Pelot ja ajatukset raskaudesta

Menkkajomotukset ja tuntemukset oli kovia ensimmäiset 2-3 viikkoa sen jälkeen, kun menkat piti alkaa. Ajattelin mistämoiset tuntemukset, mutta taitaa olla normaalia esikoisen odottajalle...
 
Yöllä oli tullu verta ehkä noin teelusikallinen pikkareihin. Kuitenki niin, että kunnon läntti oli. Koska en ollu heränny, ni en tiiä oliko tuoretta vai ei. Sen jälkeen on tuhrutellu vaaleenruskeeta koko päivän. Kuuntelin tietty heti dopplerilla, mutta eipä kuulunu. Eikä kuulunu neuvolassakaan, vaikka maanantaina sain siellä kuulumaan. Voi toki olla vaan väärä hälytys, mutta huolettaa kyllä aika kovaa. :/ Ja minnekäänhän ei näillä oirein pääse, paitsi yksityiselle. Siellä on kuitenki käyty jo kahdesti ultrassa alkuraskaudesta, ni ei taida budjetti antaa myöten kolmatta kertaa. Siispä ei auta kun odotella alkaako kunnon vuoto vai mitä tapahtuu... Sykkeitä meinaan kyllä koittaa vielä metsästää, kun kotiin pääsen. Jos kuitenkin kuuluis...


Edit. Huh, kuului! Kerkesin olla jo ihan varma, että meni kesken.
 
Muokattu viimeksi:
Huh, onneksi oli väärä hälytys nelenia! :) minäkin säikähdin siinä rv 6+6 tienoilla kun tuli jonkin verran tummaa verta. Mitäpä lie ollut, seuraavalla vkolla tyyppi oli ihan kunnossa ultrassa. :)

*muoks - ultra olikin siis rv8+3, eli ei ihan seuraavalla vkolla. :D
 
Muokattu viimeksi:
Onneksi löyty sykkeet! Ihan sitä säikähti itsekin toisen puolesta kun luki viestiä.
Mikähän siinäkin kun itse pelkää vaikka mitään vuotoja ei missään vaiheessa ole ollutkaan.
 
Jappeliina sanoi:
Mulla alkaa iltaa kohti ryöppyä kauhea pelko :/ Tää päivä on ollut ihan hirveä.. En tiedä voiko nää olla ihan tavallisia voimakkaita raskausoireita koska esikoiseta mulla ei oireita ollut. Koko päivän aivan järkyttävä oksetus ja väsymys, yöllä nukuin 12h ja päivällä vielä 3h ja silti väsyttää :/ Pään särkykin on ihan hirveä. Vatsa on kauttaaltaan niin kipeä että pienikin kosketus tekee kipeää. Valkovuotoa tulee niin hirveesti että oon tänään jo monesti pelästynyt että verenvuoto olis alkanut. Niin ja mitään en ole tänään pystynyt syömään tai juomaan kun olo on järkyttävä :/
Click to expand...

Mulla melko sama meininki, mutta ilman tuota pelkokerrointa. Ilmeisesti kärsitään vaan tavallista pahemmista oireista, kroppa ei nyt vaan sulata tätä hormonia ilman kiukuttelua. Mä sain neuvolalääkäriltä pahoinvointilääkkeitä, minkä pitäis auttaa siihen, ettei oksenna, vaikka pahaa oloa se ei vie pois. primperan taitaa olla nimeltään. Oon nyt ottanu pari, äskenki ku perinteinen aamuoksentelu oli hoidettu, ja toivon, että se auttaa mut selviytymään loppupäivästä. Vaikka tuntuu, että mitään ei pysty syömään/juomaan, niin yritän nähdä vaivaa sen eteen, että mulla on koko ajan kylmää vettä saatavilla ja edes jotain syömistä mikä vois mennä alas edes vähän, hedelmät parhaita. Niitä on niin helppo oksennellakin, paitsi mandariinia äsken, se oli melko hapokasta touhua.
Mullakin on vatsa tosi kipeä ja ihan pallo koko ajan, ehkä myös siksi, että vatsa on koko ajan ripulilla, joten se siitä ruoan imeytymisestä. Tsemppiä ja toivotaan, että nää oireet helpottaa ennemmin kuin myöhemmin!
 
Kaksi viikkoa tiputellut rusehtavaa valkovuotoa, hermo alkaa olemaan hieman tiukalla, kun saa vain ohjeita että ihan normaalia vaikka kukaan ei ole tutkinut. Edellisen raskauden aikaan sain keskenmeno diagnoosin puhelimessa, mikä olikin sitten kohdunulkoinen raskaus. Olisi ihan mukava päästä ultraan nyt eikä kolmen viikon päästä. Ja yllätys neuvolan puhelinaikana kukaan ei vastaa
 
Voi Jaama tsemppiä sinne! Jännä etteivät tutki, vaikka noin pitkään jo vuodellut..

Tuonne toiseen ketjuun kirjoitinkin, että täälläkin tuli tänään verta. Nyt odotelaan että oliko vaan joku hetkelllinen vai jatkuuko..
 
Neuvolassa käyty ja kaiken sähläämisen jälkeen, terkkari kaivoi jostain varastosta jonkun vanhan ultan ja siellähän se toukka polski vauhdilla menemään ja heilutteli raajoja❤️. Sykkeitä ei saatu kuulumaan kun kaveri ei pysynyt paikallaan.
 
Hyvä Jaama että kaikki hyvin vuodosta huolimatta ☺ Täällä ei ole tänään vuotoja ollut, joten suht rauhallisin mielin mennään
 
Mä jännitän huomista ultraa (rv12)! Viime syksystä saakka on oik. munasarja kipuillut säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime vuoden lopulla ja tän vuoden alussa gynellä ultrattu eikä mitään löytynyt. Nyt raskauden edetessä oon alkanut miettimään jos kuitenkin jokin on vialla!? Tänään viimeksi voimakkaat kivut kävivät oik. munasarjoissa jäytämässä useamman tunnin ajan, iltaa kohden kipu ollut lievempää. Huominen ultra pelottaa, en kestä kuulla jos kaikki ei olekaan hyvin! Apua!
 
Mulla oli alkuun jotenkin kauhean häslä olo raskaudesta, en olisi millään malttanut odottaa neuvolakäyntiä ja ultraa, mutta sen jälkeen kun siellä näkyi, että kohdussa joku asustaa, niin olen ollut aika rauhallisin mielin. Mulla ei ole juuri minkäänlaisia oireita ainakaan siihen nähden, mitä kuvittelin niiden olevan, mutta ei se huoleta. Kaikkihan on erilaisia, eikä kaikkien keho reagoi samalla tavalla. Enkä minä sille mitään mahda, jos jotain tapahtuu.

Mä tosin olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että en välttämättä tulisi raskaaksi tai että se ainakin olisi hankalaa. Kuitenkin omilla vanhemmilla on ollut lapsettomuusongelmaa, samaten isän kaikilla sisaruksilla jne. Joten en alun alkaenkaan pitänyt raskaaksi tulemista itsestäänselvyytenä, ja sitten kun raskaus alkoikin yllättävän nopeasti, olen ottanut kaiken oikeastaan lahjana vastaan.

Enemmän mua huolettaa aika synnytyksen jälkeen. Miten pärjään lapsen kanssa, entä jos olen huono äiti, miten rahat riittää, tottuuko lemmikit tulokkaaseen jne. Toisalta olenkin aina ollut sellainen, joka murehtii elämänsä kuukausiksi eteenpäin, ja nykyhetkessä eläminen tahtoo välillä jäädä.
 
Mulla on nyt, päinvastoin kuin aanneella, menossa "otetaan päivä kerrallaan"-filosofia. On ollu niin hurjat olot, että niihin asennoituminen vei ensin aikaa ja nyt sitten vielä oon kipeenä, niin pinna on kireellä kaiken suhteen. Vauvan suhteen oon optimisti, uskon, että sillä on loistava kasvuympäristö ja oltavat tuolla. Kyllä naisen kroppa pitää omastaan huolta. Nt-ultraa, joka on viikon päätä, odotan paljon, jotta saadaan tieto, onko lapsi terve. Se on ollu mun ainoa huolenaihe. En ole jaksanut uhrata ajatustakaan loppuraskaudelle, hankinnoille, synnytykselle tai äitiydelle. Ehkä jos olo pysyy nyt parempana ja nt-ultrassa kaikki on ok, niin lähdetään miettimään, mikä on seuraaa askel tässä raskaudessa. Asia kerrallaan. Turha huolehtiminen tuo stressiä turhaan ja eikös sitä just pitäny välttää?
 
Minulla oli ennen esikoista kkm rv 9 ja oli todella kova pudotus! Uusi alkanut raskaus varmastikin toimi lääkkeenä ja huokaistiin helpotuksesta nt-ultran jälkeen... kunnes.. 12+6 aloin vuotaa TODELLA paljon. Missään ei otettu vakavasti ja todettiin että jos kesken menee, ei voi mitään.. yksityisellä selvisi että istukka vuosi, mutta vauva voi hyvin. Kuusi viikkoa vuosin ja pelkäsin vauvan tulevan vuodon mukana myös. Esikoinen syntyi täysin terveenä neljä viikkoa etuajassa. Nyt olen taas raskaana ja ihan tekemällä tehty (tosin tärppäsi yk 1) enkä ole iloinnut lainkaan raskaudesta, päinvastoin ollut ahdistunut... toki tähän samaan syssyyn mahtunut oman asunnon osto ja rempat ja muut, joten mieli myllertää muutenkin.. huomenna olisi 12+1 ja nt-ultra ja toivon että sen myötä voisin alkaa hieman iloita.. dopplerilla on sydänäänet kuultu jo reilu pari viikkoa..
 
Raksu112 täällä hieman samat fiilikset. Edellinen raskaus oli kohdunulkoinen ja vaikka lasta on todella toivottu, niin tuntuu että raskaudesta ei osaa iloita ollenkaan. On vain jotenkin iloinnut muiden kanssa ja yrittänyt hoitaa käytännön asioita. Neuvolasta kyllä lohdutti että on ihan normaalia olla vielä varpaillaan, kun keskenmenosta on niin vähän aikaa. Mutta jotenkin ei vaan luotto riitä. Viime yönä näin hirveää painajaista nt-ultrasta, kiva odotella sitä nyt sitten puolitoista viikkoa.
 
Se puolitoista viikkoa voi tuntua hurjan pitkältä ajalta! Itsellä meni kyllä koko alkuraskaus hurjan nopsaan, ehkä ei oikein antanut itsensä ajatella koko asiaa niin... tänään kuitenkin nt-ultra takana ja reilu 6cm toukka siellä viuhtoi niin pirusti menemään. Omaksi yllätykseksi ja alkuraskauden tunteettomuudesta huolimatta väkisin silmäkulma kyllä kastui :Heartred
 
Monilla on jo nt-ultra käytynä, tsemppiä tietty sitä vielä odottaville! Sellainen asia on tässä mietityttänyt, että tuntuuko teistä nyt sen maagisen ultran jälkeen, että nyt kaikki on hyvin ja mikään ei voi enää mennä pieleen? Kuulostaa varmaan ihan tyhmältä kysyä näin.. Esikoisen kohdalla ajattelin juuri niin, nyt ei ole enää mitään hätää ja puolen vuoden päästä saadaan vauva syliin. Nyt ei tunnu ollenkaan niin varmalta.

En viitsinyt sitä aiemmin mainita, mutta meillä ultrassa kätilö kävi epäilemään epämuodostumaa vauvassa. Päivystävä lääkäri tuli myös ultraamaan mutta hän taas oli sitä mieltä että vauva näyttää ihan normaalilta. Lopullinen vastaus selviää rakenneultrassa, mutta lääkäri kyllä vannotti olemaan huolehtimatta. En minä sinänsä huolehdikaan tai öitäni valvo, mutta kyllä tuolla ajatuksissa on silti olemassa se mahdollisuus että vauvalla olisi jokin hätänä.

Siinäpä se johtoajatus tälle aiheelle. Vauva näytti ihanalta ja vilkkaalta ja hyvävointiselta, se on mielessä päällimmäisenä kyllä. Ja kuitenkin, ei tee mieli mitenkään täysillä hehkuttaa tätä raskautta kun taustalla painaa huoli. Pieni huoli vain, mutta huoli kuitenkin.
 
Ei tunnu, vieläkin menen ajatuksella mitä vain voi tapahtua. Ja ihmettelen koska tästä ajatuksesta pääsee eroon?
Mitään hankintoja ei uskalla tehdä, edes oikein ajatuksenkaan tasolla.
Ultrassa vauva teki ajoittain omaan silmään oudon liikkeen, kätilö ei siitä huolestunut. Olen käynyt monesti katsomassa omakannasta olisiko sinne kirjoitettu jotain käynnistä, mutta siellä näkyy vaan käynti ja mitkä toimenpiteet on tehty. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta pieni huoli silti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top