Pelot, tunteet, vertaistuki

[Heidun]

Muistan kuinka ensin odotettiin ja jännättiin, että vahvistuuko plussa, kun se ylipäätänsä saatiin tikkuun. Noh pikku hiljaa alkoi vahvistumaan. Seuraavaksi aloimme miettimään, että onko se tuulimuna vai kohdunulkopuolinen. Vasemmalla puolella oli kipua ja tuikkimista hyvin paljon. Varattiin aika alkuraskauden ultraan ja odotettiin aikaa. Aika koitti vihdoin ja viimein, jolloin selvisi että siellä on sentään jotain ja vielä oikeasssa paikassa sykkeen kera!

Sen jälkeen mentiin neuvolaan ja käynnin jälkeen alettiin odottamaan np-ultra kutsua. Kutsu tuli ja aika oli kuukauden päähän, miten jaksan odottaa ja pitkäisikö välissä käydä ultrassa varmistamassa että kaikki on hyvin? Rv 10 koitti ja pääsin vihdoin edes labraan ja sitten alettiin odottamaan labratuloksia. Ajattelin, että nekin tulokset voisivat jotain kertoa, kun joku palstalla mainitsi, että hänellä oli hyvin matalat arvot ja kkm se sitten olikin. Tulokset tuli ja alkoi kamala googlen selailu, onko arvot hyvät (voi google parka mitä kaikkea se ei ole mulle etsinyt..). Nyt kärvistellään vielä viikon verran ja sitten tämä arvoitus ratkeaa. :-D

Kuulostaa niin tutulta Nakke! Oon myös kova pelkäämään milloin mitäkin läpi raskauden. Esikoista odottaessa pystyin vähän hellittämään np-ultran jälkeen, mutta läpi raskauden pelkäsin että jotain pahaa tapahtuu. Manasin aina miehelle ja itkeskelin, mut jotenkin toi mies sai pidettyä mut jollain tasolla järjissään että kaikki on varmasti ihan ok, kunnes toisin todistetaan.

Tässä raskaudessa pelkäsin alkuun kuin hullu keskenmenoa, siitä kokemusta v. 2011 (virallisesti kkm). Pelkäsin myös tuulimunaa ja kohdunulkoista. Nyt pelkään, että mitä jos np-ultrassa selviää jotain poikkeavaa ja turvotus kovasti koholla. Jotenkin koko ajan vaan pelkää, että tämä viedään pois ja jos jotain käy. Että voiko kaikki mennä hyvin uudelleen, kun yhden terveen lapsen saanut. Voiko niin iso onni käydä omalle kohdalle uudelleen. Yritän kuitenkin ajatella suht positiivisesti, pelot vaan välillä ottaa todella vallan.. Ylihuomenna np-ultra.

Tsemppiä sinne!

 

[anhe]

Mie oon ollut huolissani ja peloissani siitä päivästä kun raskaustesti näytti plussaa. On mulla tietysti nuo omat mörköni tuolla taustallakin, mutta sen jälkeen oon kuitenkin saanut saatettua kaksi tyttöä maailmaan elävinä. Minua pelottaa keskenmeno, kohtukuolema, ja noi mun raskauksiin liittyvät sairaudet, koska ne on raskaus raskaudelta ollut pahempia ja vaikeampia. NP-ultraan saakka olin vakuuttunut ettei vauva ole enää hengissä, ja voi sitä tunnetta kun kätiläö sanoi löytäneensä sydämensykkeen, paruin kuin pikkulapsi. Tiedän itsekin että olisi parempi olla toiveikas kuin heittää heti hanskat tiskiin, mutta kun se pelko on päässyt luikertelemaan sisään, niin siitä on uskomattoman vaikeaa päästä eroon.

 

[Heidun]

Mie oon ollut huolissani ja peloissani siitä päivästä kun raskaustesti näytti plussaa. On mulla tietysti nuo omat mörköni tuolla taustallakin, mutta sen jälkeen oon kuitenkin saanut saatettua kaksi tyttöä maailmaan elävinä. Minua pelottaa keskenmeno, kohtukuolema, ja noi mun raskauksiin liittyvät sairaudet, koska ne on raskaus raskaudelta ollut pahempia ja vaikeampia. NP-ultraan saakka olin vakuuttunut ettei vauva ole enää hengissä, ja voi sitä tunnetta kun kätiläö sanoi löytäneensä sydämensykkeen, paruin kuin pikkulapsi. Tiedän itsekin että olisi parempi olla toiveikas kuin heittää heti hanskat tiskiin, mutta kun se pelko on päässyt luikertelemaan sisään, niin siitä on uskomattoman vaikeaa päästä eroon.

Nuo pelot on kyllä niin ikäviä ja hallitsevia. Ei saa pois mielestä niin helposti ja latistaa mieltäkin, varsinkin jos on huonoja kokemuksia taustalla. Yritä siinä sitten nauttia aina raskaudesta..

Tsemppiä sinnekin .

 

[Turvonnut]

Terve, kuinka monet miettivät ehkä liikaakin sitä, että onko lapsi terve?
Itsellä on ruvennut tämä asia voimistumaan mielessä.
Olen siis parin vuoden aikana nähnyt aika läheltä sen kuinka enkelivauvoja syntyy ja voi tapahtua synnytyksessä mitä vain.
En pelkää itse synnytystä, mutta pelko vauvan terveydestä ja siitä, että saadaanko hän turvallisesti masun tälle puolelle.
Varmaan ihan luonnollisia ajatuksia,
mutta jossain määrin tuntuu menevän yli.

Itsellä ei ole ollut keskenmenoja,
tärppäsi ekasta yrityksestä ja ultrassa ei ole ollut mitään poikkeavaa.
Esikoista odotan.

 

[Vyötiäinen]

Vastaan sulle Turvonnut, vaikka mulla ei ole pelkoja. Tottakai lapsen terveys aina on mielessä. Mutta olen realisti ajatusmaailmaltani. On olemassa asioita, jotka ei ole omissa käsissäni. En stressaa ja pelkää etukäteen juurikaan, vaan vasta sitten, kun on oikeasti aihetta. Esikoista odottaessa luin etukäteen kaikki synnytystarinat. Ne ihan kauheimmatkin, jossa synnytys päättyi ikävimmällä mahdollisella tavalla. Halusin tietää. Halusin varautua. Halusin ennakoida, jos mitenkään pystyin. Noi pelot on täysin normaaleja ja niistä kannattaa ehdottomasti puhua neuvolassa. Saat varmasti apua siihen, jos alkaa menemään liiallisuuksiin.

 

[Turvonnut]

Niihin synnytystarinoihin yritän olla kyllä lankeamatta
Synnytykset on niin yksilöllisiä.
Järjellähän nämä asiat pitäis ajatella,
mut ensimmäisen kohdalla huoli taitaa olla enemmän pinnalla, kun kaikki on niin uutta eikä tiedä mitä odottaa.
Täytyy mainita neuvolassa, jos tää ei tästä hellitä ennen seuraavaa käyntiä.

Kiitos tuesta

 

[omppu15]

Mä en oo kanskaan kauhea stressaaja, mutta tottakai mietin sitä että onkohan lapsi terve? Tai miten elämä syntymän jälkeen lähtee käyntiin? Ja tottakai kun lähelle on tullut myös niitä enkeli vauvoja niin on laittanut asioita miettimään. Niinkuin vyötiäinen mainitsikin niin kaikki asiat ei ole meidän käsissä. Meillä en tiedä kuin pitkää likka olis jaksanut elää, mutta meidän onni oli hyvä kätilö synnyttöneiden osastolla jolla omien sanojensa mukaan oli kätilön tuntosarvet tytön suhteen koholla.

Luulenpa että meistä suurin osa on miettinyt sitä et onkohan lapsi terve. Se on olennainen osa vanhemmuutta miettiä toisen kuntoa ja terveyttä.

 

[Ilonkautta]

Tänään tuli aika synnärin pelkopolille. Meni helmikuulle, mutta onneksi jo silloin. Nyt mennyt yöt painajaisten parissa ja pätkittäin nukkuen..kovasti ihmettelen miksi valvotuttaa ja on niin herkkää unta, vaikka mielestäni en tuota synnytystä ihan 24/7 pyöritä päässäni.

 

[Kevättäodottaen]

Ilonkautta, olikos sinullakin esikoisen odotus? Kyllä minuakin on alkanut synnytys jännittää aika paljon. Kun ei yhtään tiedä mitä odottaa ja enemmän siitä kuulee kaikkea hurjaa, kuin että olisi mahtava kokemus. Yksi kaveri tosin sanoi juuri minulle, että hänellä on ollut kaksi oikein hyvää synnytystä ja voisi synnyttää uudelleen milloin vaan. Se on tietysti kovin yksilöllistä ja monen sattuman summaa miten synnytys kenelläkin menee. Itse lohduttaudun sillä, että Suomessa on erinomaiset kätilöt ja lääkärit ja hyvä kivun lievitys. Ja että se on vaan about päivä elämästäni ja sitten pääsen vihdoin näkemään vauvan.

 

[Ilonkautta]

Juu. Ensimmäinen. Niihin ammattilaisiin minäkin haluan tukeutua. Varmaan sanon pelkopolilla kätilölle että haluan heidän tekevän kaiken mahdollisen, niinkun varmasti tekevätkin. Sitä kivunlievitystä mä pelkään, siis piikkejä. Ja eihän se synnytys muuta olekaan kun verta ja piikkejä.. pelottaa myös ajatus siitä, että ei voi yhtään varautua mihinkään. Kun ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu saatika miten tapahtuu..

 

[Torakka]

Juu. Ensimmäinen. Niihin ammattilaisiin minäkin haluan tukeutua. Varmaan sanon pelkopolilla kätilölle että haluan heidän tekevän kaiken mahdollisen, niinkun varmasti tekevätkin. Sitä kivunlievitystä mä pelkään, siis piikkejä. Ja eihän se synnytys muuta olekaan kun verta ja piikkejä.. pelottaa myös ajatus siitä, että ei voi yhtään varautua mihinkään. Kun ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu saatika miten tapahtuu..

Mä en kummassakaan synnytyksessä ole nähnyt yhtään piikkiä ja vertakin näin vaan suihkussa synnytyksen jälkeen. Ei se loppupeleissä ole niin kamalaa mitä kuvittelee etukäteen :)
Ja useammin just kuulee niitä kamalia kokemuksia kun ei niissä hyvissä ole niin paljoa puhuttavaa. Mulla esim. Kaks oppikirja synnytystä ja eipä niistä tule puhuttua kun kaikki meni niin hienosti.
Luotatte vaan itseenne ja ammattilaisiin, tietysti se on jännä paikka ja itseäkin tietysti jännittää kun eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Mut vähemmän taitaa niitä komplikaatioita olla verrattaen normaalisti eteneviin synnytyksiin.

 

[Julianna89]

Mä en muista kans et olisin nähny yhtään piikkiä tai verta ekas synnytyksessäni ja kyl siin keskittyy nii kovin supistuksiin yms ja jos synnyttää tyylii seläl maatessa jalat koukussa niin peittää kyl itseltä täysin näkyvyyden omaan alapäähänsä missä verta yms voiskaa näkyä. Itsellä ei oo mtn pelkoja tulevasta synnytyksestä, tosin vähän ehkä huolettaa miten mies siit selviää kun puhunu et varmaa pyörtyy siin tilanteessa. Ekas synnytykses mul oli 3lasta synnyttäny serkku mukana joka hyvin kyl osas neuvoa ja tukea itse sen monesti kokeneena. Nyt sit onki ihan eri tilanne kun tämän syntyvän vanvan isä haluaa olla mukana, uusi kokemus itsellekin. :)

 

[annana]

mulla tosiaan eka raskaus myös ja ennen oon pelännyt ajatusta synnytyksestä ihan järkyttävästi. aattelin aina, että haluan suunnitellun sektion kun en mitenkään uskalla synnyttää. mutta heti kun sain tietää olevani raskaana niin synnytyspelko katos kokonaan ja ajatus siitä ei tunnu yhtään kamalalta vaikka esim. kavereilla ollut tosi hurjia synnytyksiä. saa nähdä millanen kriisi vielä iskee, mutta nyt kyllä tosi levolliset fiilikset :) nyt ehkä ainoastaan jännittää napanuora kaulan ympärillä kun itse synnyin hätäsektiolla sydänäänien kadottua kun oli niin pahasti päässyt kietoutumaan..

 

[Bumble]

mulla tosiaan eka raskaus myös ja ennen oon pelännyt ajatusta synnytyksestä ihan järkyttävästi. aattelin aina, että haluan suunnitellun sektion kun en mitenkään uskalla synnyttää. mutta heti kun sain tietää olevani raskaana niin synnytyspelko katos kokonaan ja ajatus siitä ei tunnu yhtään kamalalta vaikka esim. kavereilla ollut tosi hurjia synnytyksiä. saa nähdä millanen kriisi vielä iskee, mutta nyt kyllä tosi levolliset fiilikset :) nyt ehkä ainoastaan jännittää napanuora kaulan ympärillä kun itse synnyin hätäsektiolla sydänäänien kadottua kun oli niin pahasti päässyt kietoutumaan..

Mulla ihan sama. Aina oon kammonnut synnytystä ja ajatuskin siitä on tehnyt pahaa ja vetänyt voimattomaksi. Kun sain syksyllä tietää olevani raskaana, jouduin työstämään ajatusta ja pääsin pelosta yli ja suurin huoli on vaan se että vauva selviytyy ja on terve. Varmaan sitten synnytyskivuissa taas mieli muuttuu :D

 

[Turvonnut]

Mulla ihan sama. Aina oon kammonnut synnytystä ja ajatuskin siitä on tehnyt pahaa ja vetänyt voimattomaksi. Kun sain syksyllä tietää olevani raskaana, jouduin työstämään ajatusta ja pääsin pelosta yli ja suurin huoli on vaan se että vauva selviytyy ja on terve. Varmaan sitten synnytyskivuissa taas mieli muuttuu :D

Mä oon jotenkin yrittänyt järkeistää asiaa, että kyllä siitä on muutkin selvinneet ja netistä ja ihmisiltähän kuulee vain ne kauhukokemukset, mutta parempia kokemuksia varmasti yhtä paljon vähintään.
Itsellä suurempi pelko on se vauvan terveenä syntyminen ja se, että saadaan hän elävänä pois tuolta mahasta. Tietenkin se kammoksuttaa, jos en kerkeä saamaan puudutusta ni sitten on tuskallista varmasti! Ei se ikuisuutta onneksi kestä. Luulen, että pääsin aikoinani aika vastaaviin sfääreihin, kun asetettiin hormonikierukka (synnyttämättömälle naiselle).
Siinä oli kipua kerrakseen. Tuskin on silti mitään verrattuna synnytykseen (ainakaan jos ei kivunlievitystä saa).
Pääsettekö pelkopotilaat tutustumaan synnytyssaliin halutessanne?

 

[Ilonkautta]

Mä oon jotenkin yrittänyt järkeistää asiaa, että kyllä siitä on muutkin selvinneet ja netistä ja ihmisiltähän kuulee vain ne kauhukokemukset, mutta parempia kokemuksia varmasti yhtä paljon vähintään.
Itsellä suurempi pelko on se vauvan terveenä syntyminen ja se, että saadaan hän elävänä pois tuolta mahasta. Tietenkin se kammoksuttaa, jos en kerkeä saamaan puudutusta ni sitten on tuskallista varmasti! Ei se ikuisuutta onneksi kestä. Luulen, että pääsin aikoinani aika vastaaviin sfääreihin, kun asetettiin hormonikierukka (synnyttämättömälle naiselle).
Siinä oli kipua kerrakseen. Tuskin on silti mitään verrattuna synnytykseen (ainakaan jos ei kivunlievitystä saa).
Pääsettekö pelkopotilaat tutustumaan synnytyssaliin halutessanne?

Juu yksi syy, miksi halusin pelkopolille, on se että haluan nähdä etukäteen minne olen menossa. Synnytyssaliin pääsen myös tutustumaan kuulema. Uskon että se jo lievittää tätä hermoromahduksen partaalla oloa.

 

[Turvonnut]

Juu yksi syy, miksi halusin pelkopolille, on se että haluan nähdä etukäteen minne olen menossa. Synnytyssaliin pääsen myös tutustumaan kuulema. Uskon että se jo lievittää tätä hermoromahduksen partaalla oloa.

Se varmasti lievittää ajatuksias. Toivottavasti pääset peloistasi ennen h-hetkeä!

 

[Sussu]

Itellä on pelko ettei pääse synnyttään alakautta :D eka tuli kiireisellä sektiolla niin toisen haluaisin kokeilla itse :)

 

[Heidun]

Voi olla että mäkin tuun menemään pelkopolille. Esikon synnytys meni muuten ok, mutta oli pitkä ja erittäin, erittäin kivulias. En meinannut saada itseäni rauhalliseksi edes ponnistaessa kun tärisin ja itkin vaan. Pitkään olin myös täysin varma etten suostu enää ikinä yrittämään lisää lapsia, oli niin melkonen kokemus. Niin se aika silti kultaa muistoja, mutta edelleen ajatuskin ja muistot saa karvat pystyyn. Jospa pelkopolista voisi olla apua.. katsotaan..

 

[Ilonkautta]

Näkeekö täällä muut painajaisia?