Ne verkkoalkkarit on karmeat :D mutta ah niin kätevät siinä kohtaa! Mä olin etukäteen paljon puhunut kuinka en tahdo ponnistaa selälläni, vaan jossain luonnollisemmassa/aktiivisemmassa asennossa. Niin paljon, että sitten kun vihdoin pääsin ponnistamaan, mies oli heti sanomassa kätilölle, etten tahdo ponnistaa niin. Huomautettiin kyllä molemmat kätilön kanssa, että nyt ei kyllä ole enää vaihtoehtoja puolentoista vuorokauden synnytyksen ja monen tunnin puudutuksettomien oksitosiinisupistusten jälkeen, mähän tärisin kiireestä kantapäähän enkä lopulta päässyt ylös pedistä kunnolla vuorokauteen :D se on jäänyt jotenkin ihanana muistona mieleen siitä kuinka tarkkaan mies oli kuunnellut toiveita että kaiken sen univajeen ja pienoisen paniikinkin keskellä muisti sen. Lopulta ponnistus kesti selällään 6min, muksu piti auttaa ulos imukupilla kun sydänäänet heikkeni vauhdikkaan ponnistusvaiheen takia ja kolmannella ponnistuksella oli pakko saada lapsi jo ulos. Ja välilihaan ei tullut oikein edes nirhaumaa, joten kaikki pelot selällään ponnistamisesta osoittautuivat turhiksi :D