Raskaus ja koira

Meidän nuori uroskoira ei ole paljon osoittanut kiinnostustaan metsäretkillä missä menen, kulkee aina omia reittejään ja välillä on pitkiäkin aikoja ollut pois. Nyt raskauden myötä on tullut ihan erilaisia piirteitä uroksella esille. Hän ei päästä enää silmistään vaan jää kyttäämään ja odottamaan että tulenko varmasti perässä. Koira haistelee minua jatkuvasti. Lenkillä on muuttunut hyvin varautuneeksi muiden urosten kanssa ja pönkee välittömästi väliin jos rapsutan toisia koiria. Kotona tulee herkästi vierelle makoilemaan. Itseasiassa, koiramme käyttäytyy hyvin samoin nykyään paksuna olevan emäntänsä kanssa kuin meidän lasten seurassa joita hän vartioi ja huolehtii.
 
Min narttupentu 5 kk "osottaa" tietämystään hengailemalla vatsan päällä ja nuuhkimalla sitä tai sitten alempaa... :s
Kuulemma ihan sekasin kun on miehen kanssa kotona enkä itse oo paikalla, kiukuttelee ja riehuu. Mun kanssa on sitten rauhallisesti ja seuraa. Makoilee ja pötköttelee vieressä ja leikkii hellemmin? :eek:
 
Meidän nuori uros haistelee mielellään ja kyhnää kyljessä. Tuo on kyllä muutenkin varsin läheisyydenkipeä koira.
Sen sijaan vanhaa herraa ei tunnu paljoa kiinnostavan :D
 
Meillä ei vielä ole mitään muutoksia näkynyt. Kaksi pallillista urosta löytyy.
Nuoremmasta voisin uskoa, että sille tulee vielä voimakas suojeluvietti päälle.
Koirien mielestähän sitä ollaan kantava alfanarttu jota pitää alkaa suojeleen :D
Useinhan koirat voi muuttua ihan kilipäiksi eivätkä usko mitää. Siinä vaihees ite varmaan teen niistä kintaat.
 
Minulla on vuoden ikäinen rotikka-narttu. Murkkuiässä siis. Alko kovasti haistella mua. Just alkoi koira juosta, joten uskon rauhoittumisen liittyvän siihen. Murkkuili tuossa ennen juoksuja kovasti, mutta nyt palas korvat takas paikalleen, eikä tarvi aina ihan koko aikaa kiinnittää huomiota siihen, että näyttää omaa johtajan asemaa. Kiltti tuo on silti murkkuillessakin ja on todellinen perhekoira.
 
Meillä koira piti etäisyyttä muutaman kuukauden, kun päästiin vajaa 2-vuotta sitten synnäriltä. Ei uskaltanut tulla lähellekään, kiersi kaukaa ja talon kauimpaan nurkkaan vaa ähvöttää, mutta nykyää ei mitään. Ihan yhtä höpöjä ovat koira ja poika. :)
 
^ etäisyyden pitäminen tuossa kohtaa on koiralta kunnioitusta. Koiralaumassa emä ei anna muiden koirien tulla lähelle noin kahteen viikkoon pentujen syntymästä, vaan antaa tunkeilijoille äkkilähdöt. Etäisyyden tarjoaminen on siis suurinta kohteliaisuutta koiralta :Heartred .
 
Meilläkin koira hengailee lähettyvillä nyt paljon enemmän. Vuosi sitten kanssa kotiuduttiin esikoisen kanssa synnäriltä, sen siliän tien koira meni talon perimmäiseen nurkkaan ja vältteli vauvaa pitkän aikaa. Nykyään koiralla ja lapsella näyttäisi olevan yhteiset lelut ja puruluut :grin Lapsella varmaan vastustuskyky terästä!
 
Mielenkiinnolla odotan täällä miten mun leikattu vesikoira uros käyttäytyy kun tullaan synnäriltä. Alkuraskaudesta se oli enemmän kiinnostunut mun hajuista ja siitä missä meen ku normaalisti, mut nyt on aika pitkälti tasoittunut vanhaksi itsekseen, tuntuu ainakin siltä.
 
Aikanaan kun odotin ensimmäistä lastani, vielä tietämättäni, käyttäytyi äitini koira oudosti. Yleensä kun menin vanhemmilleni kylään, tuli koira ovelle vastaan innoissaan häntä heiluen. Sitten käytös muuttui niin että tuli vilkaisemaan kuka tuli ja nähdessään minut paineli sängyn alle. Kun sieltä menin "komentamaan" pois, tuli kyllä mutta nolosti irvistäen ja alleen laskien?! Ihan kun oisin pahoinpidellyt sitä ja nyt pelkäsi. Aikanaan tajusin että johtui raskaudesta ja viikkojen lisääntyessä alkoi koirakin suhtautua minuun normaalisti. Myöhemmissä raskauksissa tätä samaa ei ilmennyt. Koira oli alunperin minun koira mutta jäi vanhemmilleni muuttaessani pois kotoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top