Raskaus ja koira

Anki84 sanoi:
Miten koiranne on reagoineet raskauteen? Onko käytöksessä tai muussa tapahtunut muutoksia? Itselläni on 5-vuotias pieni villakoirauros. Hän on aina ollut nirso syömään ja kipossa saattaa olla ruokaa vaikka kuinka kauan. Nyt viime aikoina (plussauksen jälkeen eli parin viikon ajan) koira on syönyt todella paljon! Hän on aina ollut ruipelo, joten ei haittaa vaikka hänelle hiukan painoa lisää tulisi. Voisiko tämä johtua raskaudestani vai kuvittelenko vain? :D
Click to expand...


Hei mulla on myös villakoirauros! Mä en tiedä kuvittelenko mut tää kaveri yrittää jatkuvasti mennä mun paikalle sänkyyn ja hinkkaa itseään mun vaatteita vasten.. Tätä käytöstä siis lisääntynyt selkeästi muutamassa päivässä. Villakoirathan on fiksuja :wink
 
Villakoirat ovat todella fiksuja! :) Viime aikoina koira on hakeutunut useammin / enemmän minun lähelle / ihan viereen, mitä se ei oo aiemmin tehny.

Tänään olin ystävättären luona, jolla on mäyris. Myös tämä mäyris halusi koko ajan tulla syliin / kylkeen kiinni, mikä ei ole hänelle ominaista.

Eli kyllä nää karvakaverit varmasti jotain vaistoaa :)
 
Meidänkin koiristamme toinen on muuttunut hiukan käytökseltään viime aikoina - sellaisia pieniä juttuja, joihin ei varmaan muut kiinnittäisi huomiota, mutta me on miehen kanssa pistetty merkille. Normaalisti hauva on kovin aktiivinen ja menevä pikku energiapakkaus, mutta nyt seurassani ollessaan itse rauhallisuus. Yleensä viihtyy enemmän miehen lähellä, mutta nykyään on koko ajan minun kyljessäni kiinni yötä päivää.

Ja toinen koira ei taida hoksata tuon taivaallista mistään raskaudesta ;D
 
Olen myös huomannut, että koirani nuuskii minua enemmän kuin yleensä :) Itse yritän olla vähemmän nuuskimatta koiraani, miten koira voikin haista niin pahalta!!!?? Ei se aijemmin ole
 
Mullakin koiran haju ällöttää tosi paljon, mikä on kurjaa, kun oma koira on mulle rakas ja tärkeä. Ihmettelee varmaan, miksi yhtäkkiä pidän etäisyyttä. Normaalisti en juuri edes haista koiran ominaishajua.
 
Mulle ei tullu tämmönen edes mieleen, mut näitä lukiessa olen huomannut ystäväni villakoirassa samoja piirteitä. Ystävä ei tiedä vielä mitään raskaudestani, mutta koira hakeutuu koko ajan mun vierelle ja haistelee ja nuolee mahaa paidan päältä. Yleensä tämä koira on enemmän kiinnostunu miehestäni kun hän jaksaa heitellä palloa vaikka 3 tuntia :D nyt koira ei mennyt edes syliin vaan jäi tuijottamaan mua sohvan vierelle. Toivottavasti ystävä ei ihan vielä tajua mistä tuo johtuu, nyt vasta menossa rv 7+5 :)
 
Uusin huomio mitä olen tehnyt on kun mieheni lähtee aikasemmin töihin ja jään vielä nukkumaan, hyppää koira "salaa" jalkopäihin, mitä ei saisi tehdä
 
Ekan raskauden aikana meidän koira seuras mua kun hai laivaa ja nukku mun mahan päällä kaikki päikkärinsä. Pidin harmittomana ja söpönä. Koira sai kaiken huomion. Kun vauva syntyi niin koira alkoi mustikseksi. Kuseskeli joka paikkaan ja ahdistuneena edelleen seuras mua. Osoitti mulle mieltänsä ja kusi aina melkein kintuille ettei varmaan jäänyt huomaamatta, että se nyt taas pahoitti mielensä. Teki niin mieli tehdä jo rukkaset siitä kun talosta ei löytynyt yhtään pissitöntä mattoa.

Meidän pelastus oli koirakouluttaja. Hän oli sitä mieltä että koira seuraa mua joka paikkaan niin se ei ole iloinen. Se on joutunut ottamaan johtajan paikan ja seuraa mua sen takia joka paikkaan. Johtajan on pidettävä laumaansa silmällä. Koira stressaa vaan tästä johtajan paikasta. Että sen jälkeen komennus oli selvä. "Ei seuraa" ja jos teki pahojaan niin "oma paikka". Kuseskelu loppui kuin seinään. Niin ja se koitti änkeä minun ja vauvan väliin. Sitä ei ihan ehdottomasti saa tehdä. Mitään ei saa tehdä ilman lupaa. Sohvallekin vaan luvan kanssa.

Koitan siis sanoa että älkää mieluusti pitäkö tätä vaan söpönä juttuna vaan laittakaa koiralle selkeät rajat ja kuri ennen kuin vauva syntyy. Muuten voi olla ihan samanmoisessa lirissä. Enkä ole tod3llakaan ainut kelle on käynyt näin!!!
 
Ensimmäisessä kulki pää takapuolessa plussan aikoihin ja pari viikkoa sen jälkeen. Ja taas karvakaveri alkoi kulkemään taas pää omassa takapuolessa kiinni vähän väliä, kun aloin odottaa tätä toista.

Yritti myös alkaa vahtimaan tavallistakin enemmän ensimmäisessä raskaudessa ja seuraili.
 
Oon kiinnittänyt huomiota siihen että meidän papillon on ottanut vähän etäisyyttä ja tarkkailee tilannetta. Tekee samaa vauvoille jos ollaan samassa tilassa.

Kun taas meidän sekarotuinen kääpiövillakoira on ihan innoissaan kun tuun töistä ja nukkuu edelleen vieressä. Mitä papillon ei siis enää tee.

Hassua miten eri tavalla saman perheen koirat reagoi :D
 
Olen hieman taikauskoinen, joten ajattelin, että koira vaistoaisi. Ei mitään tai en ole ainakaan huomannut mitään poikkeavaa. Samallalailla kävelee mahan päällä kuin aina ennenkin :D o_O
 
Raskausaika meni koirien kanssa ihan mukavasti, mutta kun tulin synnäriltä kotiin, uros meni ihan hulluksi. Itki vaunujen vierellä, piti päästä tarkistamaan että kaikki on kunnossa JA puolusti vauvaa isältä, jonkin verran myös minulta ja kaikilta muilta. Ei toki muuta kuin haukkui ja hyppi ja tuli väliin, mutta se on aika rasittavaa. Edelleen pitää välillä komentaa urosta lattialle istumaan. Kyseessä oleva uros on nuoresta asti metsässä juossut sienestäjät tai marjastajat vuorotellen läpi vahtien, ettei kukaan katoa. Myös puolitutut, jotka on samassa porukassa. En ole ajatellut että se olis dominoivaa käytöstä, vain huolehtivaa.
 
Eikös dominoiva ja huolehtiva kulje aika käsikädessä? Koira luulee olevansa lauman johtaja ja stressaa siitä että joutuu vahtimaan kaikkia. Kun lauman johtaja vastuussa kaikista. Sille olisi paljon stressittömämpää olla vaan seuraajan roolissa ja se johtaja on ihan joku muu. Ja ihmisen ja vauvan väliin ei sais ikuna tulla.
 
Mäkin oottelen, että huomaako meijän karvakorvasta mitään. Nyt ei voi sanoa mitään, ku mies lähti pitempään reissuun ja samalla neiti meni ripulille, joten herättelee mua nyt sit yöllä ulos ja muutenki vähä väliä. En tiiä sitte onko syöny jotain sopimatonta, vai stressaako miehen lähtöä vai onko se niin viisas että stressaa enemmän miehen lähtöö nyt ku oon raskaana.

Vähän pelottaa miten reagoi vauvaan. Vuosi sitten meillä oli vauvavieraita ja kaikki meni hyvin siihen asti, että jäin kaksin vauvan kanssa. Se ei meijän neitille passannukaan, rupes haukkumaan ja hyppimään ku vauva heräs ja otin sen syliin. En tiiä kumman puolesta se pelkäs enemmän, mun vai vauvan :) Musta tuntu, että se oli sitä mieltä, etten osaa sitä vauvaa hoitaa... SItte kaikki oli taas hyvin ku muu porukka tuli takas ja sain mä vauvaa hoitaa ku muitaki oli paikalla. Neiti on mustis kaikista toisista koiristaki, joten pelkään vähä, että tulee mustikseksi vauvastaki, mutta jospa se rupee kiltiksi isosiskoksi sitte.
 
Täällä ei vielä reagointia. Normaaliin tapaan kävelevät ja pomppivat mahan päällä/ syliin.
 
miun patterdalenterrieri uros alkoi vahtia tosi tarkkaan tekemisiäni, varsinkin kun talvella raskauden viimesellä kolmanneksella lenkkeilin metsässä, siis ihan umpimetsässä niin se pysy koko ajan ihan jalkojen juuressa vaikka toinen patteri mennä viiletti missä mieli teki. Kerran oli lähellä etten tuupertunut kun olin menossa metsän jua risukon läpi äitini savottatyömaalle. 100 metrin matkan tarpomiseen meni 20 min niin tämän aikaan tuo koira juoksi minun ja äitini väliä ihan kuin varmistellakseen että äitini olisi tietoinen tulostani :D
 
Meillä on kaksi englanninspringerspanielia ja väittäisin, että molemmat reagoi raskauteen. Vanhemmasta tuli oikea perskärpänen ja kiehnää minussa kiinni ihan koko ajan. Nuorempi on aina ollut oikea "tissinvälikoira", mutta nyt sekin on korostunut. Ärsyttävää suorastaan, kun koko ajan on joku karvakaveri ihan kiinni. :D
Komentelen koiria aina välillä pois, sillä en tahdo että ne omii minua liikaa. Nuorempi ainakin saattaisi olla mustasukkainen vauvasta, kun on muutenkin luonteeltaan omistushaluinen. Oon kyllä sen verran vahva auktoriteetti tässä taloudessa, että uskon suuremmilta ongelmilta vältyttävän.

Hihnalenkillä tää nuorempi tyytyy hissuttelemaan tooooosi hidasta vauhtia, jos minulla on pahaolo enkä jaksa kovinkaan reippaasti liikkua. Normaalisti se nuuskii kaikki mahdolliset paikat, mutta nyt on yks kaks oppinut kulkemaan kauniisti hihnassa :wink
 
Meillä jo ihan hiukan ennen ku plussasin ni koira (narttu, nyt 6kk) alkoi nirsoilemaan ruokansa kanssa. Aina ku annoin kuppiin ruokaa niin tuli monta kertaa katse että saako hän nyt muka syödä ja vaikka kehotin monesti syömään niin ei oikein kelvannut. Edelleen jatkuu tämä, yleensä menee syömään vaan silloin kun näkee että mä syön jotain samaan aikaan. Tuntuu että haluaa säästää mulle ruuat. :grin Päivystää tosi tarkasti kämppää, jos joku rasahdus tai kolahdus kuuluu niin heti huuto päälle, samaten alkaa rähistä kynttilöistä kun liekit loimottaa, toimii siis palovahtinakin... En ole ennen tällaisia tapoja huomannut hauvelissa. Tunkee myös herkästi mun ja miehen väliin, jotenkin vaikuttaa mustikselta. Karvavauva on myös ollut jonkun verran laiskemman oloinen, nukkuu enemmän kuin ennen raskautta jne.
 
Täällä yksi toivoton!

Meillä vähän kurja tilanne koiran kanssa. Helmikuun 3 päivä laskettuaika. Nyt rv26. Eli talvivauva tulossa. ihanaa paitsi jäiset lenkit koiran kanssa pelottaa jo nyt.
Minulla on siis berni uros reilu 2v. Todella villi tapaus, joka tarvii paljon aktiviteettia ja liikuntaa. Olen melkein 100% varma, ettei opi varomaan vauvaa yhtään. Ollaan harjoiteltu rauhoittumista, tuloksetta.
Lenkit sujuu ihan hyvin. Paitsi supistukset ja kovat kivut ovat mun vaivana lenkeillä. Enää en pysty siis pitkiä lenkkejä menemään ainakaan reippaassa vauhdissa.
Välillä mielessä on käynyt koirasta luopuminen. Olen aina ollut vastaan asiaa. Nyt vaan alkaa oma jaksaminen loppua. Koira on ollut välillä exällä hoidossa viikon verran. (On siis ainut ihminen lähipiirissä, joka suostuu/pystyy koiraa hoitamaan) Olin itse liikunta kiellossa viimeiset kaksi viikkoa, supistuksien takia.(kohdun kaula oli lyhentynyt) Kylläkin ekan viikon kävin lenkeillä ja olo huononi. Toisen viikon exä otti koiran hoitoon. Nyt pelottaa miten menee loppu raskaus koiran kanssa. Ja entä, kun vauva tulee.
Tuntuu vaan niin kurjalta, kun ei pysty antamaan sitä mitä tämä koira tarvitsisi. :sad001 onko jollain kokemusta vilkkaan, ehkä hieman yliaktiivisen koiran ja vauvan yhteiselosta. Jos niin miten on sujunut?
 
Täällä kaniini- ja kääpiömäyräkoira nartut on hakeutunut lähemmäksi ja on kunnon perskärpäsiä... On myös minun mäyräkoira urokset (asuuvat vanhemmillani kun eivät halunneet lähteä muutto kuorman mukana...) vaistonneet kun vanhempi herra tulee varoen lähelle ja nuorempi karttaa nykyää :rolleyes: Nii ja meijän neitit myös haukkuu sekä yrittää usuttaa kaikki tuntemattomat miehet pois ympäriltä nykyää :laughing002
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top