Raskaudesta kertominen

[pookkana]

Kun kerrottiin sukulaisille, niin eräs oli silleen ''kyllä mä arvasin, oot niin pitkään pukeutunut niin väljästi!'' Ei oltu kyllä tän henkilön kanssa nähty nyt koko aikana kun olen ollut raskaana, mukaan lukien ajan milloin en raskaudesta vielä itse tiennyt Noh, pitäkööt kuudennet aistinsa ja luulkoot että nyt on kyllä tiedetty jo pitkään tästä raskaudesta....

Onneksi miehen äitiä lukuun ottamatta kukaan ei ottanut asiakseen tulla taputtelemaan masua ilman lupaa. Hän sitten laittoikin kätensä melkeen meikäläisen häpyyn kun tunnusteli niin antaumuksella Teki mieli kysyä, että haluaako tehdä saman tien sisätutkimuksen

 

[mimmus]

Kerroin tänään työkavereille ja olipa helpottavaa. Esimiehelle kerroin eilen. Ei tätä pötsiä enää voi piilottaa... :D
Rv 11+1

 

[Zeni86]

Mä kans kerroin eilen pomolle ja tänään kolmannelle työkaverille, pääsiäisenä kerrotaan molempien vanhemmille :-)
Vaikka alunperin olin ajatellut et odotan kertomista sinne nt ultraan muutamaa ystävää lukuunottamatta, mutta kyllä nyt pitää sanoa et en mä vaan pystynyt.. Ajattelen niin, että jaetaan ilot ja sitten ne surutkin jos niin kävisi, kun ei tätä nyt kuitenkaan vielä ihan koko maailmalle olla kerrottu (vaikka mieli tekisikin :-D ) :-) tänään 9+4

 

[Ruusukulta]

Tänään oli pakko sanoa äidille. Sain purkaa pelkojani sille :D

 

[B612]

Emme ole kertoneet kenellekään. Tuttavapariskunta saattoo pääsiäisenä päätellä jotain, kun jätin viinin juomatta, mutta eivät kyselleet emmekä asiasta puhuneet.

Esikoisesta kerroimme laajemmin vasta n. kk rakenneultran jälkeen, koska jouduimme lisätutkimuksiin. Vaikka meillä onkin tänä vuonna kolme täyttävä iloinen viikari, olemme erittäin varovaisia kertomaan asiasta.

En halua iloita vielä kenenkään kanssa, koska pelkään joutuvani "lohduttelemaan" ja vakuuttelemaan jaksamistani, jos tämä meneekin kesken kuten viime syksynä...

 

[Agnés]

Meiän piti kertoa kaveriporukalle perjantaina. Kukaan ei huomannut tupareissa, kun join neljä alkoholitonta olutta. Ei tuntunut luontevalta sit kertoa, kun kukaan ei ihmetellyt. Eli edelleen vaan muutamat kaverit tietää. Nyt tosin myös veljeni, jolle kerroin viestillä ja mieheni äiti, jonka luona käytiin kylässä maanantaina. Tiesin hänen ottavan asian lämmöllä mut silti helpottaa! Miehen äiti kertoi myös luvalla eilen miehen siskolle.

 

[Pixie]

Meillä on meneillään 8+6, kerrottiin perheelle ja lähimmille kavereille heti, kun he oli mukana myös jännittämässä yli vuoden kestänyttä yrittämistä. Vähän useammallekin kaverille kyllä voisi kanssa, koska heille kertoisin kuitenkin myös jos tulisi keskenmeno. Ehkä ensi kerralla kun ollaan porukalla yhdessä :-)

Mua huolestuttaa töissä kertominen, koska olen miesvaltaisella alalla ja lukenut rivien välistä ettei siellä ihan ymmärretä naisten asemaa näissä jutuissa. Saan kesällä uusia työtehtäviä ja pelkään, että minut nähdään itsekkäänä tai epäreiluna kun olen ottanut ne vastaan tässä tilanteessa. Niitä on tietenkin suunniteltu pitkin kevättä, jolloin raskaus on ollut olematon tai ihan alkuvaiheilla. Noh, ei pitäisi manailla ennen kuin näkee miten siihen oikeasti reagoidaan. Onko muilla huolia työpaikalla kertomisen suhteen? Monet teistä ovatkin jo kertoneet, mitä esimiehenne ovat sanoneet?

Pidetään homma salassa nt-ultraan asti, sen jälkeen sitten kerron kavereille ja työpaikalla. Onpahan ainakin aikaa miettiä miten järjestellä työkuviot kun noinkin aikasin kerrotaan.

Vappuriennot ajattelin selättää vetoamalla menkkakipujen lääkitykseen (Arcoxia), koska muutaman vuoden ajan melkein kaikki ympärilläni ovat joutuneet seuraamaan ensin kohtuuttomia menkkakipuja ja sitten menkkojen aikana alkoholittomia kausia :-D näppärää...

 

[bebe1811]

Mua jännittää töissä kertominen, palaan tällä viikolla esikoisen hoitovapaalta ja lokakuussa alkaa taas äitiysloma, jos siis kaikki menee hyvin. Esikoista odottaessa koin, ettei töissä suhtauduttu raskauteen erityisen iloisesti.

 

[Nauris]

Minä olen meidän 8 vuotisen yrityksen historian ensimmäinen äityisvapaalle jäävä. Tällä hetkellä meitä on jo yli 50 henkilöä joten ihan pienestä yrityksestä ei ole edes kysymys. Miesvaltainen ala siis. Kuitenkaan en jännitä kertomista koska tuntuu että tämä on niin luonnollinen asia. Toisaalta, saa nähdä, eihän sitä koskaan tiedä miten asiaan suhtaudutaan.

 

[Twist]

Pixie: vähän sama tilanne. Olen kans saanut tänä keväänä töissä uuden tehtävän, ja samanlaisia ajatuksia käyn läpi. Toisaalta on vähän kaksinaamainen olo, kun suunnitellaan tohinalla tulevaa ja samaan aikaan tietää että todennäköisesti ei tule olemaan paikalla. Mutta minkäs teet: ei alkuvaiheessa olevan raskauden perusteella voi kieltäytyä uusista haasteista, kun ei ole varmuutta siitä että raskaus jatkuu.

 

[Lahja]

Samoja juttuja olen punninnut ja miettinyt, että koska töissä pitäisi kertoa. Meillä tehdään nyt myös syksyksi isot suunnitelmat ja muutokset. Mulla on ollut paljon vastuita ja nyt aattelin ottaa muutenkin vähän kevyemmin, mutta osa vastuutehtävistä jää... Mietin, että pitäisikö jo keväällä kertoa, jos se vaikuttaa syksyn kuvioihin?

Milloin viimeistään pitää töissä ilmoittaa? Kesäloman jälkeenkin voisin vielä sanoa. Meillä vaihtuu nimittäin johto kesäkuun alussa, joten ehkä on turhaa sanoa tänhetkisille pomoille mitään, kun eivät ehkä ole syksyllä enää mukana.

Vähän kinkkistä. Muutamille työkavereille tekis jo mieli kertoa, mutta sitten aina mietin, että voihan tämä vielä mennä kesken (nyt 9+0) ja sitten on turhaan ruvettu miettimään syksyn kuvioita uusiksi...

 

[Nausikaa]

Eikös se oo viimeistään kaks kuukautta ennen äitiysvapaan alkua?

 

[Lahja]

Eikös se oo viimeistään kaks kuukautta ennen äitiysvapaan alkua?

Jotain tollaista mäkin muistelin. Eli sit mun pitäis viimeistään elokuussa kertoa. Ja silloin se kyllä olis jo varmaan aika vaikea piilottaakaan.

 

[Pixie]

Hyvä vertaistuen kannalta että löytyy samassa tilanteessa olevia, harmi toki että raskaudesta kertomista työpaikalla joutuu jännittämään niin moni.

Pixie: vähän sama tilanne. Olen kans saanut tänä keväänä töissä uuden tehtävän, ja samanlaisia ajatuksia käyn läpi. Toisaalta on vähän kaksinaamainen olo, kun suunnitellaan tohinalla tulevaa ja samaan aikaan tietää että todennäköisesti ei tule olemaan paikalla. Mutta minkäs teet: ei alkuvaiheessa olevan raskauden perusteella voi kieltäytyä uusista haasteista, kun ei ole varmuutta siitä että raskaus jatkuu.

Kun minulle ensi kertaa konkreettisesti sanottiin keväällä, että saisin ne uudet tehtävät, mielessä käväisi että pitäisikö sanoa että saatan jäädä aika pian sivuun. Sitten kyllä ravistelin itseni hereille, koska menkat olivat vasta päivän myöhässä :-D

Lahja, varmaan ihan luonteva paikka tosiaan kertoa sitten uudelle johdolle. Minulla on työ- ja kaveripiiri niin sekoittunut, että käytännössä duunissa tiedetään heti jos kerron avoimesti kavereille.

Nauris tsemppiä! Tuntuisi niin pöhköltä jos miesvaltaisella alalla tulisi ongelma äitiyslomasta, ne firmathan pääsevät muutenkin kuin koira veräjästä näistä yhteiskunnallisista vaikutuksista. Henkilöstö koostuu isistä, jotka jäävät kotiin ehkä 3vkoa ja nauttivat vähän pitemmät kesälomat. Samaan aikaan naisvaltaisille aloille kasaantuu valtaosa suorista ja välillistä kustannuksista ja hankaluuksista... Eli jos joku niistä harvoista naisista miesvaltaisella työpaikalla jää äitiyslomalle, ei heillä pitäisi olla siihen mussuttamista. Jaha, provosin sisäisen feministini taas barrikadeille :-D Toivottavasti uutisiisi suhtaudutaan hyvin!

 

[Cedju]

^Noin minäkin kuvittelin, Pixie. Se on vaan paskaa, kun miespomo alkaa sanella miten se raskaus vaikuttaa tai ei vaikuta. Esimerkiksi pahoinvointi on vain omassa päässä, koska raskaus ei ole sairaus. Peräpukamia kyllä tulee aina kaikille, ne sentään ovat totta. Nämä ovat niin masentavia tokaisuja etten osannut oikein vastata edes mitään. Tällä kerralla olen jo valmistautunut, oikein odotan kuolemattomia heittoja.

 

[Nauris]

Kiitos tsempistä Pixie! Uskon kyllä että uutinen otetaan hyvin, onneksi yksi isä jää samoihin aikoihin puoleksi vuodeksi kotiin, niin en ole ainoa [emoji1]

 

[Lahja]

^Noin minäkin kuvittelin, Pixie. Se on vaan paskaa, kun miespomo alkaa sanella miten se raskaus vaikuttaa tai ei vaikuta. Esimerkiksi pahoinvointi on vain omassa päässä, koska raskaus ei ole sairaus. Peräpukamia kyllä tulee aina kaikille, ne sentään ovat totta. Nämä ovat niin masentavia tokaisuja etten osannut oikein vastata edes mitään. Tällä kerralla olen jo valmistautunut, oikein odotan kuolemattomia heittoja.

Pakko kertoa tähän mun (tulevan entisen) esimiehen kommentti, kun kävin pari vuotta sitten sanomassa, että mulla on liikaa töitä. "Hankkisit lapsia, niin saisit prioriteetit kohdilleen elämässä." Jäin vähän suu auki. Onneks sillon ei ollu takana kahta vuotta yrittämistä/lapsettomuushoitoa. Olisin ehkä itkeny, enkä suuttunut.

Nyt voisin tietty mennä kertomaan, että olen laittamassa prioriteetteja kohdilleen loppuvuodesta.

 

[Twist]

Ihme kommentteja ollut teillä töissä, huh huh (raskaus ei ole sairaus ja prioriteetit kohdalleen jne).

Mä aion tällä viikolla jo kertoa töissä, että pystyvät varautumaan ja aloittamaan kohta sijaisen rekrytointia ym.

 

[Kipsutin]

Täällä on vähän sama tilanne! Olen vasta aloittanut uudessa työssä (miesvaltaisella alalla, tekniikka) ja paukahti vielä YT:t päälle seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Nyt menossa rv12+1. Tosin maha ei näy vielä mihkään, mutta mietityttää kuinka kannattaa ottaa asia puheeksi. Vaikka kuinka ajattelee, että vauva on nyt tärkein niin joutuu sitä vähän käymään asioita läpi. Mulla on silti uskoa että asiat järjestyy ja juuri noin - luonnollinen ja ennenkaikkea onnellinen asia tämä on.. :)

 

[Adalia]

Mua jännittää myös kertoa töissä. Juuri olin 2,5 vuotta pois töistä ja palasin tämän kuun alussa. Syksyllä jäisin jälleen pois. Nyt kun palasin töihin, sain pienen palkan korotuksen ja ylemmän aseman. Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi. Lisäksi minulla on raskaus vääntänyt edellisillä kerroilla lantion vinoon, jolloin toinen jalka on ollut lyhyempi kuin toinen. Tämän takia olen kärsinyt kovista kivuista seisomatyössäni. Viimeksi jäin sairaslomalle 2kk ennen laskettua aikaa. Mun työnantaja on yrittäjä, jolla on 4 työntekijää, joten tuntuu tosi pahalta, että aiheutan hänelle lisäkustannuksia.