Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Lomalomalomalomaloma.....paljon on jo tätä odotettukin! Avaimet luovutettu työpaikalle, kaappi tyhjennetty ja toivottavasti kaikki olennainen hoidettu. Aikaisintaan kahden vuoden päästä takaisin...näin ainakin toivon tällä hetkellä.
 
Esikoista täälläkin odotellaan. Mahtavaa, että ollaan jo niin lähellä et porukka alkaa jäädä lomille!! Itse hieman pettynyt että raskaus ei olekaan sujunut niin helposti kuin oli ajatellut. Jotenki sitä haaveili, että kesällä olis ihana käydä joka paikassa masu pystyssä ja vois ylpeänä nauttia raskaudesta. Nyt sit pötkötelläänki vain kotona. Miten teillä muilla, onko raskaus ollut sitä mitä odotittekin vai onko tullut yllätyksiä?
 
Voih pimpulapampula, harmi kuulla :sad001 Täällä yllätti se, että luulin mahan kasvavan todella pian isoksi ja luulin voivani pahoin. Tällä hetkellä menossa rv28 ja edelleenkin olo periaatteessa sellainen, etten muista edes olevani raskaana. Toki reippaita kävelylenkkejä koiran kaa ei ole voinut tehdä rv21 jälkeen, kun vatsaan pistää ja alaselän kanssa on ongelmia, mut hieronta auttaa siinä. Salilla oon käyny koko raskausajan neljä kertaa viikossa. Masu on vielä pieni ja sievä. Eli mut yllätti positiivisesti tämä. Luulin, että 9kk tulee olemaan täyttä tuskaa. Yksi Rooman lomakin heitetty viime viikolla.
 
Täällä vatsa pamahti esiin kertaheitolla joskus rv25 tienoilla, nyt 28. Siihen saakka muutaman edeltävän viikon näkyi vain pientä tasaista pyöristymistä, mutta nyt ei enää mahdukaan vanhat mekot ja tunikat päälle, vaan stressistä hikoillen oon koittanut metsästää edes paria uutta kesämekkoa.. Tuloksetta. Muuten on kyllä kaikki sujunut oireetta ja ongelmitta, saa nähdä mitä helteet ja kesä tuo tullessaan, kauhulla odotan jos vatsan kasvu (ja samalla yhtäkkinen painonnousu) jatkuu tällaisena! :O Oireettomuus tosin vaikuttaa siihen, että raskaus välillä meinaa jopa unohtua, vaikka kuinka koitan sisäistää todellisuuden ja toivon että ehtisin vielä nauttiakin tästä ajasta! Kaikki on vaan vieläkin niin uutta ja ihmeellistä, että asiaa on välillä vaikea myöntää todeksi :)
 
Mä oon yllättyny raskauden helppoudesta omalla kohalla. Oon säästyny kyllä monilta vaivoilta, ainaki tähän asti :D nyt kun maha on kunnol alkanu kasvaan ni alkaa kyl jo vähä ahistaan ja pientä närästystä ollu. Mut ei o supistellu tai ei o ollu liitoskipuja eikä alkuraskauden oksenteluja.
 
Mullakin on onneksi ollut helppo raskaus. Ei ole tarvinnut oksentaa, vaikka alussa vähän ällö olo olikin ja useammat hajut yökötti. Välillä kyllä meinaa supistaa kun enemmän rehkii, mutta yllättävän hyvin sitä jaksaa vielä touhuta entiseen tapaan! Mahakin pompsahti kunnolla esiin vasta tossa kesäkuun alussa. Iltaturvotusta oli kyllä aiemminkin jo, mutta nyt on jo aamusta kunnon vauvamaha :)
 
Ihanan hyvin kuulostaa menneen! Täälläkin meni ja menee itseasiassa edelleen supistuksia lukuunottamatta tosi oireettomasti. Ilman supistuksia voisin myös unohtaa välillä olevani raskaana ja kevyesti pystyisin jatkaa entisiä urheiluharrastuksia, jota niin kovasti toivoin ja kuvittelin pystyväni ihan synnärille saakka :D Mahakin kasvanut tosi maltillisesti, joten sekään ei ahista. Alkuun jopa ihan harmittikin kun se ei tullut esille! Vielä viikolla 24-25 ihmiset katsoivat ihmeissään kun kerroin olevani raskaana. Onko teillä muilla suunnitelmia jo kuinka pian seuraavaa ruvetaan väsäämään? Me ajateltiin, että vois melko pian perään, mutta enää en ole varma kestääkö kupoli, jos tuo minun maha tulee aina olen yhtä typerä supistelija.. :smiley-angry002
 
Toista mietin alkuun n. 1v5kk ikäerolla aikaisintaan, mut mun pää ei taida kestää kahta kesää putkeen raskaana ja haluan palata töihin kevääksi 2017, mutta toinen saisi sitten syntyä keväällä 2018. Ja kaksi lasta riittää, jos ne suodaan.
 
Koskaan ei tiedä miten tärppää, joten on se projekti aloitettava jo ensi kesänä. Onpahan sitten alta pois ku kerralla kärsii! :p Jos nyt ensin sais tämän ekan kunnialla päätökseen :angel8
 
Mun haaveissa olis kax lasta kans. Ja kun ikää on "jo" 31 en haluais montaa vuotta toista odotella. Mut katsotaan nyt kuinka arki tän ekankin kaa lähtee :)
 
Mulla ei ole kyllä mikään kiire seuraavaa lasta tekemään :D Joskus olin jopa vain yhden lapsen kannalla, mutta mulla on itselläni 3v nuorempi veli ja ihan parastahan se sisarusten seura on :) Mutta haluaisin tän lapsen jälkeen hetken taas jatkaa "omaa" elämääni, joten voi olla että tulee suurempi ikäero. Tai mistäs sen tietää :) Ja onhan tässä melkein seuraavat 15v aikaa tehdä lapsia.. :p
 
En mäkään enää vuosikausia voi arpoa jatkosta. 29 on mittarissa ens kuussa. En usko että nyt heti putkeen lisää yritetään vauvoja, mutta jos alkaa mieliä sisaruksia, niin pakkohan niille on lupa antaa tulla muutaman vuoden sisällä. Sitä kun ei tiedä tärppääkö enää yhtä nopeasti, jos ollenkaan.
 
Mulla tulee 32 mittariin just ennen ensimmäisen syntymää, enkä kyllä siitä huolimatta ihan heti aio suunnitella seuraavaa. Tai no, eihän tätäkään kukaan suunnitellut, vaan iästä ja pillereistä huolimatta luonto kenties päätti että nyt on aika! :) Ehkä toisenkin kohdalla käy niin, jos on käydäkseen. Tällä hetkellä tuntuu, että yhdelläkin pärjäis..
 
Täällä myös ikää 31, joten senkään puoleen ei viitsi riskeerata mahkuja toiseen kovin pitkään. Minis, meillä taitaa olla sama la:kin :)
 
Hyvänen aika! Täällä julkisella puolellakin on jotain elämää pitkästä aikaa! :D

Mäkin oon 31! Onpas meitä vanhoja kääkkiä monta täällä :) Kauhean kauan ei siis uskalla arpoa toisen lapsen kanssa. Oon kuitenkin riittävän monen tutun elämää seurannut kahden hyvin pienen lapsen kanssa, ja itse en sellaista jaksaisi. Jos se musta on kiinni niin lähemmäs kolme vuotta sais tulla ikäeroa. Mut katsotaan sitte.
 
Mut raskaus on yllättänyt monellakin tavalla. Mun ystävät on useimmat ollu niin energisiä koko raskauden ajan ja lihoneet niin vähän, että odotin itseltäni samaa.

Alussa olin pahoinvoiva kuten odotinkin, mutta oikeastaan vasta toinen kolmannes yllätti. En ollut tiennyt, että supistelut voi alkaa vaivata jo niin aikaisin. Tai että lantio tulee niin kipeäksi ja jalat väsyy ihan hulluna raskaassa seisomatyössä.

Nyt tää kolmas kolmannes tuntuu suorastaan mukavalta, kun ei enää ole töissä eikä kroppa ole koko ajan hajalla. :)

Mutta olo on valtava. Kuvittelin suhtautuvani näihin muutoksiin jotenkin kypsemmin, mutta kyllä mä melkein joka päivä tuskailen tätä valasmaista olomuotoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top