Salaisuus julki!

15+0 menossa ja yhä edelleenkään kukaan muu ei tiedä kuin minä, mies ja neuvolantäti. Perheessä tapahtui ikävä tapahtuma (lähisukulainen joutui sairaalaan yhtäkkiä), niin nyt sitten ollaan ihan senkin takia oltu hieman hiljaiselossa. Nyt kuitenkin tilanne on jo parempaan suuntaan ja lähisukulainenkin paranemaan päin, niin kertominenkin on tullut taas hieman ajankohtaiseksi.

Mies oli reilun viikon pois, niin kotiin tullessaan ihmetteli vatsani ja rintojeni :grin kokoa. Oli vielä iltapäivä, niin massu oli ihan hervottoman suuri. :) Kysyi heti, että ei ole kukaan vielä kysynyt mitään kun tuolla pötsillä kuljet ihmisten ilmoilla. :) Olen saanut (ainakin omasta mielestäni :p) vaatteilla, massun sisäänvetämisellä ja käsien/tavaroiden pitämisellä vatsan edessä vielä toistaiseksi kyselyt kurissa. Onhan joku jo saattanut epäillä, mutta ei ole kehdannut kysellä. :)

Nyt tosiaan kun näin kauan on ollut kertomatta, niin kertominen tuntuu tosi hankalalta, vaikka varmasti iloinen uutinen se on kaikille. :grin
 
Meillä oli vähän sama tilanne kuin sulla Chipmunk86... Mun pappa meni yhtäkkiä huonoon kuntoon noin kolme viikkoa sitten. Tässä kohtaa olin aatellut, että olisin voinut tätä iloista asiaa kertoa lähisukulaisille mutta enpä sitten tohtinut kun suru oli kaikilla niin suuri. No, viikkoa myöhemmin mun pappa sitten nukkui pois :sad001 Ja tässä kohtaa en todellakaan pystynyt kertomaan kenellekkään... Itseäkin harmittaa nyt ihan hirveästi miks en mennyt kertomaan pappalle sairaala olon aikana tätä uutista, jotta hänkin olisi saanut tietää ennen pois menoa.
Annoimme viikon mennä eteen päin, jonka jälkeen päätin kertoa minun isälle ja mammalleni uutisen :) Vaikka suru on edelleen käsin kosketelta, niin tämä pieni ilon pilkahdus sai hymyn ja onnen näiden ihmisten huulille ja se on kyllä tuntunut hyvältä! Paljon on murhetta mutta samalla aivan ihana asia on myös tulossa :) :Heartred
 
No niin tänään koitti se ensimmäinen päivä kun ensimmäinen rohkea töissä päätti kysyä mahani koosta. :grin Nähdään hänen kanssaan niin harvoin, että ihan varmasti senkin takia huomasi heti muuttuneen olomuodon. Eihän siinä auttanut kuin punastua ja myöntää. Sanoin, että en ole vielä kertonut kenellekään, että on ensimmäinen joka on huomannut. Ihmetteli vain kun kukaan ei ole sanonut mitään kun kyllä hän heti näki pyöristyneen vatsani. :)

Tästä taitaa se tiedotusrumba alkaa. :)
 
Meilläkin on huomenna työpaikan "kesä"juhlat. Tuskin yllätän ketään, jos skippaan saunomisen ja paljuilun mutta jos juomatonta viinaa jää, jään taatusti kiinni!

Onneksi on repun täydeltä alkoholitonta olutta ja viiniä, jos niillä saisi hämättyä...
 
No minä toivon, että ainakin hetken pysyy hiljaa kun vielä sanoin, että on vielä salaisuus kun tosiaan muut ei vielä asiaa tiedä. :) Tulevat isovanhemmat eivät edes vielä tiedä eli nyt tietää minä, mies ja työkaveri. Tämä oli justiin se pelätty tilanne, että muut rupeaa jo huomaamaan, kun miekkonen vielä miettii missä vaiheessa kerrotaan. :mad:
 
Mä kerroin tänään entisille työkavereille kun siellä piipahdin. :D Yksi niistä kyllä on tiennyt alusta asti mut päätinpä nyt sit muilleki tuoda ilmi. Ilmeet oli aika mahtavia. :wink


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Mäkin kerroin mun yhelle entiselle työkaverille ku pyys terassille nii sen ensimmäinen sana oli: Et sit tehny aborttii.. No vittu en! Sit seuraava on varmaa mukavaa ku tuut yksinhuoltajaks..No eipä oo kuule valittsmista itse olen tämän valinnut ja en kadu pätkääkään sillä rakastan jo nyt yätä pientä ihmisen alkua ja estin hänet :)
 
No olipa tyhmästi sanottu! :/
Meillä kaikki oli innoissaan, tai yks muutenki vähän nuivempi kollega kyräili vaan mut muuten onnittelivat kovasti. Aattelin et helpompi sen työkaverin kertoa sit mun kuulumisia siellä kun ei tarvii varoa lipsautteluja!


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Se on kiva, kun meillä on toi 4-vuotias puheboksi. Eilen hain sitä tarhasta, niin johan sieltä tultiin kyselemään, että koskas mein vauva syntyy, kun likka oli siitä muistanut mainita joka päivä ruokapöydässä, että siitä tulee isosisko ja äitin mahassa on vauva... Eipä tarvi ite miettiä, kuinka asian kertoisi ja kelle. Tosin mulla alkaa jo maha näkyä tosi hyvin. Olenkin ihmetellyt miksei kukaan ole siitä päätellyt mitään. Ovat varmaan arvelleet, et nyt se on alkanu lihoa.
 
Tuli mieleen tuosta että lapset kyllä huolehtii kertomisesta, niin aikoinaan kun vanhempani erosivat (olin muistaakseni n. 5v) äiti oli järjestänyt salaa asunnon, hoitopaikat yms. ja kolme päivää ennen muuttoa kertoi meille lapsille asiasta. Siskoni oli 3v. Isänikään ei siis tiennyt että ero on tulossa. Siinä sitten minä tomerana tyttönä kerroin isälle ja mummille ja ukille että myöpä muutetaan äitin kanssa pois. :D
 
Meillä sitten taas kun on niin iso jo tuo neiti (9v.), niin oikein liikutti, kun hän joku aika sitten oli parin koulukaverinsa kanssa lähipuistossa leikkimässä, niin soitti sieltä ja kysyi, että saako kertoa SIITÄ jutusta parhaalle kaverilleen. Silloin ajattelin, että kylläpä on iso ihminen tuo meidän lapsi, kun osaa olla noin ajattelevainen. :)

Noin viikko sitten kerroin raskaudesta muutamalle työkaverille ja totesin pian, että ei oo pelkästään "isoudesta" kyse näköjään. Ei nimittäin tullut aikuisille ihmisille mieleen kysyä saako asiaa kertoa eteenpäin. Ei sillä, että se nyt mua hirveästi tässä kohtaa haittais, että huhu lähtee leviämään. Ei tätä mahaa kuitenkaan enää kauan pysty piilottelemaan. Jotenkin vaan oli huvittavaa huomata, että meidän oma 9-vuotias osasi olla hienotunteisempi kuin moni aikuinen ihminen.
 
Raskaana olevat on "vapaata riistaa", valitettavasti. Tosin itsekin sorrun siihen että äitikavereiden kanssa mietin että onkohan kenellekään vauvaa tulossa, mutta en todellakaan muiden vauvauutisia levittele. Se on kummaa kun tuo Samsamin mainitsema hienotunteisuus unohdetaan kokonaan. Minusta raskaus ja äidiksi tuleminen on niin kaunis asia etten missään nimessä halua pilata odottavan äidin fiilistä typerillä sanomisilla. Edellisessä raskaudessa mm. siskoni ja yksi läheisimmistä ystävistäni kysyivät suoraan oliko raskaus vahinko.
 
Tämä nyt oli siis eka paikka minne kerroin :) Tuleva isä oli jo esimiehelleen sanonut, koska haluaa järjestää isyyslomaa. Pitää varmaan itsekin kohta töissä kertoa. Tai sitten vaan käy niin, että joku kysyy suoraan. Minusta tuntuu, että aina välillä joku katsoo tuota vatsanseutua vähän pitkillä. Näytän siltä kuin olisin hyvin syönyt, jatkuvasti... Mutta niinkuin olen todennut, tuo 10 vuoden tauko teki sen, että olen lähes tulkoon ensisynnyttäjänä tässä. Ne kuuluisat ruokarajoituksetkin muistin vasta kun olin vetänyt laatikollisen maksalaatikkoa :eek: Onko niistä muuten omaa viestiketjua täällä?
 
Happy79: Täältä helmikuisista löytyy ketju nimellä Ruokavalio raskausaikana, josta ainakin löytyy keskustelua noista ruokarajoituksista.
 
En oo töissä vielä kertonut ku pomolle ja lähimmälle työkaverille. Ehkä pitää tuossa syyskuun puolivälissä kertoa kun aloitetaan sijaisen rekry. Alkaakin jo olla kaikki kaavut käytetty joilla tää pötsi pysyy piilossa. Tosin naisvaltaisessa työyhteisössä saattaa olla kysymiseen hieman kynnystä varsinkin kun kaikki valittaa kesän kertyneitä kiloja
 
Minä en edes tiedä miks vielä salailen tätä kun ensimmäinen kolmanneskin on takana. Työvaatteet sopii edelleen, ja sopivasti ilmojen viilennyttyä pidän vilunuttua työpaidan päällä. Työ on fyysisesti raskasta, että kyllähän minun kohta jo kannattaa kertoa ettei tule liikaa nostoja tms. Jos mä alotan tänään kun oon oman äitin kans iltavuorossa :grin
 
Mä oon kertonu melkeen kaikille joiden kans työskentelen,ainoa kenelle en ole kertonut on meidän yksi vanhempi ihminen,jolta tiedän saavani paheksuntaa kun lapsella ei ole isää..
 
Meillä lähipiiristä tietää kaikki muut paitsi mun isä...tuntuu jotenkin todella vaikealta hänelle kertoa.Meidän 2v:n tulosta,kun aikanaan kerroimme niin vastaus oli,et "sehän tästä vielä puuttuikin" :sad001 mun isä ei pidä mun miehestä,jos nyt näin nätisti asia ilmaistaan.... :sad001

Työpaikalla kävi sitten hieman huonommin....vaihdoin kesäkuussa työpaikkaa.Eli uudessa paikassa koeajalla ollessani sain itsekin tietää vauvasta ja tarkoitus oli asia salata koeajan yli,mutta jouduin olemaan muutamaan kertaan saikulla ja asia oli ns. pakko kertoa....meni jonkun aikaa ja johtaja purkikin työsuhteeni koeajalla...kysyin tietty syytä ja vastaukseksi sain tiuskaisun ettei hänen tartte koeajalla syitä kertoilla...tyhjennä kaappis ja avain hänelle..työt loppu just heti. :sad001

Nyt sitten 3.5kk varhennettuun äippälomaan aikaa ja tyhjän päällä ollaan..kenkuttaa vaikka mielessä tuo oli käynyt,että noin voi käydä... :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top