Salaisuus julki!

Meillä tietää lähimmät ystävät ja perheet. Niille kyllä kerrottiin heti plussauksen jälkeen sitä mukaan kun tavattiin :D

Tähän asti oon yrittänyt vaatteet valita niin et peittäis mahan, mut tänään päätin luovuttaa. Kaveri kyl sano, et ei ehkä vieraammat osaa kattoo, et ois vauvamaha vaan vois aatella, et oon vaan vähän lihonu. Luulen, et tuttavat ei ihan heti kehtaa kysellä. Katotaan missä vaiheessa en enää malta pitää suutani kiinni tänkään vertaa :D
 
On muuten jotenkin vaikeeta kertoa, kun on niin kauan salaillut ja piilotellut. Tänään kun aloitin työt loman jälkeen, mietin parinkin työkaverin kohdalla miten sen töksäyttäis - ja jätin kertomatta :D

Pitää vissiin odottaa, että alkaa näkyyn.
 
Mä kerroin mun äidille ja parhaimmille kavereille heti kun plussasin :D mies kans kertoi vanhemmilleen heti. Esikoisesta mun äiti ja puolisonsa saivat tietää heti ja nää lähimmät kaverit myös kaikille muille sukulaiset yms kaverit sai tietää vasta reilusti rv22 , mulla on vaikeita sukulaisia en kertonut esikoisestakaan isälle ja isovanhemmille itse vaan isoveli kertoi :D tuli sitten vaan valitusta kuinka olis ite pitänyt kertoa.. Että olisko kellään mitään hyvää neuvoa miten kertoisin tästä toisesta raskaudesta heille ? Naamatusten eikä puhelimessa onnistu jännittää liikaa :D olisko jokin kirje hyvä yms :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Riipitii, mä oon huomannut ihan saman. On jotenkin vaikea kertoa, kun on niin pitkään asiaa salaillut.

Olin ajatellut, että sitten nt-ultran jälkeen kerron huoletta kaikille, mutta siitä on jo 3 viikkoa enkä oo vielä kertonut edes kaikille lähimmille kavereille.
 
Täällä laiteltiin eilen viestiä vanhemmille ja sisaruksille. Pakko oli laittaa kun mun pötsi on nii iso et kohta ois huhut tavottanu ensin.. :/ lähimmät kaverit onkin jo jonkin aikaa tienny, lopuille työkamuille kerron sauman tullen, lopuille myönnän ku arvaavat. :)
 
Annees joku kirje tai onnittelukortti uudesta pienestä vois olla ihan kiva, jos et halua kasvotusten kertoa. Tai just esim kuva/kopio ultrakuvasta lasketun ajan kanssa... Tee niinkun itestä tuntuu hyvältä! aina ei vaan voi kaikkia miellyttää...
 
Annees yks vaihtoehto on tietty tekstari tai MMS:llä ultrakuva. Tai jotain vitsiä tyyliin "Meidän Ville (nimi muutettu) on jo niin iso poika, että siitä tulee helmikuussa isoveli!"

Toki kirje/kortti on arvokkaampi mutta mä ainakin oon vähän laiska tommosiin :)
 
Oon myös huomannut ton että mitä pidempään on kertomatta, sitä vaikeempaa se on. Tuolla töissä meinaan.. Yks ainut ihminen on kysynyt, ja sekin mun pomo kun kerkes ennen ku ite kerkesin! :D ja se otti asian niin hyvin, kysyi että kai mä oon heillä joulukuun loppuun asti, vaikka soppari alustavasti vaan 2kk. Sit se viel sanoi että jos viihdyn niin toivoo että haen vakkarin paikkaa, jonka haku alkaa helmikuussa! Olin ihan että häh.. :D mut hän kuulemma mielellään ottaa mut takas mammalomien jälkeen. Onko mulla ehkä maailman ihanin pomo?? :)
 
No on sulla kyl tosi reilu pomo :) Harva tollainen enää nykypäivänä :)
 
Me kerroimme eilen kun tulimme ensimmäisestä ultrasta kaikille ystävillemme ja sukulaisillemme! :) Ihanaa kun ei tarvitse enää salailla! Töissä ei vielä tiedä kuin pomoni, pitäisi jotenkin fiksusti kertoa työkavereille, mutta se tuntuu yllättävän vaikealta. Tuntuu niin hölmöltä pamauttaa tällainen uutinen avokonttorissa noin vain :grin
 
Äitini, pikkuveljeni, siskoni ja hänen miehensä kävivät tänään kylässä eikä kukaan huomannut mitään. Sairaalalta tullut rakenneultra-kirjekin oli jääkaapin ovessa. Eipä sit kerrottu. :D
 
Nyt on töissä kerrottu. Meillä on tosi pieni yhteisö ja asia otettiin onneksi todella hyvin vastaan. Töiden järjestäminen mun poissaoloajalle on tietysti haaste, mutta siksi kerroin näin ajoissa, että sitä voidaan miettiä rauhassa.

Vielä kun mies sais kerrottua omille vanhemmilleen ja kavereilleen. Pelkään, että fb:ssä joku mun työkaveri mainitsee asiasta ja mun miehen kaveri saa tietää sitä kautta (yhteisenä ystävänä siellä).
 
Tänään käytiin mun miehen äitin luona ja miehen siskon luona kertomassa.. Voi sitä ilon ja itkun määrää! Tuli kyllä todella hyvä mieli kun uutiset otettiin vastaan niin hyvin (vaikka kyllä mä tiesti jo etukäteen että ne tulee olee todella ilosii) Parille työkaverille oon myös kertonu tänään töissä kun olin ja neki onnitteli ja oli ilosii..
 
Tänään kerrottiin esikoiselle 4 v ja reaktio oli hänelle tyypillinen: en halua, ei käy, annetaan se pois. Meinasi paralta itkukin tulla kun haluaisi että olisi vaan me kolme niin kuin ennekin. Hetken tässä asiaa mietittyään haki leikki lääkärinvalineensä ja alkoi tutkia mua ja vauvaa. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu :-)

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Nyt tietää jo melkeen kaikki ja kaikki ollu hyvin ilosta :) Eilen käytiin mun miehen veljen vaimon 30v synttäri kahvilla (niillä 3v poika) ei oltu nähty vähään aikaan ja kyselin että olisko niillä paljonki vauvan vaateita jäänny yli ja jos on nii otetaan mielellään vastaan.. Niiten vastais oli että onhan niitä vaikka kuinka paljon mut saataa olla että ne tarvii niitä ite.. MITÄ! SIIS SÄ KIN VAI? HÄ? KERTOKAA? Siis hänki oli sit raskaana ja laskettu aika 2 viikkoo mun jälkeen :) ei siinä voinu muuta kun alkaa taas itkee vollotaa ilosta että on niinki läheinen ystävä samaan aikaan raskaana ja vielä niin lähekäin laskettu aika.. Voi sitä ilon määrää :)
 
Vaikka ultra olikin jo, niin on tuntunu hirveen vaikeelta kertoo kellekkään. Äitille ja miehen vanhemmille on kerrottu ja tuleville sisaruksille tietenkin. Muuten alkanu tuntuu just siltä et onko muille pakko kertoo ollenkaan :grin
 
Mun kaksoissisko ei vieläkään tiiä :D aavistanut hän on jo alusta asti ja kun emme asu enään kotona niin ei tuu nähtyykkää niin usein ja sanoin kavereilleni jotka tietää,että eivät kertoisi,koska haluan että hän its huomaa tai kysyy sitä minulta :)
 
Oltiin tovi sitten nt-ultrassa, päätettiin heti alkuun että siihen saakka ootetaan uutisen kanssa. Omille siskoilleni halusin kuitenkin kertoa jo aikaisemmin, niin kun teinkin :) Myös paras ystäväni sai tietää viikko sitten, samalla pyysin häntä kummiksi. Nyt viikonloppuna kerroimme vanhemmilleni, miehen vanhemmat eivät vielä tiedä, kun anoppi asuu kauempana ja täytyy kertoa kuitenkin apelle ja anopille yhtäaikaa. Tovi täytyy siis odotella että saadaan anoppikin näille seuduille kylään ja sitten tietääkin kaikki tärkeimmät ihmiset.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top