Raskaana 40v. molemmin puolin

Kiitos Verde. Mulla supistelee jo nyt (27+) siihen malliin että ei varmaan yliaikaiseksi ole menossa.
Molemmat synnytykset tosiaan olleet aika nopeita ja sairaalassa olen ehtinyt olla ekan kans kolme varttia ja toisen kans peräti tunnin.
Pitää puhua tuosta käynnistyksestä neuvolassa. Laitoin sinne jo viestiä mutta eivät kommentoineet oikein yhtään mitään oleellista [emoji53]

Ja Jensan, Pegorion-jauhe, Visiblin-jauhe ja luumut! Niillä tää laiskanpulskea suolisto on pysynyt suht hyvässä kunnossa. Ja se käsittämättömän suuri vesimäärä joka pitäs muistaa päivittäin juoda...
 
Vedän nyt päivittäin Pregorion-jauhetta pussillisen, syön luumuja ja yritän juoda paljon. Hätä,on hyvin ja Suomikin puskee eteenpäin, kunnes ollaan aukolla. Siihen se tyssää. Olisko nimenomaan syy välilihan leikkaamisessa ja siitä aiheutuneesta turvotuksesta? Sellainen ongelma sinullakinko, Mama40, oli, kun ummetus synnytyksen jälkeen vaivasi? Olisi edes jollain lailla helpottavaa, jos tietäisi tämän menevän varmasti ohi, mutta kun pelottaa, josko suoleen on tullut jokin "vika"....
 
Jensan, huutelen tuolta jo synnyttäneistä, että mulla leikattiin välilihaa ja emätin repesi vähän syvempää, turvotus oli ihan tolkuton. Viime maaliskuussa alkanut ummetus (!) helpotti 8 viikkoa synnytyksestä.
Jakauduin 25.11.2016 :)
 
Mä liityn seurailemaan tänne ketjuun. Täytän tänä vuonna 38-vee. Taustalla keskenmeno 10/15 ja raskauden keskeytys 08/16. Syynä kromosomipoikkeavuus. Nyt olen mitä todennäköisimmin plussannut (menossa vasta dpo 10), testit näyttää plussaa ja "ah niin ihana" raskausoireeni eli migreeni on palannut kuvioihin.
Raskaus on todella alussa ja pelko kaikkea mahdollista kohtaan tietysti ilmassa. Pääsen kromosomitutkimuksiin automaattisesti, siellä sitten saadaan selvyys tärkeimpiin kysymyksiin.
Minulla ei ole lapsia entuudestaan ja olen itsellinen, eli raskaana ilman miestä. Raskaus on saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla.
 
Pitää heittää heti alkuun kysymys, onko kenelläkään teistä kokemusta raskausmyrkytyksestä? Herännyt hienoinen epäilys, kun turvotus on kova ja painokin noussut melko nopeasti pari kiloa. Tänään aloin kesken perhelounaan itkemään, kun on ollut jotenkin masentava ja ärtyisä olo muutaman päivän. Toivottavasti ei ole myrkytystä... ahdistaa pelkkä ajatuskin! Täytyy mittailla verenpainetta ja koittaa lepäillä. Paine ei ole vielä ollut koholla. Maha on kyllä jo kamalan iso, vaikka viikkoja on vasta 18...
 
Hellu:Heartred tervetuloa joukkoon tummaan :)

Sapiisakki, mä olen ollut jostain syystä tosi rasittavan hermostunut tän raskauden. Ihme ettei mies ole lähteny käveleen :wink
B-vitamiinia tarvitsis vetää kaksin käsin hermoihin ja rohtuneisiin huuliin.
Ja vettä kiskoa ämpäri tolkulla.
Mut ota yhteys neuvolaan, jos huolettaa kovasti.

Hyvä idea lambi tuo akupunktio. Voisikin aloittaa vaik paria viikkoa ennen laskettua aikaa rentoutuspiikityksellä tai akunastat korviin. Vai tuleeko kotisynnytys? :)

Jensan, muistitko katsella punaista viivaa?
Tai onko lambilla sitä vielä ilmestynyt? :)
 
Muokattu viimeksi:
Hellulle tervetuloa tosiaan joukkoon! Toivotaan että tällä kertaa mahdollisesti alkaneessa raskaudessa menee kaikki putkeen:Heartpink, rankka tausta sielläkin.

Sapiisakki, mulla on yksi raskausmyrkytys taustalla, silloin alkoi verenpaineet nousta rankasti joskus 34 viikolta. Sitä ennen oli ehkä enempi turvotusta ilmassa kun "yleensä". Raskaus meni kuitenkin loppuun asti käynnistelyittä, lääkitys auttoi pahimpiin eikä varsinaista hengenhätää siis ollut missään vaiheessa, vaikka stressinä oli kyllä omaa luokkaansa. Rankinta oli ehkä se että paineet jatkoi nousua synnytyksen jälkeen, pahimmat oireet päänsärkyineen tuli vasta kun vauva oli pihalla.. kesti muutaman viikon tilanteen normalisoitua. Sen jälkeisissä raskauksissa olenkin mittaillut paineita kotona kaiken varalta, eikä ole kyllä onneksi uusinut. Noita turvotuksia ja muita oireita ilman sitä paineennousua/proteiinia virtsassa voi toki olla ihan muistakin syistä!

adele, mä oon aina siitä kotisynnytyksestä haaveillut, mutta kun mies on "eri maata" tässä asiassa, niin oon suosiolla haudannut ne haaveet syvälle.. ainut mahdollisuus olisi se syöksynä kylppäriin, muttakun ei sen suuntaiseen oo taipumusta, niin saa kyllä pitkissä tuskissaan vetäytyä synnärille. Ja koska ukko nyt ei tuu olemaan mukana synnytyksessä (ellei mennä se lähes 2vkoa yli) niin saadaan mun "akupunktiodoulan" kanssa kahdestaan nyt sitten testailla pisteitä mennentullen. Tänään varmaankin taas jatketaan sitä puolta-on niillä hyviä yösuppareita ainakin saanut aikaiseksi.
Mä en oo punaista viivaa tutkaillut, mutta kohdunsuuta nyt kylläkin:grin- kiinni ollaan ja kaulaakin jäljellä, mutta muuttunut kyllä viikontakaisesta matalemmaksi, leveemmäksi ja pehmeemmäksi. Pikkuhiljaa hyvää tulee..

40+5
 
Missäs sen punaisen viivan nyt pitikään olla? :)

Tervetuloa Hellu:Heartred, pidetään peukut ja varpaat pystyssä että kaikki menee nyt hyvin. :Heartred

Rv 36+4
 
Hellu, onneksi olkoon! Js toivottavasti kaikki sujuu tällä kertaa hyvin :)
Mulla on muutama tuttu joka ovat käyneet tuota lapsen yksin saamis-projektia läpi myös, ja yhdellä heistä on pikkuinen - yhdellä kaksoset! :)

Jensan, mulla ponnistusvaihe oli sen verran nopea että paikat ei ehtineet venyä mukana ja siksi sain mustelmia koko alakerran täyteen. Repeämiäkin oli molemmilla kerroilla joten se turvotus johtui varmaan molemmista syistä. Muistan että vollotin kuin lapsi vessassa mutta kyllä mulla tuo vaihe meni ohi varmaan parissa viikossa.
Itseaiheutin lisäkipua itselleni kun kekkuloin seisaallaan ja istuin heti synnytyksen jälkeisinä päivinä. Kuulemma kerää turvotusta alapäähän. En ole mikään asiantuntija mutta sun oireet kuulostaa samalta kun mulla oli. Jos oot epävarma niin kysy neuvolasta lääkärin konsultaatiota niin saat mielesi rauhoitettua? Tsemppiä kovasti sinne!
 
Kiitos jälleen kokemuksistanne! On hyvä tietää, että muutkin ovat samoja kokeneet ja tulen tod.näk. kuntoutumaan ajan kanssa:)
Purppuraviiva ilmestyy pakaroiden väliin. Se alkaa peräreiästä ja ulottuu ainakin lopulta pakaroiden yläosaan asti. Mulla se ainakin oli ja tosiaan ulottui ylös asti. Ja pianhan se synnytys siitä sitten alkoikin....
 
Katjusha sanoi:
Jensan, huutelen tuolta jo synnyttäneistä, että mulla leikattiin välilihaa ja emätin repesi vähän syvempää, turvotus oli ihan tolkuton. Viime maaliskuussa alkanut ummetus (!) helpotti 8 viikkoa synnytyksestä.
Jakauduin 25.11.2016 :)
Click to expand...

Kuinka muuten toivuit synnytyksestä? Oliko pitkä synnytys?
 
Pioni77, kiitos kysymästä ihan hyvin se toipuminen sitten muutoin meni. Ummetuksen kanssa oppi elämään :wink Alapään pahimmat vauriot parani viikossa, toisen viikon jälkeen oli isoin turvotus pois. Lähdettiin ulkoilemaan 8 päivää synnytyksestä ja olemme olleet reippaita siitä lähtien.
Synnytys oli turkasen pitkä, alkaen supistuksilla. Supistukset eivät säännöllistyneet ilman oksitosiinia. Lapsi oli raivotarjonnassa, kunnes lapsivedet meni niin kääntyi avotarjontaan. Vesi oli ruskeaa. Lapsiveden menosta syntymään kesti 19 tuntia, vaikka olin pystyssä ja pallolla. Ponnistusvaihe 70 min. Olin aika loppu ja ruhjeilla valvottuani pari vuorokautta... mutta vauva voi mainiosti ja sairaala oli hyvä, että sen suhteen en voi valittaa.
Meillä on mennyt kotona tosi hyvin, lapsi on perustyytyväinen tapaus ja äidinmaidolla kasvaa :)
 
Jokohan minäkin ehtisin tänne jotain kirjoittaa... Foorumia ja keskusteluja olen seuraillut muutaman kuukauden. Seurailu on ollut ihan antoisaa, sillä itsellä ei ole ketään tuttua kenen kanssa odotuksesta voisin keskustella. Aikoinaan ajauduin erilleen ikäisistäni sukulaisista ja kavereista, kun en 30 ikävuoteen mennessä ollut löytänyt vakituista suhdetta tai perustanut perhettä niin kuin muut omastamielestään "normaalit" olivat tehneet. Olen suvun kummajainen ja tästä syystä en ole halunnut vielä kenellekään raskaudesta kertoa. Vain mieheni hyvät ystävät tietävät. Ehkä itsekin joudun kohta asiasta kertomaan, sillä tällä viikolla olen havainnut mahani hieman suurentuneen...

Muutaman pettymyksen jälkeen odotan ensimmäistäni. Ikää on jo 40 ja ehdin täyttää 41 ennen lapsen syntymää. Viikkoja täynnä 22. Nipt-testin mukaan kaikki on ok. Muutaman päivänpäästä edessä rakenneultra.

Onnea kaikille odottajille sekä jo synnyttäneille!
 
Lämpimästi tervetuloa Mohana! :) Aika samoissa mennään: minullakin ensimmäinen (kumppani on kyllä ollut, muttei omaa halua), ehdin täyttämään 41, NIPT ok (tekin tiedätte myös sukupuolen?) ja tänään 16+0.
 
Tervetuloa Mohana ja onnea hyvin menneestä raskaudesta!

Huomasin hiljattain, että sosiaalinen piiri tosiaan muuttuu aika tavalla tällaisen elämänmuutoksen myötä.
Mulla on teinipojat edellisestä liitosta joiden raskaus-ja vauva-aikana monella ystävällä oli sama tilanne ja seuraa löytyi aina sekä lapsille että äidille.
Eron jälkeen vietin sinkkuelämää monta vuotta ihan eri kavereiden kanssa joihin olin työn kautta ja muiden sosiaalisten verkostojen kautta tutustunut.
Nyt olen huomannut että nuo sinkkuelämää viettävät eivät enää kauheasti pidä yhteyttä eivätkä luonnollisesti kutsu laskettelu yms. reissuilleen mukaan. Tavallaan ihan ymmärrettävää koska heidän puheenaiheensa ja kiinnostuksen kohteet ovat nyt ihan erilaiset kuin mulla jonka arki pyörii raskauden, kahden teinin, talon rakennuksen ja parisuhteen ympärillä.

Tämän ikäisenä on aika harvassa tuttavapiirissä ne joilla elämäntilanne yhdistäisi. Hieman ahdistavaa.. [emoji53]

Olen koittanut ajatella että liityn joihinkin mothers in business-kaltaisiin verkostoihin ja harrastan sitten vauvan kanssa jotain jossa voisi arjessa sosialisoitua muiden vauvaperheen arkea elävien kanssa.

Miten teillä muilla? Oletteko miettineet tällaisia tai huomanneet samaa?

Ja vielä edit: Ikää 41-v vaikka nimimerkki muuta väittää [emoji23] ja viikkoja 27+5
 
Mulla on sama tilanne, ei kohtalotovereita samanikäisissä ystävissä. Mä lähdin melko nopeasti eli noin 6 viikon ikäisen muksun kanssa perhekahviloihin ja mammajumppaan. En ehtinyt höperöityä kotiin. Olin työorientoitunut aiemmin, mutta niin vaan minullakin napsahti päässä, että ei tämä oo ollenkaan pöhköä olla aarteensa kanssa ympäri vuorokauden. Mies tarjoutuu lapsenvahdiksi, kun on pakko päästä omaan jumppaan :wink
 
Onnea ja tervetuloa Hellu ja Mohana!

Mulla on käynyt sikäli todella hyvä tuuri, että yksi mun parhaista kavereista on tällä hetkellä äitiyslomalla 1,5-kuisen vauvan kanssa. Hän ei vielä tiedä mun raskaudesta, mutta jos kaikki nyt menee hyvin, toukokuun lopulla saa sitten kahvitteluseuraa. Asutaan vielä ihan lähekkäin... Pari muutakin kaveria on vielä äippälomilla, mutta en tiedä, ehtivätkö palata töihin ennen kuin itse jään kotiin. Meillä monet kaverit on saaneet lapsia vähän kypsemmällä iällä niin ei olla mitään outolintuja vauvahaaveinemme. Kenelläkään meidän ns. vanhoista kavereista isommat lapset ei ole yhtä isoja kuin meidän koululaiset, joiden pikkulapsiaikana oli enemmän ulkopuolisuuden tunnetta kuin nyt.

Kyllä mä silti luulen, että vaikka pari kaveria on myös äitiyslomilla, kotiin jäätyä tulee niitä päiviä, kun tuntuu yksinäiseltä ja tylsältä pyöriä neljän seinän sisällä. Mulle työ on tärkeää siksi, että tykkään tosi paljon työstäni ja lisäksi työpaikalla on tosi kivoja ihmisiä ja oikeasti hauskaa. Varmasti kaipaan työyhteisöä ja työtäni (mahdollisuutta käyttää aivoja ja haastaa itseäni) kotiin jäätyäni. Ja sitä, että töissä on mahdollisuus keskittyä miettimään asioita silloin kun haluaa miettiä. Mothers in business -verkosto voisi olla ihan mielenkiintoinen, ja varmaan menen myös jonnekin MLL:n perhekahviloihin tms. joista voisi löytyä uusia tuttavuuksia.
 
Mulla ei myöskään vanhoilla kavereilla ole enää vauvoja/taaperoita, kouluikäisiä lapsia siis vaan (mutta sinkkuja ei kyllä tuttavapiiriin kuulu). Ekojen lasten aikaan oltiin siis kaikki ystävät yhtä aikaa äitiyslomilla, varmaan ainakin 6 äitiä:grin. Nyt on kuitenkin omassa elämässä jo niin paljon hommaa ettei tässä hirveästi kaipaa mitään piirejä, toki aikuista seuraa tarvii ajoittain. Läheltä on löytynytkin yksi uusi hyvä ystävä, lähes 10v nuorempi, mutta ihan samalla aaltopituudella ollaan, ja samanikäisiä lapsia ja intressejä noin muutenkin elämässä.
Vanhat ystävät on olleet kans hienosti mukana tässäkin odotuksessa, onhan se tavallaan nostalgista heillekin joilla ei enää omissa suunnitelmissa ole niitä vauvoja.
Että en koe mitenkään menettäneeni vanhoja tuttavuuksiakaan vauva-asian myötä, päinvastoin! Urallekaan ei ole enää mitään hinkua, vaikka isossa arvossa aikanaan omaa ammattitaitoa pitänytkin, enkä kotiäidiksi itseä kolmenkaan lapsen jälkeen vielä mitenkäänpäin mieltänyt. Ehkäpä tämä on siis jotain orastavaa keski-iän kriisiä..:wink

41+1:nailbiting: pakkoko pian on synnyttää?
 
Minulla on sellainen tilanne, että yksi hyvä ystäväni sai toisen lapsensa joulukuussa ja on nyt parikuukautinen. On ollut todella mukavaa päästä hänen kanssaan jakamaan tätä, vaikka etäisyys välillämme onkin pitkä. Muutoin ystäväpiirissäni on lapset jo saatu, vaikka niitä on pääasiassa saatu näin vanhemmalla iällä eli mekään emme ole kovin outoja lintuja siinä mielessä. Ajattelin itsekin verkostoitua MLL:n kautta tai muulla tavoin etten aivan mökkihöperöidy äippälomalla. Vanhempani asuvat myös varsin lähellä, joten aion ottaa tästä vapaastani kaiken hyödyn myös siinä mielessä, että vietän heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, kun he vielä kunnossa ovat ja minulla tällainen mahdollisuus on. Viihdyn kyllä myös hyvin yksikseni kotona, joten tuskin tästä mitään suurta ongelmaa tulee, mutta olisihan se kiva saada samassa tilanteessa olevia ystäviä läheltä, ei sillä iällä niin väliä.
 
Kiitokset tervetulotoivotuksista! Kiva, että monella on edelleen kaveripiiri mukana elämässä! Vaikka tässä on kymmenisen vuotta tullut enemmän tai vähemmän yksin oltua, en ole sitä mitenkään ongelmana pitänyt. Aina on ollut harrastuksia ja satunnaisesti pätkätöitä, joten ei ole ehtinyt höperöitymään. Niin, ja mieshän tuli mukaan kuvioihin muutama vuosi sitten... Tietenkin tahdon että tulevalla lapsellani olisi kavereita ja sosiaalista elämää, mutta tämä asia taitaa olla ajankohtainen vasta myöhemmin... :)

Dolcetille vastaus, että kyllä sukupuoli on jo tiedossa. :) Aiemmin joku näissä viesteissä kirjoitti, että kaikki Niptissä käyvät saavat näköjään tyttöjä. Minä taidan tehdä poikkeuksen, sillä täällä tulokas on poika...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top