Peikko nukkuu niin voisin vaikka tarinoida tänne :)
Aloitanpas vaikka perjantaisesta kasvuseurantakäynnistä. Edellisellä kerralla vauva oltiin arvioitu 3kg painavaksi ja tänä perjantaina kokoarvio oli 3,1kg. Parissa viikossa kasvua vain 100g, mikä ei kätilölle kelvannut. Kysyi toista mielipidettä ja tuomioksi saatiin oksitosiinirasitus ja synnytyksen käynnistys seuraavalle maanantaille. Sisätutkimuksessa kuitenkin todettiin paikkojen avautuneen pariin senttiin ja kätilö sanoikin että synnytyksen on tietysti mahdollista käynnistyä viikonlopunkin aikana. Hän jopa hieman provosoi kohdunsuuta venyttämällä sitä hieman.
LA koitti lauantaina eikä mitään vihiäkään supistuksista tai mistään. Ainoastaan niukka rusehtava vuoto, jonka uskoin saaneen alkunsa kätilön toimista. Joku hiussuoni katkennut tms. Illalla vuoto muuttui limaisemmaksi ja pieni toivo heräsi, joko nyt alkaisi jotain tapahtua. Nukkumaan mennessä sanoin miehelle, et menen sitten suihkuun ensin jos tulee lähtö Hämeenlinnaan.
Yöllä heräsinkin sitten ihmeelliseen poksahduksen tunteeseen alavatsalla keskellä edessä. Nousin kyynerpään varaan ja tunsin et paikat kostui. Nousin istumaan ja johan tulikin vettä! Heti kun pääsin seisaalleen kirosin et tosi hyvä että suojattiin sänky, mut olis ollu kyllä pirun hyvä olla jokin pyyhekin tms niin olisi päässyt siistimmin makuuhuoneesta vessaan... Kello oli 04:25.
Vessassa sitten laitoin heti ensimmäiseksi tänne viestiä, että nyt meni vedet! Sitten vasta ymmärsin alkaa kiinnittämään huomiota veden väriin, se oli ihan kirkasta, ja aloin miettimään, että menisinkö heti suihkuun vai herätänkö miehen ensin. Yhtään ei supistellut.
Miestä ei tarvinnutkaan herättää. Menin makuuhuoneeseen siistimään vesiä lattialta, niin hän oli odottanutkin jo koska tuun sanomaan et vedet meni
Sovittiin et hän jatkaa unia ja mä menen suihkuun ja soitan sitten svolle ja herätän hänet kun tarvii. Juuri ennen suihkua saatoin tuntea ensimmäisen supistuksen.
Heti suihkun jälkeen supistukset alkoi tuntumaan kivuliailta ja puoli kuuden aikoihin soitin svolle. Sanoivat, että koska mulla on ollu suunnitelmissa oksitosiinirasitus, niin sen perusteella meidän olisi hyvä tulla jo klo 9-10 käyrille. Muuten kehottaisivat tulemaan vasta illalla tai tuntemusten mukaan.
Keitin kahvia ja yritin syödä jotain, mut en saanutkaan mitään alas. Kuudelta aloin kellottamaan supistuksia, ja hetihän niitä tulikin 4-5min välein. En olisi pysynyt perässä ilman puhelimen sovellusta. Esikoinen heräsi seitsemältä ja sanoin et tänään on se päivä kun pääset mummalle ja me lähdetään synnyttämään pikkusisarusta, joten teeppä aamutoimet oikein nopeasti. Sitten menin herättämään miehen.
Vähän jälkeen kahdeksan auto starttasi kohti mummalaa ja sen jälkeen vielä vietiin koira miehen äitille hoitoon. Hämeenlinnaan saavuimme 9:45 ja pääsin heti käyrille. Siitä ei ollut tulla mitään kun kiemurtelin aina supistusten aikaan ja niitähän tuli 3-4min välein. Tehtiin sisätutkimus ja todettiin vain synnytyksen käynnistyneen, olin edelleen sen pari senttiä auki mutta kaula oli jo kokonaan kadonnut. Kätilö kyseli toiveistani kivunlievitykseen saliin siirtyessämme ja sain särkylääkettä.
Lääke vaikutti mukavasti, supistukset edelleen tuntui, mutta ne oli siedettäviä. Vähän sai puuskuttaa, mutta ei tarviinnut kiemurrella. Otettiin käyrät uudestaan ja vauva kesti supistukset hienosti.
Klo 12 sain kohdunkaulan puudutteen kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi. Se oli uskomaton apu, vei kivun ihan täysin! Tässä vaiheessa olinkin jo 6cm auki. Ajattelin että vau, parissa tunnissa 4cm, tästä ei oo tulossa mikään maratoni! Nyt oli nälkäkin, mutta kätilö oli sitä mieltä, et lämmin ruoka vasta synnytyksen jälkeen. Sain kuitenkin jugurtin. Söin silti vähän omia eväitä, koska maha kurni.
Puoli kahdelta alkoi taas sattumaan. Olin 8cm auki ja kätilö ehdotti spinaalia. Hämmennyin, että ihanko totta se meinaa et parin tunnin sisään synnytän. Sain spinaalin ja minulle yritettiin antaa oksitosiiniakin, mutta siitä kieltäydyin. Kätilö yritti vielä muuttaa mieltäni, perusteluina että varmasti syntyisi tämän spinaalin aikana, mutta en silti halunnut. Sanoin vain et mikä kiire tässä nyt on. Jostain syystä olin/olen kovin oksitosiinitippaa vastaan.
Vähän kahden jälkeen laitettiin myös Pudendus. Sain lisäksi lämpöpussin pehmittämään paikkoja repeämien välttämiseksi. Ennen kolmea yritän käydä pissalla kun rakko tuntui täydeltä, mutten saanut mitään tulemaan. Rakkoni katetroitiin, ja täysihän se oli. Aloin vähän pelkäämään, et miten sitten ponnistelut mahtaa onnistua...
Kolmelta olin 9cm auki mutta en tuntenut tarvetta ponnistaa. Supistukset tuntuivat hyvin, ehkä jopa vähän kivuliailta.
Sitten tuntemus muuttuikin ihan yllättäen. En kuvailisi sitä ponnistamisen tarpeeksi, mutta tuntemus "siirtyi" lähemmäs takapuolta ja selkäni meni ihan kaarelle supistaessa. Kutsuttiin kätilö paikalle ja otin ponnistusasennoksi konttausasennon. Katsoin kelloa ja se oli 15:10. (Synnytyskertomukseen on laitettu 15:20...) Ajattelin jopa tässä vaiheesa et olispa kiva syntymäaika 15:15
Mutta enhän mä osannut yhtään ponnistaa! En tiedä mitä pelkäsin tai jännitin, vai enkö vain osannut kohdistaa ponnistusta oikeaan suuntaan. Välillä puristin miehen kättä ja välillä halasin pystyyn nostettua sängynpäätyä niin lujaa, ettei voimat kohdistunu ollenkaan sinne minne olisi pitänyt. Kätilö kuitenkin tsemppas hienosti ja vakuutti tilanteen edistyvän hienosti. Ja paskat, ajattelin minä. Siltä musta ainakin tuntui. Jossain vaiheessa kätilö kysyi sattuuko mihinkään, ja vastasin ettei satu. Tästä mies kertoi jälkeenpäin olleensa hämmentynyt, koska olin kuitenki ponnistellut pää punaisena ja alkanut valittaankin. No, vähemmästäkin loppuu voimat kesken!
15:45 valitan etten jaksa enää ja kätilö kehottaa mua kääntymään kyljelleni, siten olisi kuulemma helpompi päästä jonkun "kynnyksen" yli ja tämän jälkeen voisin taas vaikka nousta kontilleni. Näin ilmeisesti kävi ja palasin konttausasentoon. Lopulta klo 16:11 poika syntyi. Synnytyskertomuksen mukaan 51 min ponnistusvaiheen päätteeksi, itse väitän et tunti siihen meni. Alle 12h kaikenkaikkiaan vesien menosta syntymiseen.
Pisteitä tuli 9-10. Mies katkaisi napanuoran. Nyt en jaksanu inttää vastaan, kun avustava kätilö pisti oksitosiinia istukkaa varten. En tainnu hetkeen jaksaa sanoa kenellekään yhtään mitään, huokailin vain sängyn päätyä vasten. Kätilö vaihtoi puhtaita suojia alleni kun lopulta käännyin ja sain pojan syliini. Kylläpäs se olikin tahmea
Kätilö joutui parsimaan minua jopa yhdellä tikillä. (Jälkeenpäin tosin selvisi, että olin saanu lämpöpussista palovamman, illalla ilmestyi oikein suuri vesikello häpyhuuleen. Se kuitenkin parani tosi nopeasti ja seuraavana iltana jo istuin ihan hyvin.)
Klo 16:40 on merkattu imetyksen onnistuvan ja pojan imevän reippaasti hyvällä otteella. Tunti tästä mies kylvetti poikansa ensimmäistä kertaa ja naurettiin miehen kanssa kun kuultiin koko: 3450g ja 50cm. Sehän on täysin normaali! Päänympärykseksi saatiin 34cm.
Sain ruokaa ja mieskin lämmitti eväänsä. Onnittelukahvit ja pommakit. Jalkani kantavat hyvin ja käyn suihkussa. Sitten klo 18:45 siirryttiinkin vuodeosastolle ihmettelemään mitä oltiinkaan saatu aikaiseksi
Todella hyvä ja voimaannuttava kokemus esikoisen jälkeen. Ja anteeksi tällainen romaani