Pelot, tunteet, vertaistuki

Julianna89

Julianna89

Puuhakas puhuja
Luon tämän ketjun, johon voit kertoa peloistasi, tunteistasi yms.
Toiset haluavat kertoa enemmän, toiset vähemmän, jokainen tavallaan.

Tässä ketjussa voimme yrittää kannustaa ja tsempata toisiamme.
Joskus asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, eikä kenties halua/pysty puhua niistä läheisilleen, niin täällä "anonyymisti" saa asiat avata ja niistä puhua.

Koska aikuisia olemme, toivon että toisten arvostelut yms jättäisimme kirjoittamatta.
En kiellä ettei itseänikin joskus toisen kirjoitukset kummastuta, ärsytä, mutta koska jokainen meistä on yksilö, annetaan meidän sitä myös olla. Kielteiset mietteet voi jättää omaan mieleensä, niitä täällä avaamatta. :)
 
Edellisen kkm.n jälkeen olen huomannut, että paljon helpompi täällä puhua kaikista raskausasioista, koska en halua tästä vielä monellekkaan tutulle kertoa.
Miehelle kyllä puhun, mutta hän ei aina ymmärrä kaikkea naisen, eikä äidin näkökulmasta, eikä sitä tietenkään voi vaatiakkaan.
Hetken helpotus tuli tänään hyvistä ultra kuulumisista, mutten voi kieltää ettenkö miettisi vielä joka kantilta tätä raskautta.
Mitä vain voi vielä tässä elämässä tapahtua, itse sen hyvin tiedän "risuisen ja värikkään" eletyn elämäni takia.
Ehkä tänne kirjoittaminen on itselle jonkinlaista "terapiaa".
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä liikenneonnettomuuden takia, niin en voi kieltää ettenkö olisi yksinäinen, enhän kuulu mihinkään työ/kouluyhteisöön.
 
Mulla on maanantaina np-ultra, osittain skeptisin mielin sinne menossa (ihan ekassa raskaudessa selvis vasta np-ultrassa keskenmeno) koska pahoinvointi on loppunut kokonaan jo monta viikkoa sitten. Muut raskausoireet ovat tosin tallella mut aina sitä miettii entä jos tämäkin on mennyt kesken...
 
Kävin tänään terveysasemalla tutkituttamassa itseni, koska edellisiltana havaitsin vessassa käydessäni että vuosin verta runsaiden kuukautisten verran. Se kesti vain hetken ja kipuja ei ollut mutta shokki joka tapauksessa. Keskenmenoja takana 2kpl eikä koskaan olla oltu näin pitkällä (8+jtk). Tohtori tutki ja totesi kaiken olevan ilmeisen kunnossa. Sydänääniä ei löytynyt ja ultraa ei ollut käytettävissä, mutta kohdunkaula oli kiinni ja kohtu turvonnut sopivasti. Silti se kuumotus vaanii koko ajan niskassa ja jokainen vessareissu on kovan tsemppauksen takana. "Kyllä mä pystyn tähän! Joskus on kuitenkin pakko mennä.." Kolmas kkm putkeen olisi... sanoin kuvaamatonta. Kuusi yötä ensimmäiseen neuvolaan, jos sinne saakka edes päästään..
 
Tsemppiä tatti! Piinaavaa kyllä.. itsellä 3 km takana, tää 4. raskaus joten ei osaa olla levollisin mielin. Pisimmillään keskenmeno tullu 14.lla viikolla sillain et aamulla ultrassa kaikki ok ja illalla pieni tuli ulos. Nää jutut on vaa niin jonkun muun hyppysissä et välttämättä mikään ei kerro mistään. Siis vuodot voi tarkottaa km tai sitten ei, ultran jälkeen luulee hengähtävänsä, mutta kaikki voi hetkessä olla toisin. Ei auta kuin toivoa ajan kulumista ja saada ajatuksia muualle. Kyl keskenmenot jättää semmoset möröt, että työtä vaatii että vois lungisti ottaa. Ja se veren hulahtamisen pelko on ikuinen arpi kehossa.
 
Arvet jää kyllä syvälle, eikä niitä voi kukaan ymmärtää jos ei ole omalle kohdalle sattunut. Pahoitteluni koettelemuksistasi Sofiask.. Mieheni yrittää vähän väliä toppuutella jos meinaan liikaa raskaudesta innostua, etten nyt vaan menisi asioiden edelle. Ensimmäisellä kkm kerralla putosin niin kovaa ja korkealta.. Eihän hän voi ymmärtää miten on mahdotonta että unohtaisin asian ja ajattelisin sitä sitten vaan neuvolassa. Hän ei tiedä miltä tuntuu kun lapsen alku muokkaa vartaloa ja tekee siitä kotiaan. Ja miltä tuntuu kun se loppuu yhtäkkiä. Vika on pakko löytää itsestään sanoi muut mitä tahansa.. Ja se kalvava katkeruus ja mustasukkaisuus siitä että muille se vaan tulee niin helposti tai "vahingossa"..
 
Mulla oli km kesäkuussa ja kyllä huomaa että tähän odotukseen on vaikea suhtautua luottavaisesti.
Toivottavasti kaikilla kuitenkin sujuu odotus hyvin ja saadaan vauvat syliin asti :Heartred
 
Mulla helpottti pelot jonkun verran kun sain kuulla ultrassa sillon ihan alussa viikolla 5+6 että ei ole kohdun ulkoinen.Sitä pelkäsin niin paljon kun maaliskuussa tilanne oli jo hengenvaarallinen ennenkuin todettiin kohdunulkoinen raskaus ja leikattiin päivystyksessä. Mul oli vuotanut verta 2,8 litraa sisuskaluihin ja hengenlähtö oli lähellä.Alkio oli räjähtänyt ja harjoittanut munatorven yms. Ihan kauheeta.Mutta onneksi sitä ei tartte enää miettiä ja oon aika varma että on viimeinen raskaus mulle koska sen verran rankkaa henkisesti ollut.Mulla on tosi vähän mitään oireita,nälkä ainoa ja tietysti mietin että onkohan kaikki kunnossa.Mulla on aiemmin myös keskeytynyt keskenmeno takana joten sitä miettii myös että voihan olla mennyt kesken vaikkei mitään vuotoja ole tullutkaan.Mutta kyllä mä oon päättänyt nyt nauttia raskaudesta ja sit vasta kun on aihetta huolestua niin huolestun,ainakin yritän niin.
 
Täällä km pelko kävi tälläkertaa toteen. Rv 10+5 tuli pieni jo pihalle. Tsemppiä kaikille odottajille. Itse taidan siirtyä sivuun, ainakin hetkeksi että saan ajatukset muualle.
 
Hei, onko kellään muulla ollut ennen raskautta syvää laskimotukosta? Lähinnä mietin, että onko teillä ollut koko raskauden ajan pienimolekyylinen hepariini käytössä vai vasta lapsivuodeaikana?
 
Mulla tuli viime synnytyksen jälkeen pinnallinen laskimotukos jalkaan ja sain silloin verenohennuslääkkeen siihen eli Klexane pistos 6viikkoa.Nyt lääkäri puhui jo ekalla käynnillä että seurataan ja mahdollisesti jo ennen synnytystä aloitetaan.Ja toi syvätukos on vielä pahempi eli voisin kuvitella että jo raskausaikana aloitetaan sellaisen sairastaneilla.
 
Mulla on mennyt 4/5 raskauksista kesken, joten pelko on ihan jatkuvaa. Hetkeksi sain mielenrauhan kun 7+2 ultrassa näkyi sikiö 6+6 ja syke, mutta nyt on jo neljäs päivä kun oireet kokonaan hukassa. Nyt siis 8+5 ja kärsin rv5-8 jatkuvasta oksettavasta olosta ja väsymyksestä. Dopplerilla en ole saanut vielä mitään kuulumaan :arghh:
 
-elmeri- sanoi:
Mulla on mennyt 4/5 raskauksista kesken, joten pelko on ihan jatkuvaa. Hetkeksi sain mielenrauhan kun 7+2 ultrassa näkyi sikiö 6+6 ja syke, mutta nyt on jo neljäs päivä kun oireet kokonaan hukassa. Nyt siis 8+5 ja kärsin rv5-8 jatkuvasta oksettavasta olosta ja väsymyksestä. Dopplerilla en ole saanut vielä mitään kuulumaan :arghh:
Click to expand...

Ei voi muuta sanoa kuin voimia! Pidetään silti toivo elossa! [emoji173]️
 
-elmeri- sanoi:
Mulla on mennyt 4/5 raskauksista kesken, joten pelko on ihan jatkuvaa. Hetkeksi sain mielenrauhan kun 7+2 ultrassa näkyi sikiö 6+6 ja syke, mutta nyt on jo neljäs päivä kun oireet kokonaan hukassa. Nyt siis 8+5 ja kärsin rv5-8 jatkuvasta oksettavasta olosta ja väsymyksestä. Dopplerilla en ole saanut vielä mitään kuulumaan :arghh:
Click to expand...

Toi on niin totta, että se ultra antaa vain hetkeksi mielenrauhan. Kun menetyksiä on takana ja etenkin noin paljon, niin ei vaan pysty luottamaan. Onko teillä tutkittu mistä km ovat johtuneet? Olen ainakin itse lukenut, että oireiden väheneminen ei aina meinaa pahinta. Pidetään peukkuja, että kaikki olisi hyvin! :-)
 
Mulla on parissa keskenmenneessäkin raskaudessa oireet jatkuneet tyhjennykseen asti, joskin ovat alunperinkin olleet tosi vähäiset.
Yhdessä raskaudessa syke nähtiin 6+5 ja tiputtelu alkoi 7+2, kehitys pysähtyi tuolloin ja oireetkin oli alusta asti tosi lieviä.
Nyt oireet on ollut tosi selkeät joten siksi huolestuttaa kun yhtäkkiä katoaa :arghh: Muistaakseni kyllä esikoisestakin pahoinvointi kesti vain pari viikkoa, mutta muistikuvat on aika hataria koska olo oli tosi pelonsekainen koko ajan.

Multa ehdittiin tutkia hyytymistekijät, kilpirauhas-arvot, kohdun ja munasarjojen rakenne, ja ne oli kunnossa. Pidemmälle ei tutkimuksissa päästy koska olin taas raskaana ja siitä raskaudesta syntyikin sitten esikoinen. Raskausmateriaalia ei ole koskaan lähetetty patologille tutkittavaksi. Keskenmenoista ensimmäinen todettiin rv 12, kehitys oli jäänyt rv6, ei vuotoja, vähäistä etomista. Kaavittiin. Toinen eteni rv 7+2 mutta kehitys pysähtyi ja alkoi tiputella pois, kaavittiin. Kolmas tuli spontaanisti pian testin jälkeen. Sitten onnistunut raskaus välissä, jonka jälkeen taas rv 11 todettiin raskauden keskeytyneen rv6. Alkoi tiputella pari päivää enen niskapoimu-ultraa. Seuraava raskaus oli kemiallinen ja valui pois. Seuraavasta kierrosta tämä raskaus.
 
Mä kävin maanantaina verikokeessa ja katsoin aamulla tulokset omakannasta.Mun arvot oli todella matalat!Soitin neuvolaan koska tuli sellanen tunne että raskaus on mennyt kesken.No siellä on takaisin soittopalvelu..Mulla on ainoo oirekin eli nälkä väistynyt tässä viikon sisällä.Vähäinen alavatsan kimmoisuus on hävinnyt ja olen pari päivää miettinyt onko kaikki kunnossa mutta nyt kun katsoin tulokset verikokeesta iski todellinen paniikki.Noi arvot ei sinällään kerro mitään mutta en usko että voi olla niin matalat,ja viime raskaudessa ollut aivan eri luokkaa kun vertasin.
 
Millaset arvot sulla nyt oli? Ja millä viikoilla nyt ja edellisessä on otettu ne seulat?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top