Positiivisuusketju...

Tuo lapsi löysi jostain meidän hääkuvan, se on mustavalkoinen ja ollaan mun mielestä pikkuisen erinäköisiä kuin nykyään.. Mut se katseli sitä hetken ja sit meitä ja tuli semmoinen muikee ilme ja sit se sanoi <<äiti>> ja muutaman sekunnin päästä <<ishi>> . Oooi! Se on sanonu isi vaan kerran aiemmin.
Muutenkin ymmärrystaso vaikuttaa nousseen roimasti viime aikoina. Tää on NIIN parasta aikaa!
 
Huomenna takaisin töihin :):):)

Mies ja poika ovat kahdestaan ensi viikon, mies on jo viikonlopun jäljiltä aika väsähtänyt ja pientä huolenjyvää hänellä myös ilmassa että miten hän jaksaa koko päivän tuon pyörremyrskyn kanssa :laughing021 1,5 viikon kuluttua mun sisko tulee meille kuukaudeksi asumaan ja hoitamaan poikaa kun me ollaan töissä. Ja viikonloppuisin pitää seuraa mulle :grin Mun hajoaminen kotiin loppui tähän!!!
 
Mulla on nyt kyllä yltiöpositiivinen päivä, yrittäkää jaksaa. Mä lupasin keväällä ruveta vetämään meidän seurakunnan perhekerhoa (paikalliset ovat jo tunnistaneet mut, niin en jaksa varoa :wink), lähinnä siksi, että halusin varmistaa sen jatkumisen. Silloin mulle sanottiin, että siitä saa pientä palkkaa, mutta luulin että se on tosiaan pientä. No, nyt mulle selvisi, että saan tosta hommasta suunnilleen saman verran, kuin kotihoidon tuki. Eli kun olen tuskaillut sitä, että käytännössä en saa kotihoidon tukea kun se vähennetään ansiosidonnaisesta, niin tuo jotakuinkin kompensoi sen. Ja toisaalta jää kuitenkin just sen rajan alle, ettei vaikuta mun ansariin. :)
 
Vinkkinä muillekin, mun äiti kertoi, että Valion meijerimyymälöistä saa niitä halpoja Putin-tuotteita enemmän kuin normikaupoista. Me käytiin ostamassa kahden euron juustoa useampi, siinä on päiväystä toukokuulle asti. Ja täällä sai smetanaa ilmaiseksi, rajoitus oli kolme purkkia, mutta silti, ilmaista smetanaa! :p

Se harmitti vähän, kun kotikaupungissa Etelä-Savossa oli ollut myös halpaa maitoa, täällä ei ollut, maito oli kalliimpaa kuin ruokakaupassa.
 
Koska viime aikoina on tullut valitettua aika paljon, nyt täytyy kirjoittaa jotain positiivistakin. Huonon karman uhallakin: neiti on syönyt ihan hienosti!!! Kalakeitosta ongin pottua, parsakaalia ja kalaa ja nehän maistui. On jotenkin älyttömän huvittavaa, kun lusikka aiheuttaa vähintään epäluuloisia katseita, mutta omasta kädestä neiti lappaa suuhunsa turhia kursailematta vähän kaikkea. Sunnuntaina tuli itkettyä pienen Niagaran verran kun murehdin noita syömisjuttuja ja se itku sitten ilmeisesti vähän helpotti, on jo huomattavasti rennompi fiilis. :)
 
Salme hyvä että ruoka on maistunut taas. Jee, vihdoin alkaa enterorokko olla selätetty omaltakin osaltani, eilen oli vielä kurkku vähän kipeä. Ja huomenna lähdetään koko perhe pitkäksi viikonlopuksi kylpylään, ihanaa! Ja sitten vielä miehellä alkoi tällä viikolla isyysloma 1,5 kk.:smiley-bounce016
 
Jihuu, mun anoppistressi oli ihan turhaa! Hän oli eilen siis poikaa hoitamassa melkein kuusi tuntia, ja kaikki oli mennyt tosi hyvin :) Ja meillä oli mukava päivä miehen kanssa, pitkästä aikaa minäkin pääsin äitimoodista irti. Se on jännä tunne, kun muistaa välillä olevansa muutakin, kuin lapsensa äiti.
 
Jotain vielä tähänkin ketjuun, viikko on ollut tapahtumarikas ja kiireinen, ja tänään on ensimmäinen aamupäivä pitkään aikaan, kun ei tarvitse ehtiä minnekään. Poika on aamupäikkäreillä (herää kyllä varmaan ihan kohta) ja minä olen saanut rauhassa juoda kupin kahvia ja syödä aamiaisen. Parhautta, kun voi pysähtyä hetkeksi :)
 
Kirjoitetaan nyt tänne vaihteen vuoksi kun olen ollut taas itse miss Sunshine pari päivää :greet025

Siskoni tulee meille huomenna viideksi viikoksi hoitamaan poikaa ja auttamaan meitä arjen pyörittämisessä (mä teen siis täysipäiväistä työtä täällä, tarpeen mukaan etätyötä suomeen kun entinen/tuleva pomo niin pyytää ja lisäksi on muutama iso deadline tulossa jotka mun pitää tehdä omalla ajalla). Ja siskosta saan viikonloppuisin mitä parasta seuraa leffaan, huvipuistoon, ravintolaan ja ehkä jopa lasilliselle. Arjen irtiottoja :grin
 
Nyt olen ollut kaksi paivaa lomalla ja olen silti vienyt pojan hoitoon 10:ksi ja mies on hakenut iltapaivalla. Molempina aamuina olen vienyt pojan rattailla kavellen hoitoon ja tullut bussilla takaisin tyhjien rattaiden kanssa. Eli semmonen reipas aamulenkki ja sitten kotiin siivoamaan! Kerrankin olen saanut jotain aikaan... Kotona on puhdasta ja raikasta, olen laittanut meidan kaikkien kesavaatteita syrjaan, ottanut syys/talvivaatteita esille, pessyt ja lajitellut vaatekomeroihin (pojan vaatteet vievat edelleen enemman tilaa kuin miehen vaatteet :grin).

Olen oikein tyytyvain pojan vaatekaappiin, jonka olen organisoinut tosi hyvin. Sopivan kokoisten syys/talvivaatteiden lisaksi on viela miltei kokonaisen pahvilaatikollisen verran hieman liian isoja vaatteita!
Hieman kiristeli hermoja, kun huomasin, etta miltei kaikissa pitkahihaisissa bodeissa ja paidoissa, siis niissa jo viime talvena/kevaalla ostamissa vaatteissa nyt syksya varten, on liian pitkat hihat! Niska/pers-pituus on joko sopiva tai hieman reilu, mutta hihat ovat aavistuksen verran liian pitkat, esim. Tutan koon 80 bodeissa siihen saakka, mista peukalo alkaa, joten ei pitaisi haitata radikaalisti pojan menoa... Onneksi hihoja voi kuitenkin kaaria, ja esim. Maxomorran bodeissa/paidoissa on kaikissa ne resorit, jotka pysyvat hyvin ylhaalla.

Mies lohdutteli, etta parempi niin pain, etta ovat reiluja, kuin liian pienia, silla tassa on viela pitka talvi edessa... :)
En ole ottanut viela edes esille koon 86 tai tuplakoon 86/92 pitkahihaisia... Varsinkin jalkimmaiset ovat ihan helkkarin isoja pojalle. Vastaavasti kaikki pitkalahkeiset housut ovat ihan sopivia, siis koon 80 ja jopa koon 86 housut, joissa resorit lahkeissa. :)

Huomenna menen shoppailemaan pojalle ainakin uudet tennarit. Sandaaleissa kun ei kokopaivaisesti enaa tarkene, ellei tunge sukkia alle. :grin Katsotaan, mita muuta tarttuu mukaan... :)
 
Hah, tää on hauskaa lukee 'sandaaleissa ei enää tarkene' ja pistää perään meidän kuulumiset: haalari, pipo, hanskat ja villasukat otettu täten käyttöön ja käytiin korkkaamassa syksyllä hankittu pulkka. :smiley-angelic003 Kyllä, täällä on lunta! Heti kaikki ilo irti. Tyttö istuu räntäsateessa pulkassa totisena ja äiti kiskoo ympäri takapihaa. :grin Kuka olikaan enemmän innoissaan. :rolleyes: No se ei enää ollu niin kivaa kun piti kuoria märät vaatteet päältä kuivumaan. Äh, tätä se sitten on seuraavat kuukaudet.. :smiley-ashamed004:sad001

Viime vuonna tänne tuli ensilumi kuukautta myöhemmin, sinä päivänä kun lähettiin synnäriltä kotiin. Katsotaan nyt koska se talvi oikeesti tulee. Mut pulkka ainakin 'toimii'! Olemme varustautuneet. :cool01
 
Minusta talvivarustetut taaperot ovat lahinna suloisia. Sellasia michelin-ukkopalleroita kauniskuosisissa haalareissa ja variin sopivissa kyparamyssyissa/pipoissa. Mutta niiden kledjujen pukemiseen ja riisumiseen en ota kantaa. :grin
 
Meillä oli tänään melkoinen läheltä piti -tilanne. Liukastuin aamulla nimittäin täällä vuokramökin portaissa (ihan normit puuportaat liukuesteillä) lähtiessäni aamulla poika sylissä makuuhuoneesta alakertaan ja tulin selälläni alas koko matkan yläkerran ekalta tai tokalta portaalta alakerran lattialle. Ihan kamala tilanne, en ole varmaan ikinä säikähtänyt niin paljon! :sad001 Poika oli siis sylissä ja pysyi vatsani päällä koko matkan, sen verran ehdin tilanteessa tajuta, että hänen päänsä ja keskivartalonsa oli mielestäni suojassa, mutta käsistä ja jaloista en voinut olla ihan varma. Onneksi poika myös säikähti ja rupesi parkumaan, niin tiesin, että hänellä henki pihisee. Itseltäni taas lähti ilmat pihalle sen verran hyvin, etten edes saanut huudettua apua, vaan pelkästään "aa". Mies kyllä kuuli rytinän ja oli portaissa ihan parissa sekunnissa ja otti pojan sitten rauhoiteltavaksi ja tutkittavaksi. Ja siis onneksi, onneksi mies oli paikalla, koska mua rupesi heti tapahtuneen jälkeen huippaamaan ja oksettamaan kun nousin ylös ja ehdin jo pelätä aivotärähdystä. Luultavasti kyse oli kuitenkin vain jostain jumiin menneistä lihaksista, koska olo parani tosi nopeasti ohi kun pääsin hetkeksi makuulle.

Mutta, tämä siis positiivisuusketjussa, koska pojalle ei tullut tapahtuneesta naarmuakaan, ja hän oli jo oma itsensä ja pulputti siansaksaansa iloisena miehelle ennen kuin itse edes pääsin ylös :) Ja minäkin selvisin vähän mustuneella pikkusormella sekä parilla komealla ruhjeella selässä. Toki lihakset ovat melkoisen kipeät, mutta aika vähällä selvittiin kun miettii, mitä olisi voinut tapahtua.
 
Oih! :sad001 Oli onni onnettomuudessa!
Mua pelottaa vähän liukkaiden tulo, kun oon talvisin aina selälläni pihalla ja viime talvena kaaduin jo kerran vauva sylissä tienlaidassa. Joten jotenkin osaan samastua. :'(
 
Onneksi ei kaynyt pahemmin herne!
Joskus pikkuvauva-aikana pelkasin kovasti, etta pudotan vauvan tai kaadun vauvan kanssa, mita ei onneksi koskaan tapahtunut... Nyt sitten pelot ovat vaihtuneet siihen, etta vauva/taapero putoilee ja kaatuilee ihan itsekseen, saa aivotarahdyksen, taittaa niskansa ja ties mita... :sad001
 
Juu, melko ehjänä onneksi ollaan, vaikka ahteri onkin vaihtanut hieman väriä :wink Selvisi, että takamuksessani olevalla ylimääräisellä pehmusteella on tarkoituksensa :grin
 
Otan osaa niiden puolesta, jotka joutuvat karsimaan liukkaista keleista. Me olimme viime jouluna Suomessa about viikko, eika meilla ollut edes vaunuja mukana. Vauva kulki lainatussa autonkaukalossa tai rintarepussa sen vahan mita nyt jalkaisin ulkona liikuttiin, ja olihan siina koko ajan sellanen pelonsekainen hiki niskassa, kun pelkasi kaatumista. Kunnon mummopiikit kenkiin vaan ja menoks! :grin

Meilla pain sattui jokin aika sitten sellainen juttu, etta joku/jotkut olivat varastaneet viemarinkansia (ilmeisesti valuraudan takia?). Yleensa tommosia tihutoita harrastetaan suuressa maailmassa, eika meidan rauhaisassa lahiossa, tai sitten meilla on niin rauhaisaa, etta varkailla olisi sen takia rutkasti aikaa tehda tihutoitaan Kaikki kelpaa, mika irti lahtee. o_O Uutisten mukaan niita oli kadonnut parikymmenta yhden yon aikana. Omaksi jarkytykseksi kavelin itse n. 50 cm:n paasta yhdesta kannettomasta viemarista rattaiden kanssa, huomasin puuttuvan kannen vasta ihan viime tingassa. Siina oli joku varoituskolmio, joka nakyi vain toiseen suuntaan ja sen paalle oli laitettu jotain varikasta teippia ristiin, mutta eihan sita kaukaa huomaa. Tai jos joku kavelee kiireen kanssa, niin ei huomaa... Nyttemmin kaikkiin on ilmeisesti laitettu uudet kannet, mutta tuo jai mulle painajaisiin, joissa poika juoksee (tosiasiassa poika ei osaa edes kavella), tippuu viemariin ja ma yritan saada sita sielta ylos, mutta poika vain painuu syvemmalle... :sad001
 
On ihan järkkyä, miten paljon kaikkia uudenlaisia pelkoja elämään on tullut lapsen saamisen jälkeen :confused:

Mutta positiivisiin asioihin, me tultiin eilen illalla kotiin ja oli kyllä ihan huippu loma, huolimatta kolhuistani. Ensinnäkin, poika jaksoi automatkat ihan uskomattoman hyvin, nukkui aika paljon (enemmän kuin mitä päivän normipäikkärit olisivat) ja seurusteli hereillä ollessaan. Jos nälkä / väsy alkoi iskeä, maissinaksut jaksoivat viihdyttää :grin Yleensä en niitä juuri käytä, mutta yli kymmenen tunnin matkoilla sallittakoon kaikki viihdytyskeinot :) Olin myös tosi yllättynyt, että sekä mökillä että kotona nukkumaanmeno onnistui pian matkan päälle ilman huutoja.

Me oltiin aika paljon liikkeellä metsässä / metsällä, ja sekin oli kiva huomata, että poika viihtyy ja kulkee kyllä Manducassa ihan sujuvasti mukana, kunhan maasto on äidille riittävän helppokulkuista ja välillä pidetään taukoja, että pääsee mättäille möyrimään ja syömään mustikoita (tai niitä varpuja o_O ). Etukäteen pelotti vähän, että olisin "lomalla" mökissä neljän seinän sisällä kaiket päivät pojan kanssa, ja mies pääsisi koirien kanssa metsälle. Meillä kun tuo syyskuinen parin viikon reissu on ollut perinne ja henkireikä, ja kaipaan aina sitä vapautta, mitä noilla reissuilla on. Sattuneestä syystä :grin on vapautta ollut vähän vähemmän viimeisen vuoden aikana, joten jännitti, miten homma tuolla reissussa toimisi. No, eihän se lomailu samanaista ollut kuin aiemmin, mutta ihan hyvin sitä silti pääsi nauttimaan ja olin tosi helpottunut, ettei lapsen saaminen tarkoittanut kaiken oman tekemisen loppumista vaan päästiin ulos koko perheen voimin. Lisäksi omat vanhempani tulivat vajaaksi viikoksi myös mukaan, joten saatiin miehen kanssa vähän ihan omaakin aikaa.

Ja jottei ällökivahehkutusta olisi liian vähän, pitää vielä sanoa, että mies oli ihan mahtava ja hoiti poikaa tosi paljon, muunmuassa kaikki aamuherätykset olivat hänen heiniään (paitsi sen yhden aamun, jolloin liukastuinkin sitten portaissa) ja minä sain nukkua :)

Mutta rehellisyyden nimissä, on meillä nyt vähän nukkumiset ja syömiset sekaisin ja mökillä tuli paljon yöherätyksiä, päivitän niistä ehtiessäni noihin muihin ketjuihin...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top