Jännä miten eri ihmiset reagoi ja ajattelee synnytyksestä :) Meillä synnytys kesti kokonaisuudessaan 15min vajaat 48h, josta 15h säännölliset supistukset 3-5min välein ja tiheni tietenki loppua kohden kuten kuuluu. Silti en koe synnytyksen olleen millään tavalla rankka. Sanoin neuvolassaki että helppoa, ku heinän teko ja terkka ihmetteli, että ootko tosissas.
Kannattaa etukäteen valmistautua henkisesti siihen, että se kyllä oikeasti sattuu paljon, mutta vain sen hetken. Ei se kipu kestä loppuelämää, eikä sitä enää siinä vaiheessa muistakaan kun vauvan saa syliin ja se on oikeasti todella voimaannuttava kokemus! :) Ainakin itsellä oli sen jälkeen tunne, että mä pystyn ihan mihin vaan!
Repeytymiä tulee nykyään aika vähän perussynnytyksessä, verrattuna vaikka 10v taaksepäin. Vähiten repeytymiä tulee kun ponnistaa polvillaan seisten tai kyljellään. Myös kätilöt osaa nykyään aika hyvin tukea välilihaa niin että pahoilta repeytymiltä vältytään. Kyse siis perussynnytyksestä. Jos joudutaan esim. imukupilla avustamaan, niin asia VOI olla ihan toinen. Ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että repeää persreikään asti
Mistään sairaalasarjoista ei kannata katsoa ns.mallia. Tiedän kyllä, että joillakin huuto auttaa, mutta ei se synnyttäminen ihan oikeasti ole sellasta draamaa kuin ohjelmissa. Toisenlaisissa äideissäkin ollut näitä panikoivia ja hyperventiloivia äitejä, mutta itse ponnistus kuitenkin aina tapahtunu hiljaa työntäen, eikä rääkymällä hikisenä ja verisenä kuten fiktioon perustuvissa sairaalasarjoissa ja leffoissa :)
Mä itse esikoista odottaessa toistelin vaan itelleni, että turhaa pelkoa. Turhaa pelkoa. Pelko voi myös tehdä synnytyksestä vaikean. Itselleen ei tietenkään mitään voi, jos pelkää niin se tunne on todellinen. Mun vinkki omasta kokemuksesta on se, että kannattaa ottaa se synnytys vastaan sellaisena kun se tulee ja yrittää itse pysyä mahdollisimman rauhallisena. Keskittyy vain siihen työhönsä ja ajattelee vain sitä, että kohta se vauva on vihdoinkin sylissä :) Tsemppaa itteesä siihen, että ”helekatti, kyllä mä tähän pystyn!” Koska jotenki vauvan on pakko ulos tulla. Tavalla tai toisella.
En väheksy kenenkään pelkoja tai aikaisempia vaikeita synnytyksiä. Tää tarkotettu enempi ensisynnyttäjille, koska eka kerta tulee määrittelee aika paljon teidän omia ajatuksia synnytyksestä. Synnytyksestä kannattaa tehä itse itselleen mahdollisimman helppo ja jättää draamailut salin ulkopuolelle :) Mä pystyn puhumaan tietenki vain omasta kokemuksesta.