syyskuun pulinat

Mä lopetan kohta liikkumisen..se että kävelee ees hetken maha menee kivikovaks ja on kipee..ei siin mitään, mut en meinaa nyt sit jaksaa seistäkään että mahaa rupeis kivistää...en haluis hakea saikkua, koska se saattais tietää koko loppu ajan..eli kk ku oon viel töissä....ja mä en kestä olla kotona paikallani tekemättä mitään....
Meil ei oo ees lapselle valmiina mittään..tai no vaunut ja koppa ja vatteet, mut pinnasänky, vaatteiden pesu ja paikkojen järkkäys ihah kamalaa...mulla äippäpakettikin odottanu purkaamista jo kolme viikkoa olkkarin lattial, en oo ees katsonut sitä...
Olen niin surullinen kun en jaksa tehdä mitään. Töissä pinnistelen ja hymyilen, en tiedä tajuaako työnantaja etten voi hyvin...
Haluisin voida olla töissäloppuun asti...
Tänään 30+0 eli 10viikkoa laskettuun...jos tät menoo kivut on niin pysyykö ees 37 asti...pitäis kai neukkuun soittaa ja kyayä tai johkuu..en vaan haluis ku oon niin kova vähätrelee OMIA oloja...ja monet sanoo jos et ajattele itseäs, ajattele ees sisällä kasvavaa ihmettä - mut ongelma on että se ei saa mua tuntemaan sitä eri henkilöks koska hän kasvaa minuss...
En tiedä ymmärtääkö kukaan pointiani...
Niin ja se kun istut tuntuu kuin joku pehmein lyönnein yrittäis tulla alhaalta jo ulos....
Anteeks omanapa sepotus...painaa vaan omaa mieltä ja en halua kellekään tavallaan puhua kun tulee heti olo et tuomitaan...mä vaan ajattelen aina muita...
 
Blueroseteddy, kannattaa nyt vaan pysähtyä ja miettiä mikä olisi järkevintä sun tilanteessa.

Mulla on vähän sama et yritän monesti viimeiseen asti sinnitellä kivun kanssa enkä varsinkaan vieraille osaa valittaa omasta olostani. Oon niin huono neuvolassakin sanomaan jos joku painaa mieltä. Monesti tulee myös vähäteltyä kipuja.

Tää on mulla 3.raskaus ja eka kerta kun jouduin loppuraskaudessa jäämään sairaslomalle. Aiemmin oon sinnitellyt kipujen kanssa loppuun asti, vaikka ei se töissä oleminen ole herkkua ollut viime metreillä. Nyt vaan tuli sen verran kovat kivut ettei yksinkertaisesti pystynyt enään ja tuli ensi kertaa kunnon pelko siitä jos pikkunen päättääkin syntyä etuajassa. Vaikka syntyisi vain 1kk etuajassa, on suuri todennäköisyys et vauva joutuu jäämään osastolle hoitoon. Samalla itse "joutuu" pois sairaalasta eikä ole mahdollisuutta joka yö olla vauvan seurassa. Lisäksi itse joutuisin valitsemaan vauvan ja isompien lasten väliltä.

Tässä tilanteessa ei kukaan ole oikeutettu tuomitsemaan sinua. Välillä on vaan pakko mennä "oma napa edellä", vaikka todellisuudessa menetkin vauvan ehdoilla. Ja kukaan ei voi tietää minkälaiset kivut sinulla on ja miltä sinusta tuntuu. Jokainen raskaus on erilainen ja jokainen tuntee kivun eri tavalla, eli kukaan raskaana ollutkaan ei voi sinua tuomita.

Jos jäisit sairaslomalle, pystyisit lepäämään kun sinusta siltä tuntuu ja tekisit kotona hommia omaan tahtiin. Olen nyt vajaan viikon ollut itse sairaslomalla ja huomannut kuinka paljon olo on helpottanut. Silti en ole pystynyt oleen täysin paikoillani vaan olen rauhalliseen tahtiin järjestellyt kotia vauvan tuloa varten :)
 
Mulla ei nyt raskausoireita ole ollutkaan mutta muuten olen samanlainen, eli en osaa kertoa omista murheista ja huolistani kenellekään muulle kun miehelle (voi mies parkaa :D ) jos aina jaksan sillekään. Itse kyllä kuuntelen kaikkien murheet ja avautumiset, sellainen olen aina ollut. Se on välillä kyllä tosi rankkaa...

Eipä muuten tullut isosisko kylään aamulla. Yöstä asti supistellut tiuhaan, oli jo pari tuntia aamusta supistusten väli alle 5min ja kivut kovat. Lähti käymään sairaalassa mut laitettiin kotia, ei ollut yhtään auki ja kohdunkaulaakin oli vielä jäljellä... Inhottaa sen puolesta, sen raskaus on ollut aika vaikea ja nyt jo viikko yliajalla ja hitaalta näyttää synnytys... :sad001


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
No miulla on ainakin ihan hillittömiä pelkoja koko ajan! Aina, jos lapsonen ei liiku masussa niin olen huolissani. ja jotenkin jännittää aina ostaa jotain pikkuiselle, kun mietin, että mitäs jos jotain pahaa sattuukin. Ihan älytöntä tää huolehtiminen ja kun pikkuista ei vielä kokreettisesti näe, niin on vaikea tietää & varmistaa, että kaikki on aina hyvin ja kunnossa!
 
Nyt on niin paljon kenelle tekisi mieli vastailla!

Ensinnäkin Lumo, ihana että olet vielä yhtenä kappaleena! Tosi paljon ja voimakkaita ollut sun supistukset, kun noin kovasti vaikuttaneet paikkoihin. Toivon sulle kärsivällisyyttä vuodelepoon ja hyvää vointia :Heartred

Röpelö, et selvästikään ole ainoa murehtija! Musta tuntuu kans, että maalailen noita kauhukuvia mielessäni joka päivä vaan enemmän: entä jos vauva ei voi hyvin, entä jos synnytyksessä menee jokin vialle, jopa entä jos miehelle sattuu jotain töissä tms... Eli aika lailla tuollaisia worst case scenario- juttuja. Mutta silti tiedostan, että ei ole kovin todennäköistä, että jotakin kamalaa sattuu ja jos sattuukin, niin etukäteen murehtiminen ei siihen auta. Tällaiset pelot lienee ihan normaaleja, niin kauan, kun ne eivät vaikuta sun elämään liikaa, että pystyt ajattelemaan muutakin ja toimimaan normaalisti. Mulla ainakin selvästi enemmän yön pimeinä tunteina tulee pelot mieleen.

Blueroseteddy, toimi niin kuin sinusta itsestäsi parhaalta/järkevimmältä tuntuu. Tuossa edellä joku jo hienosti vastasikin sulle. Ei kannata potea turhaa syyllisyyttä, eihän siitä oo hyötyä. Tsemppiä päätöksentekoon, luulen että sun kroppa kertoo sulle, kun on aika ottaa iisimmin. :)
 
Voimahalit *Lumo* ja Blueroseteddy!! :Heartred

Me käytiin tänään Jorvin synnärillä tutustumassa, ja se herätti kyllä monenlaisia tunteita. Synnytys alkoi jännittää nyt hieman enemmän kuin aikaisemmin! Synnärin pieni koko yllätti, kun siellä kuitenkin syntyy useampi tuhat vauvaa vuodessa... Tilat ja huoneet oli mun mielestä tosi pienet. Muutenkaan en sairaalaympäristöstä juurikaan tykkää, joten tämä visiitti vahvisti sen että sairaalaan lähden vasta sitten kun on ihan pakko, ja heti kotiin kun vain kaikki on ok ja päästävät! :grin
 
Ihan näin mielenkiinnosta, onko muille tullut ongelmia kenkien, holvikaaren madaltumisen kanssa?
 
Mulla on pienestä asti ollut lattajalka, joten mulla ei ainakaan muutosta KAI tapahtunut.. jalkapohja kyllä kipeytyy helpommin pidemmillä kävelymatkoilla.
 
Mulla on kenkien kanssa se ongelma ettei niitä meinaa ylettää laittaa enää jalkaan... Myös nauhojen solmiminen on yhtä ähellystä! Ostin tänään pitkävartisen kenkälusikan helpottamaan operaatiota. :rolleyes: Seuraavaksi varmaan ostan tarralenkkarit... Tai sitten kuljeskelen reinoissa ja crocseissa!
 
Mulla ainakin jalka on entistä leveämpi. Yhdet siistimmät kengät olen joutunut ostamaan, kun edelliset eivät menneet jalkaan. Muutenkin omaan entiset lättäjalat (tukipohjalliset korjanneet), jotka ovat melko leveät luonnostaan. Toivottavasti palaisivat synnytyksen jälkeen normaaliin kokoonsa tai sitten täytyy uudistaa kenkäkaapin sisältöä rankalla kädellä. Toivon, ettei tänne lounaaseen tule pysyvä lumi vielä ennen vauvan syntymää. Kauhistuttaa jo ajatus talvisaappaista :/
 
Kiitos tsempeistä! Täällä on viikkoja kasassa tänään 32+2. Päivä meni taasen makoillen, mutta silti supisteli. Mies jo asetti takarajaa kellosta, että jos ei 20min helpota, niin soitetaan sairaalaan. Onneksi loppuivat!

Blueroseteddy, voimia pohdintojesi kanssa! Tiedät itse lopulta parhaiten mitä tehdä. Mitalia ei taida kukaan saada töissä jaksamisesta tai vauvan tavaroiden kanssa valmiiksi ehtimisestä. Asiat järjestyy kyllä.

Omasta kokemuksesta tiedän, että on ollut pakko jäädä kotiin jo ennen äitiysloman alkua. Nyt toisessa raskaudessa hain jo aikaistettua äitiyslomaa, koska pelkäsin, etten pysty olemaan töissä loppuun asti. Esikoisesta jäin kotiin 6vk ennen syntymää. Jos olisin jäänyt vasta äitiysloman alkaessa, olisin ehtinyt "lomailla" kotona viikon verran ennen kuin hän syntyi. Tästä toisesta jäin sairaslomalle 6vk ennen äitiysloman alkua. Itkin illat huonouttani ja koin pettäneeni kaikki. Kummasti sitä vain ovat saaneet haastavassa tilanteessa töissä asiat järjestymään eikä kukaan ole ollut mulle vihainen, kun kotiin jäin.

Siskoni neuvoi minua sairaslomalle jäädessäni viisaasti; mieti aina, mikä seuraava vaihe tästä on? Ottaisitko sen mielummin kuin tämän? Viime viikolla sairaalassa maatessani mietin sanoja useasti. Tein itselleni lupauksia, että jos vain vielä pääsen kotiin = yksi vaihe taaksepäin, niin lepään siellä vaakatasossa 24/ 7. Ihan en ole lupaustani pitänyt, mutta paljon enemmän olen aikaa makoillen viettänyt kuin ennen sairaalaan menoa.

Voimia sateisiin päiviin!
 
En ole huomannut muutoksia jaloissa, enkä muutenkaan kropassa jos ei mahaa lasketa :D Yllättävän ketteräkin vielä olen, päivittäinen esikoisen pukeminen kyykyssä, hiekkalaatikolla kakkujen teko sun muu perässä juokseminen ja syöttötuoliin nostelu pitää vetreänä :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tuosta viestistä unohtui kokonaan se pointti :D mulle jalkahoitaja sano että monilla naisilla raskaana ollessa saattaa jalan numero muuttua puoli kokoa-yhden koon. Hänellä itsellään oli myös näin käynyt..

Ja päivitys isosiskoni vointiin. Sillä alkoi tosiaan viime yönä säännöllisen epäsäännölliset supistukset, aamulla kävi sairaalassa ja kohdunkaulaakin oli vielä jäljellä. Tämä päivä mennyt kärvistellessä. Pari tuntia sit meni sairaalaan että saa nukuttua, ottivat osastolle ja antoi kipulääkkeitä. On sentin nyt auki... Hidasta touhua :sad001


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hyvä tietää, etten ole ainoa huolehtija porukassa. Kai se on osa tätä äidiksi ryhtymistä, aina hieman huolissaan lapsestaan.

Kiitos Autumn tiedosta, ollaan kanssa menossa katsastamaan Jorvi ensi viikolla, mutta tiedän jo nyt etten halua sairaalaan ennen kuin on ihan pakko lähteä. En vain osaa rentoutua sellaisessa ympäristössä ja jos taas ei pysty rentoutumaan niin synnytys vaan venyy. En tykkää muutenkaan hälinästä ja siitä, että ympärillä on liikaa ihmisiä. Omaa miestä siedän ja yhden kätilön, mutta älytön härdelli ympärillä saa mut vaan hermostumaan.
 
Tuosta jalan koon kasvamisesta.. Mä jouduin pistää kiertoon melkein kaikki kengät esikoisen syntymän jälkeen ku ei vaan mahtunu, kasvo yhden koon jalka. Saa nähä tapahtuuko tän raskauden aikana muutosta..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla ei oo ollu ongelmia kenkien kans, mutta tänään ku ilmat yhtäkkiä kylmeni, niin kaikkien muiden vaatteiden kanssa kyllä :D ulkona oli ihan jäätävä tuuli, niin oli pakko yrittää jotenkin paketoitua koiran ulkoilutusta varten. Kevyttoppahousuista ei mennyt edes vetskari kiinni, napista nyt puhumattakaan, mutta kiskoin ne kuitenkin jalkaan ja änkesin päälle miehen kevyttoppatakin, omat kun ei millään mahdu enää päälle. Takki onneksi peitti avonaisen housun vetskarin :D olin varmasti tyylikäs lyllertäessäni tuolla etananvauhtia... :D

Aikooko muut ostaa jotain isompaa talvivaatetta? Mä en millään kehtais... Ne on uutena niin kalliita ja oon niin laiska kattelee käytettyjä vaatteita itelle... Saa nähä pitääkö kuitenkin taipua, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä kun laskettuun aikaankin on enää max. 10 viikkoa. Hui!
 
Tsemppiä lumo, toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti!

Blueroseteddy, ei ole helppo päätös, mutta liikaa ei kannata itseään kiduttaa jaksamisen rajoilla, siitä ei kukaan hyödy.

Omasta jalasta huomannut nyt leventymistä, äiti varoitteli, että hänellä ei oo loppuraskaudesta jalkaan mahtunut kun kälyn puukengät.. Mutta toivon että mulla edes tennarit menis loppuun asti. Taitaa vaan olla esikoisesta aika yleistä tuo jalan kasvu.

Talvivaatetta en ole ajatellut hankkia, meinasin että kun pudotin painoa ni ne isoksi jääneet vaatteet menee raskausajan. Tänään sitten vedin softshell takin niskaan ja nipin napin meni vielä kiinni :D saa siis nähdä kuinka tässä sitten käy. Ehkä lainaan miehen takkeja vikat viikot....
 
En usko että tarvitsen isompia talvivaatteita kun ei tuo mun maha niin iso ole ettei mahtuisi takit päälle. Minä kun tiedän jo että saan nyytin syliin viikolla 45 eli marraskuun alussa niin yritän sinne asti pärjäillä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä on satanut yöllä ensilumi :eek: Ulkona on niin pirun kolea ja kylmä.. toivottavasti ei mene vielä pysyvästi näin kylmäksi.. joutuu pysymään muuten vaan sisällä, kun toppavaatteet ei mene enää päälle :rolleyes: Eikä kuukauden takia raaskisi ostaa isompia.. :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top