Mä lopetan kohta liikkumisen..se että kävelee ees hetken maha menee kivikovaks ja on kipee..ei siin mitään, mut en meinaa nyt sit jaksaa seistäkään että mahaa rupeis kivistää...en haluis hakea saikkua, koska se saattais tietää koko loppu ajan..eli kk ku oon viel töissä....ja mä en kestä olla kotona paikallani tekemättä mitään....
Meil ei oo ees lapselle valmiina mittään..tai no vaunut ja koppa ja vatteet, mut pinnasänky, vaatteiden pesu ja paikkojen järkkäys ihah kamalaa...mulla äippäpakettikin odottanu purkaamista jo kolme viikkoa olkkarin lattial, en oo ees katsonut sitä...
Olen niin surullinen kun en jaksa tehdä mitään. Töissä pinnistelen ja hymyilen, en tiedä tajuaako työnantaja etten voi hyvin...
Haluisin voida olla töissäloppuun asti...
Tänään 30+0 eli 10viikkoa laskettuun...jos tät menoo kivut on niin pysyykö ees 37 asti...pitäis kai neukkuun soittaa ja kyayä tai johkuu..en vaan haluis ku oon niin kova vähätrelee OMIA oloja...ja monet sanoo jos et ajattele itseäs, ajattele ees sisällä kasvavaa ihmettä - mut ongelma on että se ei saa mua tuntemaan sitä eri henkilöks koska hän kasvaa minuss...
En tiedä ymmärtääkö kukaan pointiani...
Niin ja se kun istut tuntuu kuin joku pehmein lyönnein yrittäis tulla alhaalta jo ulos....
Anteeks omanapa sepotus...painaa vaan omaa mieltä ja en halua kellekään tavallaan puhua kun tulee heti olo et tuomitaan...mä vaan ajattelen aina muita...
Meil ei oo ees lapselle valmiina mittään..tai no vaunut ja koppa ja vatteet, mut pinnasänky, vaatteiden pesu ja paikkojen järkkäys ihah kamalaa...mulla äippäpakettikin odottanu purkaamista jo kolme viikkoa olkkarin lattial, en oo ees katsonut sitä...
Olen niin surullinen kun en jaksa tehdä mitään. Töissä pinnistelen ja hymyilen, en tiedä tajuaako työnantaja etten voi hyvin...
Haluisin voida olla töissäloppuun asti...
Tänään 30+0 eli 10viikkoa laskettuun...jos tät menoo kivut on niin pysyykö ees 37 asti...pitäis kai neukkuun soittaa ja kyayä tai johkuu..en vaan haluis ku oon niin kova vähätrelee OMIA oloja...ja monet sanoo jos et ajattele itseäs, ajattele ees sisällä kasvavaa ihmettä - mut ongelma on että se ei saa mua tuntemaan sitä eri henkilöks koska hän kasvaa minuss...
En tiedä ymmärtääkö kukaan pointiani...
Niin ja se kun istut tuntuu kuin joku pehmein lyönnein yrittäis tulla alhaalta jo ulos....
Anteeks omanapa sepotus...painaa vaan omaa mieltä ja en halua kellekään tavallaan puhua kun tulee heti olo et tuomitaan...mä vaan ajattelen aina muita...