Syyskuun supinat
- Ketjun aloittaja Pinky
- Aloituspäivämäärä
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Joopa-joo ja syyskuu... Eikä täällä päässä tapahdu yhtikäs mitään ;(
Sanoin jo miehelle, että yli mennään ihan varmasti, se on sitä meikäläisen tuuria.
Ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, supistukset taas vähentynyt, enkä ole huomannut limatulpan irtoamista ym. Kyllä tympii!
Viimeset pari päivää on ollu mieli tosi maassa. Tuntuu että pää hajoo, ahdistaa ja masentaa, eikä tee mieli oikein tehdä mitään. Sitä yrittää olla miettimättä sitä synnytystä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, mutta tuntuu ettei enää pysty.
Tää on kärsimättömän ihmisen kirous ja tiesin sen iskevän ennemmin tai myöhemmin näin pahasti.
Pelkään että tiistaina neuvolalääkäri tutkii paikat ja toteaa, ettei siellä ole tapahtunu mitään muutoksia. Kaikki on pysyny kiinteänä ja kiinni.
Ähhh... Pahoittelen valitustani, mutta oli pakko saada kaikki ulos. En viitsi miehelle enää avautua, kun se on jo pari päivää joutunu kahtelee mun masentunutta pärstää ja kuuntelee valituksia.
Täytyy nyt taas yrittää tsempata itseään ja keksiä jotain puuhaa ajankuluksi. Todennäköisemmin se hetki koittaa, kun sitä ei osaa yhtään odottaa, kuin että sitä istuu sohvalla sairaalakassi sylissä tuijottamassa kelloa ja odottamassa supistuksia tai veden menoa :D
Äitikin soitteli tuossa yks päivä ja sano nyt sen mitä olen jo jonkin aikaa oottanu. Eli että heille pitää ilmottaa sitten heti, kun lähtö tulee päivästä ja kellon ajasta riippumatta. HETI PITÄÄ ILMOTTAA! Ei oikein tykänny, kun kerroin, että mies oli sanonu ettei me ilmoteta lähdöstä sitten kellekään. Olin kyllä itekin sillä kannalla, ettei aleta ilmottelee. Etenkään keskellä yötä, koska yöunet siinä menee sitten kaikilta. Kuitenkin on mahdollista, että siinä touhussa voi mennä tuntikausia ja nehän voi lähettää välillä takaisin kotiin. Ei siinä minun mielestä tartte porukoiden sitten kärvistellä ja odotella uutisia. Ne tietää kuitenkin, ettei me ruveta vastailee puheluihin tai tekstiviesteihin kesken kaiken. Yllättäen anoppi ymmärsi tän, kun sille kerroin asiasta ja oli sillä mielin, että sitten ilmotetaan, kun vauva on syntyny.
Jospa sitä vääntäis aamiaista ja keksis jotain tekemistä, ettei menis koko päivä haaveillessa siitä, kuinka "kohta" pääsee työntelee vaunuja raikkaassa syysilmassa ja saa paijata pikkuistaan sydämensä kyllyydestä :)
Sanoin jo miehelle, että yli mennään ihan varmasti, se on sitä meikäläisen tuuria.
Ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, supistukset taas vähentynyt, enkä ole huomannut limatulpan irtoamista ym. Kyllä tympii!
Viimeset pari päivää on ollu mieli tosi maassa. Tuntuu että pää hajoo, ahdistaa ja masentaa, eikä tee mieli oikein tehdä mitään. Sitä yrittää olla miettimättä sitä synnytystä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, mutta tuntuu ettei enää pysty.
Tää on kärsimättömän ihmisen kirous ja tiesin sen iskevän ennemmin tai myöhemmin näin pahasti.
Pelkään että tiistaina neuvolalääkäri tutkii paikat ja toteaa, ettei siellä ole tapahtunu mitään muutoksia. Kaikki on pysyny kiinteänä ja kiinni.
Ähhh... Pahoittelen valitustani, mutta oli pakko saada kaikki ulos. En viitsi miehelle enää avautua, kun se on jo pari päivää joutunu kahtelee mun masentunutta pärstää ja kuuntelee valituksia.
Täytyy nyt taas yrittää tsempata itseään ja keksiä jotain puuhaa ajankuluksi. Todennäköisemmin se hetki koittaa, kun sitä ei osaa yhtään odottaa, kuin että sitä istuu sohvalla sairaalakassi sylissä tuijottamassa kelloa ja odottamassa supistuksia tai veden menoa :D
Äitikin soitteli tuossa yks päivä ja sano nyt sen mitä olen jo jonkin aikaa oottanu. Eli että heille pitää ilmottaa sitten heti, kun lähtö tulee päivästä ja kellon ajasta riippumatta. HETI PITÄÄ ILMOTTAA! Ei oikein tykänny, kun kerroin, että mies oli sanonu ettei me ilmoteta lähdöstä sitten kellekään. Olin kyllä itekin sillä kannalla, ettei aleta ilmottelee. Etenkään keskellä yötä, koska yöunet siinä menee sitten kaikilta. Kuitenkin on mahdollista, että siinä touhussa voi mennä tuntikausia ja nehän voi lähettää välillä takaisin kotiin. Ei siinä minun mielestä tartte porukoiden sitten kärvistellä ja odotella uutisia. Ne tietää kuitenkin, ettei me ruveta vastailee puheluihin tai tekstiviesteihin kesken kaiken. Yllättäen anoppi ymmärsi tän, kun sille kerroin asiasta ja oli sillä mielin, että sitten ilmotetaan, kun vauva on syntyny.
Jospa sitä vääntäis aamiaista ja keksis jotain tekemistä, ettei menis koko päivä haaveillessa siitä, kuinka "kohta" pääsee työntelee vaunuja raikkaassa syysilmassa ja saa paijata pikkuistaan sydämensä kyllyydestä :)
Hui, syyskuu! :-) Päivät käy vähiin. Pian meillä ei ole enää melkein koskaan hiljaista!
SweetSeptember: Vimppojen viikkojen krempat ja muumi/barbapapa-olo kyllä vetää mielen helposti matalalle. Ja tottakai sitä käy kärsimättömäksi. Auttaisko sua, jos viikkojen laskemisen sijaan ajattelisitkin jäljellä olevaa aikaa päivinä? Eli ei "hitto soikoon, voi mennä vielä yli kolme viikkoa" vaan "jäljellä on korkeintaan vähän yli kaksikymmentä päivää". Mua ainakin toi viikkojen muuttaminen päiviksi auttoi tajuamaan, miten lyhyt aika lopulta on kyseessä. Riippuu tietysti siitä, miten nopeasti kokee yhden päivän kuluvan - mä nimittäin hämmästyn päivä toisensa jälkeen, miten yhtäkkiä on taas ilta, vaikka just mies lähti aamulla töihin :-)
Oma olo on käynyt nyt 39. raskausviikon alettua huomattavasti räytyneemmäksi. Kolotukset ovat lisääntyneet ja maha on tiellä. Jatkuvasti väsyttää. Päivisin olisi ihan kunnon "lupa" levätä, mutta en malta, tuntuu että koko ajan pitäisi puuhastella jotain, ja kun en malta levätä, olen kohta entistä enemmän raato. Huonovointisuus ailahtelee takaisin helposti jo pari tuntia ruokailun jälkeen. Keittiössä ei jaksaisi seistä yhtään laittamassa ruokaa, mutta mitään valmisruokiakaan en haluaisi syödä. Aamupala, välipala ja iltapala ovat nopeasti valmistuvia ja helposti koottavia, mutta ne pari lämmintä ateriaa päivässä aiheuttavat joka päivä ihan hirveän päänvaivan ja kiukun. Ilman tätä typerää raskausdiabetesta syöminen olisi sentään edes himpun verran helpompaa... Viime yönä kumma kyllä nukuin 8 tuntia, ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen (ja sitä ennen nukuin 8 tuntia varmaan joskus tammikuussa). Normiyöunet jäävät yleensä runsaaseen kuuteen tuntiin.
Mies kyseli synnytystä ennakoivia merkkejä. Just. Ne ovat kyllä niiiiiin epämääräisiä, että. Limatulppa voi irrota, mutta joillain irtoaa huomaamatta ja joillain vasta synnytyksessä, joillain viikkoa ennen ja joillain päivää ennen. Ennakoivia supistuksia voi tulla tai olla tulematta monena päivänä. Maha voi toimia vilkkaammin, mutta ei kaikilla. Mulla supistelee iltaisin/uupuneena/stressaantuneena suht säännöllisesti mutta melko kivuttomasti melkein joka päivä, on tehnyt sitä jo viikkoja. Ehkä sitten synnytystä edeltävän vuorokauden aikana huomaa jotain poikkeuksellista, mutta montaa päivää etukäteen en usko sitä voivani ennustaa. Yhtä tehokas ennusmerkki on kalenteri: se, että laskettu aika lähestyy eikä yksikään vauva ole jäänyt mahaan kovin moneksi viikoksi lasketun ajan jälkeen.
Jänniä - ja väsyttäviäkin - aikoja eletään! :-)
SweetSeptember: Vimppojen viikkojen krempat ja muumi/barbapapa-olo kyllä vetää mielen helposti matalalle. Ja tottakai sitä käy kärsimättömäksi. Auttaisko sua, jos viikkojen laskemisen sijaan ajattelisitkin jäljellä olevaa aikaa päivinä? Eli ei "hitto soikoon, voi mennä vielä yli kolme viikkoa" vaan "jäljellä on korkeintaan vähän yli kaksikymmentä päivää". Mua ainakin toi viikkojen muuttaminen päiviksi auttoi tajuamaan, miten lyhyt aika lopulta on kyseessä. Riippuu tietysti siitä, miten nopeasti kokee yhden päivän kuluvan - mä nimittäin hämmästyn päivä toisensa jälkeen, miten yhtäkkiä on taas ilta, vaikka just mies lähti aamulla töihin :-)
Oma olo on käynyt nyt 39. raskausviikon alettua huomattavasti räytyneemmäksi. Kolotukset ovat lisääntyneet ja maha on tiellä. Jatkuvasti väsyttää. Päivisin olisi ihan kunnon "lupa" levätä, mutta en malta, tuntuu että koko ajan pitäisi puuhastella jotain, ja kun en malta levätä, olen kohta entistä enemmän raato. Huonovointisuus ailahtelee takaisin helposti jo pari tuntia ruokailun jälkeen. Keittiössä ei jaksaisi seistä yhtään laittamassa ruokaa, mutta mitään valmisruokiakaan en haluaisi syödä. Aamupala, välipala ja iltapala ovat nopeasti valmistuvia ja helposti koottavia, mutta ne pari lämmintä ateriaa päivässä aiheuttavat joka päivä ihan hirveän päänvaivan ja kiukun. Ilman tätä typerää raskausdiabetesta syöminen olisi sentään edes himpun verran helpompaa... Viime yönä kumma kyllä nukuin 8 tuntia, ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen (ja sitä ennen nukuin 8 tuntia varmaan joskus tammikuussa). Normiyöunet jäävät yleensä runsaaseen kuuteen tuntiin.
Mies kyseli synnytystä ennakoivia merkkejä. Just. Ne ovat kyllä niiiiiin epämääräisiä, että. Limatulppa voi irrota, mutta joillain irtoaa huomaamatta ja joillain vasta synnytyksessä, joillain viikkoa ennen ja joillain päivää ennen. Ennakoivia supistuksia voi tulla tai olla tulematta monena päivänä. Maha voi toimia vilkkaammin, mutta ei kaikilla. Mulla supistelee iltaisin/uupuneena/stressaantuneena suht säännöllisesti mutta melko kivuttomasti melkein joka päivä, on tehnyt sitä jo viikkoja. Ehkä sitten synnytystä edeltävän vuorokauden aikana huomaa jotain poikkeuksellista, mutta montaa päivää etukäteen en usko sitä voivani ennustaa. Yhtä tehokas ennusmerkki on kalenteri: se, että laskettu aika lähestyy eikä yksikään vauva ole jäänyt mahaan kovin moneksi viikoksi lasketun ajan jälkeen.
Jänniä - ja väsyttäviäkin - aikoja eletään! :-)
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Tänään oli neuvolalääkäri, eikä siellä paljoo viisastunu.
Lääkäri totes, että mun verenpaineet on olleet todella hyvät ja tutki sitten ultralla vauvan.
Aika pitkään ja hartaasti se sitä tutki, ei hirveästi höpötelly. Otti mittoja eri paikoista pikkusen tehdessä väistöliikkeitä, mutta painoarvioksi tuli tällä hetkellä 3,2kg. Sykkeet hyvät, pää alaspäin ja lapsivettä hyvin... Siinä se!
Eikä tietenkään tehny mitään sisätutkimusta, joten se alue jäi mysteeriksi.
Antoivat vielä uuden ajan terkkarille ensviikon keskiviikolle, enkä todellakaan halua enää sinne mennä.
Viime yönä nukkumaan mennessä oli siis NIIN karmea paine alavatsassa ja nivusissa, ettei ole vielä sellasta ollu. Olin aivan varma, että kohta puhkee kalvot siitä paineesta ja mies alkoi jo hermoilla, että nytkö se lähtö tulee. Se ei tunnu osaavan päättää, että haluaako se tän tulevan nyt vai ens kuussa. Eilen päivällä se totes mulle, että synnytä jo se vauva ja yöllä oli sitten ihan paineessa, kun pelkäs että nyt se tulee :D
On tää nyt yhenlaista touhua sitten...
September: Joo, mä siirryin laskemaan päiviä jo jokin aika sitten, mutta ei se ole hirveästi auttanu :)
Lääkäri totes, että mun verenpaineet on olleet todella hyvät ja tutki sitten ultralla vauvan.
Aika pitkään ja hartaasti se sitä tutki, ei hirveästi höpötelly. Otti mittoja eri paikoista pikkusen tehdessä väistöliikkeitä, mutta painoarvioksi tuli tällä hetkellä 3,2kg. Sykkeet hyvät, pää alaspäin ja lapsivettä hyvin... Siinä se!
Eikä tietenkään tehny mitään sisätutkimusta, joten se alue jäi mysteeriksi.
Antoivat vielä uuden ajan terkkarille ensviikon keskiviikolle, enkä todellakaan halua enää sinne mennä.
Viime yönä nukkumaan mennessä oli siis NIIN karmea paine alavatsassa ja nivusissa, ettei ole vielä sellasta ollu. Olin aivan varma, että kohta puhkee kalvot siitä paineesta ja mies alkoi jo hermoilla, että nytkö se lähtö tulee. Se ei tunnu osaavan päättää, että haluaako se tän tulevan nyt vai ens kuussa. Eilen päivällä se totes mulle, että synnytä jo se vauva ja yöllä oli sitten ihan paineessa, kun pelkäs että nyt se tulee :D
On tää nyt yhenlaista touhua sitten...
September: Joo, mä siirryin laskemaan päiviä jo jokin aika sitten, mutta ei se ole hirveästi auttanu :)
Tänään oli aamulla neuvola. Kätilö kehui verenpainetta kun on ollut niin hyvä koko raskauden ajan (jossain mäkin onnistun, jes!). Kaikki oli muutenkin hyvin, vauva oli kasvanut normaalisti vaikka vähän pelättiinkin että ei kasva. Syke oli hyvä. Vauva ei halunnut ensin että kuunnellaan vaan kääntyi aina pois. Kun viimeinkin saatiin kuuluviin niin olisin mielelläni kuunnellut vähän pidempäänkin kuin noin 3 sekuntia... Pääasia kuitenkin että kaikki oli kunnossa :) Toivottavasti tää oli viimeinen kerta eikä tarttis kahden viikon päästä mennä enää uudestaan.
Pinky: Kiva, että kaikki oli hyvin! :-)
SweetSeptember: Kovasti tsemppiä, koita jaksaa vaikka olo on noinkin tukala. Vauva tekee selvästi jo lähtölaskentaa, joten kovin montaa päivää ja yötä et välttämättä joudu enää kitumaan!
Mulla oli maanantaina neuvola. Sydänääniä piti etsiä lähes 5 minuuttia - ei kuitenkaan ehditty huolestua, koska syy oli se, että vauva mylläsi mahassa niin villisti ja pahoinpiteli terkkarin kättä, mun vatsanahkaparkaa ja dopplerin anturia potkimalla ja hakkaamalla :-D Ei vissiin tykännyt, kun heti aamusta kopeloitiin... Pää ei ole vieläkään kiinnittynyt, eikä siltä tunnukaan. Mun paino on laskusuuntainen, samoin verenpaine. Se oli keskiraskaudessa yleensä 115-120/65-75. Nyt rv 34 jälkeen joka mittauskerralla suunnilleen 95/55. Ihan kiva, ettei tarvi ainakaan pelätä raskausmyrkytystä (ei turvotusta, ei painonnousua, ei verenpaineen kohoamista), mutta ei tuokaan vissiin ihan optimaalista ole. Terkkari ja lääkäri eivät kyllä ole osoittaneet huolestumisen merkkejä, joten ehkä yritän unohtaa mitä olen liian matalista verenpaineista lukenut.
Tänään rv 39+0. Supistelee ahkerasti, edelleen. Välillä usean tunnin ajan 5-10 minuutin välein. Tätä on ollut jo viikkoja. Kivutonta pääasiassa, mutta olo on melkoisen paineistettu ja vauvarukkaa käy sääliksi, kun seinät puristuvat sen ympärille vähän väliä. Ei tunnu muuten siltä, että mitään olisi tapahtumassa. Mies kysyi muutama viikko sitten, mitä mieltä olen, onko hänen ok mennä 3 päivän työmatkalle nyt rv 38+5 - 39+1. Sanoin että ei, mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Silloin oli enemmän sellainen olo, että jo ennen laskettua aikaa olisi mahdollisuuksia päästä poikkipöydälle punnertamaan. Nyt tuntuu siltä, että turhaan kielsin. Toisaalta jos mies olisi nyt eri maassa, en varmaan saisi nukuttua öisin kun murehtisin mitä tapahtuu, jos synnytys kuitenkin käynnistyy tai tarvitsen jotain muuta apua jossain (siis muussakin kuin sukkien pukemisessa ja sohvalta nousemisessa...).
Mukavaa syyskeskiviikkoa kaikille kärsimättömille isomahoille!
SweetSeptember: Kovasti tsemppiä, koita jaksaa vaikka olo on noinkin tukala. Vauva tekee selvästi jo lähtölaskentaa, joten kovin montaa päivää ja yötä et välttämättä joudu enää kitumaan!
Mulla oli maanantaina neuvola. Sydänääniä piti etsiä lähes 5 minuuttia - ei kuitenkaan ehditty huolestua, koska syy oli se, että vauva mylläsi mahassa niin villisti ja pahoinpiteli terkkarin kättä, mun vatsanahkaparkaa ja dopplerin anturia potkimalla ja hakkaamalla :-D Ei vissiin tykännyt, kun heti aamusta kopeloitiin... Pää ei ole vieläkään kiinnittynyt, eikä siltä tunnukaan. Mun paino on laskusuuntainen, samoin verenpaine. Se oli keskiraskaudessa yleensä 115-120/65-75. Nyt rv 34 jälkeen joka mittauskerralla suunnilleen 95/55. Ihan kiva, ettei tarvi ainakaan pelätä raskausmyrkytystä (ei turvotusta, ei painonnousua, ei verenpaineen kohoamista), mutta ei tuokaan vissiin ihan optimaalista ole. Terkkari ja lääkäri eivät kyllä ole osoittaneet huolestumisen merkkejä, joten ehkä yritän unohtaa mitä olen liian matalista verenpaineista lukenut.
Tänään rv 39+0. Supistelee ahkerasti, edelleen. Välillä usean tunnin ajan 5-10 minuutin välein. Tätä on ollut jo viikkoja. Kivutonta pääasiassa, mutta olo on melkoisen paineistettu ja vauvarukkaa käy sääliksi, kun seinät puristuvat sen ympärille vähän väliä. Ei tunnu muuten siltä, että mitään olisi tapahtumassa. Mies kysyi muutama viikko sitten, mitä mieltä olen, onko hänen ok mennä 3 päivän työmatkalle nyt rv 38+5 - 39+1. Sanoin että ei, mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Silloin oli enemmän sellainen olo, että jo ennen laskettua aikaa olisi mahdollisuuksia päästä poikkipöydälle punnertamaan. Nyt tuntuu siltä, että turhaan kielsin. Toisaalta jos mies olisi nyt eri maassa, en varmaan saisi nukuttua öisin kun murehtisin mitä tapahtuu, jos synnytys kuitenkin käynnistyy tai tarvitsen jotain muuta apua jossain (siis muussakin kuin sukkien pukemisessa ja sohvalta nousemisessa...).
Mukavaa syyskeskiviikkoa kaikille kärsimättömille isomahoille!
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
VAROITUS! Alla oleva viesti sisältää runsasta valitusta!
AAAAAAARRRRGHHHH...!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt alkaa poksahdella verisuonet päästä!
Äiti on alkanu soitella joka päivä tekosyiden varjolla tai kysyäkseen, että mitä tänne kuuluu. Suoraan se ei kysy, että "joko, joko?!". Ehei, se testailee, että vastaanko mä. Koska jos mä en vastaa se voi päätellä, että nyt ollaan synnyttämässä.
Se on soittanu tänään jo kahdesti pikkujuttujen takia ja mulla MENEE HERMOT!!! En viitsi sanoa sille asiasta, kun toisaalta ymmärrän kuinka innoissaan se on tästä ja jännittää myös, että koska se vauva syntyy. Yrittäis kuitenkin ymmärtää, etten mä jaksa joka päivä höpötellä turhia sen kanssa puhelimessa ja vielä monta kertaa päivässä. En muutenkaan tykkää höpötellä puhelimessa ja tuollanen soittelu vaan stressaa mua.
Jos se huomenna soittaa, niin en vastaa. Soitan sille sitten vartin päästä takaisin ja selitän, etten kuullu sen soittoa. Sanoin miehelle, että jos sekään ei tehoa, niin sitten suljen kännykän loppuajaksi. Mies sano heti, että no sitten se alkaa soitella hänelle. Sanoin myös, että jos äiti sattuis soittamaan sillä hetkellä, kun vedet on tullu tai tarkkaillaan kotona supistuksia ennen laitokselle lähtöä, niin teeskentelisin parhaani mukaan, ettei täällä ole mitään uutta. Toivottavasti lähtö tulis yöllä!
Anoppi soitti mulle eilen, kun kyseli mitä neuvolassa oli sanottu. Sano heti puhelun aluksi, että häntä oli pelottanu soittaa, kun hän ei halua mun luulevan, että hän kyselee tilannetta. Sano sitten puhelun lopuksi, että ilmottakaa sitten, kun vauva on syntyny, jos ei aikasemmin tule asiaa. Hän ei asiasta meillepäin soittele.
Vointeja tänään...
Tänään on huimannu joka aterian aikana. Mittailin paineita ja yläpaine oli taas liian alhaalla. Tiedä sitten johtuiko siitä vai heitteleekö nyt verensokerit. Mikäli huippaa vielä huomennakin, niin vois sitten soittaa neuvolaan ja kysyä niiden mielipidettä.
Veli poikkes tuossa iltapäivällä ja seurasin vierestä, kun se pelaili konsolilla miehen kanssa. Naurettiin niin hirveästi, että aattelin synnytyksen varmaan käynnistyvän sen seurauksena. Kurkku on ainakin nyt kipeä.
Peräpukamatkin on tänään hieman aristanu. Johtunee tuosta suolen toiminnasta, joka on ollut melko vilkasta viime päivinä. Käyn ainakin kaksi kertaa päivässä isommalla asialla (eikä ole minkään sortin ummetusta) ja varmaan ne pukamat on sen seurauksena hieman aristunu. Ei ole onneksi vielä verta vuotanu.
Viime yönä oli taas tosi kova paine alavatsassa ja nivusissa. Pyyhe kulkee uskollisesti mukana ympäri kämppää. Yöksi oon levittäny sen sänkyyn takamuksen alle ja päivällä se on sohvalla takamuksen alla. En todellakaan haluais sotkea sänkyä tai uutta sohvaa lapsiveteen.
Nyt on muuten tosi outo tunne alapäässä...
Voi kun pääsis jo tositoimiin ja pian!
AAAAAAARRRRGHHHH...!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt alkaa poksahdella verisuonet päästä!
Äiti on alkanu soitella joka päivä tekosyiden varjolla tai kysyäkseen, että mitä tänne kuuluu. Suoraan se ei kysy, että "joko, joko?!". Ehei, se testailee, että vastaanko mä. Koska jos mä en vastaa se voi päätellä, että nyt ollaan synnyttämässä.
Se on soittanu tänään jo kahdesti pikkujuttujen takia ja mulla MENEE HERMOT!!! En viitsi sanoa sille asiasta, kun toisaalta ymmärrän kuinka innoissaan se on tästä ja jännittää myös, että koska se vauva syntyy. Yrittäis kuitenkin ymmärtää, etten mä jaksa joka päivä höpötellä turhia sen kanssa puhelimessa ja vielä monta kertaa päivässä. En muutenkaan tykkää höpötellä puhelimessa ja tuollanen soittelu vaan stressaa mua.
Jos se huomenna soittaa, niin en vastaa. Soitan sille sitten vartin päästä takaisin ja selitän, etten kuullu sen soittoa. Sanoin miehelle, että jos sekään ei tehoa, niin sitten suljen kännykän loppuajaksi. Mies sano heti, että no sitten se alkaa soitella hänelle. Sanoin myös, että jos äiti sattuis soittamaan sillä hetkellä, kun vedet on tullu tai tarkkaillaan kotona supistuksia ennen laitokselle lähtöä, niin teeskentelisin parhaani mukaan, ettei täällä ole mitään uutta. Toivottavasti lähtö tulis yöllä!
Anoppi soitti mulle eilen, kun kyseli mitä neuvolassa oli sanottu. Sano heti puhelun aluksi, että häntä oli pelottanu soittaa, kun hän ei halua mun luulevan, että hän kyselee tilannetta. Sano sitten puhelun lopuksi, että ilmottakaa sitten, kun vauva on syntyny, jos ei aikasemmin tule asiaa. Hän ei asiasta meillepäin soittele.
Vointeja tänään...
Tänään on huimannu joka aterian aikana. Mittailin paineita ja yläpaine oli taas liian alhaalla. Tiedä sitten johtuiko siitä vai heitteleekö nyt verensokerit. Mikäli huippaa vielä huomennakin, niin vois sitten soittaa neuvolaan ja kysyä niiden mielipidettä.
Veli poikkes tuossa iltapäivällä ja seurasin vierestä, kun se pelaili konsolilla miehen kanssa. Naurettiin niin hirveästi, että aattelin synnytyksen varmaan käynnistyvän sen seurauksena. Kurkku on ainakin nyt kipeä.
Peräpukamatkin on tänään hieman aristanu. Johtunee tuosta suolen toiminnasta, joka on ollut melko vilkasta viime päivinä. Käyn ainakin kaksi kertaa päivässä isommalla asialla (eikä ole minkään sortin ummetusta) ja varmaan ne pukamat on sen seurauksena hieman aristunu. Ei ole onneksi vielä verta vuotanu.
Viime yönä oli taas tosi kova paine alavatsassa ja nivusissa. Pyyhe kulkee uskollisesti mukana ympäri kämppää. Yöksi oon levittäny sen sänkyyn takamuksen alle ja päivällä se on sohvalla takamuksen alla. En todellakaan haluais sotkea sänkyä tai uutta sohvaa lapsiveteen.
Nyt on muuten tosi outo tunne alapäässä...
Voi kun pääsis jo tositoimiin ja pian!
SweetSeptember: Olisko sun mitenkään mahdollista sanoa äidillesi suoraan, että älä soittele ja että te kyllä kerrotte heti kun on julkistettavaa? Vaikka se vähän loukkaisi, niin tuntuu tuon avautumisesi pohjalta, että se olisi pienempi paha kuin se, että sua kaikkien kipujen ja kolotusten ja oman kärsimättömyyden lisäksi korpeaa jatkuvat puhelinsoitot. Onneksi anoppi ei ole samanlainen :-)
Mulle ei perheenjäsenet ja sukulaiset onneksi soittele tiedustelusoittoja. Mutta naapurit... Aina kun törmään johonkin naapuriin pihalla: "Ai sä olet vielä yhtenä kappaleena!" Joo. Tota olen joutunut kuulemaan jo yli kuukauden, vaikka olen kyllä aina kertonut lasketun ajan olevan vasta syyskuun puolivälissä. Että ihan hyvä silloin rv 34, että vauva ei vielä syntynyt... Voin vain kuvitella, miten paljon tuo kommentointi alkaa ärsyttää sitten, kun laskettu aika on jo mennyt eikä enää haluaisi olla yhtenä kappaleena! Eiväthän ne pahaa tarkoita, mutta. Silti.
Lapsivesien menosta: Mä en kyllä ole varautunut vesien menoon millään lailla. Välillä vähän kauhistuttaa ajatus, että olen yksin kotona ja litra lapsivettä leviää parketille ja joudun itse konttailemaan pitkin lattioita, mutta jotenkin se ei tunnu niin todennäköiseltä, että jaksaisin suojautua, etenkään vielä. Ehkä sitten lasketun ajan jälkeen voisin yöksi viritellä jotain pyyhettä alle. Tähän mun varautumattomuuteen voi kyllä olla osasyy se, ettei alhaalla ole mitään paineentunnetta, kun vauvan pää on vielä liikkuva ja ylempänä.
Mulle ei perheenjäsenet ja sukulaiset onneksi soittele tiedustelusoittoja. Mutta naapurit... Aina kun törmään johonkin naapuriin pihalla: "Ai sä olet vielä yhtenä kappaleena!" Joo. Tota olen joutunut kuulemaan jo yli kuukauden, vaikka olen kyllä aina kertonut lasketun ajan olevan vasta syyskuun puolivälissä. Että ihan hyvä silloin rv 34, että vauva ei vielä syntynyt... Voin vain kuvitella, miten paljon tuo kommentointi alkaa ärsyttää sitten, kun laskettu aika on jo mennyt eikä enää haluaisi olla yhtenä kappaleena! Eiväthän ne pahaa tarkoita, mutta. Silti.
Lapsivesien menosta: Mä en kyllä ole varautunut vesien menoon millään lailla. Välillä vähän kauhistuttaa ajatus, että olen yksin kotona ja litra lapsivettä leviää parketille ja joudun itse konttailemaan pitkin lattioita, mutta jotenkin se ei tunnu niin todennäköiseltä, että jaksaisin suojautua, etenkään vielä. Ehkä sitten lasketun ajan jälkeen voisin yöksi viritellä jotain pyyhettä alle. Tähän mun varautumattomuuteen voi kyllä olla osasyy se, ettei alhaalla ole mitään paineentunnetta, kun vauvan pää on vielä liikkuva ja ylempänä.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
September: Voin kuvitella, ettei tuo naapureidenkaan jatkuva huomauttelu kovin hääviä ole. Kyllä itellä on ainakin kärsivällisyys niin loppu, että jos multa jatkuvasti kysyttäis pihassa asiasta, niin aika ikävästi varmaan sanoisin takaisin.
Äiti on soittanu tänään kerran. Mikäli se soittaa toisen kerran, niin sitten kyllä sanon asiasta. Tänään jätin piruuttani vastaamatta ja soitin 10 minuutin päästä takaisin. Eikä sillä muuten tälläkään kertaa ollu mitään asiaa... Hoh-hoijaa...
Mulla heräs äsken epäilys, että mulla tihuuttais lapsivettä. Viime yönä heräsin kääntää kylkeä ja tunsin kuinka pari pisaraa valu ihoa pitkin tuolla alapäässä. Valkovuoto on ollu niin paksua tänä aikana, että tuskin se valuu sillä tavalla. Eikä ollu pissihätäkään, joten tuskin se sitä oli. Pikkuhousut oli aamulla ihan märät, kun en ollu jaksanu laittaa pikkuhousunsuojaa. Nytkin on housut taas märät, joten jotain nyt valuu jostain. Mitä tahansa onkaan, niin se myös haisee jännälle. Jostain luin, että lapsivesi haisis makealle, mutta en mä nyt oikein ota tolkkua, että onko tuo haju makea vai mikä. Se on vaan outo.
Mies lähti just katsoo lätkäpeliä hallille ja kieltämättä vähän jännitti jäädä nyt yksin.
Sanoin sille, että soitan sitten, kun vedet menee. Se vaan totes, että no hän pääsee siitä hallilta nopeasti sairaalaan, kun se on melkein vieressä.
Joko, joko?!?!?!?!?!
Äiti on soittanu tänään kerran. Mikäli se soittaa toisen kerran, niin sitten kyllä sanon asiasta. Tänään jätin piruuttani vastaamatta ja soitin 10 minuutin päästä takaisin. Eikä sillä muuten tälläkään kertaa ollu mitään asiaa... Hoh-hoijaa...
Mulla heräs äsken epäilys, että mulla tihuuttais lapsivettä. Viime yönä heräsin kääntää kylkeä ja tunsin kuinka pari pisaraa valu ihoa pitkin tuolla alapäässä. Valkovuoto on ollu niin paksua tänä aikana, että tuskin se valuu sillä tavalla. Eikä ollu pissihätäkään, joten tuskin se sitä oli. Pikkuhousut oli aamulla ihan märät, kun en ollu jaksanu laittaa pikkuhousunsuojaa. Nytkin on housut taas märät, joten jotain nyt valuu jostain. Mitä tahansa onkaan, niin se myös haisee jännälle. Jostain luin, että lapsivesi haisis makealle, mutta en mä nyt oikein ota tolkkua, että onko tuo haju makea vai mikä. Se on vaan outo.
Mies lähti just katsoo lätkäpeliä hallille ja kieltämättä vähän jännitti jäädä nyt yksin.
Sanoin sille, että soitan sitten, kun vedet menee. Se vaan totes, että no hän pääsee siitä hallilta nopeasti sairaalaan, kun se on melkein vieressä.
Joko, joko?!?!?!?!?!
Hetty
Oman äänensä löytänyt
Eilen oli kyllä ihan kauhea päivä, hirvee ahdistus oli kun ei vauva kunnolla liikkunut kokopäivänä. Kaikkea kokeilin join kylmää vettä ja sokerista mehua, söin, liikuin ja sitten tein liikelaskentaa. Ei oikeen mitään elämää mahassa vain sellasia laiskoja pikku liikkeitä. Soitin jo synnärille ja sanoivat et jos huolettaa niin tuu käymään. Lähdin sitte itkua tuhertaen ajeleen sairaalaa kohti ja pääsin moottoritielle niin alko hirmuinen paukutus mahassa. Ette arvaa kuinka suuri helpotus se oli.
Mulle ei onneksi kukaan soittele ja kysele et jokojoko, taitavat tietää et ilmotellaan kyllä kun on sen aika. Omat vanhemmat kuitenki joudun esikoisen hoitajiksi pyytään niin saavat sitten tietää.
Ite aattelin virittää muovifroteen tuonne sänkyyn vaikka ei mulla Eeviltä menny vedet vasta kun synnärillä. Ei ois kiva lorottaa sitä vettä sänkyyn vois mennä patjat vaihtoon :)
Voimia ja malttia kaikille vielä näille viimmeisille viikoille äkkiä ne kuitenki sitte menee ja kokemuksesta sanon et tätä mahaa tulee vielä ikävä vaikka nyt ei siltä tunnukkaan :)
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Soitin just synnärille ja kerroin epäilyistäni.
Käskivät laittaa siteen housuun ja tarkkailla tän illan, että vieläkö sieltä jotain tulee. Mikäli sieltä jotain yhä tulee, niin vielä tänään pitäis lähteä sinne tarkistukseen.
Puhelun jälkeen purskahdin melkein itkuun, kun alko hermostuttaa ja jännittää niin hirveästi. Laitoin just miehelle peliin viestin asiasta.
Vähän ärsyttää, kun meni tää nyt näin epämääräiseksi. Toivoin että vedet holahtais kerralla ulos, niin ainakin tietäis, että NYT. Nyt ei tiedä mitä ne sanoo, jos siellä pitää lähteä käymään. Voivat todeta, ettei se mitään lapsivettä ole ja käskevät painua kotiin. Tai sitten sanovat, että homma on käynnistyny ja se on menoa nyt. Voi ei, mua alkaa taas itkettää!
Käskivät laittaa siteen housuun ja tarkkailla tän illan, että vieläkö sieltä jotain tulee. Mikäli sieltä jotain yhä tulee, niin vielä tänään pitäis lähteä sinne tarkistukseen.
Puhelun jälkeen purskahdin melkein itkuun, kun alko hermostuttaa ja jännittää niin hirveästi. Laitoin just miehelle peliin viestin asiasta.
Vähän ärsyttää, kun meni tää nyt näin epämääräiseksi. Toivoin että vedet holahtais kerralla ulos, niin ainakin tietäis, että NYT. Nyt ei tiedä mitä ne sanoo, jos siellä pitää lähteä käymään. Voivat todeta, ettei se mitään lapsivettä ole ja käskevät painua kotiin. Tai sitten sanovat, että homma on käynnistyny ja se on menoa nyt. Voi ei, mua alkaa taas itkettää!
Viimeisiä tosiaan viedään, maanantaina oli neuvola ja kaikki oli hyvin. Nyt meneillään 37+3 ja on siis jo täysi-ikäinen vauva. :) Synnytystä kovasti odottelen jo, jospa viikonloppuna tapahtuisi jotain. Maanantaina pitäisi mennä kuulemma äitipolille jälleen kerran, mutta hirveästi ei innostaisi enää. Ahkerasti supistelee sillai kivuttomasti, useita kertoja päivässä. Ja selkä huutaa hurraata iltaisin, mutta jospa ei ihan kamalan montaa päivää enää. Viikonloppuna vietettiin esikon 3v-synttärit vähän etukäteen, kun ei silloin enää vieraita jaksa kestitä, jos tämä pieni ilmoittaa tulostaan.
Tänään oli jälleen esikon muskari ja siellä iski ärripurri, piti keskenkaiken lähteä vähän keskustelemaan käyttäytymisestä oven ulkopuolelle. Lapsi on kuulemma juuri siinä vaiheessa, ettei ihan varmasti tiedä, onko hyvä äidin olla paikalla vai onko parempi, jos lapsi olisi yksin muskarissa. Syysloman jälkeen pitää vissiin kokeilla sitä yksin olemista, jos vaikka kärttyilyt siitä helpottaisivat. Kerhossa olen istuskellut tälläkin viikolla kirjaa lukien, että tyttönen malttaa leikkiä siellä toisten kanssa. Vaan nyt ois aika lähteä iltapuuroa laittamaan, niin saa tuon päiväunettoman tyttösen unille.
Lueskelin, että teillä joillakin on innokkaita "säännöllisesti soittelijoita" utelemassa vauvan syntymästä. Onneksi meillä ei (vielä ainakaan) ole puhelin sen takia pirahtanut. Mun äiti on hälyytetty odotusvalmiuteen synnytyksen varalta, koska saa silloin ottaa tuon esikon hoidettavakseen. Huomenna vielä miehellä työpäivä ja sitten alkaa kesäloman 2vk, joten nyt saisi vauva tulla jo maailmaan, kun ei työt häiritse. Synnytyksen jälkeistä aikaa mietin joskus kauhulla, kun esikon syntymän jälkeen meillä lappoi väkeä pari kuukautta 2-4 päivänä viikossa. Piti jaksaa muka olla seuraneitinä ja kahvittaa väkeä. Nyt on kyllä päätetty, ettei ovi aukea ensimmäisen kuukauden aikana yhdellekään, vaan tutustutaan itse ensin vauvaan. Saattaapi jokunen isotäti ja pari muuta kyllä suutahtaa. Mutta esikoisen syntymän jälkeen meille tosiaan tuli "yllärivieraisille" sellaisiakin tätejä, joita ei siihen mennessä ollut meillä koskaan nähty. Mutta onneksi puhelimen saa suljettua ja oveakaan ei ole pakko avata. :)
Tässäpä tämän illan jorinat, joten nyt keittiöön mars mars.
Tänään oli jälleen esikon muskari ja siellä iski ärripurri, piti keskenkaiken lähteä vähän keskustelemaan käyttäytymisestä oven ulkopuolelle. Lapsi on kuulemma juuri siinä vaiheessa, ettei ihan varmasti tiedä, onko hyvä äidin olla paikalla vai onko parempi, jos lapsi olisi yksin muskarissa. Syysloman jälkeen pitää vissiin kokeilla sitä yksin olemista, jos vaikka kärttyilyt siitä helpottaisivat. Kerhossa olen istuskellut tälläkin viikolla kirjaa lukien, että tyttönen malttaa leikkiä siellä toisten kanssa. Vaan nyt ois aika lähteä iltapuuroa laittamaan, niin saa tuon päiväunettoman tyttösen unille.
Lueskelin, että teillä joillakin on innokkaita "säännöllisesti soittelijoita" utelemassa vauvan syntymästä. Onneksi meillä ei (vielä ainakaan) ole puhelin sen takia pirahtanut. Mun äiti on hälyytetty odotusvalmiuteen synnytyksen varalta, koska saa silloin ottaa tuon esikon hoidettavakseen. Huomenna vielä miehellä työpäivä ja sitten alkaa kesäloman 2vk, joten nyt saisi vauva tulla jo maailmaan, kun ei työt häiritse. Synnytyksen jälkeistä aikaa mietin joskus kauhulla, kun esikon syntymän jälkeen meillä lappoi väkeä pari kuukautta 2-4 päivänä viikossa. Piti jaksaa muka olla seuraneitinä ja kahvittaa väkeä. Nyt on kyllä päätetty, ettei ovi aukea ensimmäisen kuukauden aikana yhdellekään, vaan tutustutaan itse ensin vauvaan. Saattaapi jokunen isotäti ja pari muuta kyllä suutahtaa. Mutta esikoisen syntymän jälkeen meille tosiaan tuli "yllärivieraisille" sellaisiakin tätejä, joita ei siihen mennessä ollut meillä koskaan nähty. Mutta onneksi puhelimen saa suljettua ja oveakaan ei ole pakko avata. :)
Tässäpä tämän illan jorinat, joten nyt keittiöön mars mars.
Oikein paljon onnea kaikille vauvan saaneille :) Ihanaa!
Täällä mennään jo ekstrapäivillä. Olin niin varma, että itsekin olisin jo nyytti kainalossa, kun esikoinenkin tuli ennen laskettua. Mutta tuleepa nyt nähtyä tätä "yliaikaakin". Tänään oli taas neuvola ja kaikki on ok. Seuraava käynti olisikin TAYS:n puolella, jos seuraavalle viikolle mennään.
Ihmeen helposti on mennyt loppuaika, vaikka välillä olo onkin kaamea. Pari päivää sitten tunteet heitti härän pyllyä ja seuraavan yön supisteli kuuden minuutin välein kolmisen tuntia. Olin jo innoissani, mutta kun alle puolen minuutin kipuilut ei voimistuneet, niin palasin sänkyyn lepäämään. Siihenhän homma hiipuikin. Että näin...
40+3 ja odotusta!
Täällä mennään jo ekstrapäivillä. Olin niin varma, että itsekin olisin jo nyytti kainalossa, kun esikoinenkin tuli ennen laskettua. Mutta tuleepa nyt nähtyä tätä "yliaikaakin". Tänään oli taas neuvola ja kaikki on ok. Seuraava käynti olisikin TAYS:n puolella, jos seuraavalle viikolle mennään.
Ihmeen helposti on mennyt loppuaika, vaikka välillä olo onkin kaamea. Pari päivää sitten tunteet heitti härän pyllyä ja seuraavan yön supisteli kuuden minuutin välein kolmisen tuntia. Olin jo innoissani, mutta kun alle puolen minuutin kipuilut ei voimistuneet, niin palasin sänkyyn lepäämään. Siihenhän homma hiipuikin. Että näin...
40+3 ja odotusta!
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
En tiedä mitä tässä nyt tekisi.
Eilisillan ravasin vessassa tarkistelemassa, että ilmestyykö siihen siteeseen mitään. Mikäli sieltä jotain kirkasta nestettä tiputtelee, niin miten mä erotan sen valkoisesta siteestä?!?! Nukkumaan mennessä en ollu nähny mitään selvää vuotoa ilmestyneen siteeseen, joten päätin antaa asian olla yön yli ja soittaa aamulla neuvolaan. Aattelin että jos sieltä sais jotain testitikkuja (joista luin netistä), joilla voi tarkistaa onko se lapsivettä vai ei.
Äsken yritin soittaa neuvolaan, niin sieltä joku eukko vastas, ettei terkkarit vastaa perjantaisin puhelimeen. Just!
Tiedä nyt sitten... Pikkunen myllää ihan normaalisti, olo on ihan normaali, kivuttomia supistuksia on välillä ja siinä se.
Kai sitä pitäis kuitenkin sinne synnärille soittaa ja kysyä niiden mielipidettä, että onko tarvista lähteä nyt käymään siellä tarkistamassa asia. Ei yhtään huvittais lähtee linkillä käymään siellä (kun sellanen fiilis on, että turha reissu se on), mutta eipä tässä nyt meikäläisen huvituksilla paljon merkistystä ole.
Eilisillan ravasin vessassa tarkistelemassa, että ilmestyykö siihen siteeseen mitään. Mikäli sieltä jotain kirkasta nestettä tiputtelee, niin miten mä erotan sen valkoisesta siteestä?!?! Nukkumaan mennessä en ollu nähny mitään selvää vuotoa ilmestyneen siteeseen, joten päätin antaa asian olla yön yli ja soittaa aamulla neuvolaan. Aattelin että jos sieltä sais jotain testitikkuja (joista luin netistä), joilla voi tarkistaa onko se lapsivettä vai ei.
Äsken yritin soittaa neuvolaan, niin sieltä joku eukko vastas, ettei terkkarit vastaa perjantaisin puhelimeen. Just!
Tiedä nyt sitten... Pikkunen myllää ihan normaalisti, olo on ihan normaali, kivuttomia supistuksia on välillä ja siinä se.
Kai sitä pitäis kuitenkin sinne synnärille soittaa ja kysyä niiden mielipidettä, että onko tarvista lähteä nyt käymään siellä tarkistamassa asia. Ei yhtään huvittais lähtee linkillä käymään siellä (kun sellanen fiilis on, että turha reissu se on), mutta eipä tässä nyt meikäläisen huvituksilla paljon merkistystä ole.
Jäänyt aivan lueskeluksi tämä mun osallistuminen..
Eilen oli neuvolalääkäri, kaikki kuulemma ok vaikka paikat jo pehmentyneet. Vauva tosin oleilee vielä kovin ylhäällä, mutta muistaakseni esikoinenkin laskeutui tosi myöhään. Jotenkin en oikein saanut mitään käynnistä irti. Yritin kysellä että haittaako se jotain, kun vaavi on edelleen kylkiasennossa eli potkut tuntuu oikealla ja selkä on vasemmalla. Mutta oikein vastausta en saanut. Alle pari viikkoa olis vielä jos ei mee yli, että toivottavasti osaa kääntyä ennen synnytystä oikeinpäin..
Kävely alkaa olla jo aikas tuskaista ja sängyssä kääntyminenkin. Mutta selkeitä supistuksia ei oo tullu, lähinnä vaan alavatsaa jomottaa.
Eilen oli neuvolalääkäri, kaikki kuulemma ok vaikka paikat jo pehmentyneet. Vauva tosin oleilee vielä kovin ylhäällä, mutta muistaakseni esikoinenkin laskeutui tosi myöhään. Jotenkin en oikein saanut mitään käynnistä irti. Yritin kysellä että haittaako se jotain, kun vaavi on edelleen kylkiasennossa eli potkut tuntuu oikealla ja selkä on vasemmalla. Mutta oikein vastausta en saanut. Alle pari viikkoa olis vielä jos ei mee yli, että toivottavasti osaa kääntyä ennen synnytystä oikeinpäin..
Kävely alkaa olla jo aikas tuskaista ja sängyssä kääntyminenkin. Mutta selkeitä supistuksia ei oo tullu, lähinnä vaan alavatsaa jomottaa.
Nemia: Näköjään kaksikin samaa askarrutuksen aihetta sulla ja mulla :-)
VAUVAN ASENTO
Mullakin on vauva kylkiasennossa, peppu tunkee ulos mun oikeasta kyljestä ja pikku kantapäät ja nyrkit mukiloi vasenta kylkifilettä. Samassa asennossa vauva on viihtynyt ainakin viimeiset 10 viikkoa. Luin jonkun synnytysoppaan pari kuukautta sitten, ja sen mukaan kunnon raivotarjonta olisi sellainen, jossa vauvan selkä on vasten äidin napaa. Kysyin asiasta pari viikkoa sitten lääkäriltä painoarvioultran yhteydessä. Hän sanoi, että pääasia että on pää alaspäin - kuulemma viimeistään synnytyssupistukset kääntävät vauvaa ideaalimpaan asentoon, jos se ei itse hakeudu sellaiseen ennen h-hetkeä.
LASKEUTUMINEN / PÄÄN KIINNITTYMINEN
Mulla on tänään rv 39+2 ja ainakaan alkuviikosta neuvolassa (rv 38+5) ei ollut tapahtunut pään kiinnittymistä. Sen jälkeenkään ei ole mikään kolotus tai paineentunne lisääntynyt, joten varmaan se pää on vielä ihan liikkuva. Olin lukenut, että pää kiinnittyy yleensä n. 2 viikkoa ennen syntymää. Mietin, voiko siitä päätellä että yli lasketun ajan mennään. Terkkari kuitenkin sanoi, että se on tosi yksilöllistä. Joillain vauvoilla pää kiinnittyy jo joskus rv 34 ja raskaus on silti täysiaikainen tai menee ylikin, huh (epämukavuuttahan se pään kiinnittyminen yleensä lisää...). Joskus pää kiinnittyy vasta pari päivää ennen synnytystä. Ja toisaalta mun miehen pikkusisko, jolta eilen kyselin asiasta, sanoi ettei tuntenut mitään eroa ennen ja jälkeen pään kiinnittymisen. Toiveikkaana siis itse haluan uskoa, etten välttämättä joudu rukoilemaan käynnistysaikaa rv 42, vaikka vauvan pää on vielä tässä vaiheessa suhteellisen ylhäällä :-)
Supistuksia tulee paljon, useita tunnissa, on tullut jo monta viikkoa. Niistä suurin osa on kivuttomia, mutta välillä jomottelee alaselkää. Eilen ja tänään on osan aikaa ollut pitemmänkin aikaa sellainen olo kuin olisi menkat, ilman verta tosin. Ei mulla tässä vielä mikään hirmu kiire ole synnyttämään, mutta kyllä vauva saisi ensi viikon aikana (eli rv 40+4 mennessä) tupsahtaa mullistamaan meidän arjen!
VAUVAN ASENTO
Mullakin on vauva kylkiasennossa, peppu tunkee ulos mun oikeasta kyljestä ja pikku kantapäät ja nyrkit mukiloi vasenta kylkifilettä. Samassa asennossa vauva on viihtynyt ainakin viimeiset 10 viikkoa. Luin jonkun synnytysoppaan pari kuukautta sitten, ja sen mukaan kunnon raivotarjonta olisi sellainen, jossa vauvan selkä on vasten äidin napaa. Kysyin asiasta pari viikkoa sitten lääkäriltä painoarvioultran yhteydessä. Hän sanoi, että pääasia että on pää alaspäin - kuulemma viimeistään synnytyssupistukset kääntävät vauvaa ideaalimpaan asentoon, jos se ei itse hakeudu sellaiseen ennen h-hetkeä.
LASKEUTUMINEN / PÄÄN KIINNITTYMINEN
Mulla on tänään rv 39+2 ja ainakaan alkuviikosta neuvolassa (rv 38+5) ei ollut tapahtunut pään kiinnittymistä. Sen jälkeenkään ei ole mikään kolotus tai paineentunne lisääntynyt, joten varmaan se pää on vielä ihan liikkuva. Olin lukenut, että pää kiinnittyy yleensä n. 2 viikkoa ennen syntymää. Mietin, voiko siitä päätellä että yli lasketun ajan mennään. Terkkari kuitenkin sanoi, että se on tosi yksilöllistä. Joillain vauvoilla pää kiinnittyy jo joskus rv 34 ja raskaus on silti täysiaikainen tai menee ylikin, huh (epämukavuuttahan se pään kiinnittyminen yleensä lisää...). Joskus pää kiinnittyy vasta pari päivää ennen synnytystä. Ja toisaalta mun miehen pikkusisko, jolta eilen kyselin asiasta, sanoi ettei tuntenut mitään eroa ennen ja jälkeen pään kiinnittymisen. Toiveikkaana siis itse haluan uskoa, etten välttämättä joudu rukoilemaan käynnistysaikaa rv 42, vaikka vauvan pää on vielä tässä vaiheessa suhteellisen ylhäällä :-)
Supistuksia tulee paljon, useita tunnissa, on tullut jo monta viikkoa. Niistä suurin osa on kivuttomia, mutta välillä jomottelee alaselkää. Eilen ja tänään on osan aikaa ollut pitemmänkin aikaa sellainen olo kuin olisi menkat, ilman verta tosin. Ei mulla tässä vielä mikään hirmu kiire ole synnyttämään, mutta kyllä vauva saisi ensi viikon aikana (eli rv 40+4 mennessä) tupsahtaa mullistamaan meidän arjen!
Täälläki kovasti ootellaan joko kohta alkais tapahtua.. Vaikka on menossa "vasta" rv 38+5, silti tulee kokoajan puhelua vieläkö ollaan yhtenä kappaleena :) Hassua miten yhtäkkiä sellasiaki tuttuja ja sukulaisia on alkanu kiinnostaa, jotka ei aiemmin oo paljoo pitäny yhteyttä...
Mitään synnytystä ennakoivaa en kyllä oo tuntenu, kivuttomia supistuksia ollu ja sellasta menkkamaista särkyä alavatsassa ja selässä. Voi ku alkais tapahtua jo.. Voin vaan kuvitella jos menee yli, sit ne päivät vasta pitkiä onkin..
Mutta tosiaan täytyy koittaa aatella niin, et vajaa kk nii nyytti on varmasti jo sylissä <3
Tsemppiä kaikille vielä viimeisiin päiviin ja viikkoihin! :)
Mitään synnytystä ennakoivaa en kyllä oo tuntenu, kivuttomia supistuksia ollu ja sellasta menkkamaista särkyä alavatsassa ja selässä. Voi ku alkais tapahtua jo.. Voin vaan kuvitella jos menee yli, sit ne päivät vasta pitkiä onkin..
Mutta tosiaan täytyy koittaa aatella niin, et vajaa kk nii nyytti on varmasti jo sylissä <3
Tsemppiä kaikille vielä viimeisiin päiviin ja viikkoihin! :)
KolmasKerta
Silmät suurina ihmettelijä
Perjantaina menin synnyttämättömien osastolla kello 9 niinku oltii sovittu. Tarkoituksena kohdunsuun kypsyttelyä ja siitä sit synnyttään. Tietenkin jännitti ja pelotti, mut tiesin etten yksin kotiin tule vaan vauvan kans!
Kello 11 maissa laitettiin ballonki-laajennus alapäähän (eli laitetaan katetri vauvan pään ja kohdunsuun väliin ja katetrin pallo täytetään vedellä) Laitto ei juurikaan sattunu mutta tuntu inhottavalta. Vartin päästä alko supisteleen tasasesti ja kipeesti, Heti muistu mieleen miltä tuntuu kipeä supistus, kotonakin supistellu tosi paljon ja kipeesti mut nää oli erilaisia.
Neljän tunnin päästä pallo tippu pois (mulle kerrottiin etukäteen että kun pallo tippuu pois niin voidaan puhkaista kalvot) ja supistukset alko harveneen. Hoitaja tuli sanoon että nyt ootellaan aamuun että lääkäri tulee suunnitteleen jatkoa. Olin ihan ihmeissäni, kukaan ei edes kattonu kahdunsuun tilannetta, sanottiin vaan että mitään ei tehä ku supistukset harveni.
Seuraavana aamuna kun menin suihkuun, tuli limatulppa ulos. Päivällä sit hoitaja tuli sanoon että lääkäri ei tutki mua, synnytyssaleissa on ruuhkaa, maanantaihin asti ootellaan. Mua niin suoraan sanoen vitutti ja olin tavallaan luokkaantunu, puin vaatteet päälle ja sanoin että lähden kotiin.Osaahan osa hoitajistakin kattoo kohdunsuun tilanteen. Illalla kotona irtos taas iso mötikkä limatulppaa (paljonkohan sitä tulee?) ja supistelee sillo tällön.
Oon täysin ymmälläni ja suutuksissa, mut nyt sit ootellaan maanantaita.
Että semmosta, en sit tullutkaan vauvan kans kotiin, tai siis tulin mut se on vielä mahassa !!
Kello 11 maissa laitettiin ballonki-laajennus alapäähän (eli laitetaan katetri vauvan pään ja kohdunsuun väliin ja katetrin pallo täytetään vedellä) Laitto ei juurikaan sattunu mutta tuntu inhottavalta. Vartin päästä alko supisteleen tasasesti ja kipeesti, Heti muistu mieleen miltä tuntuu kipeä supistus, kotonakin supistellu tosi paljon ja kipeesti mut nää oli erilaisia.
Neljän tunnin päästä pallo tippu pois (mulle kerrottiin etukäteen että kun pallo tippuu pois niin voidaan puhkaista kalvot) ja supistukset alko harveneen. Hoitaja tuli sanoon että nyt ootellaan aamuun että lääkäri tulee suunnitteleen jatkoa. Olin ihan ihmeissäni, kukaan ei edes kattonu kahdunsuun tilannetta, sanottiin vaan että mitään ei tehä ku supistukset harveni.
Seuraavana aamuna kun menin suihkuun, tuli limatulppa ulos. Päivällä sit hoitaja tuli sanoon että lääkäri ei tutki mua, synnytyssaleissa on ruuhkaa, maanantaihin asti ootellaan. Mua niin suoraan sanoen vitutti ja olin tavallaan luokkaantunu, puin vaatteet päälle ja sanoin että lähden kotiin.Osaahan osa hoitajistakin kattoo kohdunsuun tilanteen. Illalla kotona irtos taas iso mötikkä limatulppaa (paljonkohan sitä tulee?) ja supistelee sillo tällön.
Oon täysin ymmälläni ja suutuksissa, mut nyt sit ootellaan maanantaita.
Että semmosta, en sit tullutkaan vauvan kans kotiin, tai siis tulin mut se on vielä mahassa !!
KolmasKerta: Yöks, sanon minä! Laita ihmeessä muistutusta sairaalan suuntaan tuosta toiminnasta, jos jaksat jossain vaiheessa. Inhottaa edes ajatella, että synnytys käynnistettäisiin, mutta hommaa ei vietäisi loppuun. Luonnolta tuon vielä jossain määrin sietää (jo kaksi yötä supistusten takia valvoneena turhaan), mutta ei sentään sairaalalta. Ruuhkalla voi selittää paljon, mutta ei kaikkea...