Pelot, tunteet, vertaistuki
- Ketjun aloittaja Julianna89
- Aloituspäivämäärä
Tiitiainen86
Jostain jotain jo tietävä
Mulla oli arvot vielä pienemmät enkä tosiaan tiedä mitä tarkoittavat.. 253/49. No, keskiviikkona tuomiolle.
-elmeri-
Näppärä viestien naputtelija
Nyt saatiin ehkä miehen kanssa ihan pieneks hetkeks kuulumaan. 20 minuutin etsinnän jälkeen löyty yhdestä kohtaa (ylempää kun ennen) tasanen melko tiheä "bangbangbang" mut vaan ehkä noin 15-30 sek ja sit kuulu kauhee pauke ja loiske ja ääni katos eikä löytynyt enää 
Mulla on kovin alhaiset arvot muihin verrattuna. Nyt pelottaa
S-pappa 539 ja se s-hgb (vai mikä olikaan) 26,jotain. Voi että, ei olisi pitänyt käydä katsomassa omakannassa. Viikkoja oli tuolloin 10+1.
Äääh.
Ei niistä arvoista voi oikein muuta päätellä kuin et kunhan niissä kahdessa toisiinsa nähden on eroa.
Minun arvot sillon oli S-hCG-B 19 ja S-PAPPA 154
Ja kun kaikista tuloksista tehtiin ne yhteen laskelmat niin kaikki oli kunnossa. :)
Tosiaan taisin jo viikolla 10 käydä kun kävin muissa verikokeissa samalla.
Vyötiäinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
En mä kyllä usko, että mikään kasvaa, jos kehitys on loppunut/sikiö kuollut tms. Millon sulla Nakke on ultra ja miten pitkällä nyt oot?
Nakke, miksi epäilet tai pelkäät kkm? :/
Heidun; olen monelle sanonnut, että olen liian hyvinvoiva ollut ollakseni raskaana. :-D Eikä muutamat km taustalla anna luottoa siihen, että voisin niin helpolla päästä ja saada oman pikku murusen syliin. Puhuin tästä myös neuvolassa (rv 7), että en osaa ajatella raskautta vielä lääkärin tapaamisiin asti saatika vauvan syntymää. Kun neuvolassa toki paljon puhutaan, että sitten kun sitä ja tätä... Onneks neuvolatäti ymmärsi minua ja sanoikin, että palataan asiaan sitten kun ne ovat lähempänä ajankohtaa.
Muokattu viimeksi:
Julianna89
Puuhakas puhuja
Mulla edellisessä kkm.ssa maha kyl kasvoi, kun lapsivettä kertyi vaik sikiö oli lopettanut kasvunsa.
Sinänsä ymmärrän Nakke sua, et vaik np-ultrassa oon jo käyny, maha kasvaa, pahoinvointi ei helpota, tunnen et jtn kasvaa sisällä niin silti en jotenkin osaa iloita paljoakaan tästä raskaudesta, mitäs jos tämäkin viedään minulta.
Mammavaatteita en viitsi/uskalla ostaa, puhumattakaan mistään vauvan vaatteista tai tavaroista. Tiedä sit muuttuuko tilanne jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, uskaltaako sit jo iloita, odottaa vauvaa.
Sinänsä ymmärrän Nakke sua, et vaik np-ultrassa oon jo käyny, maha kasvaa, pahoinvointi ei helpota, tunnen et jtn kasvaa sisällä niin silti en jotenkin osaa iloita paljoakaan tästä raskaudesta, mitäs jos tämäkin viedään minulta.
Mammavaatteita en viitsi/uskalla ostaa, puhumattakaan mistään vauvan vaatteista tai tavaroista. Tiedä sit muuttuuko tilanne jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, uskaltaako sit jo iloita, odottaa vauvaa.
Mä oon ajatellut, että jos uskaltais ostaa np-ultran jälkeen jotkut mammahousut, kun alkaa olee tukala olla farkuissa. Toivotaan Julianna, että jossain vaiheessa vielä pystyt nauttimaan raskaudesta ja kaikki menisi loppuun asti hyvin. :-) Jotenkin vaan mietin, että on tää alkuraskaus ollut yhtä odottelua ja tuskaa suorastaan, kun mistään ei voi olla varma. Mikäli tämä ei tulisi hyvin päättymään, niin en halua ainakaan heti alkaa yrittämään uusiksi. Sen verran tämä alku piinailu on saanut hermoja kireelle ja itkua aikaiseks.
Muistan kuinka ensin odotettiin ja jännättiin, että vahvistuuko plussa, kun se ylipäätänsä saatiin tikkuun. Noh pikku hiljaa alkoi vahvistumaan. Seuraavaksi aloimme miettimään, että onko se tuulimuna vai kohdunulkopuolinen. Vasemmalla puolella oli kipua ja tuikkimista hyvin paljon. Varattiin aika alkuraskauden ultraan ja odotettiin aikaa. Aika koitti vihdoin ja viimein, jolloin selvisi että siellä on sentään jotain ja vielä oikeasssa paikassa sykkeen kera!
Sen jälkeen mentiin neuvolaan ja käynnin jälkeen alettiin odottamaan np-ultra kutsua. Kutsu tuli ja aika oli kuukauden päähän, miten jaksan odottaa ja pitkäisikö välissä käydä ultrassa varmistamassa että kaikki on hyvin? Rv 10 koitti ja pääsin vihdoin edes labraan ja sitten alettiin odottamaan labratuloksia. Ajattelin, että nekin tulokset voisivat jotain kertoa, kun joku palstalla mainitsi, että hänellä oli hyvin matalat arvot ja kkm se sitten olikin. Tulokset tuli ja alkoi kamala googlen selailu, onko arvot hyvät (voi google parka mitä kaikkea se ei ole mulle etsinyt..). Nyt kärvistellään vielä viikon verran ja sitten tämä arvoitus ratkeaa. :-D
Sen jälkeen mentiin neuvolaan ja käynnin jälkeen alettiin odottamaan np-ultra kutsua. Kutsu tuli ja aika oli kuukauden päähän, miten jaksan odottaa ja pitkäisikö välissä käydä ultrassa varmistamassa että kaikki on hyvin? Rv 10 koitti ja pääsin vihdoin edes labraan ja sitten alettiin odottamaan labratuloksia. Ajattelin, että nekin tulokset voisivat jotain kertoa, kun joku palstalla mainitsi, että hänellä oli hyvin matalat arvot ja kkm se sitten olikin. Tulokset tuli ja alkoi kamala googlen selailu, onko arvot hyvät (voi google parka mitä kaikkea se ei ole mulle etsinyt..). Nyt kärvistellään vielä viikon verran ja sitten tämä arvoitus ratkeaa. :-D
Vyötiäinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Minä oon ollu muutamat kerrat elämässäni raskaana ja jokainen raskaus on eronnut toisistaan, kuin yö ja päivä. Kaksi ensimmäistä, jotka päättyivät keskenmenoon jo toinen 7 ja toinen 8 viikoilla, olivat ihan normeja. Esikoisen raskaus oli lähes oireeton. Pientä kuvotusta, närästystä ja selkäkipuja, thats it. Seuraava raskaus, jonka jouduin keskeyttämään oli aivan kamala. Pienemmän tytön raskaudessa ei aluksi ollut mitään oireita, ennen ku jäi menkat pois. Tuli jopa teurastuskuukautiset, tai joku vuoto, vaikka olin jo 9 viikolla, mutta kaikki jatkui hyvin silti. Tässä raskaudessa ei alussa ollut mitään, mutta sitten pamahti pahin huonovointisuus, mitä olen koskaan kokenut. Ja muutenkin jotenkin kaikista vaikein kokonaisuudessaan :D
Mun ystäväni lapsen ristiäiset pidetään lauantaina, hän sai tietää olevansa raskaana noin viikolla 20. Hän söi pillereitä, vatsa ei kasvanut ja istukka oli edessä niin ei liikkeetkään oikein tuntuneet. Ei mitään oireita. Terve poika syntyi. Että älkää nyt rakkaat ihmiset niin kovasti hätäilkö! Nauttikaa siitä, että voitte hyvin. Mun olo on nyt niin normaali, että en välillä ees muista olevani raskaana. :D Huomisessa ultrassa toivottavasti löytyy terve matkustaja niin voisi sen suhteen itse huokaista helpotuksesta.
Mun ystäväni lapsen ristiäiset pidetään lauantaina, hän sai tietää olevansa raskaana noin viikolla 20. Hän söi pillereitä, vatsa ei kasvanut ja istukka oli edessä niin ei liikkeetkään oikein tuntuneet. Ei mitään oireita. Terve poika syntyi. Että älkää nyt rakkaat ihmiset niin kovasti hätäilkö! Nauttikaa siitä, että voitte hyvin. Mun olo on nyt niin normaali, että en välillä ees muista olevani raskaana. :D Huomisessa ultrassa toivottavasti löytyy terve matkustaja niin voisi sen suhteen itse huokaista helpotuksesta.
-elmeri-
Näppärä viestien naputtelija
Mulla myös kaksi kkm todettu rv 11 ja 13, molemmissa kohdun sanottiin kasvaneen viikkojen mukaisesti, ja myös oireet jatkui tyhjennykseen asti (lievinä). Lääkkeellisessä tyhjennyksessä sitä tavaraa tuli kyllä niin paljon ulos (vaikka jouduttiin vielä kaapimaankin), että siis varmasti kasvaa ja limakalvo paksunee niin kauan kun hcg:tä erittyy.. Molemmissa kehitys oli pysähtynyt jo viikoille 6-7.