Synnytyskertomukset♥
- Ketjun aloittaja MarinaMelina
- Aloituspäivämäärä
Noniin sitten tätä turinoimaan :)
6.1 aamuna alkoi irrota pyyhkiessä limatulppaa ja tuntui että sitä tuli aina supistuksen yhteydessä. Aamun jälkeen vuoto kumminkin lakkasi ja päivä sujui normaaleissa merkeissä.
Illalla klo 18 jysähti ekan kerran erilainen supistus päälle. Piti lähes henkeä pidättää. Aloimme kokata iltaruokaa joka jäikin sitten kokonaan miehen vastuulle kun istuin sohvalla jyväpussi alavatsalla ja odottelin panadolin vaikutusta. Ruoan sain syötyä ja kävin suihkussa ja menin sänkyyn katsomaan leffaa. Supistuksia tuli n. 5-8min välein ja kestoltaan n. 50sek.
Yritimme saada unta ja mies varmisteli vähän väliä että koska haluan lähteä sairaalaan. Ajattelin että yritän pärjätä kotona klo 01 asti. Klo 00 auto kumminkin starttasi koska en enää pystynyt olemaan kotona ja supistuksen tullessa oli pakko ola makuulle tai olla tuettuna. Tunsin myös runsasta painetta jo tässä vaiheessa. Svo:lle tunnin ajomatka, matkasta vähän muistikuvia, yritin vain hengittää rauhallisena.
klo 01 olimme svo:lla. Käyrille piirtyi nyt voimakkaat supistukset. Pääsimme saliin lepäämään. Tutkimuksessa kohdunsuu auki kahdelle sormelle ja kaulaa jäljellä. Nyt synnytys kuitenkin selkeästi käynnistynyt.
Kokeilin aluksi kuumia geelityynyjä ja niistä oli apua. Pannat vatsan päällä tuntuivat epämukavilta kun oli muutenkin tukala olo, mutta vauvan hyväksi mitä vain.
Ehkä n. Klo 03 jälkeen olin jo hyvin tuskissani. Geelityynyjä oli lämmitetty jo monesti mutta nyt oli saatava jotain muuta. Kätilö suositteli kokeilemaan tens:iä. Se tuntui mielestäni tosi epämukavalle, parille supistukselle kokeilin jonka jälkeen pyysin että se otettaisiin pois. Tutkimuksessa näitä aikoja olin 4cm auki. Kätilö kysyi puudutteista, sanoin selviytyväni vielä.
Tämän jälkeen mulla meni ajantaju, tajusin välillä ujeltavani kunnolla supistuksen tullessa. Mies istui lähelläni kokoajan. Aloin myös voimaan pahoin ja oksensin monta kertaa supistuskipujen lomassa.
Yhdessä vaiheessa kuulin naapurihuoneesta vauvan rääkäisyn ja ajattelin että siellä nyt kivut äidillä ohi. Hetki tämän jälkeen tunsin vatsassa kuin kaksi kovaa nykäisyä ja lapsivedet meni. Mies talutti minut vessaan ja järkytyin kun näin myös limatulpan tulleen. Kätilö teki tutkimuksen ja olin auki 6cm.
Sitten tapahtui ihan rytinällä ja hetki edellisen tutkimuksen jälkeen olinkin auki kokonaan. Tunsin kovaa ponnistuksen tarvetta. Tässä vaiheessa teki mieli puudutteita mutta kätilö rohkaisi loistavasti ja vakuutti ponnistusvaiheen olevan helpompi. En tohtinut uskoa, olin alun perin suunnitellut haluavani kaikki mahdolliset tropit mitä voi saada ja yhtäkkiä olin tässä tilanteessa. Itku melkein pääsi. Vauvan päähän asennettiin sydänäänianturi ja kätilö sanoi että saan alkaa työnnellä kuin siltä tuntuu ja kehoitti luottamaan omaan kehoon.
Aloittelin kylkiasennossa ponnistamisen hiljaksiin n klo 7 aina kun siltä tuntui. Olikin huimaa nähdä miten oma keho toimi ja jotenkin ponnistaminen tuntuikin hyvältä (minäkin outo..? :D) aktiivisen ponnistusvaiheen aikana kokeilin konttausasentoa ja tässä vaiheessa tunsin sen pahimman paineen ja poltteen. Välillä meinasi usko mennä kun pään syntymisessä meni niin kauan aikaa ja voimat uhkasi loppua. Mies tsemppasi todella upeasti ja kätilö oli huippu! Huoneessa oli tässä vaiheessa myös toinen kätilö joka oli valmiina kirjaamaan vauvan tiedot. Näitä aikoja vauvan sydänäänet laskivat mutten muista mitään paniikkia salissa asiasta, itse kuitenkin hätäännyin ja seuraavilla kunnon ponnistuksilla vauvan pää oli ulkona. Lopuilla syntyi kätilön avustamana pieni poikamme vähän yli klo 8
Ensin tunsin suurta helpotusta että olin hengissä ja sängyllä oli pikkuinen kiljuva vauva. Salamana tuli myös voittajafiilis :) istukka irtosi hyvin ja saatiin se nähdä.
suihku ja kaffet urakan jälkeen maistui taivaalliselta!!
Aluksi minua järkytti koko päivän että olin mennyt synnyttämään ilman kivunlievitystä mutta silti, tässä synnytyksessä en muuttaisi mitään :) supistuskivut ennen ponnistusta oli tosi peestä mutta kätilön sanoin, jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs ja jos selvisin edellisestä supistuksesta niin selviydyn seuraavastakin :)
6.1 aamuna alkoi irrota pyyhkiessä limatulppaa ja tuntui että sitä tuli aina supistuksen yhteydessä. Aamun jälkeen vuoto kumminkin lakkasi ja päivä sujui normaaleissa merkeissä.
Illalla klo 18 jysähti ekan kerran erilainen supistus päälle. Piti lähes henkeä pidättää. Aloimme kokata iltaruokaa joka jäikin sitten kokonaan miehen vastuulle kun istuin sohvalla jyväpussi alavatsalla ja odottelin panadolin vaikutusta. Ruoan sain syötyä ja kävin suihkussa ja menin sänkyyn katsomaan leffaa. Supistuksia tuli n. 5-8min välein ja kestoltaan n. 50sek.
Yritimme saada unta ja mies varmisteli vähän väliä että koska haluan lähteä sairaalaan. Ajattelin että yritän pärjätä kotona klo 01 asti. Klo 00 auto kumminkin starttasi koska en enää pystynyt olemaan kotona ja supistuksen tullessa oli pakko ola makuulle tai olla tuettuna. Tunsin myös runsasta painetta jo tässä vaiheessa. Svo:lle tunnin ajomatka, matkasta vähän muistikuvia, yritin vain hengittää rauhallisena.
klo 01 olimme svo:lla. Käyrille piirtyi nyt voimakkaat supistukset. Pääsimme saliin lepäämään. Tutkimuksessa kohdunsuu auki kahdelle sormelle ja kaulaa jäljellä. Nyt synnytys kuitenkin selkeästi käynnistynyt.
Kokeilin aluksi kuumia geelityynyjä ja niistä oli apua. Pannat vatsan päällä tuntuivat epämukavilta kun oli muutenkin tukala olo, mutta vauvan hyväksi mitä vain.
Ehkä n. Klo 03 jälkeen olin jo hyvin tuskissani. Geelityynyjä oli lämmitetty jo monesti mutta nyt oli saatava jotain muuta. Kätilö suositteli kokeilemaan tens:iä. Se tuntui mielestäni tosi epämukavalle, parille supistukselle kokeilin jonka jälkeen pyysin että se otettaisiin pois. Tutkimuksessa näitä aikoja olin 4cm auki. Kätilö kysyi puudutteista, sanoin selviytyväni vielä.
Tämän jälkeen mulla meni ajantaju, tajusin välillä ujeltavani kunnolla supistuksen tullessa. Mies istui lähelläni kokoajan. Aloin myös voimaan pahoin ja oksensin monta kertaa supistuskipujen lomassa.
Yhdessä vaiheessa kuulin naapurihuoneesta vauvan rääkäisyn ja ajattelin että siellä nyt kivut äidillä ohi. Hetki tämän jälkeen tunsin vatsassa kuin kaksi kovaa nykäisyä ja lapsivedet meni. Mies talutti minut vessaan ja järkytyin kun näin myös limatulpan tulleen. Kätilö teki tutkimuksen ja olin auki 6cm.
Sitten tapahtui ihan rytinällä ja hetki edellisen tutkimuksen jälkeen olinkin auki kokonaan. Tunsin kovaa ponnistuksen tarvetta. Tässä vaiheessa teki mieli puudutteita mutta kätilö rohkaisi loistavasti ja vakuutti ponnistusvaiheen olevan helpompi. En tohtinut uskoa, olin alun perin suunnitellut haluavani kaikki mahdolliset tropit mitä voi saada ja yhtäkkiä olin tässä tilanteessa. Itku melkein pääsi. Vauvan päähän asennettiin sydänäänianturi ja kätilö sanoi että saan alkaa työnnellä kuin siltä tuntuu ja kehoitti luottamaan omaan kehoon.
Aloittelin kylkiasennossa ponnistamisen hiljaksiin n klo 7 aina kun siltä tuntui. Olikin huimaa nähdä miten oma keho toimi ja jotenkin ponnistaminen tuntuikin hyvältä (minäkin outo..? :D) aktiivisen ponnistusvaiheen aikana kokeilin konttausasentoa ja tässä vaiheessa tunsin sen pahimman paineen ja poltteen. Välillä meinasi usko mennä kun pään syntymisessä meni niin kauan aikaa ja voimat uhkasi loppua. Mies tsemppasi todella upeasti ja kätilö oli huippu! Huoneessa oli tässä vaiheessa myös toinen kätilö joka oli valmiina kirjaamaan vauvan tiedot. Näitä aikoja vauvan sydänäänet laskivat mutten muista mitään paniikkia salissa asiasta, itse kuitenkin hätäännyin ja seuraavilla kunnon ponnistuksilla vauvan pää oli ulkona. Lopuilla syntyi kätilön avustamana pieni poikamme vähän yli klo 8
Ensin tunsin suurta helpotusta että olin hengissä ja sängyllä oli pikkuinen kiljuva vauva. Salamana tuli myös voittajafiilis :) istukka irtosi hyvin ja saatiin se nähdä.
suihku ja kaffet urakan jälkeen maistui taivaalliselta!!
Aluksi minua järkytti koko päivän että olin mennyt synnyttämään ilman kivunlievitystä mutta silti, tässä synnytyksessä en muuttaisi mitään :) supistuskivut ennen ponnistusta oli tosi peestä mutta kätilön sanoin, jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs ja jos selvisin edellisestä supistuksesta niin selviydyn seuraavastakin :)
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Varmasti hyvä kokemus Kotimama! Kiva kuulla että kaikki meni noin hyvin♡
Ei mennyt synnytys ihan ku sype-keskusteluissa oltiin sovittu.. tarkotuksena oli joo pärjätä ilman epiduraalia ja spinaalia, ja mä pärjäsin.. siitä oon ylpee.. mut muuten yllätti kaikki synnytyksessä..
14.1.2015 Päästiin lääkärille klo 10:30.. teki sisätutkimuksen ja paikat 4cm auki.. ja mullahan aikasemnin oli se 2× ballonki.. noh saliin tipalle..
Tippa alotettu 11:04.. supistuksia tuli ja meni.. päätettiin 14:14 puhkasta kalvot ja sulkea tippa.. Oli tarkotus kattoo miten oma oksitosiini tuotanto lähtee käyntiin ja hyvinhän se lähti :) supistuksia tuli mutta niiden kanssa pärjäs hyvin.. paikat rupes vasta aukeemaan 19:00 josta synnytys on laitettu suurinpiirtein alkavaks.. Sitä ennen kävelin salia, keinuttelin pallolla ja puuskuttelin... kunnes Nappasin ilokaasun käyttöön.. hyvin pärjäsin.. kävelin salia ympyrää ja mies tsemppas hyvin.. 19:20 sain ekan pc-puudutuksen kohdunkaulalle.. ja nappailen ilokaasua samalla.. kun 21:10 yökätilö tulee istun sängyllä vedän parasta ystävääni ilokaasua kun viimeseen hengen vetoon.. kätilö tsemppaa supistuksen ajan joten kestän hyvin.. puhuttiin aina supistuksen välissä että voisin suihkuun mennä ja ottaa vaikka jogurttia jotta jaksan.. en ollut syönyt koko päivänä, samalla kätilön mielestä näytän erittäin kipeeltä joten ehdottaa uutta pc-puudutusta kohdunkaulalle.. otan sen vastaan ilomielin.. paikat auki 6cm.. ajatus siinä vaiheessa että jaa.. vasta auettu 2cm.. täs menee.. kunnes tulee pari aivan jäätävää supistusta.. haukon ilokaasua minkä kerkiin ja huudan samalla maskiin noin. 5min mennyt pc-puudutuksesta.. kätilö juoksee luokse ja pakko vaan sanoa et se tulee NYT.. kätilö kattoo paikat ja kyllä, aukesin kiltisti 5min aikana 6 sta cm-10neen cm ja pää näkyi.. tuli siinä kätilöllä kiire laittaa vauvan tavaroita esille.. tarkotuksena oli ottaa ponnistuspuudute mut noh.. se oli jo myöhästä.. Suunnitelmana oli ponnistaa jakkaralla mutta kipu oli jotain niin sanoin kuvaamatonta joten ajatuskin liikkumisesta oli tuskaa.. Päädyin sit huutamaan konttausasentoon.. huusin ja puskin ja olin luovuttaa kun 23:06 parkas 9 pisteen tyttö.. :) ja kyllä.. nyt muistan miks en halunnu enää synnyttää esikoisen jälkee..
3505g ja 50cm rakkautta.. ei tikkejä joten siitä oon ilonen :)!
14.1.2015 Päästiin lääkärille klo 10:30.. teki sisätutkimuksen ja paikat 4cm auki.. ja mullahan aikasemnin oli se 2× ballonki.. noh saliin tipalle..
Tippa alotettu 11:04.. supistuksia tuli ja meni.. päätettiin 14:14 puhkasta kalvot ja sulkea tippa.. Oli tarkotus kattoo miten oma oksitosiini tuotanto lähtee käyntiin ja hyvinhän se lähti :) supistuksia tuli mutta niiden kanssa pärjäs hyvin.. paikat rupes vasta aukeemaan 19:00 josta synnytys on laitettu suurinpiirtein alkavaks.. Sitä ennen kävelin salia, keinuttelin pallolla ja puuskuttelin... kunnes Nappasin ilokaasun käyttöön.. hyvin pärjäsin.. kävelin salia ympyrää ja mies tsemppas hyvin.. 19:20 sain ekan pc-puudutuksen kohdunkaulalle.. ja nappailen ilokaasua samalla.. kun 21:10 yökätilö tulee istun sängyllä vedän parasta ystävääni ilokaasua kun viimeseen hengen vetoon.. kätilö tsemppaa supistuksen ajan joten kestän hyvin.. puhuttiin aina supistuksen välissä että voisin suihkuun mennä ja ottaa vaikka jogurttia jotta jaksan.. en ollut syönyt koko päivänä, samalla kätilön mielestä näytän erittäin kipeeltä joten ehdottaa uutta pc-puudutusta kohdunkaulalle.. otan sen vastaan ilomielin.. paikat auki 6cm.. ajatus siinä vaiheessa että jaa.. vasta auettu 2cm.. täs menee.. kunnes tulee pari aivan jäätävää supistusta.. haukon ilokaasua minkä kerkiin ja huudan samalla maskiin noin. 5min mennyt pc-puudutuksesta.. kätilö juoksee luokse ja pakko vaan sanoa et se tulee NYT.. kätilö kattoo paikat ja kyllä, aukesin kiltisti 5min aikana 6 sta cm-10neen cm ja pää näkyi.. tuli siinä kätilöllä kiire laittaa vauvan tavaroita esille.. tarkotuksena oli ottaa ponnistuspuudute mut noh.. se oli jo myöhästä.. Suunnitelmana oli ponnistaa jakkaralla mutta kipu oli jotain niin sanoin kuvaamatonta joten ajatuskin liikkumisesta oli tuskaa.. Päädyin sit huutamaan konttausasentoon.. huusin ja puskin ja olin luovuttaa kun 23:06 parkas 9 pisteen tyttö.. :) ja kyllä.. nyt muistan miks en halunnu enää synnyttää esikoisen jälkee..
3505g ja 50cm rakkautta.. ei tikkejä joten siitä oon ilonen :)!
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Jojoba varmasti on kipeää käynyt mutta hienoa että pärjäsit ja vielä ilman tikkejä :)!
saNmakko
Jostain jotain jo tietävä
Nyytti nukkuu ja omat univelat hieman haihtuneet, niin kirjoittelenpa omani tänne kanssa.
RV 37+4 heräsin yöllä outoon pulpaukseen, nousin sängystä ja totesin että jotain valuu pitkin kinttuja. Ihan selkeää vettähän se oli, mutta ajattelin vielä odotella, josko se on kuitenkin jotain muuta. Toisen isomman lorauksen jälkeen alkoi supistaa 10min välein, ei kamalan kipeästi vielä. 4aikaan supistuksia tuli 2-5min välein ja alkoivat olla puuskutus-kipeitä. Mies ei lähtenyt töihin ja soitin sitten klo8 svo:lle, että vedet menny, käskivät olla kotona niin kauan kuin pystyn. Olen aina ollut todella kipuherkkä, joten ajattelin että odotetaan nyt niin kauan, että TODELLA sattuu, eikä ole kuvitelmaa. Klo9 supistukset vähän harveni, mutta tasan kello 10piti jo alkaa mumista, hyräillä ja valittaa.. 12.30 sanoin miehelle, että syö nyt nopsaan, niin puolen tunnin päästä lähetään. Supistukset oli niin kovia että päästiin lähtemään vasta puol2 kun välillä piti istua ja huutaa.
Klo14 menin svo:lle, jossa säntäsin suoraan sohvalle. Päättelivät sitten että synnyttämään tulin, kun pitelin vaan neuvolakorttia ja odotin että supistus helpottaa. Olin edelleen aivan varma, että kuvittelen tätä kipua vaan isommaksi mitä se todellisuudessa on. Kätilö tuli pyytämään huoneeseen, oli taas suppari päällä ja odotin sen ohi menemisen, että pääsin huoneeseen. Kun vihdoin pääsin supistusten välissä pöydälle, olin 7cm auki. Lähdettiin saliin.
Salissa kätilö tuli juttelemaan kivunlievityksistä, epiduraali, jota olin ajatellut vaatia, ei enää onnistunut. Muistaakseni sopersin että ihan mitä vaan, nää ei enää taukoo ollenkaan. Päädyttiin kokeilemaan kohdunkaulapuudutetta, ja valmistelemaan spinaali jos saatais pahin kipu ensin pois. 4supistuksen jälkeen kätilö kyseli helpottaako, ei helpottanut. Tarkisti tilanteen ennen kuin tilaisi spinaalia, mutta jäi spinaalitkin kokeilematta. Aloin ponnistella 15.30, supparit heikkeni, laitettiin oksitosiini ja tyttö syntyi avotarjonnassa. Ponnistusvaihe oli tunti 40min tuon avotarjonnan vuoksi, johon tyttö oli ilmeisesti kääntynyt pidemmän supistustauon aikana. Eppari jouduttiin tekemään, mutta kätilö oli aivan huikea, kertoi koko ajan mitä tapahtuu ja miksi.
Itselle jäi todella positiivinen mieli synnytyksestä. Kivuliasta oli, mutta kipuherkkänä odotin jotain aivan hirveää tajunnan vievää kipua, ja palkintohan on mitä mahtavin!!! Tässä saattaa olla kirjoitusvirheitä sun muuta sekavuutta, mutta muutaman sairaalassa vietetyn yön jälkeen en pysty parempaan
RV 37+4 heräsin yöllä outoon pulpaukseen, nousin sängystä ja totesin että jotain valuu pitkin kinttuja. Ihan selkeää vettähän se oli, mutta ajattelin vielä odotella, josko se on kuitenkin jotain muuta. Toisen isomman lorauksen jälkeen alkoi supistaa 10min välein, ei kamalan kipeästi vielä. 4aikaan supistuksia tuli 2-5min välein ja alkoivat olla puuskutus-kipeitä. Mies ei lähtenyt töihin ja soitin sitten klo8 svo:lle, että vedet menny, käskivät olla kotona niin kauan kuin pystyn. Olen aina ollut todella kipuherkkä, joten ajattelin että odotetaan nyt niin kauan, että TODELLA sattuu, eikä ole kuvitelmaa. Klo9 supistukset vähän harveni, mutta tasan kello 10piti jo alkaa mumista, hyräillä ja valittaa.. 12.30 sanoin miehelle, että syö nyt nopsaan, niin puolen tunnin päästä lähetään. Supistukset oli niin kovia että päästiin lähtemään vasta puol2 kun välillä piti istua ja huutaa.
Klo14 menin svo:lle, jossa säntäsin suoraan sohvalle. Päättelivät sitten että synnyttämään tulin, kun pitelin vaan neuvolakorttia ja odotin että supistus helpottaa. Olin edelleen aivan varma, että kuvittelen tätä kipua vaan isommaksi mitä se todellisuudessa on. Kätilö tuli pyytämään huoneeseen, oli taas suppari päällä ja odotin sen ohi menemisen, että pääsin huoneeseen. Kun vihdoin pääsin supistusten välissä pöydälle, olin 7cm auki. Lähdettiin saliin.
Salissa kätilö tuli juttelemaan kivunlievityksistä, epiduraali, jota olin ajatellut vaatia, ei enää onnistunut. Muistaakseni sopersin että ihan mitä vaan, nää ei enää taukoo ollenkaan. Päädyttiin kokeilemaan kohdunkaulapuudutetta, ja valmistelemaan spinaali jos saatais pahin kipu ensin pois. 4supistuksen jälkeen kätilö kyseli helpottaako, ei helpottanut. Tarkisti tilanteen ennen kuin tilaisi spinaalia, mutta jäi spinaalitkin kokeilematta. Aloin ponnistella 15.30, supparit heikkeni, laitettiin oksitosiini ja tyttö syntyi avotarjonnassa. Ponnistusvaihe oli tunti 40min tuon avotarjonnan vuoksi, johon tyttö oli ilmeisesti kääntynyt pidemmän supistustauon aikana. Eppari jouduttiin tekemään, mutta kätilö oli aivan huikea, kertoi koko ajan mitä tapahtuu ja miksi.
Itselle jäi todella positiivinen mieli synnytyksestä. Kivuliasta oli, mutta kipuherkkänä odotin jotain aivan hirveää tajunnan vievää kipua, ja palkintohan on mitä mahtavin!!! Tässä saattaa olla kirjoitusvirheitä sun muuta sekavuutta, mutta muutaman sairaalassa vietetyn yön jälkeen en pysty parempaan
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
SaNnmakko hienosti oot jaksanut :) nopeaa toimintaa on myös ollut. Ihanaa että jäi hyvä mieli kivun lievityksen uupumisesta huolimatta!
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Nostelen tätä jos joku haluaisi kirjotella ♡
Honkarii
Jostain jotain jo tietävä
Voisinpa kirjoitella tarinaa minäkin, kun vielä muistan.
Sunnuntaina 18.1. heräsin päiväunilta vaille viisi ja tarkoitus oli lähteä hakemaan poikaa kaupungista kotiin. Vessassa kuitenkin sitten menivät lapsivedet osittain ja miehen sählypeli vaihtui Kysin reissuun. Vettä lorahteli hiljakseen ja autossa supistuksiakin alkoi tulla. Tosin samanlaisia kuin monta viikkoa jo etukäteen. Sairaalassa sitten otettin käyrää ja loput vedet menivät tutkimuspöydälle. Lähdimme miehen kanssa porraskävelylle ja kertakäynti alakerrassa riittikin käynnistämään oikeat supistukset. Pääsimme saliin ennen seitsemää ja silloin iski ensimmäinen oikea supistus. Tarkoitus oli ottaa käyrää, mutta kolmannen supistuksen kohdalla tuli valtava paine ja kohdunsuu olikin kokonaan auki. Sain alkaa ponnistaa ja pikkuneiti näkikin päivänvalon klo 19.18.
Sunnuntaina 18.1. heräsin päiväunilta vaille viisi ja tarkoitus oli lähteä hakemaan poikaa kaupungista kotiin. Vessassa kuitenkin sitten menivät lapsivedet osittain ja miehen sählypeli vaihtui Kysin reissuun. Vettä lorahteli hiljakseen ja autossa supistuksiakin alkoi tulla. Tosin samanlaisia kuin monta viikkoa jo etukäteen. Sairaalassa sitten otettin käyrää ja loput vedet menivät tutkimuspöydälle. Lähdimme miehen kanssa porraskävelylle ja kertakäynti alakerrassa riittikin käynnistämään oikeat supistukset. Pääsimme saliin ennen seitsemää ja silloin iski ensimmäinen oikea supistus. Tarkoitus oli ottaa käyrää, mutta kolmannen supistuksen kohdalla tuli valtava paine ja kohdunsuu olikin kokonaan auki. Sain alkaa ponnistaa ja pikkuneiti näkikin päivänvalon klo 19.18.
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Huh Honkarii miten vauhdikasta toimintaa! Onneksi olitte oikeaan aikaan sairaalalla :) onneksi olkoon kovasti pienestä neidistä!
Peikko nukkuu niin voisin vaikka tarinoida tänne :)
Aloitanpas vaikka perjantaisesta kasvuseurantakäynnistä. Edellisellä kerralla vauva oltiin arvioitu 3kg painavaksi ja tänä perjantaina kokoarvio oli 3,1kg. Parissa viikossa kasvua vain 100g, mikä ei kätilölle kelvannut. Kysyi toista mielipidettä ja tuomioksi saatiin oksitosiinirasitus ja synnytyksen käynnistys seuraavalle maanantaille. Sisätutkimuksessa kuitenkin todettiin paikkojen avautuneen pariin senttiin ja kätilö sanoikin että synnytyksen on tietysti mahdollista käynnistyä viikonlopunkin aikana. Hän jopa hieman provosoi kohdunsuuta venyttämällä sitä hieman.
LA koitti lauantaina eikä mitään vihiäkään supistuksista tai mistään. Ainoastaan niukka rusehtava vuoto, jonka uskoin saaneen alkunsa kätilön toimista. Joku hiussuoni katkennut tms. Illalla vuoto muuttui limaisemmaksi ja pieni toivo heräsi, joko nyt alkaisi jotain tapahtua. Nukkumaan mennessä sanoin miehelle, et menen sitten suihkuun ensin jos tulee lähtö Hämeenlinnaan.
Yöllä heräsinkin sitten ihmeelliseen poksahduksen tunteeseen alavatsalla keskellä edessä. Nousin kyynerpään varaan ja tunsin et paikat kostui. Nousin istumaan ja johan tulikin vettä! Heti kun pääsin seisaalleen kirosin et tosi hyvä että suojattiin sänky, mut olis ollu kyllä pirun hyvä olla jokin pyyhekin tms niin olisi päässyt siistimmin makuuhuoneesta vessaan... Kello oli 04:25.
Vessassa sitten laitoin heti ensimmäiseksi tänne viestiä, että nyt meni vedet! Sitten vasta ymmärsin alkaa kiinnittämään huomiota veden väriin, se oli ihan kirkasta, ja aloin miettimään, että menisinkö heti suihkuun vai herätänkö miehen ensin. Yhtään ei supistellut.
Miestä ei tarvinnutkaan herättää. Menin makuuhuoneeseen siistimään vesiä lattialta, niin hän oli odottanutkin jo koska tuun sanomaan et vedet meni
Sovittiin et hän jatkaa unia ja mä menen suihkuun ja soitan sitten svolle ja herätän hänet kun tarvii. Juuri ennen suihkua saatoin tuntea ensimmäisen supistuksen.
Heti suihkun jälkeen supistukset alkoi tuntumaan kivuliailta ja puoli kuuden aikoihin soitin svolle. Sanoivat, että koska mulla on ollu suunnitelmissa oksitosiinirasitus, niin sen perusteella meidän olisi hyvä tulla jo klo 9-10 käyrille. Muuten kehottaisivat tulemaan vasta illalla tai tuntemusten mukaan.
Keitin kahvia ja yritin syödä jotain, mut en saanutkaan mitään alas. Kuudelta aloin kellottamaan supistuksia, ja hetihän niitä tulikin 4-5min välein. En olisi pysynyt perässä ilman puhelimen sovellusta. Esikoinen heräsi seitsemältä ja sanoin et tänään on se päivä kun pääset mummalle ja me lähdetään synnyttämään pikkusisarusta, joten teeppä aamutoimet oikein nopeasti. Sitten menin herättämään miehen.
Vähän jälkeen kahdeksan auto starttasi kohti mummalaa ja sen jälkeen vielä vietiin koira miehen äitille hoitoon. Hämeenlinnaan saavuimme 9:45 ja pääsin heti käyrille. Siitä ei ollut tulla mitään kun kiemurtelin aina supistusten aikaan ja niitähän tuli 3-4min välein. Tehtiin sisätutkimus ja todettiin vain synnytyksen käynnistyneen, olin edelleen sen pari senttiä auki mutta kaula oli jo kokonaan kadonnut. Kätilö kyseli toiveistani kivunlievitykseen saliin siirtyessämme ja sain särkylääkettä.
Lääke vaikutti mukavasti, supistukset edelleen tuntui, mutta ne oli siedettäviä. Vähän sai puuskuttaa, mutta ei tarviinnut kiemurrella. Otettiin käyrät uudestaan ja vauva kesti supistukset hienosti.
Klo 12 sain kohdunkaulan puudutteen kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi. Se oli uskomaton apu, vei kivun ihan täysin! Tässä vaiheessa olinkin jo 6cm auki. Ajattelin että vau, parissa tunnissa 4cm, tästä ei oo tulossa mikään maratoni! Nyt oli nälkäkin, mutta kätilö oli sitä mieltä, et lämmin ruoka vasta synnytyksen jälkeen. Sain kuitenkin jugurtin. Söin silti vähän omia eväitä, koska maha kurni.
Puoli kahdelta alkoi taas sattumaan. Olin 8cm auki ja kätilö ehdotti spinaalia. Hämmennyin, että ihanko totta se meinaa et parin tunnin sisään synnytän. Sain spinaalin ja minulle yritettiin antaa oksitosiiniakin, mutta siitä kieltäydyin. Kätilö yritti vielä muuttaa mieltäni, perusteluina että varmasti syntyisi tämän spinaalin aikana, mutta en silti halunnut. Sanoin vain et mikä kiire tässä nyt on. Jostain syystä olin/olen kovin oksitosiinitippaa vastaan.
Vähän kahden jälkeen laitettiin myös Pudendus. Sain lisäksi lämpöpussin pehmittämään paikkoja repeämien välttämiseksi. Ennen kolmea yritän käydä pissalla kun rakko tuntui täydeltä, mutten saanut mitään tulemaan. Rakkoni katetroitiin, ja täysihän se oli. Aloin vähän pelkäämään, et miten sitten ponnistelut mahtaa onnistua...
Kolmelta olin 9cm auki mutta en tuntenut tarvetta ponnistaa. Supistukset tuntuivat hyvin, ehkä jopa vähän kivuliailta.
Sitten tuntemus muuttuikin ihan yllättäen. En kuvailisi sitä ponnistamisen tarpeeksi, mutta tuntemus "siirtyi" lähemmäs takapuolta ja selkäni meni ihan kaarelle supistaessa. Kutsuttiin kätilö paikalle ja otin ponnistusasennoksi konttausasennon. Katsoin kelloa ja se oli 15:10. (Synnytyskertomukseen on laitettu 15:20...) Ajattelin jopa tässä vaiheesa et olispa kiva syntymäaika 15:15
Mutta enhän mä osannut yhtään ponnistaa! En tiedä mitä pelkäsin tai jännitin, vai enkö vain osannut kohdistaa ponnistusta oikeaan suuntaan. Välillä puristin miehen kättä ja välillä halasin pystyyn nostettua sängynpäätyä niin lujaa, ettei voimat kohdistunu ollenkaan sinne minne olisi pitänyt. Kätilö kuitenkin tsemppas hienosti ja vakuutti tilanteen edistyvän hienosti. Ja paskat, ajattelin minä. Siltä musta ainakin tuntui. Jossain vaiheessa kätilö kysyi sattuuko mihinkään, ja vastasin ettei satu. Tästä mies kertoi jälkeenpäin olleensa hämmentynyt, koska olin kuitenki ponnistellut pää punaisena ja alkanut valittaankin. No, vähemmästäkin loppuu voimat kesken!
15:45 valitan etten jaksa enää ja kätilö kehottaa mua kääntymään kyljelleni, siten olisi kuulemma helpompi päästä jonkun "kynnyksen" yli ja tämän jälkeen voisin taas vaikka nousta kontilleni. Näin ilmeisesti kävi ja palasin konttausasentoon. Lopulta klo 16:11 poika syntyi. Synnytyskertomuksen mukaan 51 min ponnistusvaiheen päätteeksi, itse väitän et tunti siihen meni. Alle 12h kaikenkaikkiaan vesien menosta syntymiseen.
Pisteitä tuli 9-10. Mies katkaisi napanuoran. Nyt en jaksanu inttää vastaan, kun avustava kätilö pisti oksitosiinia istukkaa varten. En tainnu hetkeen jaksaa sanoa kenellekään yhtään mitään, huokailin vain sängyn päätyä vasten. Kätilö vaihtoi puhtaita suojia alleni kun lopulta käännyin ja sain pojan syliini. Kylläpäs se olikin tahmea Kätilö joutui parsimaan minua jopa yhdellä tikillä. (Jälkeenpäin tosin selvisi, että olin saanu lämpöpussista palovamman, illalla ilmestyi oikein suuri vesikello häpyhuuleen. Se kuitenkin parani tosi nopeasti ja seuraavana iltana jo istuin ihan hyvin.)
Klo 16:40 on merkattu imetyksen onnistuvan ja pojan imevän reippaasti hyvällä otteella. Tunti tästä mies kylvetti poikansa ensimmäistä kertaa ja naurettiin miehen kanssa kun kuultiin koko: 3450g ja 50cm. Sehän on täysin normaali! Päänympärykseksi saatiin 34cm.
Sain ruokaa ja mieskin lämmitti eväänsä. Onnittelukahvit ja pommakit. Jalkani kantavat hyvin ja käyn suihkussa. Sitten klo 18:45 siirryttiinkin vuodeosastolle ihmettelemään mitä oltiinkaan saatu aikaiseksi
Todella hyvä ja voimaannuttava kokemus esikoisen jälkeen. Ja anteeksi tällainen romaani
Aloitanpas vaikka perjantaisesta kasvuseurantakäynnistä. Edellisellä kerralla vauva oltiin arvioitu 3kg painavaksi ja tänä perjantaina kokoarvio oli 3,1kg. Parissa viikossa kasvua vain 100g, mikä ei kätilölle kelvannut. Kysyi toista mielipidettä ja tuomioksi saatiin oksitosiinirasitus ja synnytyksen käynnistys seuraavalle maanantaille. Sisätutkimuksessa kuitenkin todettiin paikkojen avautuneen pariin senttiin ja kätilö sanoikin että synnytyksen on tietysti mahdollista käynnistyä viikonlopunkin aikana. Hän jopa hieman provosoi kohdunsuuta venyttämällä sitä hieman.
LA koitti lauantaina eikä mitään vihiäkään supistuksista tai mistään. Ainoastaan niukka rusehtava vuoto, jonka uskoin saaneen alkunsa kätilön toimista. Joku hiussuoni katkennut tms. Illalla vuoto muuttui limaisemmaksi ja pieni toivo heräsi, joko nyt alkaisi jotain tapahtua. Nukkumaan mennessä sanoin miehelle, et menen sitten suihkuun ensin jos tulee lähtö Hämeenlinnaan.
Yöllä heräsinkin sitten ihmeelliseen poksahduksen tunteeseen alavatsalla keskellä edessä. Nousin kyynerpään varaan ja tunsin et paikat kostui. Nousin istumaan ja johan tulikin vettä! Heti kun pääsin seisaalleen kirosin et tosi hyvä että suojattiin sänky, mut olis ollu kyllä pirun hyvä olla jokin pyyhekin tms niin olisi päässyt siistimmin makuuhuoneesta vessaan... Kello oli 04:25.
Vessassa sitten laitoin heti ensimmäiseksi tänne viestiä, että nyt meni vedet! Sitten vasta ymmärsin alkaa kiinnittämään huomiota veden väriin, se oli ihan kirkasta, ja aloin miettimään, että menisinkö heti suihkuun vai herätänkö miehen ensin. Yhtään ei supistellut.
Miestä ei tarvinnutkaan herättää. Menin makuuhuoneeseen siistimään vesiä lattialta, niin hän oli odottanutkin jo koska tuun sanomaan et vedet meni
Sovittiin et hän jatkaa unia ja mä menen suihkuun ja soitan sitten svolle ja herätän hänet kun tarvii. Juuri ennen suihkua saatoin tuntea ensimmäisen supistuksen.Heti suihkun jälkeen supistukset alkoi tuntumaan kivuliailta ja puoli kuuden aikoihin soitin svolle. Sanoivat, että koska mulla on ollu suunnitelmissa oksitosiinirasitus, niin sen perusteella meidän olisi hyvä tulla jo klo 9-10 käyrille. Muuten kehottaisivat tulemaan vasta illalla tai tuntemusten mukaan.
Keitin kahvia ja yritin syödä jotain, mut en saanutkaan mitään alas. Kuudelta aloin kellottamaan supistuksia, ja hetihän niitä tulikin 4-5min välein. En olisi pysynyt perässä ilman puhelimen sovellusta. Esikoinen heräsi seitsemältä ja sanoin et tänään on se päivä kun pääset mummalle ja me lähdetään synnyttämään pikkusisarusta, joten teeppä aamutoimet oikein nopeasti. Sitten menin herättämään miehen.
Vähän jälkeen kahdeksan auto starttasi kohti mummalaa ja sen jälkeen vielä vietiin koira miehen äitille hoitoon. Hämeenlinnaan saavuimme 9:45 ja pääsin heti käyrille. Siitä ei ollut tulla mitään kun kiemurtelin aina supistusten aikaan ja niitähän tuli 3-4min välein. Tehtiin sisätutkimus ja todettiin vain synnytyksen käynnistyneen, olin edelleen sen pari senttiä auki mutta kaula oli jo kokonaan kadonnut. Kätilö kyseli toiveistani kivunlievitykseen saliin siirtyessämme ja sain särkylääkettä.
Lääke vaikutti mukavasti, supistukset edelleen tuntui, mutta ne oli siedettäviä. Vähän sai puuskuttaa, mutta ei tarviinnut kiemurrella. Otettiin käyrät uudestaan ja vauva kesti supistukset hienosti.
Klo 12 sain kohdunkaulan puudutteen kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi. Se oli uskomaton apu, vei kivun ihan täysin! Tässä vaiheessa olinkin jo 6cm auki. Ajattelin että vau, parissa tunnissa 4cm, tästä ei oo tulossa mikään maratoni! Nyt oli nälkäkin, mutta kätilö oli sitä mieltä, et lämmin ruoka vasta synnytyksen jälkeen. Sain kuitenkin jugurtin. Söin silti vähän omia eväitä, koska maha kurni.
Puoli kahdelta alkoi taas sattumaan. Olin 8cm auki ja kätilö ehdotti spinaalia. Hämmennyin, että ihanko totta se meinaa et parin tunnin sisään synnytän. Sain spinaalin ja minulle yritettiin antaa oksitosiiniakin, mutta siitä kieltäydyin. Kätilö yritti vielä muuttaa mieltäni, perusteluina että varmasti syntyisi tämän spinaalin aikana, mutta en silti halunnut. Sanoin vain et mikä kiire tässä nyt on. Jostain syystä olin/olen kovin oksitosiinitippaa vastaan.
Vähän kahden jälkeen laitettiin myös Pudendus. Sain lisäksi lämpöpussin pehmittämään paikkoja repeämien välttämiseksi. Ennen kolmea yritän käydä pissalla kun rakko tuntui täydeltä, mutten saanut mitään tulemaan. Rakkoni katetroitiin, ja täysihän se oli. Aloin vähän pelkäämään, et miten sitten ponnistelut mahtaa onnistua...
Kolmelta olin 9cm auki mutta en tuntenut tarvetta ponnistaa. Supistukset tuntuivat hyvin, ehkä jopa vähän kivuliailta.
Sitten tuntemus muuttuikin ihan yllättäen. En kuvailisi sitä ponnistamisen tarpeeksi, mutta tuntemus "siirtyi" lähemmäs takapuolta ja selkäni meni ihan kaarelle supistaessa. Kutsuttiin kätilö paikalle ja otin ponnistusasennoksi konttausasennon. Katsoin kelloa ja se oli 15:10. (Synnytyskertomukseen on laitettu 15:20...) Ajattelin jopa tässä vaiheesa et olispa kiva syntymäaika 15:15
Mutta enhän mä osannut yhtään ponnistaa! En tiedä mitä pelkäsin tai jännitin, vai enkö vain osannut kohdistaa ponnistusta oikeaan suuntaan. Välillä puristin miehen kättä ja välillä halasin pystyyn nostettua sängynpäätyä niin lujaa, ettei voimat kohdistunu ollenkaan sinne minne olisi pitänyt. Kätilö kuitenkin tsemppas hienosti ja vakuutti tilanteen edistyvän hienosti. Ja paskat, ajattelin minä. Siltä musta ainakin tuntui. Jossain vaiheessa kätilö kysyi sattuuko mihinkään, ja vastasin ettei satu. Tästä mies kertoi jälkeenpäin olleensa hämmentynyt, koska olin kuitenki ponnistellut pää punaisena ja alkanut valittaankin. No, vähemmästäkin loppuu voimat kesken!
15:45 valitan etten jaksa enää ja kätilö kehottaa mua kääntymään kyljelleni, siten olisi kuulemma helpompi päästä jonkun "kynnyksen" yli ja tämän jälkeen voisin taas vaikka nousta kontilleni. Näin ilmeisesti kävi ja palasin konttausasentoon. Lopulta klo 16:11 poika syntyi. Synnytyskertomuksen mukaan 51 min ponnistusvaiheen päätteeksi, itse väitän et tunti siihen meni. Alle 12h kaikenkaikkiaan vesien menosta syntymiseen.
Pisteitä tuli 9-10. Mies katkaisi napanuoran. Nyt en jaksanu inttää vastaan, kun avustava kätilö pisti oksitosiinia istukkaa varten. En tainnu hetkeen jaksaa sanoa kenellekään yhtään mitään, huokailin vain sängyn päätyä vasten. Kätilö vaihtoi puhtaita suojia alleni kun lopulta käännyin ja sain pojan syliini. Kylläpäs se olikin tahmea
Kätilö joutui parsimaan minua jopa yhdellä tikillä. (Jälkeenpäin tosin selvisi, että olin saanu lämpöpussista palovamman, illalla ilmestyi oikein suuri vesikello häpyhuuleen. Se kuitenkin parani tosi nopeasti ja seuraavana iltana jo istuin ihan hyvin.)Klo 16:40 on merkattu imetyksen onnistuvan ja pojan imevän reippaasti hyvällä otteella. Tunti tästä mies kylvetti poikansa ensimmäistä kertaa ja naurettiin miehen kanssa kun kuultiin koko: 3450g ja 50cm. Sehän on täysin normaali! Päänympärykseksi saatiin 34cm.
Sain ruokaa ja mieskin lämmitti eväänsä. Onnittelukahvit ja pommakit. Jalkani kantavat hyvin ja käyn suihkussa. Sitten klo 18:45 siirryttiinkin vuodeosastolle ihmettelemään mitä oltiinkaan saatu aikaiseksi
Todella hyvä ja voimaannuttava kokemus esikoisen jälkeen. Ja anteeksi tällainen romaani
Muokattu viimeksi:
Honkarii
Jostain jotain jo tietävä
Juu, aika nopsa oli synnytys, tosin osasin sitä odottaakin. Jäi tuo tarina eilen vähän kesken, kun neidille tuli nälkä..
Istukkaa jouduttiin odottelemaan 25 minuuttia ja sain lääkettä pariin kertaan käynnistämään supistukset uudelleen. Onneksi irroitteluun ei sitten jouduttu. Muutaman tikin sain, ku neitillä oli syntyessään käsi poskella. Tyttö oli tosi tomera ja itki jo kun pää oli ulkona.
Itselle jäi ihan hyvä mieli synnytyksen nopeudesta huolimatta. Toki ponnistusvaiheen kipu oli aikamoista, mutta auttoi kun syyn tiesi. Lämpötyynyt ehdittiin lämmittää, mutta käyttämättä jäivät. Todella ihana kätilö sattui synnytykseen, samoin lääkäriopiskelija. Kyselivät jo ennakkoon toiveet tarkasti, tosin eipä ehditty sitä jakkaraa hakea. Osasivat kehua ja kannustaa juuri oikealla tavalla ja tunsin todella itseni voittajaksi. Eikä miehenkään panosta voi vähätellä, vaikkei juuri muuta ehtinyt kuin käydä siirtämässä auton parkkihalliin.
Tämä synnytys ei ollut mikään maratooni ja suotta pelkäsin jaksamistani vuodelevon jälkeen. Oppikirjasynnytys kätilön mukaan, tosin ehkä pikaopas.. Tehokasta olisi toiminta synnärillä jos kaikilla homma menisi näin.
Ainoa "ikävä" puoli oli se, että Cytotec aiheutti minulle synnytyksen jälkeen pienen kuumeen ja kamalan horkan. Pari tuntia tärisin aivan hillittömästi. Paleluun saimme sitten käyttää niitä lämpötyynyjä.. Onneksi Panadol auttoi ja oireet hävisivät jo osastolle päästyä.
Kaiken kaikkiaan ihana pieni nyytti on palkintona ja oma olo loistava. Eli ei voi valittaa, toivottavasti tilanne pysyykin hyvänä. Tsemppiä kaikille teille, joilla synnytys on vielä edessä!
Istukkaa jouduttiin odottelemaan 25 minuuttia ja sain lääkettä pariin kertaan käynnistämään supistukset uudelleen. Onneksi irroitteluun ei sitten jouduttu. Muutaman tikin sain, ku neitillä oli syntyessään käsi poskella. Tyttö oli tosi tomera ja itki jo kun pää oli ulkona.
Itselle jäi ihan hyvä mieli synnytyksen nopeudesta huolimatta. Toki ponnistusvaiheen kipu oli aikamoista, mutta auttoi kun syyn tiesi. Lämpötyynyt ehdittiin lämmittää, mutta käyttämättä jäivät. Todella ihana kätilö sattui synnytykseen, samoin lääkäriopiskelija. Kyselivät jo ennakkoon toiveet tarkasti, tosin eipä ehditty sitä jakkaraa hakea. Osasivat kehua ja kannustaa juuri oikealla tavalla ja tunsin todella itseni voittajaksi. Eikä miehenkään panosta voi vähätellä, vaikkei juuri muuta ehtinyt kuin käydä siirtämässä auton parkkihalliin.
Tämä synnytys ei ollut mikään maratooni ja suotta pelkäsin jaksamistani vuodelevon jälkeen. Oppikirjasynnytys kätilön mukaan, tosin ehkä pikaopas.. Tehokasta olisi toiminta synnärillä jos kaikilla homma menisi näin.
Ainoa "ikävä" puoli oli se, että Cytotec aiheutti minulle synnytyksen jälkeen pienen kuumeen ja kamalan horkan. Pari tuntia tärisin aivan hillittömästi. Paleluun saimme sitten käyttää niitä lämpötyynyjä.. Onneksi Panadol auttoi ja oireet hävisivät jo osastolle päästyä.
Kaiken kaikkiaan ihana pieni nyytti on palkintona ja oma olo loistava. Eli ei voi valittaa, toivottavasti tilanne pysyykin hyvänä. Tsemppiä kaikille teille, joilla synnytys on vielä edessä!