljellään nukkuessa, niin että 1,5 tunnin välein herään siihen kun reisien sivuja ja pakaroita jomottaa ja puuduttaa ja puoliksi kramppaa. Kyljen kääntäminen on sellainen projekti, jossa tarvittaisiin jo vinssiä. Ehkä näitäkin unia tulee silti muutaman viikon päästä ikävä :-D

Jos tietäisin, että vauva syntyy vaikka 41+3 omia aikojaan, niin nauttisin ihan täysillä vielä näistä viimeisistä leppoisista hiljaisista päivistä, kun ei ole pakko tehdä mitään. Tietysti kannattaisi nauttia muutenkin, kun loppujen lopuksi olo ei ole vieläkään mikään ihan mahdoton. Väsymys vaivaa ja paikat puutuu ja odotan tosi paljon jo sitä, ettei joka ainoan välipalan kohdalla tarvitse miettiä onko tässä liikaa ruisleipää proteiinin ja rasvan määrään nähden (=nostaako liikaa verensokeria). Mutta ei ole turvotusta, ei liitoskipuja ja liikkumaankin vielä pääsee. Joten ehkä koitan luottaa siihen että vauva tulee normaalikokoisena omia aikojaan ennen kuin joudutaan käynnistämään, ja siihen asti on turha murehtia kun voi rentoutua :-)

 
Omaa napaa: Kotiuduin tuossa juuri neuvolasta, jonne en olisi todellakaan halunnut joutua enää menemään. En voi kuin ihailla sitä miten ystävällinen jaksan olla, vaikka ketutti sinne meno ja väsytti ihan hemmetisti, kun piti niin aikasin nousta. Vielä siinäkin vaiheessa jaksoin/viitsin hymyillä ja naureskella, kun terkkari antoi mulle uuden ajan ens viikolle. Vaikka tuntu, että verisuonet katkeili päässä pelkästä ajatuksesta, että joutuisin vielä viikon päästä menee uudestaan. Kovasti siinä terkkarikin sitten naureskeli, että no toivotaan, ettei tarttis sillon enää tulla.

Pieni lohtu oli, kun kerroin terkkarille siitä limasesta vuodosta. Kysyin, että mikäli se oli limatulppa, joksi terkkarikin sitä epäili, niin mikä on keskimäärin se aika siitä, kun synnytys käynnistyy. Terkkari totes, että yleisesti se on 2-3 päivää, mutta tietysti voi mennä pidempäänkin. Mikäli tuo 2-3 päivää pitäis paikkansa, niin tänään vois koittaa sitten lähtö täällä päässä :) En kuitenkaan aio vielä vetää kenkiä jalkaan ja takkia päälle ja istua odottamaan hengitystäni pidätellen...

Minä kun kerkesin täällä kehuskella ymmärtäväistä anoppia, joka lupas olla soittelematta ym. No nyt se on kyllä soitellu miehelle harva se ilta ja joka kerta on kysyny, että joko täällä jotain tapahtuu. Eilen illalla se oli sitten sanonu, että hänelle pitää sitten ilmottaa vaikka keskellä yötä. Miehelle oli jääny kuitenkin epäselväksi, että tarkottiko se lähtöä vai vauvan syntymää. Myönnän että nautin siitä, että mieskin saa osansa noista utelupuheluista :D
Olipa tuo anoppi nyt ensimmäistä kertaa paljastanut senkin, että kumpaa hän on veikannu meille alusta saakka ja poikaahan sekin. Oli kertonu jutelleensa mun äidin kanssa puhelimessa ja mun äiti oli kuulemma sanonu, että hän toivoo meidän saavan mun miehen näkösen pienen pojan. Totesin miehelle, että eikö mun näkönen pieni tyttö sitten kelpaa ;- P Ja vaikka poika tuliskin, niin voishan sekin olla mun näkönen, että olisiko sekin pettymys... Entä olisiko se edes pieni lohtu poikaa odottavilla, että meidän tyttö näyttäs isältään...?!?!?
Kun voisi olla kärpäsenä katossa sillä hetkellä, kun kaikki nämä poika-veikkaajat saa tiedon meidän pienen tytön syntymästä. Ilmeet ois taatusti näkemisen arvoset!
 
Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu. Siskolla laskettu aika vasta ens kuun lopulla ja nyt oli toissayönä joutunu sairaalaan, kun lapsivesi oli menny. :( Siellä nyt oottelee "vessaluvilla" tulevaa. Kunhan vielä viikon eteenpäin pääsisi, niin ois jo turvallisemmilla vesillä pienokainen ja keuhkot paremmassa kunnossa. Nyt tarjoillaan kortisonia piikkinä keuhkojen takia. Mutta jos tarvista, niin sektion tekevät kuulemma vaikka tänään. Siis jännityksellä odotamme terveisiä sairaalasta.

...Ja minä kun niin  odotan jo tuon oman pienen syntymää. Nyt takana jo 38+3, joten saisi syntyä. Tosin nyt meni tuon siskon sattumuksen vuoksi konseptit uusiksi, kun meidän äiti hoitaa siskontyttöä (liki 4v) ja meillä ei siis tälle (tänään 3v) tyttöselle ole hoitajaa, jos kauemmin joutuisin sairaalassa olemaan. Äiti oli tuossa vajaa kuukausi sitten isossa leikkauksessa ja siksi vielä toipilas, joten ei varmaan pärjää ihan vielä kahden villikon kanssa. Pitää varmaan vaan soitella yhdelle perhepäivähoitajalle, joka on luvannut pitää tyttösestä huolta, jos joudutaan lähtemään vaikka yöllä, että varautuu meidän tyttösen tuloon ihan mihin aikaan vaan ja milloin tahansa. Ja varmaan pitää yhdelle muskarikamun äidille kanssa vihjailla, että voisiko hoitaa meidän neitoa tarvittaessa, ois ainakin täällä samalla paikkakunnalla, niin ei tartteis viedä tyttöä ensin 40km etelään päin ja sitten sieltä 80km pohjoiseen (kodin ohitse) sairaalalle. Tiistaina ois itsellä äitipoliaika, jonka olivat varanneet kysymättä, kun peruin sen maanantain ajan (eilen tuli kirjeenä tieto ajasta). On vaan vähän hankala aika, kun ei kerkiä syömään eikä nukkumaan päikkäreitä kerhon ja sen ajan välillä. On siis hieman kiukkuista väkeä menossa odottamaan 1-3 tuntia sinne aulaan. Supistelee edelleen ahkerasti ja selkä edelleen huutaa hurraata, mutta muuten tässä kuitenkin suunnillleen pärjää, jos vain riittäisi unta öisin. Tänäänkin heräsin jo klo 5 ja eilen klo 4!!! No tänään sitten päikkäreiden jälkeen muskariin ja kaipa sitä pitää kaupasta jotain hyvää hankkia päiväkahville, kun on meidän perheessä tuplasynttärit, isä ja tytär juhlivat samana päivänä, välissä vain 30 vuotta. ...Tiedä sitten, tuleeko kahvivieraita. :D
 
Tiiulii: Voi kun kurjia uutisia. Onneksi siskosi vauva on jo sen verran iso että välitöntä vaaraa ei joka tapauksessa olisi. Mutta onhan se aina parempi vauvalle pysytellä sisällä kunnes on ihan kokonaan valmis keuhkoineen kaikkineen.

Omaa napaa: Ihan kuin jotain olisi ehkä jo pikkuhiljaa tapahtumassa. Heh. Kai sen voi toisaalta päätellä jo siitäkin, että laskettu aika tuli ja meni. Ei mutta. Tänä aamuna taisi irrota pari palaa limatulppaa, ja tuolla alhaalla tuntuu enemmän painetta ja vihlaisuja kuin ennen. Olisiko vauvan pää jo vihdoin kiinnittymässä? Olisi kyllä jo aikakin, rv 40+1. Ei näistä nyt mitään voi tietenkään päätellä, mutta ilahduttaa se odottelijan mieltä, kun edes joku omassa olossa muuttuu vähän (väsymyksen lisääntymisen lisäksi).
 
Onkohan täällä porukka jo synnyttelemässä? :-)

Toivottavasti ennen maanantaita olen minäkin. Nyt tuntuu vahvasti siltä, ettei ainakaan pakkokäynnistykseen asti tarvitse sinnitellä:

40+2. Yöllä oli tullut lisää limatulppaa lakanalle. Ajattelin että hyi, tuollainen se sitten oli. Mutta tunti sen jälkeen vessassa käydessä paperiin tuli vielä moninkertainen klöntti, joka oli niin ällöttävä että purskahdin nauruun. Aamulla myös heräsin supistuksiin, joita on nyt tullut menkkamaisen selkäkivun kanssa puolentoista tunnin ajan n. 10 minuutin välein. Eivät ole voimistuneet, joten ennakoivia nämä varmaan ovat, eivät niitä ihkaoikeita. Mutta ehkä lähipäivinä...
 
September: Toivottavasti pääset viikonlopun aikana tositoimiin :)

Täällä menossa 39+1... Alkuviikosta tuntui, että ei mene enää montaa päivää. Tuli sen verran napakoita tuntemuksia parina päivänä ja keskiviikkona neuvolan täti sanoikin että kiinnittynyt on. Eilen taas ei tuntunut melkeimpä ollenkaan ja yönkin nukuin pitkästä aikaa aika hyvin. Olis niin ihanaa saada vauva jo syliin :) Olin niin onnellinen, kun sain tietää että beibi on kiinnittynyt ja luulin että ei voi enää kauaa mennä synnytykseen...mutta sitten luinkin netistä että osalla on kiinnittynyt jo vkolla 35-36 ja silti mennyt yliaikaa :/

Tsemppiä kaikille! Pian ne beibit kuitenkin tulee, meni yli tai ei :)
 
September: Merkit ainakin vaikuttais hyviltä! Toivotaan ettei sunkaan tarvis enää kauaa kärvistellä :)

Edistystä(kö): Kävin tuossa herättyäni pesulla sen pukaman vuoksi ja suihkussapa sitten alapäätä pestessä ihmettelin, että "mitä hittoa...?!". Sellainen iso, kellertävä, geelimäinen limaklöntti tippu lattialle. Eli oisko sieltä nyt irronnut se viimeinenkin osa sitä limatulppaa. Oli kyllä aika vastenmielisen näköinen juttu ja kävin miehellekin sanomassa, että haluuko se tulla katsoo sitä limatulppaa, kun se on nyt tuolla lattialla. Jostain kumman syystä se ei halunnu nähdä sitä :D
Nyt oon istunu tässä sohvalla koneella vajaan tunnin ja aika tiukkoja supistuksia on tullu. Ei vielä mitään hirmu kipeitä, mutta aavistuksen vetää jo otsaa kurttuun ja saa pidättelee hengitystä.

Viime hetken juoksuja: Mies oli saanut kutsun kaverin varpajaisiin, jotka on huomenna ja kysy, että voiskohan hän mennä sinne. Vähän ihmettelin, että uskaltaa edes harkita asiaa. Laskettuaika on kuitenkin tänään ja lähtö voi tulla kirjaimellisesti minä hetkenä hyvänsä. Oispa kiva, jos se lähtö tulis sillon, kun mies on viihteellä. Se sano kyllä, ettei hän sinne ryyppäämään menis, että voishan hän siellä muuten vaan kävästä. Tokasin vaan, että tee niinku haluat, mutta oluelle löyhkäävää miestä en synnytykseen halua. Sinällään tuntuu pahalta, ettei se vois lähteä ja ottaa paria olutta. Se ei ole hirveästi käyny viihteellä ja mielelläni sille soisin vapaanillan tästä hässäkästä (kun ei tiedä koska sitä seuraavan kerran pääsee ulos tuulettuu), mutta oikeasti pelottaa jäädä tässä vaiheessa kotiin yksin :(

Masennusta: Eilen oli monumentaalisen huono päivä. Aamusta saakka olin tosi masentunut. Möllötin vaan sohvalla ja mietin sitä kuinka mä en pysty kuvittelee meille vauvaa. En siis kerta kaikkiaan pystyny kuvittelee meidän kotiin vauvaa tai meille lasta ollenkaan. Tulin siis siihen lopputulokseen, että eiköhän tää homma persiilleen vielä mene.
Vähän veti apeaksi, kun ollaan nyt on parin päivän sisään saatu kaksi vauvauutista lähipiiristä ja molemmissa tapauksissa on tullut tyttö. Sanoin miehellekin, että ei meidän tytössä ole enää mitään ihmeellistä, kun tyttöjä tulee nyt kuin liukuhihnalta. Vaikka mies kuinka vakuutteli, että meidän tyttö on spesiaali, niin ei se lohduttanu.
Makasin illan sängyssä ja itkin sitä kuinka kaikki muut saa pieniä ja nättejä tyttöjä ja minä väännän jonkin kolmikilosen tytön, joka näyttää valtavalta verrattuna muiden alle kolme kilosiin tyttöihin. Aloin katumaan sitä, että lähdin koko touhuun ja mietin mitä helvettiä mä olen ajatellut, kun olen päättänyt lähteä jatkamaan omia surkeita geenejäni eteenpäin. Voi lapsi-parkaa, kun se joutuu jakamaan yhdenkin epäonnistuneen geenin mun kanssa.
Juu, eli aika överiksi meni meikäläisen ajatustyö eilen. Loppuillasta alko jo pelottaa, koska mä en tuntenut enää mitään iloa tästä vauvasta. Oli vaan kaikinpuolin tosi masentunut ja paska fiilis.

Onneksi tänään on taas parempi päivä, enkä malta odottaa, että saan oman pienen ja nätin tytön syliini :)
 
SweetSeptember: Eiköhän noi viime hetken paniikkikohtaukset ja masennukset ole aika normaaleja. Sitä on niin kaukana omasta perusolotilasta ja pitkän odotuksen loppusuoralla, että tottakai se vaikuttaa tunteisiin. En mäkään sitä vauvaa osaa tänne kuvitella, ulos musta, ja mies vielä vähemmän. Mutta luotan että kun se on syntynyt, niin tuntuu luontevalta että se ei enää ole mun mahassa vaan se on se ihminen joka me perheemme täydennykseksi toivottiin. Tietysti se saattaa ekaksi tuntua vähän vieraalta, mutta eiköhän siihen nopeasti tutustu... :-)

Nauroin kyllä aika tavalla tuota, että "muut saa pieniä ja nättejä tyttöjä ja minä väännän jonkin kolmikilosen tytön, joka näyttää valtavalta verrattuna muiden alle kolme kilosiin tyttöihin". Heh, mä en ole KOSKAAN nähnyt vauvaa joka olisi syntynyt alle 3500 gramman painoisena! Eikö tyttövauvojen keskimääräinen syntymäpaino ole n. 3400 g? Eli sitä pienempi vauva on keskiarvoa pienempi. Ja musta n. 4-kiloinen on vielä normaali vauva, sitä pienempi on ihan pikkuruinen rääpäle :-D Siskotkin sanoi, kun mun laskettu aika oli ohi, että ei meidän suvussa vauvat tykkää syntyä ennen kuin paino alkaa nelosella. Tästä vauvasta ennustettiin keskikäyrävauvaa eli laskettuna aikana olisi syntymäpaino 3500 g. Jotenkin tuntuu, että vähän isompi mötkäle sieltä tulee... 

On supistellut enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja kipeästi jo monta tuntia. Koko ajan pelkään, että nämä heikkenevät ja loppuvat. En halua väärää hälytystä, haluan jo sinne synnyttämään, viimeistään yöllä!
 
Ei tullut kahvivieraita eilen, toisaalta onneksi, kun ei ollut oikein mitään tarjottavaakaan. :) September ja SweetSeptember tsemppiä teille, jospa pääsisitte pian tositoimiin. Itsekin kovasti jo toivon tämän loppuvan, alkais olla aika saada nyytti syliin. Tänään käytiin neuvolassa ja kasvaa vaan tuo nappula tuolla sisällä, vähän reilustikin ilmeisesti, kun oli tuo kohdunpohjankorkeus noussut päälle keskiviivan. No jos vaikka tiistaina saisin jo syliin pienen. Se äitipolikäynti tulevana tiistaina pistää kyllä mulla päiväjärjestyksen sekaisin. Yöt menee valvoessa ja asioita miettiessä (3 yötä jo alle 5 tunnin unilla ja nekin useammassa pätkässä), sit pitäisi päivisin jaksaa touhuta neiti 3v:n kanssa. Tänään tosiaan oli neuvolakäynti, samalla tyttösen 3v neuvola. Tytöllä oli kaikki hienosti, taitavasti osasi tehdä ne 3-vuotiaan temput. Mulla jälleen sokeria virtsassa (tällä erää ilman karkkeja) ja paino noussut hieman reilusti, mutta minkäs teet, kun nyt on mies lomalla ja pitää joka päivälle olla jotain herkkua kahvin kanssa. :/ Lapsen kanssa kaksin ollessa meidän välipala voi ihan hyvin olla vain hedelmää tai leipää/riisipiirakkaa ja juomista. Nyt on syöty omenapiirakkaa ja hyvä määrä jäätelöä. Ei pelkkä keksiastia riitä isännälle, vaan "onkos meillä mitään kahvin kanssa?" Pitää varmaan laittaa kova kovaa vasten ja sanoa tiistaina äitipolilla, etten lähde kotiin kuin vauva kainalossa ja kuitenkin perjantaina viimeistään, jäisi silloin 3-4 päivää aikaa seurata vauvaa osastolla. Olivat soitelleet mun ajanperumisesta neuvolaankin. Mutta eipähän nyt ole molemmat lapset ja isä saman synttäripäivän juhlijoita. Jospa tiistaina tapahtuisi jotain. Ainakin se mun sisko saa sen oman nyyttinsä maailmaan viimeistään ensi tiistaina, olivat luvanneet hänelle sairaalassa. En enää jaksaisi ja haluaisi millään kuunnella sitä, miten tämä on "mammuttikokoinen" ja kasvaa vaan. Pitää varmaan ruveta nyt puhumaan käynnistyksestä ja sektiosta, niin ei tartte välittää niiden painoarvioista. Siis jos ei mitään tapahdu tiistaihin mennessä. AHDISTAA tuo äitipolin toiminta!!!!

Jippii, tähän asti ei mies ole kovinkaan innolla ollut ottamassa esikkoa hoidettavakseen, mutta nyt kuitenkin  otti hänet pihalle "vahdittavaksi". Vaatteet tosin kyseli jälleen, mitä alle ja mitä päälle. Kyllä, kun ilmat tästä vielä viilenee, niin on muuten mukava hänenkin miettiä lapselle vaatetta, jos olen sairaalassa vauvan kanssa. Se lapsen hoito mun sairaala-ajalla on kyllä vähän vielä harmaan peitossa, mutta jospa joku hoitaja löytyisi tyttöselle.

Tää nyt on TAAS tätä niin omaa napaa, että... Mutta kun asiat vähän pyörii mielessä. Toisaalta toivoisin, että vauva kestäisi sisällä mahdollisimman pitkään, että tuo siskon tilanne selviäisi, toisaalta haluaisin tämän lapsen jo heti nyt maailmaan, niin ei tarvitsisi elää kuin veitsen terällä ja suurennuslasin alla tuon äitipolin kanssa.
 
September: :D Mä kun kerkesin jo iloita siitä, että meidän pikkuinen kasvaa niin keskellä keskikäyrää ja saadaan ihan "normaalin" kokoinen vauva. Sitten yks läheinen meni vääntää (yliajalla vielä) alle kolmekilosen ja alle 50 senttisen tytön. Heti tuli mieleen, että nyt sitten kaikki sanoo meidän tyttöä isoksi, kun vertaavat siihen.
Kaikkea typerää sitä päässä liikkuukin näin viime hetkillä.

Supistuksia: Menin aika pian tuon aiemman viestin jälkeen väsää välipalaa ja sillon tuli ensimmäinen kivulias supistus. Makasin puoliksi keittiön työtason päällä ja puuskutin, kun otti sen verran koville ja kipu säteili alaselkään. Kun se helpotti tein välipalan ja sain syötyä sen, kun iski ilkeä pistävä kipu koko vatsaan. Se tuli sellasina aaltoina ja oli pakko nousta ylös ja kävellä vähän. Hain sitten viimein rannekellon vierelle, että mikäli niitä rupeaa tiheemmin tulee, niin voi vähän tarkkailla kestoja ja välejä. Ei ole kuitenkaan sen jälkeen tuntunu mitään, hitto vie!

Ennakkoaavistuksia: Äiti viestitteli tänään ja kerto, että hänelle oli viikko sitten unessa kerrottu, että meidän vauva syntyy 15. päivä. Nähtäväksi jää...

Lapsivedestä: Katoitteko tuolta etusivulta niitä videoita, kun niillä eukoilla menee lapsivedet? Se toinen video järkytti mut pahemman kerran! Sitä vettä purskahti varmaan litra sen vaatteiden läpi! Ei tosiaan tästä pyyhkeestä, joka on kaksinkerroin mun takamuksen alla sohvalla ja sängyssä ole mitään hyötyä, jos sitä tuollai tulee :/
 
Menee kohta hermo. Mulla on tullut alle 10 minuutin välein yli minuutin pituisia kipeitä supistuksia jo melkein 15 tunnin ajan, mutta niiden kivuliaisuus ei ole lähelläkään sellaista, että harkitsisin lähtöä sairaalaan. Kova menkkakipu kertaa kymmenen, mutta ei sellainen mihin tuntisin kaipaavani sairaalan apua. Pelkään että tässä supistellaan koko yö ja huomenna unenpuutteisena alkaa otteet koventua, ja sitten pitäisi jaksaa ponnistaa vaikkei ole nukkunut silmällistäkään. Harmittaa, kun ei hommat etene. Limaista vuotoa tulee, välillä vähän vaaleanpunertavaa, välillä lorahtaa jotain juoksevampaa kirkasta. Pitää kai tehdä se sidetesti siltä varalta, että on lapsivettä.

Mies alkoi jo epäillä, että ehkä mulla on vain synnytyksen suhteen huomattavasti korkeampi kipukynnys kuin muuten. Että odotan niin helvetillisiä tuskia etten rekisteröi tätä kipua minään, ja kohta vauva plompsahtaa meidän olkkariin. No tuskinpa, mutta kieltämättä hauska skenaario mieheltä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top