Suurperhe kuumeilijat

Tervetuloa lambi ja -Nennu- :Heartred
Kiva kun tulee lisää ihmisiä tänne keskusteleen ja jännäileen, ja onnea jo lambi sulle kun on pulla jo uunissa :)

Aattelin että nyt sitten lauantai aamuna testaan.
Ei edelleenkään menkkoja ja maha ja selkäkipu on kadonnut eli mitähän siitä pitäisi päätellä sitten...
 
Hei suurperheiden äidit. Minkä ikäisenä ootte saaneet ensimmäisen lapsenne? Onko lapsilla minkälaiset ikäerot? Ittee pelottaa että jos en kerkeekkään tekemään montaa lasta jos ikä tuleekin vastaan ku vähintään vuosi on mennyt yeitykseen aina aikaa..
 
Tirpana mä olin 23-v kun sain esikon:) nyt meillä tosiaan neljä lasta ja huomenna tulee ikää 29-v (huokaus) ikä eroa on pienemmillään vähän vajaa vuosi ja isoimmillaan 1v10kk ... mun mielestä pieni (alle 2-v) ikä ero on parasta:)
 
Kyllä sitä kerkee! Itse sain 25v ekan- ja hyvä ystävä sai ekansa vasta 30vuotiaana, kun alkuun meni vuosia vaikeimman kautta. Mutta kerkesi hänkin saada 5 lasta 42v mennessä:wink! Toisten elimistö kypsyy tuohonkin vasta myöhemmällä iällä.
Kovasti rentoa otetta ja elämäniloa odottamisen odottamiseen Tirpana!
Sullako kuitenkin on jo joku lapsi olemassa?
 
No joo miust on ihana kun ei oo kovin suuret ikäerot lapsilla ja kun useemman on halunnu niin sama kai ne on kerralla tehä:) Kotiäitinä oon siis ollu -12 Marraskuusta lähtien ja toivottavasti saankin jatkaa vielä useemman vuoden. Töihin ehtii sit myöhemminkin, kyllä se vakkaripaikka siellä oottaa.
Toive on siis et saisin ton miehen ainakin yhteen pienokaiseen tään jälkeen vielä yli puhuttuu( saa nähdä mitähän siitä tulee sit) :)
 
Ekan sain 22wee, tokan 24 ja kolmas 28 ja nyt siis 30vuotias olen.
Jos minulta kysytään niin ei ois rivakampi tahti haitannut ollenkaan :D
Mutta mies vähän jarrutteli, joten näillä mennään.
Jos tässä nyt kohta raskautuisi niin tulee se about 3 vuotta taas ikäeroksi, mutta onneksi olen sillä tavalla suht nuori että ehtii vielä tehdä muutaman lisääkin jos vaan jaksaa ja mies suostuu :wink
 
Mä sain esikoisen 30 v ja nyt kolmas tulossa 33 v :) Miehen kanssa ollaan puhuttu neljästä lapsesta. Mut mä oon ruvennut haaveilemaan vielä useammasta. Tuohon neljänteen on siis miehen "siunaus" ja alunperin oli puhe että annetaan kaikkien lasten tulla "putkeen" eli että ilman ehkäisyä mennään kunnes lapsiluku täysi.
Heitin ilmaan ajatuksen josko pitäis nyt kolmannen jälkeen taukoa ja sit antais luvan neloselle ja vitoselle. Mies ei heti tyrmännyt ajatusta, sanoi että sitä pitäis vähän miettiä :) jos kaikki menisi mun suunnitelmien mukaan, niin olisin 36 kun neljäs syntyis ja 37-38 kun vitonen syntyis :) Pieni optio jäisi vielä kutoselle.... :D :D Mä kun oon pitänyt 40-v rajana lastenteolle.
Tiedän ettei näitä voi noin suunnitella, elämä antaa ja ottaa omansa. Mutta kivahan näitä on mielessä pyöritellä :)
 
äi
tirpana90 sanoi:
Lambi kuinka monta sulla jo on?
Mulla siis teinivuosilta 10v tytär ja nyt odotan toista :)
Click to expand...
Täällä odotan siis kuudetta. Koskaan varsinaisesti suunniteltu/sovittu mistään määristä meillä.

Mamaminion sanoi:
Jos minulta kysytään niin ei ois rivakampi tahti haitannut ollenkaan :D
Mutta mies vähän jarrutteli, joten näillä mennään.
Click to expand...
Aivan samat aatokset!
Hyvin olis kelvannut pienemmät ikäerot mullekin, mutta täytyy ottaa kiitollisena se mitä elämässä annetaan. Ja toisaalta voihan se olla että joka perheen dynamiikka ei kestäisi kovin nopeaa tahtia.
Onhan tässä tosiaan joka välisssä kerinnyt mm rakentaa pari taloa ja tehdä omia töitäkin.. nyt olen ekaa kertaa odotusaikana kotiäitinä. Ja toiveissa tosiaan olla useampia vuosia kotona kaikkea pyörittämässä. Meillä on pieni omavaraislihatalous tässä sivussa ja se menee mm mun vastuulla. On niin paljon mielenkiintoista tehtävää kotipiirissä, että toimistotyö ei nyt ole ekana mielessä..
 
Kyllä sulla tirppana on hyvin aikaa:) lasten tekoon pitänyt rajana 30-v mut kaipa siitä vois joustaa:wink
Me tosiaan pidetään pienistä ikä eroista ja nää vaan on plopsahtanut kuin sienet sateella:D mulla ja mun veljillä on 3 vuotta ikä eroa joka on mun mielestä aivan liikaa!
Jokainen tavallaan ja ikä on vaan numero kun lapsia haluaa:)
 
Mä en omalla kohdalla edes oikein halunnut lapsia ennen esikoista. Näin tulevaisuuden aivan yhtä mieluisana lasten kanssa tai ilman. Esikoinen saikin alkunsa vähän yllätyksenä ja syntyi just ennen mun 30 v synttäreitä. Hänen jälkeen sitten tajusin että nämä lapset onkin se mun juttu! :D
Ja koska tosiaan olin jo 3-kymppinen ja tunnetusti naisten hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä 35 v jälkeen, niin meillä nämä pienet ikäerot ovat osittain "pakonkin" sanelemia. Pelotti esikoisen jälkeen jos vaikka ei edes saisi lisää lapsia... Nyt kun on kolmas tulossa (LA kuukauden päästä), niin ei enää niinkään pelota että lapsiluku jäisi ihan vajaaksi. Kiitollinen olen jo näistä kolmesta.
Äitini oli 38 kun minä synnyin ja 39 kun siskoni, niin kovasti koetan itselleni vakuutella että mullakin on tässä vielä aikaa :D
Käytännössä siis meillä noin 10 vuotta aikaa saada lapsia, saa nähdä montako tulee kun kohta kolme vuotta takana, kolme lasta ja vielä 7 vuotta edessä... :D
 
Miulla oli vähä sama homma ennen esikoista, etten osannu ajatella lapsia, et haluunko vai en? Sit ostettiin miehen kaa talo ja tulikin sellanen olo et jätetään ehkäsy pois ja katotaan suodaanko meille lapsia, no suotiin heti. Ja kun tuo esikoinen synty, tiesin melkein heti et haluun näitä useemman jos vain mahdollista ja sillä tiellä tässä edelleen ollaan, enkä oo kyllä katunu valintaani:)
Miusta on ihana kun on iso perhe ja lapsia monta, en osais aatella et meillä olis vain tuo yks tai kaks lasta, perhe tuntuisi vajaalta ja hiljaiselta sellaisenaan :rolleyes:
Ja kai se osittain vaikuttaa et kärsii kroonisesta vauvakuumeesta lähes jatkuvasti:happy:
 
Aaaaarghhh kaameet menkkakivut palanneet mutta niitä menkkoja ei edelleenkään, kp32/33
Eiköhän se täti huomenna tule sitten viimeistään... Pakko yrittää pessimistisesti ajatella :D
 
Teidän juttuja on ihana lukea! :happy: Itsellä esikoinen pari viikoo yli 1v ja toiselle ollaan annettu lupa tulla kesä-heinäkuusta alkaen.
Olisi kyllä niin ihanaa kun sais useamman lapsen, mutta mies on sitä mieltä että 2-3 lasta riittää, ja ehkä ihan järkevääkin oman jaksamisen huomioon ottaen :rolleyes: ja onhan meillä näitä mutkia matkas jos paljon lapsia tulis kun tällä hetkellä asutaan kolmio kämpässä, ukko opiskelee ja itsellä opiskelut kesken.. Tosin ollaan vielä aika nuoria, minä 21v ja ukko 22v, että onhan meillä aikaa lasten hankkiselle myöhemminkin, jospa nyt vain sais esikoiselle kaverin ja sit vois vaikka pitää pitempää taukoa että saa opiskelut pois alta.

Miten te pärjäätte taloudellisesti? :)Minkälaiset tulot teillä on? Onko siinä enää suurta meno eroa onko 4 vai 5 lasta?
 
Toi taloudellinen pärjääminen riippuu niin monesta seikasta. Mikä on jollekin paljon on toiselle vähän. Asuinpaikka ja -tapa, muu varallisuus, velka, elämäntapa, harrastukset, niin moni asia vaikuttaa.
Teillä on tosiaan hyvin aikaa suurentaa perhettä myöhemminkin marsupilami! Se kunnon äitiyspäivärähälle pääseminen, ja mahdollisuus palata töihin kun talous vaatii, tuo kyllä tiettyä turvaa olemiseen.
Meillä nuo kolme ensimmäistä tuli parin vuoden välein, sitten oli pidempi tauko kun pykättiin taas uutta tupaa pystyyn ja mies opiskeli uuden ammatin(eli minä tein täysillä töitä)- ja täytyy sanoa että nää viimeisimmät vauvelit on kyllä saaneet paljon iloa ja apua jo isommilta sisaruksilta. On ollut aivan eri tilanne jakaa vastuita kun mitä silloin alussa kun kaikki arjen pyöriminen oli kiinni itsestä. Nyt ollaan tilanteessa että olen ekaa kertaa pidempään kodinhoitotuella-ja eihän se mitään luxustuloa ole! Pärjätään kuitenkin yhdenihmisen tuloillakin, varsinkin kun voi tehdä tarpeenvaatiessa ylitöitä ja yövuoroja sun muita. Mulla on lisäksi maataloustuloa, mutta tiedä nyt voiko niitä plussanpuolelle laskea.. lapsilisät on kyllä oleellinen osa omaa kassaa tässä kohtaa.
Joku oma pikkulisä tuloihin olisi kyllä hyvä olla olemassa, keväällä koitin hoitaa yhtä hoitolasta, mutta en kyllä jatka sitä hommaa, oli meinaa aika raskasta insinöörille:meh:. Omaa ammattia olen ajatellut kotoakäsin jossainkohtaa harjoittaa-katsotaan nyt mitä siitäkään tulee.. Mutta noita eri mahdollisuuksia omaan lisäansioon kannattaa miettiä jos mielii olla kotona pitkään-eri tietysti jos puolison tulot kattaa kulut mennentullen:grin! Eläkkeet ja muut ei toki kerry kotonaolemalla, mutta kyllähän elämä on vahvasti tässä ja nyt.
 
Meillä mennään minimi tuloilla, mut mie oon tyytyväinen siihen. Ruokaan ja elämiseen ym pakollisiin menoihin riittää rahat hyvin, matkustamisesta ei kumpikaan välitä tai siis kesämökille mennään mielellään, muttei sen etemmäs :) Harrastuksia ei kummallakaan oo sellaista joka vaatis isoa rahapussia, ollaan kotona viihtyvää sorttia, kierrättämällä ollaan saatu pääosin kotikin sisustettua. Ja suurempiin hankintoihin pyydetään jelppiä isovanhimmilta( maksetaan heille sit takas pikkuhiljaa)...
 
Takaisin
Top